Torstai-iltaa

Iltapäiväkävelyllä eilen

Sadetta on viimeaikoina riittänyt. On ihme, että maa edes joten kuten näyttää sen vielä vetävän. Eilen kuitenkin saimme me tamperelaisetkin nauttia muutamasta aurinkoisesta tunnista ja sen kunniaksi lähdinkin koiran kanssa vähän pidemmälle lenkille ihailemaan syksyn väriloistoa. Ilma oli raikas, aurinko vielä vähän lämmittikin ja näimmepä jopa oravankin. Melkoisen mukava reissu. Sekin oli mukavaa, että kävin sitä ennen Miken kanssa pizzalla pankkiasioiden hoitamisen yhteydessä ja nautimmepa vielä samalla reissulla mielettömän herkulliset kaneli-lattetkin...

Tämä päivä on sitten puolestaan mennyt vähän vähemmän rennoissa tunnelmissa. Kävin tekemässä loppuviikon ruokaostokset, ulkoilutin koiran (vesisateessa), imuroin kämpän, pyyhin pölyt, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin tiskit. Sen kaiken päätteeksi olikin äärimmäisen mukavaa istahtaa saunan lämpöön hetkeksi ja ottaa päälle virkistävä suihku. Nyt olo on taas kuin uudesti syntyneellä ja kelpaa möllöttää kun kämppäkin on taas siisti.

Vieläkään en ole saanut tietoa siitä, sainko työpaikan, mitä varten olin haastattelussa viime viikon perjantaina. Huomenna varmasti saan vastaukseni, sillä sellainen luvattiin tällä viikolla. Olen siis yhä "kuin kissa pistoksissa" (ihme sanonta) asian suhteen.

TALItintti

Talitiainen nauttimassa hyvällä ruokahalulla siskolta saatua kynttilää...

Kuvan laatu on vähän mitä puhelimella zoomaillessa nyt voikin odottaa, mutta siinä se nyt on itse teossa. Talitintti, joka röyhkeästi lennähti tuohon ikkunan toiselle puolelle ja alkoi pistellä poskeensa siskoltani saamaa kynttilää! Onneksi tuohon kynttiläpurkkiin on kansikin, pakko laittaa se paikoilleen, että on vielä jotain poltettavaakin. Vaikka tintin nimi sen jo kertookin, enpä olisi arvannut mokoman pistelevän kynttilöitä poskeensa...

Että tällaista tiistaiaamua täältä.

Maanläheistä

Himoitsin nyt iltojen pimentyessä kotiin lämpimiä ruskeita sävyjä ja äiti ystävällisesti toikin sitten lainaan hieman "apuvoimia"... Lattialla komeilee nyt vanhempieni aikoinaan Marokosta hankkima matto, joka on olohuoneemme kokoon nähden melko pieni, mutta itseasiassa oikein sopiva. Nyt emme enää rullaa työtuoleillamme mattoa kasaan...

Kuvasta löytyvät pitkulaiset tyynyt liinoineen ovat myös äidiltä lainassa, kullanruskea-valkoiset puolestaan taitavat olla äidiltä joskus saadut, beige iso tyyny keskellä on myös äidiltä lainassa/saatu ja taaimmaisena olevat ruskean ja tumman turkoosin väriset tyynyt ovat puolestaan lahja Miken äidiltä. Huopa vasemmalla on Ikeasta. Orkidea oli myös lahja vanhemmiltani syntymäpäiväni kunniaksi ja lasipurkki (jossa lakua) sisälti aikoinaan Yankee Candle-kynttilän. (Ja puhelin pyödällä taitaa olla isän uusi...)

Makuuhuoneen puolelle äiti osti (myös syntymäpäivälahjaksi) ihanan ruskean päiväpeiton, joka on toiselta puolelta suklaanruskea ja toiselta puolelta maitokahvin värinen. Meillä oli melkein samanlainen aiemmin Usassa, mutta ikävä kyllä sille kävi vähän ohraisesti kun kissa oli ottanut sen "pesäkseen" kaapissa ja onnistuneesti oksentanutkin sille, enkä saanut tahroja siitä enää koskaan irti... Makuuhuoneeseen kaivettiin nyt myös esiin pari beigenharmaata tyynyä, jotka ovat samaa kangasta sohvan kanssa. Sen lisäksi viime vuonna joululahjaksi saatu ihanan pehmeä tummanvioletti viltti otettiin taas esiin pimeitä iltoja lämmittämään.

