Matkalla Tampereelle

Maanantai alkaa kääntymään jo illaksi ja kotimatkalla tässä junassa istutaan. Ruudusta ei näe juuri mitään, sillä mukavasti takaviistosta paistava ilta-aurinko heijastaa pahemman kerran. Pitkä viikonloppu takana, herääminen huomenna klo 7 ja kouluun lähtö eivät oikein kovasti nappaa, mutta ajatus siitä, että kolmipäiväisestä kouluviikosta lohduttaa jonkin verran. Torstaina on nimittäin vapaapäivä. Perjantaina tosin joudun suuntaamaan heti koulun jälkeen Itä-Suomeen ja kohti siskonpojan ylppäreitä, joten varsinaista rentoa viikonloppua on turha odottaa. Perjantai menee autoillessa, lauantai "juhliessa" ja ajaessa kotiin... Tai no, ilmeisesti Pohjanmaalle, josta sitten suuntaan sunnuntai-iltana takaisin Tampesteriin, ettei porukoiden tarvitse ajella Tampereen kautta kotiin.

Uutta kertakäyttöpiilaria pitäisi kyllä melkein ehtiä katsoa ja sovittaa, koska olin vähän ajatellut, että juhlisin piilarit päässä. Nyt en kyllä ole ihan varma, kiitos viimekertaisen, kohtuullisen pelottavan piilarikokemukseni (linssi jäi silmään kiinni ja kesti tunnin verran saada se sieltä pois...). Silmälasini kyllä sopisivat asuun, sillä pukeudun mustavalkoiseen... mahdollisesti pinkin kera.


Viikonloppu tosiaan sujui hyvän ruuan, hevosten ja kavereiden tapaamisen merkeissä, eli varsin mukavasti. Lauantainahan kävinkin jo heittämässä pikapäivityksen tänne. Heppailin siis myös sunnuntaina, tosin vähän pienemmissä määrin, sillä tallilla oli vuokrauspäivä ja hulinaa riitti myös läheisellä raviradalla ratsastettujen estekisojen vuoksi, sillä osa tallin karsinoista oli vuokrattu kilpahevosille (jotka olivat kaaaauniita). Itse ratsastin Kaptalla, varsin mukavalla puoliveriruunalla, joka tekee mahtavia laukannostoja, jos niitä osaa oikein pyytää. Kaptan kyydissä jos yhtään häslää niin sieltä tulee vain kiitoravia, tai mahdollisesti väärä laukka. Sinänsä siis mukavaa oli, vaikka itsenäisesti ratsastinkin, mutta jouduin tarkkailemaan omaa ratsastustani saadakseni haluamani. Se 50 minuuttinen meni kyllä ihan mukavasti!

Ruuan suhteen olikin aikamoista hemmottelua normaaliin opiskelijaruokaan verrattuna. Äiti ilmoitti lihoneensa 1,5 kiloa viikonloppuna... Öhm... hui? En uskalla arvata miten minulle kävi, mutta kyllä sentään vaivauduin liikuntaakin harrastamaan, joten mene ja tiedä. Eikä herkulliset ateriat pelkästään vanhempien luo jääneet, sillä piipahdin myös kaverini ja hänen tyttöystävänsä luona, missä minulle tarjoiltiin juurikin tuota Success!-postauksen kuvassa näkyvää kakkua, kaikesta muusta hyvästä puhumattakaan! Argh. Kiitos muuten mukavasta illasta!

Tänään kävin parturoitavana puolilta päivin. Hiukset saivat uuden tyvivärin, sekä kevyemmän otsatukan, mikä ehkä (tuosta varsin omahyväisennäköisestä) kuvasta käy ilmi. Päällä taas tuo yksi paitasuosikki, joka on vaan niin hemmetin mukava ja rento, että rehaan sitä aina mukaan Pohjanmaanreissulle ja käytän arkenakin enemmän kuin tarpeeksi! Olen nyt erityisesti tänä kesänä ihastunut valkoiseen, jota löytyi komerostani jonkin verran jo viime kesänäkin, mutta nyt olen jotenkin erityisen kiinnostunut värin raikkaudesta ja puhtaudesta... Äiti osti minua ilahduttamaan sievän valkoisen puseronkin, mikä oli mukava yllätys!

