Keltaista keltaista keltaista

Laukku H&M 19,90€ / Huivi lainassa äidiltä

Askartelin seinälle jonkinlaiset minimäyrikset

Keltaisen nälkä ei ota laantuakseen millään. Omituista, sillä en ole koskaan aiemmin keltaisesta ollut kovin innostunut ja nyt en saa siitä tarpeekseni. Havaitsin myös, että en omista nykyään minkäänlaisia pirteänvärisiä laukkuja, joten... noh, yllätys yllätys, keltainen väriläiskä keikkuu nyt sitten mukanani lähes tulkoon kaikkialle. Lainasin äidiltä keltaista huiviakin ensihätään... 

Askartelin samalla olohuoneen seinälle pari keltaista minimäyristä, tosin joudun kehittämään niille varmaankin jonkinlaisen taustan, sillä mäyrikset eivät meinaa erottua valkoisesta seinästä kovinkaan hyvin.

Kevät näyttää nyt saapuneen ryminällä. Aurinko paistaa, nurmikkokin yrittää paikoin vihertää ja meidän takapiha on viimeinkin lähes täydellisesti vapaa lumesta, kun sitä vielä viime viikolla peitti ainakin 30cm kerros. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Odotan malttamattomana äitienpäivän jälkeistä aikaa, jolloin saan Pohjanmaalta apuvoimia parvekkeen siistimiseen (ja varmaan tulee samalla kämppääkin siivottua) ja samalla heitetään rytinällä räiskyvän keltaiset (yllätys) puutarhakalusteet parvekkeelle, jotta päästään nauttimaan näistä lämpimistä iltapäivistä uloskin... Ihmiset näyttävät liikkuvan enemmän ulkona ja kaikki ovat keskimäärin paremmalla tuulella - toisin kuin minä kiirehtiessäni tänään kuntosalille. Tuntui siltä, että matkantekoani hidastaakseen tielleni osui avuttomia autoilijoita, hitaita pyöräilijöitä ja kaikkea muutakin mahtavaa...

Kuntoilun jälkeen maailma näytti kuitenkin paremmalta (kävin hakemassa pomppufiilistä) ja pyöräilin kotiin kaupan kautta. Nyt on jääkaapissa evästä ainakin keskiviikkoon ja sauna odottaa lämpimänä saunojaansa... Simaa on kaapissa ja yhdet tippaleivätkin on hankittuna.

Ei muuta kun rentoutumaan...

Kevät kaiketi tulevi

Kevään ensimmäiset kukat / Pari vuotta vanhat tennarit

Tänään on ollut ehkä kevään ensimmäinen päivä. Sellainen, jolloin oikeasti tuntuu ja tuoksuukin keväältä, eikä vain semmoinen hieman tavallista lämpimämpi päivä. Kello on jo seitsemän illalla, mutta ulkona on vieläkin n. 13 astetta lämmintä. Meinasin lähteä kuntosalille, mutta päätinkin sen sijaan ottaa asiakseni heittää kevään ensimmäisen virallisen pyörälenkin. Olen jo pari kertaa polkenut salille ja takaisin, mutta nyt lähdin vaan tutustumaan lähialueisiin. 

Omalta kotipihalta bongasin ihanat, räiskyvän violetit kukat, jotka urheasti kurottelivat kohti aurinkoa havujen alta. Ne eivät välitä siitä, että takapihalla ja metsässä on vielä paikoin ainakin 20 senttiä lunta. 

Kevään ensimmäinen pyörälenkki oli n. 8 km pitkä ja ehdottomasti parempi veto tällä säällä kuin kuntosalilla nysvääminen. En pitänyt mitään hirmuista kiirettä, mutta vähän siinä vastatuuleen polkiessa hikikin tuli, vaikka luulin pukeutuneeni kevyesti.

Usasta saapuneet vaatteet on nyt viimein saatu pestyä ja kuivattua ja tuoksumaan hyvältä. Joukosta paljastui muutama helmi, kuten vanhoja kesähousuja jotka vielä istuvat päälle, pari rentoa kesämekkoa, jalkaa erinomaiset Eccon sandaalit, sekä joukko pirteän värisiä yläosia. Parit jakut pitää vielä silitellä ja jotain menee suoraan pois annettaviinkin, mutta ehdottomasti 150 dollarin väärti tämä operaatio oli! (Sen verran oli paketin tänne lähettämiseen saatu kulutettua!)

Perjantai-illan tunnelmia

Minne tämä viikko katosi? Vastahan oli tiistai ja onnistuin bloggaamaan. Nyt ollaan perjantain loppupuolella ja koko viikon olen vaellellut täällä kaikessa hiljaisuudessa... En ole edes muistanut lukea suosikkiblogejani. Tänäkin aamuna 20 minuuttia katosi kuin tuhka tuuleen (kuten aina, kun yritän ehtiä jonnekin tärkeään).

