Ikea! Siellä viihdyin tänään n. 5 tuntia vanhempieni kanssa. Ja tämä oli PIKAINEN kierros. Kyllähän tuolla saisi päivän kulutettua helposti ja ruokaakin löytyy (söin itse lihapullat & ranskikset, puolukkamehua ja daim-kakkua) mielin määrin. Lähdin metsästämään ensisijaisesti yöpöytää ja mielessäni olikin eräs tietty rakkaus vuosien takaa, jota en kuitenkaan enää uskonut löytäväni. Tarkoitus oli samalla hakkia kylppäriin uusi matto ja kaikkea muuta kätevää mikä sattuisi vaikuttamaan hyvältä idealta. Järkytyin kun sain lopulta ostosteni loppusumman - ja järkytyin positiivisesti. Olin odottanut reissusta satasta kalliimpaa, tosin ihanaa oli se, että äiti osti minulle lahjaksi sen ihalemani pikkupöydän - ja lakanat! Mutta katsotaanpa nyt vähän, miltä siellä näytti (varoitus, miljoona kuvaa, joita saa klikata suuremmaksi):
Talolla oli melkoisesti sisätilakorkeutta.
Pikkuolohuone ja mielenkiintoinen huonekaluteline vastaanottivat tulijan.
Ja sitten kierrokselle...
Ecconi olivat loistavat (huom. "hyvin ruskettuneet sääret"),
mutta jalat väsyivät silti... ja muutkin osat, kuten pää.
Aivan liikaa kaikkea mahtavaa silmänruokaa. Nyt ei muuta kun ostamaan talo ja remppaamaan se Mini-Ikeaksi! Mitähän Mike siitä tykkäisi? Mike on nimittäin nyt ehdolla jo TOISEEN ylennykseen ja sitä myötä palkkaan lätkäistäisiin jälleen tuntuva korotus. Mies itse kehaisi, ettei vaimon tarvitsisi koskaan enää mennä töihin (noinkohan?), jos tuokin ylennys käteen tarttuu. Vielä kun saataisiin tälle vaimolle se viisumi! Sitten voin alkaa kotiäidiksi... meidän suomuisille lapsille.
Luvassa on myös vielä toinen postaus Ikea-meiningillä, mutta taidan jättää sen huomisen herkuksi... sillä huomenna en todennäköisesti jaksa tehdä MITÄÄN muuta kuin viimeinkin rentoutua.
Päivä tuntui tänään loputtoman pitkältä. Samoin kuin uusien kenkien metsästys. Mutta, löysin viimeinkin uudet kengät sieltä, mistä olisi ehkä ollut järkevää ne alun perinkin käydä etsimässä: Ecco-liikkeestä. Sovitettuani todennäköisesti kymmeniä erilaisa (pääasiassa Vagabondin) kenkiä ympäri Tamperetta, päätin vihdoin kurkistaa sisään Eccon liikkeeseen. Silmääni osuivat mustat hieman ballerina-henkiset, mutta joustavalla remmillä varustetut mustat, pehmoiset kengät, joissa oli suorastaan neonpinkki pohja. Pohja epäilytti hieman, sillä se antoi kengälle mielestäni jotenkin sporttisen ilmeen (mitä minä en siis ole), mutta kun laitoin ne jalkaani... aaaaaaaah. 109 euron kengät 69 eurolla, joten piti ne sitten ostaa. Ainakin voin kerrankin olla varma laadusta. Olen päättänyt, etten enää koskaan osta huonoja kenkiä, sillä hyvät maksavat itsensä takaisin pidemmän päälle. Sovittelin myös unelmanpehmeitä ruskeita nauhallisia kävelykenkiä, myöskin nyt tarjouksessa, mutta luonnollisesti jo yhdet 69 euron kengät kirpaisivat visaani aika iloisesti... Ahh, ehkä vielä palaan? Tai sitten odotan syksympään ja hankin yhdet Vagabondin syysmallistossa olevat violettiin vivahtavat nilkkurit (tms), joita sovittelin tänään...