Haaveilen yhä siitä, että Mike voisi tulla kesävierailulle (etenkin kun Mike ei ole koskaan Suomen kesää nähnytkään), mutta lentolippujen hintojen hipoessa tonnia, ajatus on melko mahdoton... En kyllä koskaan kuvitellut että vielä 2,5 vuotta naimisiinmenon jälkeenkin asuisimme erillämme... Urk. Ja sitten jotkut jaksavat valittaa kun puoliso on vaikkapa töissä muualla niin, että he näkevät toisiaan vain perjantai-illasta maanantaiaamuun... Antaisin aika paljon, saadakseni edes sellaisen suhteen!

Pikapäivitys

Hengissä ollaan täällä Pohjanmaalla, vettä on tullut taivaalta ihan kiitettävästi, tosin iltapäivällä ehdin hetken heittää koiran kanssa ulkona palloa ennen kuin sitä taas alkoi tulla. Isä ja äiti ovat tarjoilleet runsaasti herkullisia ruokia, mikä tarkoittanee sitä, että ensi viikolla varmasti housun vyötärö kiristää. Tarjolla on ollut mm. herkullista mustikkapiirakkaa (kiitos Mariannelle ideasta!), kotitekoista pizzaa, valkosipuliperunoita ja kanaa, yrttilohkoperunoita ja paneroitua kalaa, tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia... Niin ja vaniljakiisseliä. Ah. Oh.

Eilen illalla kävin ratsastamassa ja siinä samalla päädyin jumittamaan tallilla n. 3 tuntia. Asiaa ei auttanut suinkaan se, että yhden supersöpön varsan sijaan niitä oli tallilla nyt peräti neljä kappaletta! Vaikeaa repiä itsensä taas ulkomaailmaan sellaisen söpöysyliannostuksen jälkeen. Tulipa samalla taiteiltua ponia sähkölangan alitsekin... Poninketku karkasi taluttajaltaan vihreiden ruohonkorsien perässä ja paineli suoraan sähkölangan läpi/ali. Jotenkin se osui siihen turvallaan niin, että lanka hyppäri ponin yli... mutta temppu olikin saada poni takaisin.

Tänään ohjelmassa ei ole ollut kummoista, mitä nyt koiran kanssa on tullut leikittyä aika reippaasti. Rassukka ontuu toista takajalkaansa aina kun se nousee levolta... ja silti makaa aina sen saman jalan päällä!

Huomenna pitäisi painella taasen tallille ja estekisatkin olisi maisemissa, mutta en tiedä koska! Kaveriakin pitäisi tavata ihan muuta kuin hepanhajuisena ja tallitamineissa... Saa nähdä mihin kaikkeen aika riittääkkään?

Kiitos Garnier!

Nyt uskallan sen jo paljastaa, kun paketti on turvallisesti kotona. Voitin hiljattain Facebookissa olleesta skabasta Garnier-tuotepaketin. En meinannut uskoa silmiäni, kun olin saanut sähköpostin, jossa kysyttiin tarkempaa osoitettani, jotta tuotepaketti voitaisiin minulle lähettää. Yleisellä tuurillani tämä olisi ollut jonkinlainen suuremman luokan huijaus. Hetken epäröityäni laitoin kuitenkin osoitteeni menemään ja jäin odottamaan. Tämä oli 14.5. joten oikeastaan olinkin jo alkanut uskoa, ettei sieltä minulle mitään tulisikaan - kunnes tänään koulusta tullessani eteisessä oli lappu, jossa ilmoitettiin paketin saapumisesta lähipostiin. Hihkuin hiljaa innosta (helvetillisen päivän jälkeen), mutta lähdin hieman epäluuloisin mielin kohti postia. Lunastin pakettini, kannoin sen kotiin ja pohdin, mitä kaikkea noin pikkuinen paketti voisikaan sisältää. Ei ylimääräisiä pakkausmateriaaleja! Täyttä tavaraa! Jesssss... En ollut varautunut siihen, miten paljon tuotteita olinkaan voittanut. Tässä on kyllä useampien kymppien edestä tavaraa:

Vasemmalta oikealle: Garnier Fructis Color Resist -hiuksiin jätettävä hoitoainesuihke, saman sarjan vahvistava hoitoaine sekä shampoo, taustalla kummittelee Fructis Style Bamboo Flexihold -hiuslakka, edessä Caffeine Eye Roll-on -geeli, taustalla Ambre Solaire Light & Silky SPF 30 -aurinkovoide, Nordic Essentials -puhdistusmaito kasvoille ja silmille, Nordic Essentials 24h Moisturizing Day Cream -kasvovoide, sekä Mineral Deodorant -deodorantti.

Tämä oli kyllä aivan mahtava yllätys! Ylimääräistä rahaa kun ei ole, niin tällainen mukava (ja valtava) ilmaislahja ilahduttaa kyllä aivan eri tavalla, varsinkin kun kaikelle löytyy varmasti käyttöä! Tai no, hiuslakkaa en normaalisti käytä, mutta ehkä sitä voisi kokeilla..?

Esinuuhkiminen on suoritettu, mutta varsinaista testausta ei vielä, sillä vastahan paketin sain.

Color Resist -tuotteet:
- Hedelmäisiä ja marjaisia tuoksuja! Hiuksiin jätettävä hoitoaine oli juuri mukavan hentotuoksuinen ja vaikutti ainakin noin äkkiseltään keveältä tuotteelta. Shampoossa oli melko voimakas tuoksu, mielestäni tuoksui hieman melonille, vaikka tuotteessa pitäisikin olla ainakin viinirypäleen siemeniä, sekä acai-marjaa... En kyllä ole koskaan acaita haistanut, joten ehkä se on se, mikä tuoksuu melonille? Ostin joku aika sitten saman sarjan tehohoidon, jossa on aivan ihana tuoksu. Tämän nyt voittamani hoitoaineen tuoksu on mukavan mieto.

Bamboo Flexihold -hiuslakka:
- Yllättävän miellyttävä tuoksu, ei ainakaan kertasuihkauksesta laittanut yskimään. Tätä pitää ehkä ihan oikeastikin kokeilla, seuraavan kerran kun väännän kiharat tai nutturan.

Nordic Essentials:
- Hento, lempeä, ruusuinen tuoksu, todella miellyttävä! Tuotteet näyttävät olevan kuivalle iholle tarkoitettuja, joten voi olla että en vielä korkkaa tuotteita, sillä kesällä ihoni on kaikkea muuta kuin kuiva. Tuotteet ovat erityisesti herkälle iholle, mikä sopii minulle oikein mainiosti! Plussaa puhdistustuotteelle siitä, että sillä pitäisi lähteä myös silmämeikki. Ehkä otan tuotteen mukaan viikonlopuksi vanhempieni luo, sillä mitä vähemmän joudun tavaraa rehaamaan mukana, sen parempi!

Caffeine Eye Roll-on:
- En havainnut tuotteessa tuoksua, mikä on oikeastaan vain plussaa. Plussaa myös keveydestä, nopeasta imeytyvyydestä (testarin ranteeseen) ja huikeasta viileydestä! Luulenpa, että alan käyttää tätä tuotetta aamuisin! Olen itseasiassa halunnut kokeilla tätä tuotetta jo viime Usan reissustani asti, mutta en raaskinut investoida silloin. Mielestäni tällä on Suomessakin aikalailla hintaa?

