Rittou

Japania, tarkoittaa talven ensimmäistä päivää. Tällä hetkellä kun tihrustan tästä ulos iltapäivän hämärään, siellä näyttää hyvinkin talviselta. Lunta tulee hentoisena huntuna, mutta reippaasti. Pari tuntia sitten nurmikko vielä vihersi, mutta nyt sitä peittää kevyt lumikerros.

Viikko on mennyt vauhdilla eteenpäin, hieman vielä sairastellen, mutta myös työntäyteisesti. Elämässä on kyllä nyt ihan erilainen rytmi (tai rytmi ylipäätään), kun päivät kuluvat töiden parissa. Samalla oppii taas arvostamaan niitä kiireettömiä vapaahetkiäkin ja viikonloput tuntuvat viikonlopuilta!

Tällä viikolla olen oppinut laskutuksen saloja, hankkinut uusia tukkumyyntiasiakkaita, lähettänyt varmasti yli 200 sähköpostia, tavannut uusia ihmisiä, kartoittanut kaikki Suomen sähköurakoitsijat, tehnyt käännöksiä ja kytkentäkaavioita ja oppinut jos jonkinlaista uutta asioista, joista minulla ei ennen ollut aavistustakaan.

Tulevaisuudestakin on jonkin verran puhuttu ja työsopimus näyttää hyvinkin voivan toteutua ensi keväänä.

Bloggaaminen on nyt taas vähän jäänyt tässä, kun olen ollut aika poikki töiden jälkeen, etenkin kun flunssa on piinannut vielä koko tämän viikonkin. Lisäksi, en ole oikeastaan tehnyt mitään niin mielenkiintoista, että siitä olisi kannattanut blogata - paitsi oppinut, että glitter-kynsilakka ei niin vaan kynsistä lähdekään. Siis kynsilakanpoistoaineella. Rapsuttamalla kylläkin. En kuitenkaan halua tuhota kynsiäni täydellisesti, joten tähän on nyt löydettävä joku metodi, koska rakastan tuota glitter-lakkaani... niin outoa kuin se onkin.

Olen tällä viikolla myös lukenut japanilaisesta teekulttuurista Nipponica-lehdestä ja tajunnut, että olen aivan aloittelija mitä tulee teehen. Japanissa teen juominen on taidetta, johon liittyy monia etikettejä ja paljon muistamista. Teeseremonian kokeminen olisi varmasti ainutlaatuinen elämys, mutta jokapäiväkseksi rituaaliksi en kyllä sitä jaksaisi ottaa.

Suosikkiteeni on tällä hetkellä vihreä Keisarin Malja -tee, josta sanotaan näin: "Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.Sisältää L-teaniinia, joka vähentää stressiä, rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä." Melkein toivoisin, että tätä saisi pussiteenä jostain, mutta toisaalta irtotee on jotenkin aromikkaampi ja sen tuoksu on voimakkaampi. Keisarin Malja on myös siitä ihanaa, että se ei ole pikkuista teesilppua, eikä näin ollen sotke koko kuppia. Olen myös havainnut pikkuisen siivilän olevan paras tapa valmistaa teetä vain yhteen kuppiin, vaikka minulla on myös metallinen pieni "teeputkilo", jonka avulla voi teetä valmistaa. Siihen on kuitenkin hankala saada tee sisälle.

Nyt alan tässä keittämään riisiä päivälliselle ja sanoudun irti tietokoneesta hetkeksi aikaa.

PS. Täällä blogissa on aivan kohtapian luvassa pienen pieni arvonta lähestyvän joulun kunniaksi...

