Rakkautta ilmassa

Huomaa, että kevät on tulossa, lumikasoista huolimatta. Mielessä pyörii raikkaat, hennot värit ja mustaan pukeutuminen tuntuu tunkkaiselta. Olen salaa katsellut komerossani nököttäviä valkoisia chinoja jo viikon verran "sillä silmällä", mutta luulenpa, että tässä kurassa ne ovat vielä aika riskialtis valinta, puhumattakaan siitä, että ne laittaisi töihin. On aivan liian todennäköistä, että kippaisin päiväteet suoraan syliini.

Kevään tulon aistii ilmassa lämpiminä iltapäivinä, jolloin auringossa tarkenee jo ilman takkia ja rakastuneet nuoret pusuttelevat toisiaan huoletta vartinkin verran toimiston edessä.

Sekin on mukavaa, että Iltalehti kirjoittaa päivittäisen suklaapatukan terveyttä edistävistä vaikutuksista...

Tummat tuolit

Tuolikaunokaiset kirppislöytöjä!

Tuo vasemmalla oleva tuoli saa luonnolisesti uuden kankaan, enkä voi tajuta miten ihmeessä kukaan on jotain noin... erikoista iskenyt TUOHON tuoliin. Tulevaan kämppääni se ei sovi. Oikealla oleva tuoli puolestaan saa pitää hennon vihreän- ja kermansävyisen kankaansa, joka oli ihan hyvässä kunnossakin. Nojatuoleja kämppääni ei tule, mutta rahi mahdollisesti, jos tilaa riittää. Hyvä sohvapöytä on vielä hakusessa, samoin kuin ruokapöytäkin. Olen jo silmäillyt JYSKistä yhtä kirjahyllyä... Säilytystilaahan asunnossa on ruokottomasti, mutta tykkäisin laittaa jotain sievää esillekin. Ja aion opetella hoivaamaan kukkia. Siis viherkasveja. Kohtuudella. Ja vain sellaisia kestäviä...

Huomaa myös päivän toinen postaus.

Valkoista, puuteria ja pastellivärejä

Pitkään jahkailtuani ja pohdittuani ja lopulta Askon Sofie-sohvasängyn nähtyäni tulin siihen tulokseen, että koska tuleva "kotini" on Minun ja vain Minun, ei minun tarvitse sillä miellyttää muita kuin minua. Joten, nyt, jos koskaan on aika kokeilla hempeämpää sisustustyyliä ja romantiikkaa (ei kuitenkaan liian ällöä)! Koska tila on suhteellisen pieni, haluan mahdollisimman vaaleita ja keveitä sävyjä - etenkin kesää ajatellen. En myöskään halua tukkia kämppää täyteen jättimäisiä huonekaluja.

Eteiseen tulee hieman modernimpi tunnelma punaisen pyöreän maton ja punaisen muovijakkaran myötä, mutta varsinainen asunto-osa tulee olemaan pehmeä ja hempeäkin. Katselin inspiroivia (kalliita) sisustusjuttuja mm. Fade Interiorsin sivuilta:

Ostin muuten Askosta myös söpöjä pastellisävyisiä 1,50€/kpl maksaneita mukeja, joista kelpaa sitten tarjota kaffetta kavereille (jos joku mökkiini uskaltautuu). Ostin 2 vaaleanpunaista, 2 vaaleansinistä ja 2 vaalean vihreää mukia. Aika söpöjä - ja heijastelevat asunnon värimaailmaa. Keittiön ikkunaan ajattelin iskeä hempeän valkoisen kapan, jonka äiti löysi jostain kaappinsa uumenista ja itse huoneen puolelle suunnittelin aikoinaan asunnossani jo vierailleita roosanvärisiä pitsiverhoja - kyllä, kuulit oikein. Sohvasänkyyn pitää vielä kehitellä jonkinlainen päällinen ja muhkeat tyynyt, lattiaan tulee kermanvaalea nukkamatto, joka meiltä löytyy jo ennestään. Erikoinen ideani on se, että ajattelin käyttää keittiön työtasoa tietokonepöytänä! Työtuoliksi tulee musta satulatuoli, joka on notkoselälleni varsin ideaali kaluste. Sen saa sitten kätevästi piiloon työtason alle. Langaton internet kunniaan! Jos siirryn keittiöön datailemaan (minähän en nimittäin mikään kokki ole), niin pystyn ostamaan jonkun pienen ja sievän keittiönpöydän huoneen puolelle, ilman, että sitä täytyy pystyä käyttämään myös datailuun. Nähtäväksi jää, miten suunnitelmani onnistuu.

