Happy Halloween!

Kuva kaupasta (Pick 'n Save), missä Mike on töissä. 

Hän & kaverit rakensivat melko komean fanta-ständin Halloweeniksi.

Itsehän en Halloweenia juhlista täällä millään tavalla...

Pyykkirumba, ruuat ja cupcake-kamat

Se olis sitten viikonloppu. Sain juuri pyykkirumban (melkein) päätöseen ja tällä kertaa jopa itse pyykkäysosuus meni ihan ok, vaikka vähän jännittikin saanko pestyä kun joku oli taas tunkenut rahastimeen vääriä kolikoita, niin, että koko paska oli jumissa. Noh, pesihän se pyykit ja säästin 2 euroo kun ei tarvinnu tunkee sinne rahaa. Kuivaaminen olikin sitten taas oma hommansa... Tuo kuivaushuone on kyllä tehottomin koskaan. Jos se on lähes täynnä, voit olla varma ettei mikään haastavampi vaate tai pyyhe tule olemaan 100% kuiva ajan loputtua. Kiva sinänsä sitten tunkee tää koko 30,8 neliötä täyteen vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, jotka roikkuu ihan kaikesta, mistä voi roikkua. Plaah.

Onneksi minimagnumi helpottaa hieman asiaa. Uusi salainen paheeni ja karkin korvike.

Oon itseasiassa tullut tosi hyväksi karkin syömisen, tai siis syömättä jättämisen suhteen. Keväällähän pidin mukamas karkkilakkoa (tai oikeastaan suklaalakkoa, sillä en muuta karkkia syö muutenkaan) ja luulin, että se olis hankalaa, mutta ei se olekaan. Ei mun oikeastaan tee mieli karkkia tai suklaata juuri koskaan. Satunnainen minimagnumi sallittakoon, mutta nyt aion myös pysyä kaukana Ben & Jerry'sistä ja kaikesta muustakin herkusta ainakin Usaan/jouluun asti.

Eilinen lounas Tohlopissa sisälsi kasvispihvejä, salaattia, herne-maissi-paprikaa, kurkkua, porkkanaraastetta, muutaman mozarellapalleron, tartar-kastiketta, appelsiinia, vesimelonia, päärynää, talkkunaa (!), näkkileivän ja vettä. Melko tuhti lounas? Hehe... Kokeilin millaista on jättää potut/riisit/pastat parempiin suihin. Ei juuri tuntunut erilaiselta, joten taidanpa säästää moiset herkut jatkossa harvinaisempiin tilanteisiin. En kuitenkaan jaksanut syödä tuota kaikkea, vaikka kello olikin jo melkein kaksi kun lopulta lounaalle pääsin... Hedelmät oli hyviä, mutta talkkuna ei kyllä edelleenkään oikein iske...

Töiden jälkeen piti lähteä rikkomaan pyykkirahaa ja menin Sokokselle, jossa oli jonkinlaiset lisäkerroksen avaamishässäkät (tms) meneillään, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Tupa oli täynnä tungettelevia myyjiä, enkä sitten lopulta ostanut mitään kun pidin vaan ajatukseni taas Usassa. Hyvä minä! Sen sijaan ostin sitten sikakalliin tomaatti-mozzarella bagelin (joka pariloitiin, nams?!) ja join kupin haudutettua teetä (Keisarin morsian, nams!) ja sain pyykkirahani - joita en nyt sitten tarvinnutkaan. Mutta olipahan mukavaa välillä syödä herkullinen bagel. Kahvila oli vaan ärsyttävästi ääriään myöden täynnä, mutta se on sitä kyllä oikeastaan aina...