Rakkaudenosoitus

Rautalankaa seinällä

Marraskuun Mainioimmat

Ankea, märkä ja synkkä marraskuu olisi varmasti jo nujertanut minutkin, ellen olisi tehnyt tässä kuussa muutamia mainioita löytöjä. Ajattelin jakaa nämä kanssanne, joten tässäpä tulee:

Lumene Touch of Radiance -valopuuteri 14,90 € (KICKS)

DKNY Be Delicious Eau So Intense -tuoksu n. 52 € (Stockmann)

Klippoteket Styling Dust + Dry Shampoo -kuivashampoo 4,90 € (Sokos)

Blistex Lip Brilliance -huulivoide n. 3 € (Prisma)

ACO Soft Pink Lip Balm -huulivoide 3,10 € (Ensimmäinen Apteekki)

Mavala 226 Sparkling Red -kynsilakka 5 € (Sokos)

Charley -kaulakoru 19 € (Kooky Gems)

Lumenen Touch of Radiance -valopuuterin ostamista en ollut mitenkään suunnitellut etukäteen. En edes tiennyt sen olemassaolosta, ennen kun muistin Koskikeskuksessa asioidessani, että tarvitsen uuden puuterin rikkoutuneen (Lumene Natural Code -sarjan) puuterin tilalle ja tarvin sen seuraavaksi päiväksi töihin. Marssin KICKSille ja kävin läpi kohtuullisen edulliset puuterit. Tummaa, tummaa, tummaa... Vaihtoehdot olivat periaatteessa joko Lumene tai KICKSin oma sarja (jolla oli tyylikäs musta pakkaus). En ollut ihastunut Lumenen syvänsiniseen epämääräisen muotoiseen pakkaukseen (en ole koskaan erityisemmin pitänyt mistään muista Lumenen pakkauksista paitsi Blueberry -sarjan ripsiväreistä), mutta se tuntui levittyvän iholle paremmin kuin KICKSin puuteri. Sävy olisi molemmissa ollut hyvä, mutta tällä kertaa Lumenen laatu tuntui paremmalta.

Rakastuin sitten tähän Lumenen Touch of Radiance -valopuuteriin siihen malliin, etten taida enää palata Natural Code -sarjan puuteriin takaisin ollenkaan, vaikka käytin sitä jo ainakin 4-5 rasiaa tätä ennen. Nimestään huolimatta tämä ei tee kasvoista mitenkään valkoisia, vaan antaa iholle hyvin kevyen mattapinnan (jopa pakkauksen omalla sienellä levitettynä), jättäen silti ihon oman sävyn ja kuulakkuuden kivasti esiin (oma sävyni on 1 Translucent). Pidän puuterin keveydestä ja siitä, että sitä voi jopa lisätä päivän mittaan, ilman että kasvoista tulee pakkeloidun näköiset. Tänään laitoin kasvoille ihan vaan tätä puuteria pelkästään ja lopputulos on aivan asteen verran luonnontilaa parempi versio. Jos minulla ei olisi peitettävää (tai näitä jättihuokosia), voisin todennäköisesti käyttää tätä puuteria meikkivoiteen asemesta hyvinkin autuaana. Suosittelen!

DKNY:n tuoksua olenkin jo täällä hehkuttanut, joten se ei ehkä kaipaa enää enempiä esittelyjä. Sen sijaan voisin sanoa sanasen Klippoteketin kuivashampoosta, jota on blogeissa pääasiassa hehkutettu - paitsi ehkä tuoksunsa tiimoilta. Kokeilin tuotetta eilen illalla (pesin hiukseni ke-aamuna), koska otsatukkani ja jakaukseni näyttivät jo vähän... parhaat hetkensä nähneiltä. Kuivashampoota tuli ulos melkoisella voimalla, joten sitä kannattaa todellakin pitää ainakin sen 20 cm päässä tukasta, ellei sitten halua näyttää jauhopussissa kylpeneeltä. Se tuoksu puolestaan oli aika... vahva. Mutta, olen haistanut pahempaakin. Paljon pahempaakin. Itseäni tuoksu ei sinänsä häirinnyt, koska se kuitenkin tuntui haihtuvan lähes kokonaan melko nopeasti. 