Rautalanka-kori ja rasiat, Cirkas

Nyt pitäisi sitten keksiä millaisen mikroaaltouunin, leivänpaahtimen, kahvinkeittimen ja vedenkeittimien haalin keittiööni - etenkin kun tilaa siellä on todella vähän. Annoin juuri edellisen leivänpaahtimeni siskolleni, koska en uskonut sellaista enää tarvitsevani, mutta nyt joudun kuitenkin hankkimaan uuden. Onneksi noille löytyy käyttöä, vaikka Usaan pääsisinkin, sillä vauhdilla kasvavat siskojen lapset varmasti tarvitsevat kaikenlaista aivan kohta. Vähässä ajassa pitäisi hankkia kaikenlaista olennaista. Tarkoituksenani olisi taiteilla itse taiteet kämppään - saa nähdä kuinka käy ja ehdinkö. Aion myös aloittaa uudelleen korujen värkkäämisen, kunhan saan tavarani Usasta. Samalla voisin värkkäillä jotain muutakin...

Ravatessa roiskuu

Pääsin kuin pääsinkin tänä viikonloppuna sinne maastoon - veden, jään, lumen ja loskan joukkoon. Jokaisen laukkapätkän jälkeen oli silmälasien puhdistus edessä ja suu oli syytä pitää kiinni, ellei halunnut syödä kuraa. Hauska lenkki kaiken kaikkiaan, vaikka en päässytkään maastoon suloisella Fiidi-pollella, sillä Fiidi oli löytänyt uuden kodin alkuviikosta. Tirautin kyyneleen eilen illalla uutisen kuultuani. Ratsastin Fiidin sijaan Pooli-pollella, joka on myöskin jo myyty, mutta palveli nyt vielä urheana maastoratsunani.

Pitäisi löytää Tampereelta joku (edullinen) ratsastuspaikka, sillä en pysty joka viikonloppu matkustamaan tänne ratsastelemaan. Kerran kuussa olisi kylläkin tavoite... Mutta kallistahan tuo kulkeminen on. Pöh. Seuraava maasto olisi jo 16.4., enkä tiedä pääsenkö sille osallistumaan. Mieleni tekisi kyllä...

Mukavaa muutossa on se, että nyt jos saan Miken kylään, niin meillä on jopa taas vähän yksityisyyttäkin, eikä tarvi vanhempien sohvalla nukkua. Yritän keksiä kuumeisesti, että kannattaako ostaa vuodesohva vai kenties pieni sänky ja ihan tavallinen sohva. Vai pärjäisinkö pelkällä sängyllä? En yhtään tiedä mitä haluan kämppääni, koska toisaalta tuntuu höntiltä sisustaa sitä ajatellen, että joudun ehkä taas luopumaan tavaroistani 8kk kuluttua - tai jo aiemmin. Mieli tekisi vaikka mitä, mutta rahaa ei periaatteessa ole yhtään mihinkään, paitsi vuokraan. Jännittävää. Kirppiksiä täytyisi ehtiä jossain välissä vähän kiertää. Olisipa Tampereella IKEA!

"Ihan ytimeen pääset"

Onnittelutekstareita alkoi sadella ilmoitettuani kavereille, että kämppä Tampereelta löytyi jo. Tuleva asumukseni on aivan "ytimessä", eli Tampereen keskustassa, kävelymatkan päässä oikeastaan kaikesta. Vuokrahinta on "pikkukaupunkilaisen" mielestä järkyttävä, mutta Tampereen ytimestä ei halvemmalla taida 30,8 neliötä irrota. Naapurista löytyy kätevästi myös mm. strippibaari, jos iltaisin kaipaa viihdykettä. Siitä huolimatta talo itsessään oli hyvin siisti ja rauhallisen oloinen, todennäköisesti hiljattain rempattu, tai ainakin maalattu, sillä uudenkarkeutta oli ilmassa (pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua tänään).

Asunto oli vuokrailmoituksessa merkitty kunnoltaan "tyydyttäväksi", mikä oli melko huolestuttavaa - ja syy siihen, miksi lähdimme sitä katsomaan. Kuvia kämpästä ei netissä ollut, joten paikan päälle oli lähdettävä jo senkin takia. Kiinteistövälittäjä oli todella mukava nainen, joka vapaapäivänään tuli meille asuntoa näyttämään. 3. kerroksen koti oli pieni, mutta valoisa (vaikkei kattovaloja ollutkaan paikoillaan kuin vessassa) ja ehdottomasti hyvässä kunnossa. Lattiassa oli upouusi laminaatti, seinät oli juuri maalattu, eikä muutenkaan kämpästä löytynyt valittamista - eteisen muovimatonkin kanssa voinen elää, sillä olihan opiskelija-asuntonikin kauttaaltaan muovimattoa. Aion kuitenkin piilottaa sen jonkinlaisen maton alle parhaani mukaan. Kylppäri puolestaan oli varsin kompakti ja suihkuratkaisu aika erikoinen, mutta ei paha. Lattia oli laatoitettu (tummahkolla sinisellä), samoin osa seinää (jollain harmaalla hentoisin linnuin koristellulla laatalla). Naulakoita oli viljelty oikein urakalla. Suihkun "ympärillä" oli "kiviaita". Hauskaa.