Koitan ottaa paremman sään sattuessa (kun täällä on hieman enemmän valoa) muutaman kuvan lisää kämpän tämän hetkisestä tilanteesta, mikäli se kiinnostaa jotakuta.

Viikonloppu meni ihan mukavasti vanhempien täällä kyläillessä, hyvin syödessä, koiran kanssa ulkoillessa ja Sokoksella pyörähtäessä - mistä ostin kummitädiltäni (ihana kummitäti muistaa vielä aikuistakin kummilastaan) saamillani rahoilla kauan himoitsemani Cliniquen Chubby Stick -huulipunan/-kiillon sävyssä Super Strawberry (jonka Mike valitsi). Aionkin ottaa sen heti käyttöön...

Tällainen sekava postaus tänään...

28.

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

...tai oikeastaan oli vaan harvinaisen synkkä ja harmaa iltapäivä (kuvaa tosin käsitelty). Kosken varrella oli kaunista. Kävin nimittäin Vapriikin suunnalla työhaastattelussa tänään ja päätin samalla ottaa kuvan kotimatkalta. Tampereen keskusta on mielestäni varsin kaunis oikeastaan mihin aikaan vuodesta tahansa. Etenkin nämä puistot ovat ihania.

Syntymäpäiväni on tähän mennessä mennyt varsin vauhdikkaasti - mutta ei niinkään juhlien. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen olen lentänyt ympäri asuntoa ja ympäri kaupunkia, siivonnut, tiskannut, käärinyt puhtaita pyykkejä, ulkoiluttanut koiraa ynnä muuta mukavaa, että olisimme suhteellisen valmiita vastaanottamaan vanhempani. Tai no, yksinhän minä ne vastaanotin, koska Mike lähti illaksi töihin, kuten olin epäillytkin. Sain kyllä Mikeltä keskellä yötä palan aiemmin leipomaani omenapiirakkaa, jonka keskellä oli valtava pöytäkynttilä... ja sitä säesti hyvin pitkälti väärin laulettu suomenkielinen onnittelulaulu... Hehe... Nyt aion hakea meille vielä naapurista yllätyspizzan iltapalaksi (kevyt iltapala)... Huomisenkin Mike on töissä, ikävä kyllä. Ikeassakin pitäisi sen verran pyörähtää, että hakisin juomalaseja...

 Kakkua meillä ei ole, mutta joulutorttuja ja pipareita - koska äitiä alkoi jouluttaa ja katsoi että nythän on hyvä aika jo pikkujouluillekin. Meille on tässä samalla tulossa jouluvalotkin jo... Huhhei!

Hiljaista (ja märkää)

Syksy on ihanaa - kun aurinkokin välillä paistaa...

Eipä ole viime päivinä paistanut. Blogissakin on ollut hiljaista. Kehitin jostain puskista itselleni varsin rankan flunssan, joka sitten meni pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, vaivaten vain n. 1,5 (äärimmäisen pitkältä tuntuvaa) päivää. Jouduin kuitenkin jättämään japanit väliin, mutta onneksi myös torstaina on ryhmä, joten menen nyt sitten siihen.

Nörttielämälläkin saattaa olla jotain tekemistä blogihiljaisuuden kanssa... World of Warcraft on pitänyt aika hyvin imussaan, etenkin nyt kun tiistaina "ovet avautuivat" Pandariaan, joka on juuri sitä miltä se kuulostaakin - superkaunis aasialaistyyppinen maailma täynnä pullukoita pandoja ja eksoottisia eläimiä. Sitähän on sitten tullut ihasteltua flunssastakin huolimatta...

Vanhempani tulevat todennäköisesti viikonloppuna kyläilemään, mikäli isän kunto sallii ja samalla äiti tuo mukanaan kumisaappaita kaksin kappalein, jotta sitten saa mun puolesta jo vettä tullakin... Tosin tajusin, etten oikeastaan omista mitään siinä mielessä järkevää syystakkia että se kestäisi vettä tai omistaisi hupun - tai mieluiten molemmat. En kyllä nyt kykene sellaista hankkimaankaan, joten koiran kanssa lenkkeily on pukeutumisen puolesta melkoista improvisointia...

Perjantaina juhlitaan sitten tämän bloggaajan synttäreitä - tai juhlittaisiin, ellei Mike tosiaan olisi töissä koko illan ja vielä lauantainkin... Noh, jos jossain välissä ehditään vaikka vähän herkutella, saas nähdä. Ehkä muheva aamiainen... Aamiaisethan on parhaita!