Ensin kauhistelin tosiaan tätä valkoista jauhoa päässäni, joka tummasta tukasta erottui aika voimakkaasti, kuten kuivashampoot yleensäkin. Kamman avulla sain kuitenkin otsatukkani näyttämään vastapestyltä. Lisäksi käytin kuivashampoota hiusten tyviin lähinnä jakauksen alueella ja sitten tajusin että jestas, tämähän oikeasti toimii. Mikään tuote ei ole koskaan onnistunut kohottamaan raskaita, melko liukkaita ja vahvoja hiuksiani mihinkään päin (minkä vuoksi kuivashampoot eivät ole juuri toimineet kuin korkeintaan juuri otsahiuksissa), mutta tadaa, tällähän voisi vaikka korvata tupeerauksen (ei sillä, että tupeeraisin koskaan), sillä nostoa löytyy. Hieman pelkäsin, että miten mataksi tämä jättää, koska hiukseni ovat muuten kiiltävät ja arvelin, että juureni näyttävät tämän jälkeen hassulta. Mielestäni lopputulos ei maltillisella käytöllä kuitenkaan ollut mikään suolasuihke-tyyppinen. Äitelästä tuoksustaan huolimatta tästä tulee kyllä taatusti aamujeni pelastus! Voin jo kuvitella, miten heitän tätä aamulla tukkaan ja saan samalla maailman parhaiten kestävän nuttura- tai lettikampauksen aikaan... Tai vaikka villinpörheät rock-hiukset! Mainittakoon vielä, että vaikka käytin shampoota jo eilen illalla, ovat hiukseni yhä (klo 17 seuraavana päivänä) vastapestyn näköiset - vaikka tuntuvatkin puuteroiduilta.

En ole aikoihin käyttänyt huulirasvoja, vaan ainoastaan vaseliinia, koska luin jostain että huulirasvojen kanssa jää vaan kierteeseen, eivätkä ne sitten oikein enää autakaan mitään, ellei niitä ole sivelemässä huulille jatkuvasti. Ostin kuitenkin lähinnä työkäyttöä silmällä pitäen Blistex Lip Brilliance -huulivoiteen, joka mainostaa tekevänsä huulista kevyesti ruusunhehkuiset. Samalla se antaa huulille hieman lisää volyymiäkin.

Kokeilin Lip Brilliancea ennen töihin lähtöä keskiviikkona ja... täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatukseni oli "Clinique Chubby Stick". Aiemmin hankkimani Cliniquen Chubby Stick Strawberry-sävyssä on nimittäin hyvin lähellä sitä sävyä, minkä tämä huulivoide antaa huulille. Tuntuvatkin hyvin samalta. Hintaeroa nyt vaan on sitten melkein 20 euroa. Hah. Ainoa, mistä voisin tämän huulirasvan suhteen nurista on tuoksu. Se on nimittäin aika voimakas ja ilmeisesti mansikkainen, mutta teennäisen mansikkainen. Huulillakin sen vielä kevyesti haistaa. En yleensä pidä voimakastuoksuisista tuotteista, etenkään kasvoillani ja tämä Blistex nyt tuoksuu lähinnä karkeilta - joita en muutenkaan syö. Onneksi se ei kuitenkaan maistu mitenkään järkyttävältä, mikäli satun huuliaini lipaisemaan. Pysyy muuten ihan hyvin myös. En huomannut varsinaisesti mitään turvottavaa vaikutusta (tai tuntenut sellaista), mutta huulet näyttävät ehdottomasti paremmilta kuin värittömällä huulirasvalla varustettuna tai ilman mitään.

ACOn hennon pinkin huulirasvan nappasin puolestaan mukaani apteekkireissulla ajatuksella, että ehkä tässä olisi sitten sellainen "nude"-sävy, joka sopisi huulilleni, sillä nk. nude-huulipunat ovat kyllä omaan silmääni aivan kauheita. Joskus on kuitenkin päiviä, jolloin soisin huomion olevan vain silmämeikissä, joten suurin odotuksin lähdin kokeilemaan tätä. Vasemmalla (ylempänä) olevassa kuvassa huulillani onkin juurikin vain tuota ACOn huulirasvaa. Nude-huulet vaativat totuttelua, mutta tämä on kyllä ainakin omaan käyttööni ehdottomasti punaa parempi vaihtoehto. Myöskään huulirasvan tuoksu ei ole kovin voimakas tai luotaantyöntävä.