Kyllä, puupanelointi eteisessä.

Kotikokille keittiö on liian pieni, mutta minulle...

Vuokrasopimus saapunee piakkoin postissa, avaimet saan sitten kun sielläpäin taas liikun (ja kun on jotain tavaraa tuonne viemisiksi). 7.4. on tosiaan viimeinen työpäivä, joten eiköhän sitä sitten pian sen jälkeen viimeistään tule muutettua kun koulu alkaa 12.4. ja siihen mennessä pitää kaiken olla valmiina. Äiti on innoissaan saadessaan minut pois jaloistaan ja tapansa mukaan on vauhdilla suunnittelemassa uusia sisustuksia (oman makunsa mukaan). Mokkula on hankittava ensitilassa, sillä toimiva internetyhteys on kaiken A ja O, ottaen huomioon mm. sen, että avioliittoni "toimii" sen kautta.

Tunnelmat on tällä hetkellä vähintään epätodelliset, sillä en ole koskaan vielä asunut eri kaupungissa kuin (kyttääjä-)vanhempani. Tuntuu oudolta muuttaa jonnekin, missä on käynyt vain muutaman kerran elämässään. Tuntuu oudommalta muuttaa Tampereelle kuin Usaan. Öh, pitäisiköhän aivot uudelleenohjelmoida?

Paluumatkalla piipahdimme sukuloimassa, missä matkalla mukana ollut puudelinuudelini teki jälleen tuttavuutta hemaisevan collie-neidin kanssa vähemmän menestyksekkäästi. Poikkesimme myös ostamassa komean leipäjuuston, lakkahilloa, fudgea (minttu-suklaa) ja teetä (Keisarin Morsian, Valkoinen Lohikäärme ja Kiraffi Rooibos), joilla onkin sitten herkuteltu tämä ilta. Nams.

(re)location, (re)location, (re)location

Ah! Perjantai! Viimeinkin. Töissä tunnelmat olivat vähän haikeat, sillä en nyt näe enää paria työtoveriani ollenkaan, sillä toinen menee välillä kouluun ja toinen lomailee. Viimeinen työpäiväni tulee olemaan 7.4., sopivasti pitkän pääsiäisviikonlopun jälkeen. Haaveilin hieman pienestä ulkomaanmatkasta, mutta nyt rahat täytyykin repiä asuntopuolelle, joten matka siirtyy johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Asuntojen metsästys on käynnissä, tosin se on osoittautunut odotettua hankalammaksi. Yhdestä paikasta vastaa aina vaan automaatti, oli kello mitä tahansa. Toisesta asunnosta on tänään näyttö ja sinne pitäisi täytellä hakemuksia, joista vuokranantaja sitten valitsee mieleisensä (millähän perusteella?), lupasivat laittaa sellaisen sähköpostilla. Kolmatta asuntoa menemme katsomaan huomenna, sillä siitä ei ollut kuvia laisinkaan. Asunto PITÄISI olla varattuna huomiseen minulle ja päätän käynnillä haluanko sen - riippuen onko se asuttavassa kunnossa ja muuten ok. Nämä kaksi viimeisintä ovat aivan Tampereen keskustassa, piskuisia yksiöitä.

Lottovoitto tekisi nyt terää, sillä en tiedä yhtään mistä repäisen rahat vuokratakuuseen, kalusteista puhumattakaan. Ei tarvinne sanoa, että Google on nyt kovassa käytössä.

Mikäli asunnon saan ja kaikki menee hyvin, siirtynen virallisesti Tamperelaiseksi parin viikon sisällä.

Tässä vielä musaa perjantai-iltaan: Metric - Gold Guns Girls

Nääs nääs.

Minut on näköjään hyväksytty diplomi-insinöörien ja filosofian maistereiden joukkoon Tampereelle opiskelemaan teknistä viestintää, eli tekniseksi kirjoittajaksi. Kurssin sisältö:

• Tietotekninen perusosaaminen
• Dokumentaation visualisointi ja dokumentoinnin työkalut
• Sujuvan tekstin tuottaminen: suomi-englanti-suomi
• Rakenteiden dokumentointi
• Käytettävyyden perusteet ja terminologia
• Riskien hallinta ja tietoturva
• Projektinhallinta
• Viestintä-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot

Ah, siellä se on... vanha "ystäväni", projektinhallinta. Hrrr... No, mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikö? Olen yhä siinä uskossa, että koulutuksesta on hyötyä mihin tahansa tulevaan työhön - ainakin jollain tapaa. Ja ainakin nyt sitten on jokin suunnitelma käytännöllisesti katsoen vuoden loppuun, tosin sillä varauksella, että JOS viisumi tulee niin tokihan se on sitten ykkösjuttu, samoin kuin se, jos töitä jostain heruu. Aika hurjalta tuntuu lähteä aloittamaan TAAS alusta, mutta pakko on jotain yrittää. Vanhempien luona asuminen ei ole kovin "cool" enää tässä iässä - ja nyt on hyvä tekosyy lähteä.