Anttilassa tuli käytyä vielä iltasella, kun oli pakko lähteä hakemaan mustia tyynyliinoja ja tummia pyyhkeitä kun tästä penteleen tukasta lähtee aina vaan väri. Ihme kyllä se väri lähti myös vaaleanvihreästä pyyhkeestäni, hurraa! Tyynyliinojen ja pyyhkeiden lisäksi mukaan tarttui näin somat pienet "teepussinaluset", joita ajattelin kyllä käyttää ihan teeKUPIN alla. Esim. noiden söpöjen pastellisävyisten, mitä ostin keväällä (jotka tosin ovat normaalikäyttööni aivan liian pieniä, sillä minähän juon teeni vähintään 0,3 desin kupeista, mielellään isommista). Söpöihin alustoihin kuuluvat kupit olivat mielestäni tyhmän mallisia. Sellaisia tuubimaisia. Jos olisin tiennyt, että aluset olivat puoleen hintaan, olisin ostanut niitä useamman. Ehkä käyn vielä hakemassa pari lisää? Mullahan on tosiaan keittiössä jo ne cupcake-pyyhkeet ja essukin, hehe... Ja sen lisäksi "USA"-settiä, punasinivalkoista tähtikuvioitua tavaraa. En ole itseasiassa koskaan edes syönyt ainuttakaan cupcakea, mistä kaikki Usalaiset ovat järkyttyneet suuresti. Ensi kerralla aion kyllä sellaisen syödä.

Ensi kerrasta puhuen... Lippuja varataan tod. näk. tulevalla viikolla ja ajankohta olisi nyt sitten 7.12. - 4.3. Lennän varmaankin suosiolla Helsingistä Chicagoon, kuten ennenkin, sillä se on se halvin tapa - vähäisimmällä välilaskujen määrällä. Tampereelta olisi ollut mukava lentää suoraan Milwaukeehen, mutta 2 välilaskua ja takaisin tullen Ruotsissa 9h mittainen hengailu eivät oikein houkuttaneet... Olisin ehkä joutunut myös itse buukkaamaan välillä laukkuni uudelleen.

Sellaista lauantaita täältä tänään. Loppupäiväksi on ohjelmassa ainoastaan kipeästi kaivattu suihku (jonne menen tästä nyt hetikohtapian), jotain sapuskaa (tosin ei oikein tee mieli mitään) ja varmaankin muutama episodi Emmerdalea (jota jo aamulla katsoin jonkun 4 jaksoa), koska kiireinen työrytmi ja aiemmat nettiongelmat ovat aiheuttaneet sen, että olen vieläkin n. 10 päivää jäljessä... Ainakin.

Hyvää viikonloppua.

PS. Pahoittelen kuvien laatua (etenkin viimeisessä kuvassa), laiska on taas kuvannut kännykällä.

Nyt kirpaisee

Luinpa tässä sitten juuri More to Love -blogista, miten blogin toinen kirjoittaja muuttaa kohta New Yorkiin. Tuosta vaan, Usaan, ilman minkäänlaisia perhesiteitä sinne. Nyt kirpaisee. Kirpaisee aikalailla, itseasiassa. Sen verran jopa, että nousi ihan tippa linssiin. Ensimmäinen kysymys mikä tuli mieleen oli se, miten se voi olla jollekin niin helppoa? Päättää vaan, että nyt mä muutan Usaan, saada viisumi ja se on siinä. Ihan lyhyen ajan sisällä. 3 vuotta olen odottanut että se päivä koittaisi mulle, mutta ei se edelleenkään tunnu olevan sen lähempänä kuin 3 vuotta sitten. Ja mulla on sentään perhettä siellä.

Yritän urheasti olla iloinen, että joku sen ansaitseva pääsee toteuttamaan unelmaansa. Mun unelma se ei varsinaisesti koskaan ole ollut siinä mielessä, etten ole koskaan tuntenut mitään suurta "mun täytyy päästä asumaan täällä" -tunnetta, mutta siellä on Mike ja haluan olla siellä missä Mikekin. Usassa Mikellä on helppoa ja mä sopeudun mihin vaan. Kirpaisee.

Mä en oikein tiedä mitä tässä nyt pitäisi ajatella. Mua ei yksikään huippuyritys kosiskele sinne töihin, eikä suomalainen yritys sinne lähetä, että saisin työviisumin. Turistiviisumia en saa, koska suomalaisilla on viisumivapaus (90 päivää ja se on siinä). Turistiviisumilla ei myöskään saa tehdä töitä.

