Uudet korut ja uusi otsis

Torstai oli sinänsä huippu päivä, että aamusta postimies toi ovelleni pienen paketin, jonka tunnistin heti Vatne Designsin pakkaukseksi. Voitin kesäkuussa (muistaakseni) Vatne Designsin Facebook-arvonnasta kauniit, hennot hopeiset korvarenkaat (kuvassa vasemmalla), joissa on mintun vihreät Swarovskin kristallit. Entuudestaan en mitään tallaista ole omistanutkaan ja nyt olenkin miettinyt mitä kummaa näiden kanssa käytän, mutta käyväthän nämä nyt melkein mihin vaan, ovat sen verran hentoiset (ja ihanat). Samassa paketissa sain myös uudet korut eräiden aikoja sitten hankkimieni korvakorujen tilalle, joiden liima oli karannut sen verran, että "piikki" irtosi taustasta. Melko mahtavaa asiakaspalvelua, sanoisin!

Perjantaina puolestaan leikkasin otsahiukseni taitavasti Fiskarsin yleissaksilla ja hyväthän niistä tuli! Säästyipä siinäkin hommassa muutama euro... Samalla askartelin itselleni epämääräisen sivunutturan. Tuohon kuvan paitaan minulla puolestaan on viha-rakkaus-suhde. Sen alla on valkoinen perus "alustoppi", koska jos satun kumartelemaan, paljastan yhtä sun toista. Paidassa on myös aavistus jonkinlaista pientä pussihihaa, joka tahtoo aina pömpöttää miten sattuu. Väri on hento vaaleaanpunaiseen taittuva beige, melkein ihoni värinen, mutta ei aivan. Rakastan sitä väriä, mutta yleensä yhdistän tuon puseron mustaan, koska se on tosiaan aika haljun näköinen päälläni. Olen hankkinut paidan vuosikausia sitten H&M:ltä, muistaakseni Seinäjoelta... Heh...

Tänään olen reippaana tyttönä pyöräyttänyt maukkaan mustikkarahkapiirakan ja Mike puolestaan on tehnyt meille kotitekoiset (ja maistuvat) juustohampurilaiset, joten kaloreissa löytyy.

Hyvää viikonlopun jatkoa vaan kaikille!

Sekametelisoppaa

Tänään meillä syötiin pastaa. Edellisestä kerrasta olikin jo hetki ehtinyt kulua ja olin sattumoisin viettänyt aamupäivän pastareseptikirjaani selaillen, joten niinhän siinä sitten kävi. En kuitenkaan tehnyt kirjan reseptillä pastaa, vaan ostin summissa jotain aineksia ja iskin kaiken sekametelisoppa-periaatteella pataan ja odottelin jännityksellä mitä siitä tulee.

Pohjana oli täysjyväpenne, jota keitin kokonaisen pussillisen. Sen kaveriksi heitin purkillisen basilikaista pestoa, sekä purkillisen kolmen juuston ruokakermaa (ilmankin olisi näin jälkikäteen pärjätty). Päälle nakattiin hieman valmiiksi paistettuna kaupan lihatiskiltä ostettua kananrintaa, tuoretta basilikaa ja koristeellisesti asetellut kirsikkatomaatit. Mike tuntui tykkäävän ja tykkäsin minäkin, tosin jonkinlainen toinen juustohässäkkä olisi ehkä sopinut paremmin. Emmental-gouda-cheddar-ruokakerma oli hilppasen erikoinen. Pelkällä pestollakin olisi tosiaan selvitty, olisi tullut varmaan ihan maukas. Tuota Rainbown täysjyväpenneä ostan kyllä toistekin, koska siinä oli itsessäänkin jo tosi hyvä maku ja kaiken lisäksi pussillinen maksoi vain euron ja siitä teki ison kattilallisen.

Eilen nautiskelin kotimaisia kirsikkatomaatteja mozzarellasalaatin kera...

Saattaa olla, että siskoni (nuorempi isosisko) tulee huomenna täällä pyörähtämään, sillä oli kiinnostunut menemään asuntomessuille (tykkäsin pienenä (!) käydä niissä ahkeraan) kaverinsa kanssa. Ensi viikon alussa toisen siskon poika kihlattuineen puolestaan on tulossa vierailulle pariksi päiväksi ja viikon lopulla olemme itse menossa syömään Miken esimiehen luo - ja samalla tapaamaan heidän pientä terrieriään, jota todennäköisesti tulemme hoitamaan omistajien lähdessä viikonloppureissulle syksymmällä.