Työhaastatteluni aamulla kesti ennätyksellisen 1,5 tuntia. Kokemus oli kuitenkin miellyttävä ja tunnelma melkoisen rento. Toivon etten höpötellyt liikaa... Hyvät fiilikset jäi ja pyysinkin lopuksi haastattelijoita rehellisesti sanomaan onko tässä mitään saumaa. Sain kommentteja hyvistä ideoistani ja persoonastani, sekä siitä, että kanssani olisi varmasti mukava työskennellä. Voi olla, että homma vielä kuitenkin kaatuu siihen, että taitoni InDesign -taitto-ohjelman parissa eivät ehkä ole huipputasoa, koska en ole ohjelmaa kahteen vuoteen tarvinnut. Vakuuttelin kyllä muistini virkistyvän pikaisesti tarvittaessa. Harmittelin hieman, koska en ollut arvannut tuon ohjelman kuuluvan suoranaisesti juuri omiin työvälineisiini, sillä jos olisin tiennyt, että he odottaisivat erinomaista osaamista myös tuosta ohjelmasta, olisin treenannut vähän etukäteen...

Paikkana oli kuitenkin aivan upea vanha tehdas, joten haastattelu oli elämys jo sinänsä.

Ilahduin tänään myös kolikkolaatikon penkomisesta, sillä kolikkotornit laskettuani tajusin meillä olevan 11,90 hiluina. Tästä innostuneena suostuinkin sitten lähtemään kaverin kanssa Cafe Europaan kahvittelemaan (unohdin ottaa kuvia). Hieno paikka, paljon antiikkia (tosin osa huonokuntoista) ja tunnelmaakin löytyy, mutta hinnat ovat järkyttävät. Eniten järkytyin siitä, että esim. Keisarin Morsian -tee, jota nyt saa ruokakaupastakin, maksoi 3 euroa pieni kuppi ja 7 (seitsemän!) euroa iso kuppi. Hemmetti soikoon, sillä hintaa olisi parempi saada jo iso pannullinen ja vielä paketti pusseja kaupan päälle! Wayne's Coffeessa (joka on nyt ilmeisesti joku Aschan coffee & deli) oli muistaakseni iso tee jonkun 1,80... ja se oli iso.
 
Selvisin muuten tänään tullista yllättävän kivuttomasti. Isä tuli eilen Tampereelle ihan vaan kuskin hommia suorittamaan - tulliin kun on hiukkasen hankala päästä esim. bussilla, enkä välttämättä olisi halunnut roudata paikallisessa 12,5kg pakettia... Oli miten oli, kukaan ei jäänyt inttämään mitään paketistani (wanhoja kesävaatteitani, jonka Miken äiti lähetti), toisin kuin yleensä. Tullissa ei myöskään (ihme kyllä) ollut jonoa, tosin jouduimme silti seisoskelemaan hetken turhan panttina kun kukaan virkailijoista ei ollut innostunut asiakaspalvelusta... Nyt sitten yritänkin saada 2 koneellista vaatetta puhtaaksi ja hajuttomaksi, sekä mahtumaan jotenkin kaappeihini, joita meillä on muuten aivan liian vähän... Tai sitten liikaa roinaa. On kyllä uskomatonta miten nopeasti ja tehokkaasti tupakanhaju piinttyy vaatteisiin ja miten hankala sitä on niistä saada pois. Pelkkä hyväntuoksuinen huuhteluaine ei riittänyt, joten kävin hakemassa tuoksuvaa pesuainettakin (meillä normaalisti tuoksuton käytössä) ja aion huomenna yrittää uudelleen toivottavasti hieman paremmalla menestyksellä.

Meillä onkin täällä muuten eletty varsinaista pyykkidraamaa tämä viikko, kun eräs naapuri ensin päätti omia koko kuivaushuoneen itselleen (eikä ollut ensimmäinen kerta) ja sitten jättää kuivat pyykkinsä sinne 3 päiväksi, jolloin lopulta keräsin ne sieltä pois ja sulloin muovikasseihin. Tänään iltapäivällä ne oli viimein haettu pois (5 päivän jälkeen) ja huone täytetty uudella satsilla piri pintaan - eivät sentään olleet kehdanneet nakata pois omia 3 narua vieneitä pyykkejäni. Ja mielenkiintoista kyllä, kuivauskone oli ilmeisesti kytketty pois päältä kesken, sillä osa vaatteistani oli vielä kosteita. Lisäksi naapurini näemmä haluavat kuivattaa kamansa siellä kaikessa rauhassa ilman koneen apua... Niin ja, lahjoittamani euron arvoinen iso kauppakassikin oli näemmä hyvin kelvannut käyttöön... Lisäksi jouduin lahjoittamaan ison Espritin muovikassin, koska perhe oli pessyt mitä ilmeisemmin ainakin 3 koneellista pyykkiä...