Kuvassa huulirasva näyttää melkein sulautuvan ihooni, mutta ei aivan. Todellisuudessa huulet ovat kuitenkin vielä hivenen vähemmän "ihonväriset". Kiiltoa tämä huulivoide ei juuri tarjoa, mutta ehkäpä jos siihen lisäisi päälle erikseen hieman kiiltoa, lopputulos olisi vieläkin neutraalimpi.

Mavalan Sparkling Red -kynsilakan nappasin mukaan hetkellisessä joulutushuumassa Sokokselta, missä tuo olikin ainut kappale punaisen hehkuista glittermössöä, eli ilmeisesti muitakin oli jouluttanut... Heitinkin tätä sitten kerroksen tänään näihin tynkäkynsiini (kuvassa oikealla) ihan sellaisenaan, ilman värilakkaa ja... ihme kyllä, oikeastaan pidän lopputuloksesta hyvin paljon! Olin ajatellut käyttäväni tätä lähinnä värillisen (todennäköisesti punaisen) lakan päällä, mutta arkenahan tämä on aika kiva päivän piristäjä ihan näinkin. Uskoisin kuitenkin että metallinhohtoisen, punaisen lakan päällä tämä olisi aika huomiota herättävä valinta!

Sokerina pohjalla mainittakoon (vielä kerran) Kooky Gemsiltä tilaamani huippuihana Charley -puudelikaulakoru, joka pääsikin heti saman tien eilen harmaanmustan asuni kaveriksi!

Kooky Gems Puudeli

Iiih! Ihana Kooky Gemsiltä tilaamani puudelikoru rymisteli tänään postiluukusta sisään! Ja 20% korun hinnasta (19 euroa + 1 euron toimituskulut) lähti tukemaan SEY:n toimintaa, mikä on aivan mielettömän hienoa. Nyt Miloni on aina lähelläni, vaikka olisikin sitten Pohjanmaalla vierailulla, kuten nyt. Olen jo rakastunut tähän! Vielä sinäkin ehdit mukaan kampanjaan ja tukemaan SEY:n toimintaa, joten klikkaa itsesi Kooky Gemsin sivuille (ja suoraan kampanjakoruihin) tästä.

Nyt jatkan töitä... oli vaan pakko päästä hehkuttamaan puudelikorua...!

Luksusta vai hyvää arkea?

Olen viime aikoina päätynyt lukemaan useampiakin artikkeleita, joissa on käsitelty luksusta ja sitä, mitä se oikeasti onkaan. Mitä ihmiset mieltävät nykyään luksukseksi? Onko luksukseksi luokiteltu jotain, mikä onkin oikeasti ihan normaalia, ehkä hieman parempaa arkea? Joku sanoo, että saunominen on luksusta, etenkin jos kyseessä on vanha savusauna. Toinen sanoo, että luksusta on Louboutinin kengät tai Hermesin silkkihuivi. Jonkun mielestä parasta luksusta on hiljaisuus ja rauha, jossain tunturin huipulla ja toisen mielestä luksusta on viiden tähden illallinen suositussa ravintolassa.

Itse olen jotenkin mieltänyt luksukseksi aina kaiken sellaisen, joka ei ole aivan jokaisen ulottuvilla. Toisaalta, jos ajattelet asiaa tarkemmin... pienituloiselle tai opiskelijalle luksusta voi olla ruokakaupassa käynti ilman, että joudut ostamaan jokaisen tuotteen alesta tai vain ne asiat, joita ilman et voi elää (kokemusta on). Mielestäni perustoimeentulon ei kuitenkaan pitäisi olla luksusta vaan perusoikeus. Elämme kuitenkin nk. hyvinvointivaltiossa (jossa silti on tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia köyhiä).