Ambre Solaire Light & Silky SPF 30:
- No nyt tuli todellinen yllättäjä! Aurinkovoiteeksi tämä todellakin tuntuu aika keveältä - varsinkin kun ottaa huomioon SPF 30 -suojakertoimen! Tuoksusta ehdottomasti rutkasti plussaa, sillä ainakin omaan nenääni tämä tuoksuu taivaalliselta... Tunne iholla pari minuuttia levittämisen jälkeen ei ole tahmainen, kuten yleensä aurinkovoiteen jälkeen (ainakin se mitä viimeksi ostin on koko päivän iholla sen verran tahmea, että illalla se on viimeistään pakko jynssätä pois). Hieman sen tuntee, että iholla jotain on, mutta eipä juuri. Suosittelen kyllä ehdottomasti. Ja vielä kerran: TUOKSU!

Mineral -deodorantti:
- Todella puhdas, raikas tuoksu. Tuli vähän mieleen kylpylä... tai pyykkipäivä. Pidän ainakin tuoksusta. Nähtäväksi jää pidänkö tuotteesta myös käytössä. Voisin huomenna kokeilla, sillä luvassa on paljon hikoilua!

Itseasiassa sormeni syyhyävät halusta päästä kokeilemaan näitä, joten voin hyvinkin olettaa, että iltasuihkussa läträtään uutta shampoota, viimeistellään komeus hiuksiin jätettävällä hoidolla ja ehkä sitä lakkaakin suihkautetaan aamulla tukkaan. Kyllä noita muitakin pitää kokeilla... Ah, kiitos Garnier! <3

Varsinainen vapaapäivä!

Voi elämä. Vapaapäivänä nukkuminen meni vähän överiksi, kun en illalla muistanut laittaa kelloa soimaan aiemmin, että aamulla ehtisin kunnolla käydä suihkussa ennen kun lähden Instruun. Kiireessä kipittelin sitten vessaan ja ... noh, asioin... Ja olin menossa suihkuun kun iskin uudestaan silmälasit päähän kuullessani outoa lotinaa. Pöntön säiliö tulvi. Loistavaa. Luppoaikaahan minulla olikin. Pelastin kylppärin matot ja aloin kuivaamaan lattioita samalla kun jonotin ehkä 20 minuuttia että sain puhelun huoltomiehelle. Tai siis huoltomiehen... toimistolle? Esitin asiani ja langan toisessa päässä ollut naisihminen kysyi minulta, onko kylppärissä lattiakaivoa. Mietin mielessäni, että ongelmaako ei sitten ole, jos kaivo löytyy, niin ettei koko kämppä heti tulvi? Sanoin, että kyllä siellä kaivo on, mutta se on aika epämääräinen ja lattialla pitäisi olla reilu 2cm vettä, että se menisi sinne kaivoon... Noh, lupasivat laittaa huoltomiehelle. Tulisivat sitten kun ehtisivät. Jipii.

Eivätpä sitten tänään ehtineet.

Noh, minä kävin suihkussa ja hyppäsin bussiin ja suuntasin kaupungille. Kävin näyttelemässä silmiäni ja sovittelin uusia linssejä. Ensivaikutelma ei ollut kovin paha. Tosin toki heti ulkona lievässä tuulessa sain aika reippaasti siristellä ja räpytellä ja pelkäsin linssien putoavan silmistä. Eivät pudonneet. Kävin Koskikeskuksessa minibudjetilla sen verran että nappasin Gina Tricotista (jossa en ollut koskaan käynyt) semmoset hassut pyöräilyhousuja muistuttavat pöksyt pitsisomistein, jotka bongasin Marin blogista, jotta voisin nyt pitää kesämekkojani huoletta (tunnen hameissa/mekoissa oloni alastomaksi ja vilauttelualttiiksi!). Lisäksi ostin mustat caprimittaiset legginsit... lähinnä kotikäyttöön. Ne on vaan kesällä mukavia kuitenkin, vaikka eivät nyt ehkä esteettisimmät läskillä olekaan. Mutta voi niitä ehkä kuntosalillakin pitää...?

