Meikkiboksi

Pahoittelen hiljaisuutta, viikko on mennyt sujuvasti kaikenlaisen "kivan pikku stressin" parissa, kulminoituen tähän päivään oikein iloisesti. Eilen yritin olla stressaamatta, ajattelematta ja tekemättä yhtään mitään. Vietin syntymäpäiväni kunniaksi Emmerdale-maratonia ja mussutin hyvää ruokaa ja yritin nollata aivojani. Kamerasta toki oli patterit loppu, enkä saanut ikuistettua maukasta aamupalaamme blogia varten. Söimme paistettuja munia, pekonia, croissantteja ja jogurttia - ja sillä eleltiinkin pitkälle alkuiltaan. Jossain vaiheessa nautimme myös Almondyn sitruunajuustokakkua, mutta sen pohja oli kyllä aika pettymys, vaikka kakku muuten raikas olikin. Lauantaina juhlimme virallisesti (?), kun vanhempani ja toinen siskoistani tulee kylään herkkuja tuoden...

Tänään ryhdistäydyin ja pistin siivoten. Milo auttoi aktiivisesti olemalla koko ajan tiellä ja pyörien jaloissa. Herra tuijotti kaksi tuntia kylppärinraivausoperaatiotani, niinkuin se olisi muka ollut mielenkiintoista. Kylppärin lisäksi imuroin koko kämpän, pyyhin pölyt ja nyt on vielä pyykitkin koneessa. Kaikki alkoi siitä, kun sain vihdoin aikaan järjestää kaikki meikkini ja kosmetiikkani ja heittää pussillisen turhaa pois. Taas. Mistä sitäkin tavaraa lie kertynyt? Hamstraus loppuu NYT. Laatu tulee korvaamaan määrän tästä päivästä alkaen.

Mike nakkasi hienon metallisen meikkilaukkuni menemään muuttaessaan Suomeen, kun ei arvannut, että olisin todellakin halunnut sen tänne Suomeen. Laukku oli uljas 2-kerroksinen meikkiboksi, jonka sai myös lukkoon. Olin sen aikoinani Usasta ostanut, enkä ollut sitä sitten Suomeen enää vanhempieni luona majaillessa kuljettanut tilanpuutteen vuoksi. Jos olisin tiennyt, että ukko nakkaa sen mäkeen, olisin tuonut sen tullessani viime kerralla. Kylppärin kosmetiikkakaaos ja meikkiboksiongelma on nyt hoidettu. Saanko esitellä, uuden (melko mielenkiintoisen) meikkiboksiratkaisuni:

"Matkalaukku" kätkee sisäänsä kaikki meikit.

(Kuvassa näkyvät laatikot on nyt myös siivottu ja järjestety ja turha roina poistettu.)

Meikkikokoelma.

Vasemmassa yläkulmassa (jossain vanhassa pakasterasiassa) on isompia luomiväritrioja, joita käytän harvemmin, sekä poskipunat ja pinsetit. Vasemmalla alakulmassa on kaikki pikkuisista rasioista löytyvät luomivärit ja oikealla alakulmassa kaikki huulikiillot ja -punat. Mustat "rasiat" ovat itseasiassa D&G -silmälasieni pahvikotelo... sillekin käyttöä. Oikeassa yläkulmassa luovasti hillopurkissa huimat kaksi sivellintäni, muutama hassu rajauskynä, ripsivärit, isommat huulikiillot ja sen sellaiset. Poskipuna- ja puuterihuiskut voisi ehkä pesaista... 

Nyt ei pääse meikit pölyyntymään ja kenties boksi suojaa niitä myös vähän kylpyhuoneen lämmöltä ja kosteudelta. Ostin tuon "matkalaukun" keväällä Usasta (taisi olla jotain 10-15 dollaria hintaa) ja se on itseasiassa vahvaa pahvia jonkinlaisin tekonahkavahvikkein. Kieltämättä miellyttää silmääni enemmän kuin vaihtoehto B, joka oli miesten työkalulaatikko... Joku ihan oikea organisaattori voisi olla kiva tuon matkalaukun sisälle, pitää katsella vähän ympärilleen kun tulee seuraavan kerran käytyä esim. Ikeassa.

Järjettömät kasat tuota meikkiä onkin, ottaen huomioon että käytän päivittäin ehkä 5 meikkituotetta...

Perjantaipiirakka

Meillä tykätään piirakasta. Ja pikkuleivistä ja kaikesta muustakin makoisasta.Äiti antoi viime viikolla mukaan ison peltirasian joulupiparkakkuja ja ne taisivat kestää täällä kokonaista kolme päivää ennen kuin viimeinenkin oli kadonnut erään nimeltämainitsemattoman amerikkalaisen suuhun. Samalla reissulla mukaan lähtenyt yksinkertainen sokerikakku ei tainnut selvitä niinkään kauaa. Alkuviikosta ostamani iso Jaffa-keksipaketti oli mennyttä jo eilen, vaikka olin sitä piilotellutkin... Tein sitten marjapiirakan (mustikoita, vadelmia ja vaniljarahkaa), josta jo melkein puolet katosi samana iltana parempiin suihin, vaikka yritin sanoa, että piirakka on parempaa jääkaapissa käytyään... Eräs nimeltämainitsematon amerikkalainen on ihan hulluna kaikkiin mun piirakoihin ja niitä pitäisi aina olla kaapissa... Onneksi tuo murotaikinapohjainen rahkapiirakka on helppo ja nopea väsätä ja takuuvarma hitti...

