maanantai 8. lokakuuta 2012

Karvainen ja karvas totuus

Puudelin hidas aukirullautuminen käynnissä...

Milolla on pitkään jo ollut ihana, pehmeä peti, jonka äitini osti sille joululahjaksi jo pari vuotta sitten. Petiä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytettyä, paitsi kerran kun pyysin Milon siihen makaamaan, että sain napsaistua söpön kuvan. Nyt kuitenkin Milo on maannut paljon työpöytäni alla kun tässä istuskelen, koska sitä pelottaa ikkunoiden napsahtelut sateella (jep, normaali pelkohan se) ja se haluaa olla lähelläni. Koska kylmällä, kovalla lattialla makaaminen ei tee hauvalle mitenkään erikoisen hyvää (se alkoi nilkuttaa), keksin tunkea pehmeän pedin pöytäni alle. 

Noh, alkuunhan Milo makasi tietenkin uhmakkaasti aivan jaloissani, pehmeän petinsä vieressä. Pyysin sitä makaamaan pedissään ja kas, eipä ollut aikaakaan kun se viimein oivalsi, että siinä on kuin onkin ehkä oikeasti mukavampi maata. Nyt puudelirulla rullaantuu siihen melkein aina kun itse olen pöytäni ääressä. Herttainen näky...

Juuri muuten kun pääsin iloitsemaan saamastani työpaikasta (josta ensimmäiset 4,5 kk on palkatonta harjoittelua), minulle selvisikin aika karvaasti, että tämäkin oli periaatteessa kategoriaan "liian hyvää ollakseen totta" kuuluva tapaus. ECAMista (se "välikäsi") soitettiin tänään ja kysyttiin, onko mulle ok että menisinkin 6 kk koulutus/harjoittelujaksolla sen 4,5 kk sijaan. Ihmettelin vähän ja sanoin etten ollut tiennytkään että sellainenkin "mahdollisuus" on. Sain kuulla että yritys oli ensisijaisesti halunnut ottaa jonkun tällä menetelmällä töihin. Sanoin, että olisin mieluummin vain 4,5 kk harjoittelussa ja sitten töissä, kun taloudellinen tilanteemme on mitä on. ECAMista luvattiin ehdottaa asiaa työnantajalle. Sanoin kuitenkin, että mikäli se on ehdoton EI, suostun siihen 6 kk harjoitteluunkin, koska sittenhän lopussa kuitenkin saisin työsopparin. ECAMista myös lohduteltiin, että todennäköisesti työsopimus voidaan tehdä jo ennen koulutus/harjoittelujakson loppumista, jopa hyvin aikaisessa vaiheessa. Sieltä ilmoitettiin myös, että työnantajani soittaisi minulle kohta ja sopisi vielä jostain yksityiskohdista. Kun puhelu tuli, homman todellinen luonto alkoihin tosiaan selvitä. Työnantaja kertoi, että heillä tosiaan oli tarkoituksena mieluummin ottaa se 6 kk harjoittelija, koska sinä aikana ennättäisi enemmän ja se olisi heille taloudellisesti paras ratkaisu. Puhuimme siitä, miten ECAM puolestaan oli puhunut 4,5 kk jaksosta jo ikänikin puolesta. Kysyin sitten suoraan että oliko heillä siis mielessä että he ottavat harjoittelijan 6 kk ajaksi ja se on sitten siinä? Kyllä vaan, tämä oli suunnitelma. Mitään työpaikkaa ei ollut harjoittelijalle tässä vaiheessa suunniteltu, vain tämä harjoittelujakso. Työnantaja sanoi, että tokihan tämän tarkoituksena on työllistää minut, mutta se, työllistynkö heille on sitten asia erikseen, koska he eivät tiedä mitä tämä paikka tuo tullessaan ja onko töitä enää 6 kk jälkeen. Hän myös sanoi, että ei pahastu jos saan muualta työpaikan ja vaihdan heiltä sinne ennen kuin 6 kk on täynnä. Huh? Minä kun luulin, että tässä mennään sillä ECAMin systeemillä, että 4,5 kk harjoittelun jälkeen työnantaja tarjoaa työsopimuksen kyseessäolevaan työhön. Yritin hyvin kainosti ilmaista haluni saada oikeasti TYÖPAIKKA, mihin työnantaja tuumaili, että tokihan tässä saa hienoa työkokemusta ja täytettä CV:n... No miksipä ei, tottahan sekin, mutta kyllä mielestäni 29-vuotiaana voisi jo olla elämässä muutakin kuin työnteon harjoittelua!