Miksi mä olen YHÄ täällä, kun tuntuu että kaikki muut (nyt jo 3 tuntemaani ihmistä) ovat päässet Usaan joko elämään unelmaansa tai elämään kumppaninsa kanssa..?

Unista meininkiä

Hommaa riittää homman perään ja joskus jopa kesken homman. Tahti ei töissä ole ottanut hiipuakseen, päin vastoin. Uskoisin kuitenkin, että ensi viikolla tunnelmat ovat ainakin vähän vähemmän hektiset, sillä olen talossa likimain yksin, kaikkien muiden ollessa jossain seminaarissa (kylpylässä) 4 päivää... ja ilmeisesti sitten vielä "pakollisella vapaalla" perjantain, jos oikein ymmärsin. Mäkin voisin ottaa sellaisen?

Alkuviikko on ollut yhtä hullun myllyä, tosin tänään LÄHDIN töistä "jo" neljältä, mikä tuntuikin aika oudolta. Eilen siivosin pari tuntia, pesin kylpyhuoneen viimeisen päälle, kuurasin keittiön ja pyyhin pölyt. Nyt pitäisi vielä jaksaa imuroida ja sitten homma on taas hanskassa toistaiseksi. Lauantaiaamuna on vielä edessä lakanoiden vaihto. Blargh. Lauantaiaamuna on myös luvassa pyykkäystä klo 7. Jipii. Ehkä meen takaisin nukkumaan kun saan kaiken kuivumaan. Toivotaan että pyykkäys menee tällä kertaa kivuttomasti...

Punainen tukka piristää. Ainakin mua. Paitsi ehkä aamuisin, koska silloin ei oikein piristä mikään. Haluaisin vaan kääntää kylkeä ja pysyä lämpimän pedin turvissa. En muista, koska viimeksi olisi ollut näin nihkeää herätä aamuun. Kai se on tuo harmaus. Kaikki kauniit lehdet ovat oikeastaan jo pudonneet (onneksi ehdin napsia niistä kuvia muisteluihin) ja aurinkoakaan ei tunnu näkyvän kuin kerran kahdessa viikossa. Aamulla kun herään, on säkkipimeää, eikä se kyllä todellakaan oikein tunnu virkistävän. Eteenpäin mennään teen ja kynttilöiden voimalla. Ja Usan matkasta haaveillen... Saa nähdä kuinka sitten käy kun OLEN siellä Usassa ja saan mahdollisesti siivota kissan sotkuja 24/7. Mike väittää kissan aikuistuneen ja on luvannut kouluttaa sitä ennen kuin saavun, mutta noh, jotenkin en ole ihan varma näistä suurista suunnitelmisa.

Jennillä on vähän samat aamufiilikset, kuin mitä Milo-puudelilla noissa kuvissa...

Haluaisin kovasti ostaa uusia vaatteita. Lähinnä puseroita. Tuntuu, ettei aamuisin ole mitään päälle pantavaa. Housuja on (kerrankin) ihan kivasti, mutta hameita ei oikeastaan ole lainkaan ja paidatkin tuntuvat jotenkin vaan vääriltä. En oikein tiedä mitä kaipaisin, mutta jotain kuitenkin. Ehkä ihan perusvaatteita? Haaveilen myös laukusta, jota tulisi käytettyä aina. Joka paikassa. Joka olisi jotain järkevää, kunnollista materiaalia ja jonne oikeasti mahtuisikin jotain. Niin, ja joka ei maksaisi miljoonaa. Lisäksi haluaisin toki uudet talvikengät, kuten asiaan kuuluu. Mutta kannattaako alkaa Suomesta niitä haalimaan? Lentolippuja ei tosin edelleenkään ole buukattu... Ja toki lentokentän omat kyselytunnit ovat sitten vielä asia erikseen...