Olen yrittänyt tässä viime aikoina uudelleenohjelmoida aivojani ja kutsunkin tätä prosessia nimellä "Operaatio Parempi Elämä" eli lyhyesti OPE. Olen ihan aikuisten oikeasti yrittänyt sisäistää hetkeen tarttumisen ja siinä elämisen, pienestäkin iloitsemisen ja elämästä nauttimisen. Olen yrittänyt hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja jättää "sitten kun" -ajatukset. Elämä on oikeasti aika lyhyt ja nuoruus vielä lyhyempi. Näillä nappuloilla mennään ja ainakin yritetään olla mahdollisimman onnellisia, koska elämä on helpompaa onnellisena. Niin monella kuitenkin menee niin paljon huonommin kuin mitä itselläni, joten olisihan se noloa valittaa ja mököttää.

Kaikkein eniten hieman paranevassa (*koputan puuta*) taloustilanteessani on ehdottomasti se, että nyt pystyn jo vähän käyttämään rahaa muuhunkin kuin vain aivan välttämättömyyksiin. Onnellisena ostin Kooky Gems -verkkokaupasta puudelikaulakorun, joka on kiva itselle, mutta myös tukee SEY:n toimintaa. Arvostan suunnattomasti ja tuen mielelläni hyväntekeväisyyttä tekeviä yrityksiä - etenkin kun prosentit on kunnollisia, kuten nyt tuo Kooky Gemsin huikea 20%. Mielestäni joku "lahjoitamme tästä 5 euroa maksavasta tuotteesta sentin hyväntekeväisyyteen" on aika naurettavaa eikä oikein jaksa minua innostaa. Lahjoittakaa euro siitä vitosesta, niin lähden mukaan. Kyllähän niistä pienistä puroista joskus muodostuu suuri virta (ainakin teoriassa), mutta tuollaisissa on kyllä vedätyksen makua.

Itselleni luksusta on siis myös mahdollisuus auttaa muita. Eikä aina tarvitse auttaa rahallisesti (vaikka se onkin yleisempää). Joskus pienet eleet voivat tehdä toisen ihmisen onnelliseksi - joskus jopa niinkin pieni asia kuin oven auki pitäminen, vaikka se sitten söisikin huimat 5 sekuntia kiireisestä aikataulustasi...

Moni sanoo, että luksusta on oma aika. Rauhoittuminen, hiljaisuus, itseensä panostaminen. Onko se oikeasti luksusta? Eikö se ole enemmänkin perusasia elämässä? Oli mitä oli, tuntuuhan se mukavalta lojua hetki saunan lämmössä ja sen jälkeen levittää ihoa heleyttävää naamiota kasvoille...

Itselleni sitä hyvää arkea tai arjen luksusta on myös mahdollisuus joskus syödä jonkun muun laittamaa ruokaa! Vielä huipumpaa jos sitä voi vaikka syödä hyvässä seurassa jossain ravintolassa tai mielenkiintoisessa paikassa...

Luksusta, huvittavaa kyllä, on myös täydellisesti istuvat sukkahousut! En yleensä löydä sopivia, enkä näin ollen päädy koskaan pitämään hameita tai mekkoja, mutta nyt olen löytänyt yhdet erinomaiset sukkahousut, joissa on saumatkin kohdillaan (eikä niitä hirvittäviä tuplatakasaumoja mitä joissain "isompipeppuisten" sukkiksissa on). Eilen laitoin siis iltarientoon päälleni Zizzistä joskus ostamani mustan taskuilla varustetun hameen ja söin tuon hurjan burgeriaterian, mikä tuossa yllä näkyy... Se oli aika luksusta sekin.

Mutta arvatkaapa mikä on sitä kaikkein suurinta luksusta? Onnellisuus. Kaikki muu on vain astetta parempaa arkea.