Nyt en sitten ihan tiedä mitä tässä tekisin, mutta aion olla huomenna yhteydessä ECAMiin ja kysyä että mitäs ihmettä, sillä en usko että sielläkään tiedetään mistä nyt on kyse... Huoh. Ei taida ne nallekarkit tulla ollenkaan tähän osoitteeseen...

Kyrönjoki tulvii (ja muutkin joet)

Kauhulla olen tässä pari päivää nyt katsellut kuvia lapsuuden kotikaupungistani Kauhajoelta, missä tulva on saartanut taloja, tunkenut sisälle rakennuksiin ja katkonut teitä. Pohjanmaallahan nyt perinteisesti tulvii vähintään joka kevät, niin että pellot muuttuvat järviksi, mutta koskaan en ole nähnyt mitään sellaista kuin nyt uutiskuvissa ja siskon (joka asuu lapsineen Kauhajoella) ja Pohjanmaalla asuvien kavereiden ottamissa kuvissa Facebookissa. Aivan mieletöntä. Lainasin siskoltani pari kuvaa...

 "Tango Kauhajoen Kasinolla soi..." - No ei ainakaan nyt soi.
(Kuva: Taina Hautala)

Kauhajoen ylittävä silta keskustassa uimahallin paikkeilla...
(Kuva: Taina Hautala)

Mainittakoon että karkean arvioni mukaan Kasino on arviolta ainakin 10 metriä joen pintaa korkeammalla ja tuossa uimahallin kohdalla joki on yleensä sen verran matalammalla, että alta mahtuisi helposti pienehköllä laivalla... Tuossa kuuluisi myös olla eräänlainen porrastus jokea kohti...

En ole tällaisia tulvia nähnyt edes keväällä. Äitikin sanoi että heillä joki tulvii niin, että alkaa nousta pyöräteille ja sillalle lähipuistossa... Kaveri puolestaan raportoi Jalasjärveltä että veneelle alkaa olla käyttöä... 

Meillä on Tampereella onneksi vielä tähän kaikkeen nähden melko kuivaa, tosin ilmankosteus lienee 100% ja sen lisäksi vesisade on ollut päivittäinen "ystävämme" jo varmaan kolme viikkoa, tasaiseen tahtiin. Alkaisi kyllä jo riittää.

...Käsi ylös kaikki, jotka eivät usko mihinkään ilmastonmuutokseen..?

perjantai 5. lokakuuta 2012

Pulska tikku on pulskan tikku!

Vas. Cliniquen Chubby Stick / Oik. Chubby Chick

Ostin tosiaan viime viikonloppuna ihanilta kummeiltani saamallani synttärilahjarahalla jotain, mitä olen salakavalasti haaveillut jo useamman vuoden ajan, mutta 22,50 € on etenkin työttömänä ollut melko suolainen hinta huulipunasta, joten on jäänyt ostamatta. Nyt sitten kotiutin Cliniquen Chubby Stick huulipunan (tai oikeastaan tuote on Lip Colour Balm eli kaiketi huulivärivoide) sävyssä 07 Super Strawberry, jonka Mike valitsi - koska Mike on aina valinnut mulle ne parhaat huulipunasävyt (outoa kyllä).

Arvatkaa vaan mitä punaa (ja mitä punaa ainoastaan) olen käyttänyt koko tämän viikon? No tätäpä tietenkin. Olen aivan umpirakastunut. Tämä päivä ei ehkä ollut paras päivä minkäänlaisen meikkausaiheisen postauksen kirjoittamiseen, koska en saanut edes aikaiseksi laittaa ripsiväriä silmiin, koska ulkona sataa suunnilleen vaakatasossa, joten ne ripsarit olisivat poskilla kuitenkin. Lisäksi olen koko viikon ollut melko vatsavaivainen, joten en ole hirveästi jaksanut edes luomiväriä ottaa esiin, mutta se ei onneksi haittaa, sillä tämä pulska puna käy meikistä sellaisenaankin. Tänään sitä löytyy myös poskilta ja näin illan tullen olen melkoisen kiiltäväkin, pahoitteluni siitä.