Sen vaan sanon, että jos ne retut ovat siellä vielä huomenna kun menen laittamaan pyykkiä kuivumaan, niin ne eivät välttämättä ole enää sullottuna mihinkään muovikasseihin sen jälkeen... Laitoin nimittäin pyykkitupaan jo kaksikielisen nootinkin, että täällä asuu muitakin, jotka tilaa haluavat käyttää - mutta ilmeisesti tämä ei mennyt perille. Laitoin viestiä myös isännöitsijälle, joka lupaili laittavansa yleisen tiedotteen... Eipä sillä että se auttaisi, kun tämä pikku perhe ei näemmä osaa tai halua lukea mitään ohjeistuksia...

Huomenna tarkoituksena olisi myös käydä taasen sovittelemassa itsensä reggaetonin rytmeihin. Toivon vaan hartaasti, että meno ei ole ihan niin kovaa, kuin mitä eräs aiemmin käynyt antoi ymmärtää. Hän teki mielestäni muutenkin vähän törkeästi, kun meni tunnin jälkeen marisemaan tuuranneelle ohjaajalle siitä, miten tunti oli ollut niin "alkeistasoa", vaikka ryhmä on korkeatasoisempi normaalisti. Itselleni tämä "alkeistaso" tuntui sekin jo ihan tarpeeksi haastavalta!

(P)interest

Homes & Decor / Food

Ihmettelin pitkään, että mikä kumma tämä Pinterest-sivusto oikein on. Kuulin vähän väliä jonkun jossain mainitsevan siitä jotain ja ilmestyipä sieltä bongattuja kuvia Facebookkiinkin. Aikani pällisteltyäni hakeuduin sitten itsekin sivustolle ja kummastelin moista elitistimeininkiä, että mitäs mitäs, tänne pitää oikein hakea liittymislupaa, mitä se sellainen on! Jonkin aikaa ihania, inspiroivia kuvia tuijoteltuani annoin kuitenkin periksi ja pyysin liittymislupaa. Sitä sainkin odottaa hieman kauemman kuin muutaman minuutin - muutaman päivän, nimittäin! 

 Clothes & Accessories / Flowers

Pääsin kuitenkin pian "pinningin" vauhtiin ja nyt noita inspiroivia kuvia onkin sitten jo useammalla eri "boardilla" jos jonkinlaista. Nyt tsekkaan uusimmat kuvat heti aamusta intoa puhkuen... Addiktoivaa, jos jotakin. Liitin tähän postaukseen muutamia suosikkejani omalta Pinterest-sivultani, minne jemmaan pääasiassa sisustuksiin, asusteisiin ja ruokaan liittyviä juttuja, mutta myös kukkia, söpöjä eläimiä... Milloin mitäkin. Oiva tapa ammentaa hieman värikkyyttä päivään (ihan ilmaiseksi!) ja saada siinä samalla jotain uusia ideoitakin... Ja ostokuumetta, silloin tällöin.

Onko lukijoiden joukossa Pinterest-addikteja?

Ei enää koskaan intialaista

Olen nyt läksyni oppinut. Viime keväänä söin kerran nepalilaista sapuskaa ja olin sen jälkeen sellaisten vatsakipujen kourissa, että luulin kuolevani. Vannoin, etten enää koskaan koske nepalilaiseen ruokaan.

Kuinka ollakaan, innostuin kuitenkin ostamaan marketista pari Chicken Tikka Masala -mikroateriaa (laiskotti) ja söin omani hyvällä halulla eilen iloiten siitä, ettei siinä ole syvästi vihaamaani curryä. Noh, jotain siinä kuitenkin oli, sillä viime yönä tuo vuoden takainen vanha tuttava teki taas paluun - ja jos mahdollista, entistä tuskaisampana. Kolme tuntia vuoroin hikoiltuani ja paleltuani tuska helpotti viimein sen verran, että sain nukuttua, mutta jouduin aamulla lykkäämään suunnittelemaani herätystä kolme kertaa, koska yksinkertaisesti jo istumaannousu otti liian kipeää.

Pääsin lopulta sängystä ylös klo 11 aikaan, mutta vielä nyt iltamyöhälläkään olo ei ole aivan normaali. Koko päivän olen kärsinyt jos jonkinlaisesta vatsakivusta ja epämääräisestä olosta, vuoroin palellen, vuoroin hikoillen ja siihen päälle hankin vielä jonkinlaista päänsärkyäkin kaveriksi. Puuh. Maanantain suunnitelmat menivätkin sitten onnistuneesti metsään... Ruokakaupassa sain sentään käytyä ryömimättä, mutta tästä lähtien kierrän kyllä kaikki intialaiset(kin) sapuskat kaukaa! En todellakaan halua enää koskaan kokea mitään viime yön kaltaista episodia!

Olisi tosin hauska tietää, mikä kumma nämä järkyttävät vatsavaivat aiheuttavat, sillä en mitenkään usko, että kyse on ruuan tulisuudesta. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen mauste, mutta mikä?

Postauksen kuvassa on makuuhuoneen ikkuna, mikä lienee osuvaa, koska vietin suurimman osan päivästäni katsellen siitä puolihorroksessa ulos...