Lauantaina onkin jo Miken viimeinen työharjoittelupäivä (tosin vain pari tuntia) ja maanantaina koittaa paluu koulun penkille. 13. elokuuta Mike aloittaa osa-aikatyöt nykyisessä harjoittelupaikassaan, mutta jatkaa samalla osan viikkoa koulussa. Mukavaa, että edes toinen meistä saa vähän jalkaa oven rakoon, mitä töihin tulee... Työkokemus on valttia!

Oh Danny Boy

Naapurin selkeästi uhmaikäinen pikkutyttö innoitti allekirjoittaneen tänään hakemaan huilun kellarista ja puhaltelemaan siihen ensimmäistä kertaa ehkä 15 vuoteen. Voisin sanoa, että kyseessä oli melkoinen elämys.

Heräsin tosiaan n. 8:20 siihen, että ikkunan alta alkoi kuulua verta hyytävää kirkumista. Ei tarvinnut edes mennä katsomaan, kun arvasin kuka siellä oli... Naapurin pikkutyttö on vetänyt nyt viimeisen viikon ajan jotain aivan käsittämättömiä itkupotkuraivareita, joilta ei säästy kukaan missään. Tänä aamuna vedettiin pohjat, kun "konsertti" alkoi jo ennen kuin keskivertolomalainen edes sai silmänsä auki.

Se ääni, mikä siitä lapsesta lähtee on jotain aivan käsittämätöntä. Se ei ole itkua eikä kiljuntaa, vaan jonkinlaista rähinällä tulevaa kirkumista. Sellaista ääntä ei tulisi yhdenkään pikkutyttösen päästää suustaan. Lapsen vanhempia tämä ei ilmeisesti häiritse, sillä he eivät siihen mitenkään puutu - mitä nyt vapauttamalla lapsensa tuonne luonnon helmaan, niin että kaikki 4-5 rappua saavat noista sulosoinnuista nauttia sen sijaan että lapsukaisen kapasiteetti kahlittaisiin neljän seinän sisään. Nukumme etenkin kesäaikaan ikkuna auki, joten täytyy sanoa, että tämän aamun herätys ei ollut sieltä parhaasta päästä. Sain jo uudestaan unen päästä kiinni, kunnes 20 minuuttia myöhemmin mekkala alkoi taas. Laitoin ikkunan kiinni, mutta eipä se paljon auttanut kun tenava oli parkissa tuossa ikkunan alla kirkumassa täyttä kurkkua. Luovutin sitten ja nousin ylös.

Lapsukaisen aariasta intoutuneena lähdin sitten kellariin tutkimaan, josko sieltä löytyisi vielä wanha huiluni, johon en ole koskenut sitten yläasteiän. Löytyihän se. Hipsin takaisin asuntoon ja pistin huilun kasaan. Sitten ihmettelin hetken aikaa että mites ne sormet taas tulikaan. Sain puhallettua yhden oktaavin huilusta ulos, joten siitä inspiroituneena aloin etsiä "Easy Sheet Music for the Flute" hakusanoilla googlesta nuotteja. Kaikenlaista sieltä sitten löytyikin, tosin ne menuetit, joita joskus 13-vuotiaana soitin ulkomuistista muotoilivat naamani kysymysmerkin muotoon, joten aloitin sitten suosiolla Irlantilaisesta kansanmusiikista ja Danny Boysta. Naapurit ovatkin varmaan nyt hyvin kiitollisia kuunneltuaan tänään suunnilleen 2 tuntia kun etsiskelin huilusta 2. oktaavia ja yritin päästä Danny Boyn kunnialla läpi. Pääsin lopulta aika hyvin... Huomenna sitten lisää. Täytyy kyllä tunnustaa, että taidot on aika iloisesti ruosteessa. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että huilun soittaminen on melkein kuin pyörällä ajoa... Kyllä se siitä.

Kukkapenkin yllätys

Mikäs se siellä parvekkeen kukkalaatikossa mönkii?

Parempi kysymys lienee... miten ihmeessä etana pääsi 1. kerroksen parvekkeen kukkalaatikkoon? Mikäli se todellakin kiipesi sinne, on sen täynyt taittaa matkaa päivä jos toinenkin ja suoriutua melko uskomattomista haasteista. Tosin, aikani tätä tutkittuani tulin siihen tulokseen, etten edes yllättyisi, sillä sen verran erinomaisesti tämä jättietana (tai kotilo, todennäköisesti jonkinlainen lehtokotilo) kiipeili jos jonkinlaisella korrella, varrella ja lehdellä. 