Oli miten oli, Chubby Stick on siis ihana. Se antaa hyvin peittävyyttä ja väriä ja tuntuu pehmeältä levitettäessä. Sitä on kuitenkin paljon helpompi käyttää kuin perinteistä huulipunaa vahaväriä muistuttavan ulkonäkönsä ansiosta. Huulilla Stick tuntuu hyvin samalta kuin vaseliini (jota käytän öisin). Tunnet, että huulilla on jotain, mutta olo ei ole tahmainen alkuunsakaan, vaan huulet tuntuvat pehmeiltä ja hoidetuilta. Chubby Stick ei myöskään maistu miltään, mikäli huuliasi lipaiset, eikä siinä ole juuri tuoksuakaan, mistä puikko saa ainakin omalla kohdallani suuret lisäpisteet, koska esim. joissain Lumenen punissa on etenkin tuoksu jota en jostain syystä voi sietää. Pullukka myös tuntuu kestävän hyvin! Tämä sävy antaa ainakin omalle iholleni myös poskilla kivasti tervettä punaa, eikä tunnu juuri sen kummemmalta kuin normaalisti käyttämäni Maybellinen voideposkipunakaan. 

Aion kyllä jatkossa säästää rahani, jotka käyttäisin muihin puniin ja hankkia yhden jos toisenkin Chubby Stick -punan, ainakin heti ensimmäisenä prioriteettina on jokin hyvin kevyt ja neutraali joka käy kaikkeen... Samoin Sokoksella näkemäni voimakas fuksian värinen puna jäi vähän kaihertelemaan... Nyt kun hiukseni ovat taas tummemmat (ja näytän Pocahontasilta letteineni) uskallan vähän käyttää enemmän väriäkin...

Ja sitten muihin uutisiin...

...Sain kuin sainkin himoitsemani työpaikan (pienen kujeilun ja suuren jännityksen jälkeen) ja virallisesti aloitan näillä näkymin 15. päivä. Tulen ainakin ensi alkuun työskentelemään pääasiassa kotoa käsin ja viimeinkin työssä, joka vastaa koulutustani. Kerron paikasta lisää kun kaikki olennainen on järjestetty ja selvitetty. Jännittävää!

torstai 4. lokakuuta 2012

Torstai-iltaa

Iltapäiväkävelyllä eilen

Sadetta on viimeaikoina riittänyt. On ihme, että maa edes joten kuten näyttää sen vielä vetävän. Eilen kuitenkin saimme me tamperelaisetkin nauttia muutamasta aurinkoisesta tunnista ja sen kunniaksi lähdinkin koiran kanssa vähän pidemmälle lenkille ihailemaan syksyn väriloistoa. Ilma oli raikas, aurinko vielä vähän lämmittikin ja näimmepä jopa oravankin. Melkoisen mukava reissu. Sekin oli mukavaa, että kävin sitä ennen Miken kanssa pizzalla pankkiasioiden hoitamisen yhteydessä ja nautimmepa vielä samalla reissulla mielettömän herkulliset kaneli-lattetkin...

Tämä päivä on sitten puolestaan mennyt vähän vähemmän rennoissa tunnelmissa. Kävin tekemässä loppuviikon ruokaostokset, ulkoilutin koiran (vesisateessa), imuroin kämpän, pyyhin pölyt, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin tiskit. Sen kaiken päätteeksi olikin äärimmäisen mukavaa istahtaa saunan lämpöön hetkeksi ja ottaa päälle virkistävä suihku. Nyt olo on taas kuin uudesti syntyneellä ja kelpaa möllöttää kun kämppäkin on taas siisti.

Vieläkään en ole saanut tietoa siitä, sainko työpaikan, mitä varten olin haastattelussa viime viikon perjantaina. Huomenna varmasti saan vastaukseni, sillä sellainen luvattiin tällä viikolla. Olen siis yhä "kuin kissa pistoksissa" (ihme sanonta) asian suhteen.

tiistai 2. lokakuuta 2012

TALItintti

Talitiainen nauttimassa hyvällä ruokahalulla siskolta saatua kynttilää...

Kuvan laatu on vähän mitä puhelimella zoomaillessa nyt voikin odottaa, mutta siinä se nyt on itse teossa. Talitintti, joka röyhkeästi lennähti tuohon ikkunan toiselle puolelle ja alkoi pistellä poskeensa siskoltani saamaa kynttilää! Onneksi tuohon kynttiläpurkkiin on kansikin, pakko laittaa se paikoilleen, että on vielä jotain poltettavaakin. Vaikka tintin nimi sen jo kertookin, enpä olisi arvannut mokoman pistelevän kynttilöitä poskeensa...

Että tällaista tiistaiaamua täältä.