Pääsin viimein kotiin tuossa kuuden maissa ja tajusin kotimatkalla, että bussikortistani loppuu todennäköisesti poweri yhden matkan jälkeen. Käteistä ei ole tällä hetkellä euroakaan (muutenkin harvoin kannan käteistä). Elin siinä uskossa, että lähistön R-Kioski on varmaan auki myöhään, kun jossain Seinäjoellakin ne taitavat olla ilta kymmeneen. No niinpä, tuo oli mennyt yhdeksältä kiinni kun pääsin oven taakse viisi yli. Hivenen v*tutti. Koeajoin uusia kenkiäni, joten kävin sitten niiden kunniaksi vuokraamassa Makuunista elokuvan ja JÄRKYTYIN miten kallista videoiden vuokraaminen on. Muistelisin, että viimeksi kun vuokrasin leffan (Seinäjoen Filmtownista) se maksoi kai 3 euroa? Uutuus. Tämä pirulainen oli kuusi euroa??! Onko tämä ihan normaalia? Siihen muutama euro lisää niin pääsee jo elokuviinkin. Käsittämätöntä. Olisi harmittanut, jos leffa olisi ollut ihan surkea, mutta onneksi näin ei ollut, vaikka valitsinkin leffan lähinnä sillä perusteella, että se vaikutti harmittomalta, eikä muut valikoiman leffat kiinnostaneet. Olin myös joskus nähnyt jonkin trailerin tästä ja se vaikutti "ihan kivalta". Mikä leffa tämä sitten oli? "My One And Only" joka oli kökösti käännetty "Tule omaksein". Saanen huomauttaa että kääntäjää pitäisi läpsiä turskalla kasvoille, sillä tuo alkuperäinen nimi oli tavallaan koko leffan selkäranka, joten sen muuttaminen suomennoksessa oli kyllä aika törkeä veto. Mutta näin meillä.
Olin itseasiassa todellakin positiivisesti yllättynyt ja suosittelen kyllä elokuvaa - etenkin jos olet yhtä innoissasi 50-luvun pukeutumisesta (ja autoista) kuin minä. Luulin, että leffa olisi jotain hömppäkomediaa (kun sitä kerran komediana markkinoidaan), mutta minulle ei ainakaan oikeastaan tullut sellaista oloa, että katselisin jotain komediaa, ennemminkin seurasin mielenkiintoista tarinaa joka (toisin kuin useimmissa komedioissa) ei paljastanut loppuratkaisuaan elokuvan puolivälissä.
Niin ja, toinen harjoittelupäivä meni hyvin, käännöksien parissa edelleen. Minulle on nyt tietokone tilauksessa sinne alakerran toimistoon, joten saas nähdä koska sinne sitten pääsen (?) muuttamaan. Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin siellä missä olen, musiikkia kuunnellen ja uutta sanastoa oppien. Saa nähdä miten hyvin ne nettisivujen vääntämiset sitten sujuu...
Nyt pitäisi alkaa hiippailla nukkumaan, sillä joudun heräämään tavallista aikaisemmin ehtiäkseni lataamaan sen perhanan bussikortin. Ja toivon todella, että tuo R-Kioski nyt sitten ihan oikeasti lataakin niitä. Katsoin kyllä TKL:n sivuilta, mutta voiko niihin aina luottaa..?
Niin se aika rientää! Nyt on koiran vahtimiset takana - samoin kuin ensimmäinen työharjoittelupäivä. Hauvan kanssa sujui vallan mainiosti! Vaikka emme olleetkaan tavanneet aiemmin kuin vain kerran, otti hauva minut ilmeisesti heti ystäväkseen ja sainkin siitä mainion (ja sinnikkään) seurakoiran. Ainut hetki, jolloin jaloissani ei ollut koiraa, oli se kun kävin suihkussa.