Miten tuonne pukeudutaan?

Syyskelit ovat petolliset. Kun mittari näyttää 12-15 astetta plussaa nökötän kaapin edessä ja koitan keksiä mitä ihmettä laitan päälleni, ettei tule kuuma, mutta ettei tulisi kylmäkään. Ilmeisesti olen tässä tehtävässä viimeaikoina epäonnistunut kun reilun viikon (ainakin) on ollut lievästi kipeä olo - toisina päivinä enemmän kuin toisina. Kuumetta en ole kertaakaan mitannut, mutta fiilis on muuten ollut melko räkäinen, aivastusten täyteinen ja nihkeä. Kurkkukin tuntuu kököltä.

 Yönaikainen sieni-invaasio

Kun keväällä oli tämän verran lämmintä, sitä kirmasi ympäriinsä t-paidalla (tai ainakin minä kirmasin) innoissaan siitä, että viimeinkin on "lämmin". Mutta koitapa kirmata tuolla syyssäässä t-paitasillaan... Ei välttämättä paras idea. Neuletakeista ja huppareista tuulee läpi, mutta takit ovat liian kuumia. En inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, kun on liian kuuma... Olen myös kaivannut nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikein toden teolla tuulipukua. Yh. Koiran kanssa kulkiessa sellainen olisi vain äärettömän kätevä, kun lahkeista voisi sitten vain pyyhkäistä kurat pois, sen sijaan että joudun jatkuvasti pesemään kuraantuneita farkkujani.

Mieli tekisi ostaa kaikenlaista uutta kivaa syksyksi, mutta... niin. Kaikki hilut menevät nyt ihan arkipäivän peruskustannuksiin. Onneksi talvea varten on sentään hyvät varusteet jo valmiiksi...

Yritän nyt keksiä mitä tänään laitetaan päälle kun ulkona näyttää olevan 10 astetta lämmintä, kova tuuli ja vilahduksia auringosta (voisi olla isompiakin vilahduksia)...

Yrittäjän mielenkiintoiset työajat

"Normaalit" ihmisethän työskentelevät keskimäärin klo 8-17 välillä, mitä toimistohommiin tulee. Omat työaikani tuntuvat olevan oikeastaan ihan mitä tahansa - eikä tämä oikeastaan tunnu harmilliselta lainkaan. Olen istunut oikeussalissa tulkkaamassa lähemmäs ilta kuutta, vääntänyt kotisivuja aamuyöllä neljän aikaan ja kirjoitellut käännöksiä sunnuntaina. Jonain päivinä mitään hommia ei ole kun taas seuraavana päivänä tekemistä pursuaa ovista ja ikkunoista.

Syy siihen, miksi olen hereillä nyt (klo 1:24 yöllä) keskellä viikkoa, on se, että innostuin kyhäämään yritykselleni pikaiset Facebook-sivut ja samalla hieman säätelemään yrityksen kotisivuja noin yleisesti ottaen. Aloitin tuossa puoli kahdentoista aikaan, saunasta päästyäni. Päivästä suurin osa meni tulkkaustehtävissä kaupungilla. Onnistuin myös käymään ruokakaupassa ja ulkoilutin koiraa sateessa. Tiedostin jo pari päivää sitten bloggauslaiskuuteni, mutta en silti saanut mitään aikaan. Tämä viikko on taas mennyt erinäisiä paperihommia pyörittäessä ja samalla myös paikoissa juoksemisessa.

Odotin vähän kauhulla sitä, miltä täällä mahtaa näyttää viikonloppuna, kun amerikkalainen muusikkovieraani oli tulossa kylään, mutta nyt hän joutuikin lykkäämään tuloaan lokakuun puolelle - mikä sopii meille kyllä mainiosti, koska toivon, uskon ja odotan, että lokakuussa rahatilanteemme on jo paremmalla kannalla. Tällä hetkellä odotan kieli pitkällä laskutuksesta saatavia tuloja - ihan vaan ostaakseni ruokaa...

Mike on viihtynyt hyvin ja ihastellut Tamperetta ja pannut mieleensä kohteita, joihin hän haluaisi tutustua vielä tarkemmin. Olisi toki mukava päästä vähän kiertelemään ja katselemaan ennen lumen tuloa.

Ensi viikolla "ohjelmassa" on syntymäpäiväni, Miken nimipäivä (hehe), sekä isäni nimipäivä ja tarkoituksena olisi lauantaina (ensi viikolla) juhlia koko sumaa kerralla pienellä porukalla. Oma syntymäpäiväni on keskiviikko, eikä budjetti taida sallia suurempia juhlallisuuksia, mutta jos hyvän aamupalan tekisi (kun aamupala on suosikkiateriani)...

Puudeli Tampereella

Mitä, kai tässä saa vähän riehua?

Lempipuuhaa

Anna mulle ruokaa NYT.

Herra Puudeli on viihtynyt kaiken kaikkiaan hyvin alun ihmetyksestä päästyään. Uni, leikki ja ruoka maittavat taas ja lenkkeily uusissa maisemissa on ekstrakivaa kun hajuja on niiiiin paljon enemmän. Lokakuun alussa Herra Puudeli lähtee varmasti taas "mummolaan", eli Pohjanmaalle, jossa poikaa on kaipailtu jo kovasti. Hän elää vähän avioerolapsen elämää, oleskellen vuorotellen meillä ja vanhemmillani, koska kaikki kaipaamme hänen pörröistä seuraansa kun olemme sitä vailla...