En ole muuten laittanut vielä lämmitystä asunnossani päälle, vaan patterit pysyvät kylminä. Täytyy tosin sanoa, että joudun ehkä kohta siirtymään muualle kirjoittamaan, sillä ikkunasta hohkaa melkoisesti kylmää ilmaa näin t-paitasillaan istuessa...

Keskiyön kirjoitukset

(Pitkä) viikonloppu takana ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Olen yhä hereillä, sillä sain vasta suihkussa käytyä ja hiukset föönättyä. Yleensähän en tukkaa juuri föönää (tai föönaa se kai muka on), muuta kuin ehkä just ja just puolikuivaksi (kestää niin kauan), mutta nyt oli pikku pakko yrittää jaksaa puristaa kasaan mahdollisimman kuiva lopputulos. Punainen värihän todellakin lähtee päästä helposti ja pitkään ja haluan yrittää säästää lakanoitani ja iskin jo valmiiksi mustan tyynyliinan petiin, siltä varalta, että jos vaikka hikoan ja väriä irtoaa. Olen nimittäin taas viime aikoina ollut öisin vuorotellen kylmissäni ja kuumissani, en tiedä miksi. Yöpaitani viikonlopun aikana jo saikin vähän uutta punasävyä selkämykseen, saa nähdä lähteekö pesussa.

Ostin tänään juuri uuden värjättyjen hiusten shampoon & hoitoaineen, sekä vielä jonkinmoisen ihmeeellisen föönäilynesteen (tosin koostumukseltaan se oli melko tuhtia tavaraa, mikä on sinänsä hyvä), mutta silti sain vaaleanvihreän pyyhkeeni värjättyä punaoranssiksi. Fantastista. Toivottavasti sen saa vielä pelastettua. Itse en niin välittäisi, mutta mikäli äitimuori sen vielä joskus kokoelmiinsa tahtoo niin... Valitettavasti mulla ei ole täällä mitään todella tummaa pyyhettä, mitä käyttää. Punainen tukka on ihana, mutta haasteellinen! Valkoisille puuvillalakanoille voi ainakin heittää hyvästit...

Perjantaina harrastelin siis hevosia ja parturia, lauantaina en harrastanut juuri mitään muuta kuin koiran ulkoiluttamista ja kummieni kanssa illastamista. Tänään (nuorempi iso-) siskoni käväisi kylässä vanhempieni luona ja käväisimme pikaisesti Prismassa, josta saa kampaamotuotteita edullisesti. Kotiin lähdin melko haikein mielin, sillä tätä pikkulomaa olisi voinut hyvinkin vielä jatkaa. Töissä on ollut niin kaoottista, ettei nyt juuri hirmuisesti houkuta paluu. Huomenna olisi nimittäin ohjelmassa koko päivä studiossa, mikä on aina mukavaa - mutta kun toimistossa olisi miljoona työtä tehtävänä, joita joutunen näillä näkymin ainakin vilkaisemaan ruokatunnillani, kun muuten en ehdi. Yhyy.

Nyt pitää vaan jaksaa. Jotenkin. Onneksi asuntoasiat on nyt hanskassa matkaa ajatellen, sillä siskoni lupautui nimittäin lainaamaan vuokrarahat 2 kuukaudelle. Yritän motivoida itseäni sillä, että näen Miken jo n. 6-7 viikon päästä, jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Seuraava "pitkä viikonloppu" on edessä n. kuukauden päästä, jolloin joudun lainaamaan huoneeni tv-sarjan kuvauksia varten ja päädyn evakkoon. Päiväksi, mutta se on maanantai, joten se sopii kyllä.

Teinpä tässä muuten kotiin taaperrettuani (vesi- ja räntäsateessa housut liki polviin asti takaa märkinä!) pannukakunkin iltapalaksi ja sitä jäi vielä huomisellekin. Nams.

Selkää särkee siihen malliin, että henkeen ottaa. Ei hyvä. Ei etenkään astmaatikolle. Nyt yritän nukkua. Ehkä selkäkipuni hellittävät viimeinkin kun pääsen Usaan ja kunnon sänkyyn nukkumaan... Toivossa on hyvä elää.

Hyvää viikkoa!