Kävin myös Bijou Birgittessä vai mikä olikaan, sellainen koruja ja muuta myyvä liike. Ihastuin yhteen sievään (ja todella edulliseen) mintun vihreään (?) hiuspantaan, sekä pikkuisiin korvanappeihin ja pakko ne sitten oli ostaa. Mieli teki käydä Arnold'sissa, mutta vastustin kiusausta ja läksin kohti kotia. Käppäilin sitten kotikulmilla sijaitsevaan Hesburgeriin, mistä ostin tuttuun tapaani kana-caesar-salaatin, sillä jo hiukoikin. Kipitin kotiin ja hetken tuskasteltuani siitä, etten ollut vieläkään saanut mitään työuutisia söin salaattini ja juttelin Miken kanssa.

Olen sittemmin yrittänyt luonnostella webbisivuani, joka on ikään kuin pakko toteuttaa koulussa kurssia varten... Tarkoitus olisi tehdä portfolio nettiin, mutta eihän mulla sinne mitään laitettavaa ole, joten jäänee aika simppeliksi... CV sinne taitaa mennä sitten juuh, jos sen joitain koulutukseen/työhön liittyvää pitää olla. Koodaus ei kyllä mitenkään nyt kiinnosta millään muotoa, etenkin kun tyhjästä on vaikeaa nyhjästä.

Kännykän kautta minua puolestaan yritti ahdistella jokin tuntematon, ulkomainen numero, joka googlettamalla selvisi olevan jonkinlainen outo alusvaatekauppias, joka on ahdistellut muitakin suomalaisia koko vuoden. Onneksi en vastannut, olisi varmasti tullut iloinen pikku lasku. Nykyään en vaan aina katso numeroa, kun odotan innolla työtarjouksia ja muuta... Äh.

Piilolinssit olivatkin sitten juuttuneet iloisesti silmään. Vasen irtosi suhteellisen helposti, mutta oikea silmä tuntui paperikuivalta ja linssi ei liikkunut mihinkään. Paniikissa tungin silmääni puoli pullollista silmätippoja ja yritin saada linssin jotenkin liikkumaan. Puolen tunnin taistelun jälkeen, silmä punaisena, sain viimeinkin mokoman linssin silmästäni pois, mutta nyt en ole ollenkaan enää varma siitä, että haluan vielä joskus tunkea mokoman silmääni. Kuukausilinssit sentään sai silmästä pois, mutta nämä kertakäyttölinssit... Hrrr... Eikä ne ehtineet olla silmässäkään kuin 6 tuntia. Voi tuska ja ahdistus!

Mainittakoon vielä se, että varvastani suojannut rakkolaastari päätti hankautua jalasta pois ja siinä sivussa sitten rakkokin alkoi hankautua ja kotimatka kaupungilta olikin aika tuskainen...

Varsinainen vapaapäivä on siis ollut. Ja huomenna koodausta. Mahtavaa.

Kohta kirjoitan kirjan elämäni epäonnesta...

Hyvä (tai ainakin maukas) aamiainen

Lipton Yellow Label-teetä, Tropicana-mehua, croissantteja ja munakokkelia. Kaiken tämän lisäksi söin vielä nektariinin ja banaaninkin. Joskus siinä klo 11. Eipä sitten ollut nälkä ennen ilta kuutta.

Muuta erityisen hyvää tässä päivässä ei sitten olekaan ollut, sillä tämä on ollut taas "niitä päiviä", jolloin vaan tuntuu siltä, että elämä mättää päähän oikein urakalla ja hermot ovat kireällä koko ajan. Tämä elämäntilanne vaan tuntuu ahdistavan enemmän ja enemmän, useammin ja useammin nykyään. Olipahan sentään mukavan viileää ja satoikin, saattaa olla että aamulla on vähemmän katupölyä bussien pöllytettäväksi...