Etanakin näyttää kesällä ruskettuvan. Kotelon alla normaalisti suojassa nököttävä osa on paljon vaaleampi, kuin muu etana... Mielenkiintoista.

Venyy, muttei katkea.

Täytyy kyllä myöntää että koin melkoisen järkytyksen kun orvokeita leikatessani tämä sattui lötköttämään yhden kukkasen varrella... Olenhan nyt ennenkin etanoita nähnyt, mutta en kyllä ihan äkkiä odottanut niitä parvekkeellani näkevän. Kysymys kai kuuluukin nyt... onko niitä tuolla useampia? Lisääntyykö tämä yksikseen vai tarviiko ystävän?

Tämä oli varsin sosiaalinen etana, joka ei turhia ujostellut.

Koska etanat saattavat herkutella kasvien juurilla (mistä ehkä johtuu parin orvokin epämääräinen rötköttäminen), katsoin parhaaksi viedä etanan alas nurmikolle. Mike tarjoutui heittämään sen sinne, mutta en ollut ihan vakuuttunut, että poloinen selviytyisi lennosta kolhuitta, joten lähdin Miken kanssa valikoimaan sille uutta asuinpaikkaa sellaisesta paikasta, jossa ihmiset eivät kulje, niin ei jää ainakaan ihan heti kenenkään kengän alle. Tuostapa oltaisiin saatu mukava lemmikki, jos meillä olisi ollut sille joku sopiva uusi koti...

Vas. Jennin nimipäivän kunniaksi / Oik. Oman parvekkeen antimia

Ostin eilen itselleni sievän sinivioletin Saintpaulian, joka pääsi edustuspaikalle työpöytääni somistamaan. Toivottavasti osaan huolehtia siitä niin, että se kukkii vielä uudestaankin ja pitkälle syksyyn. Omalta parvekkeelta leikkasin valtavaksi kasvaneista orvokkipuskistani kasan keltaisia (ja keltapinkkejä) isoja orvokkeja ja kimpun pieniä syvän sinisiä orvokkeja. Samalla napsaisin myös pelargoniasta pari komeaa kukkaa kotia kaunistamaan. 

Täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni paras asia kesässä on ehdottomasti kauniina kukkivat kukat - sekä kotona, että luonnossa! ...Ja yllättävät etanat?

Perjantaita

Viikko on hujahtanut jotenkin ohi ja nyt ollaan jo perjantaissa. Viikonlopulle ei ole sen kummemmin mitään suunnitelmia (yllätys), jänskätetään vähän miten Miken koneen kanssa käy kun isompi kovalevy (jolla on kaikki olennainen) vetelee viimeisiään... Se on sitten 80 euroa repäistävä jostain uuteen kun se lopulta tuosta poksahtaa...

Itse repäisin eilen tekemällä herkullisen fetasalaatin Lidlistä aiemmin ostamastani fetasta (oli muuten huippu hyvää), sekä lähimarketin rucolasta, kirsikkatomaateista, punaisesta paprikasta ja kurkusta, sekä perus ruukkusalaatista ja kuorituista auringonkukansiemenistä höystettynä oliiviöljyllä ja valkoviinietikalla. Siitä olikin jo ainakin kuukausi, kun olin viimeksi nauttinut (vanhempieni tarjoamaa) salaattia. Salaatit maistuisivat päivittäiseksi lounaaksi erinomaisesti, mutta ainekset parin päivän salaatteihin maksavat kuitenkin vähintään 7 euroa (jos mukaan ei lasketa juustoa), joten kallistahan tuo meidän budjetilla on.

Muuten viikkoon on kuulunut jonkin verran photoshoppailua (kaveria autellen), lukemista, työpaikkahakemusten kirjoittelua ja ruokakauppareissuja. Vielä olisi tänään suunnitelmissa mennä piipahtamaan Lidlissä jonkun tarjouksen perässä ja kylppäri pitäisi siivota. Eilen otin urakaksi tyhjentää & pestä jääkaapin ja järjestellä sen uuteen uskoon. Pesin samalla keittiön ja järjestin vähän muitakin kaappeja, jotka olivat päässeet epämääräiseen kuntoon. Päivä on ollut kaunis, sopivan lämmin ja aurinkoinen - kunnes yhtäkkiä taivas avautui ja sieltä putosi muutama tonni vettä niskaan... Piha lainehti viidessä minuutissa, mutta kylläpä ilmakin raikastui. Kohta tuo tihkukin kai loppuu niin pääsen pyörän selkään - sitä ennen viimeistelen Miken CV:n...

Hyvää viikonloppua!