Ensimmäinen harjoittelupäivä sujui hyvin, tosin varsinainen ohjaajani on lomalla vielä pari viikkoa, joten hengailen nyt sitten lastenohjelmien tuotantopuolella, kääntämässä tekstejä suomesta englantiin. Saan nauttia omasta huoneesta vielä toistaiseksi, sillä virallinen huoneeni alakerran nettipuolen tiloissa käsittää tällä hetkellä vain pöydän. Tulen todennäköisesti jakamaan tuon huoneen toisen harjoittelijan kanssa, joka ilmeisesti aloittaa myöhemmin. Työaika on noin yhdeksästä neljään, bussiaikataulut huomioon ottaen. 30 minuuttia päivästä kuluu lounaaseen, jonka saan nauttia YLEn piikkiin Tohlopin omassa ravintolassa. Kahvin kanssa oli tuoretta pullaa... Lihon varmaan, kun liian hyvänä pidetään.
En tietenkään älynnyt ottaa kameraa mukaan (tosin pitää muutenkin kysyä saako siellä kuinka kuvatakaan?), mutta napsin pari kuvaa kännykällä ja päätin samalla tyhjätä sitä vähän muutenkin ja tässä tulos:
Vasemmalla näkymää Tohlopin ravintolasta/kahviosta
ja oikealla lounaani: savulohipastaa ja lisukkeet
Jos katsot tarkkaan, näet vasemmassa
kuvassa letkan hevosia yöllisellä peltotiellä.
Oikealla, kuten kuva kertoo, Finlaysonin
kesälava ja joku suhteellisen äänekäs bändi.
Tuntuuko muuten muista siltä, että kaikki ovat taas yhtäkkiä saamassa lapsia? Tai ainakin suunnittelemassa niiden hankintaa? Ystäväni Lapissa kasvattelee vielä mahaansa, mutta ensimmäinen poikaystäväni (!) sai juuri kihlattunsa kanssa tyttövauvan. Aika hurjaa sinänsä kun ajattelee asiaa, koska emme ole oikeastaan nähneet toisiamme varmaan 7 vuoteen? Ja nyt hänestä on tullut isä. Huikeaa. Aika menee niin nopeasti nykyään... mikä harmittaa, etenkin kun oma elämä junnaa yhä enemmän tai vähemmän paikallaan. En todellakaan ole siinä pisteessä missä olin halunnut olla 26-vuotiaana, mutta tällä hetkellä en voi asiaan juuri edes vaikuttaa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että ainakin nyt seuraavat neljä kuukautta tiedän mitä tuleman pitää.
Kuva tämän viikon muhkeasta pohjalaismyrskystä. Kuva ei ole edes mustavalkoinen, mutta jotenkin maailma oli sitä, kun taivaalta tuli vettä kuin saavista ja salamat tanssivat tauotta, ukkosen jyristessä muhkeasti. Hurjaa. Kohta bloggaan enemmänkin, nyt olen kuitenkin hyvin väsynyt koiravahti ja vetäydyn kohta unille...
Kuuntelin lapsena väistämättäkin paljon Madonnaa, kun meillä kerran näkyi MTV joskus vuonna nakki ja makkara. Madonna oli mahtava. Kaunis ja lahjakas, biisit olivat tarttuvia. La Isla Bonita oli yksi niistä suosikeista, joista aina tuli mieleen lämpimät yöt Teneriffalla... Kyllä, osasin englantia suhteellisen hyvin jo pikkupenskana. (En ehkä vielä ihan 3-vuotiaana kun tämä biisi on julkaistu...)
Day 30 - My favorite song this time last year
Noisettes - Never Forget You
En tiedä oliko viime vuonna näihin aikoihin jotain tiettyä suosikkibiisiä, mutta tätä ainakin tuli kuunneltua paljon. Toivottavasti en linkittänyt tätä vielä aiemmin jossain yhteydessä..?