Koulutus alkaa jo 12.4., joten kiirehän tässä tulee.

Voi Durio..!

Täällä haisee. Järkyttävältä. Täällä haisee "siltä kuin olisi haudannut jonkun, joka pitelee kokonaista stiltonjuustoa sylissään, ja kaivanut hänet esiin pari viikkoa myöhemmin". Näin runollisesti tuota aromia kuvaillaan wikipediassa. Kyseessä on siis durio. Tarkalleen ottaen kyseessä on duriosta valmistetut karkit. Pelkkä karkkipussin oleskelu taukotilan pöydällä aiheuttaa koko yläkerran järkyttävän lemuamisen.

Durioita

Eräs työtoverimme matkaili hiljattain jossain Malesian suunnalla ja toi sieltä mukanaan jotain ihmeellisiä karkkeja, joiden jälkimaku on kuulemma "mielenkiintoinen" ja aiheuttaa järkyttäviä röyhtäisyjä maun asustellessa tiukasti ruuansulatuskanavan sopukoissa, vaikka mitä söisi päälle. Herkullista. Itse en näitä eksoottisia karkkeja maistanut, juuri vatsakivuista toivuttuani. Sitäpaitsi sen jälkeen kun söin töissä Islantilaista kuivattua turskaa, olen päättänyt vältellä kaikkia ulkomaanlahjuksia...

Jotta työpaikan alakertakin saisi oman arominsa, sulostutti päiväämme hyvän aikaa eräs runsaammin alkoholia nauttinut mieshenkilö, joka asiansa hoidettuaan päätyi aulaamme nukkumaan ehkä varttitunniksi, kunnes eräs työntekijöistämme lopulta keskeytti hänen unensa. Mies ei kuitenkaan tahtonut poistua ennen kuin vartijan avustuksella, sillä hänellä ei kuulemma ollut kiirettä minnekään, eikä tupakkaakaan.

Kuka sanoi, että toimistotyö on yksitoikkoista? Jaa... ehkä minä - joskus.

PS. Minun ei saisi myöskään käyttää töissä hametta, sillä en osaa istua tarpeeksi naisellisesti...

Luulin, että on maanantai

Työpöydänpalani - kupissa teetä ja taustakuvana Islantia

Koska en eilen ollut töissä, vaan Tampereella, nyt tuntui koko päivä ihan maanantailta. Aika ei ole koskaan mennyt niiiiiiiiiin hitaasti kuin tänään. Olen varma kello 10, että kellon täytyy olla jo yksi ja olen unohtanut käydä syömässä... Tosiasiassa lounaaseen oli vielä tunti matkaa. Ähh... Työt eivät oikein meinanneet maistua - etenkään excelit. Kopioin tarrapohjia ja muuta, kiinnittelin tarroja asiakaskortteihin ja join varmaan puolitoista litraa teetä... Päivä mateli.

Kuvasin hopeanvärisen, kaapissa viruneen "diskopaitani" sälekaihtimien takana.

Hapankorppu

Hapankorput ovat parhaita aika moneen tarkoitukseen. Jos on vähän ällö olo - syö hapankorppua. Jos tekee mieli jyrsiä jotain - syö hapankorppua. Jos et tiedä minkä kanssa testaisit jotain uutta, esim. tuorejuustoa - syö hapankorppua. Suosittelen myös Gefiluksen rasvattoman piimän kanssa.

Ikävä kyllä, hapankorput eivät näytä auttavan väsymykseen...

Eilen

- Näin miehen, joka näytti aivan Emmerdalen Shadrach Dingleltä (kuvassa vasemmalla)

- Jaoin huoneen hetkellisesti afrikkalaismiehen kanssa, joka puhui koko ajan itselleen, naureskeli ja sanoi "aijaijai"

- Istuin Stockan delin ikkunalla (baaritiskillä) naisen vieressä, joka jutteli itselleen, kunnes hänen seuralaisensa saapui ja sen jälkeen hän analysoi kadun tilanteita seuralaiselleen varsin erikoisella äänellä

- Junassa minua ilahdutti paluumatkalla suomenruotsalainen juoppo

- Meinasin avautua tuntemattomille naisille junassa, jotka keskustelivat siitä miten lapsenlapsia saisi jo siunaantua kun tytärkin on jo sentään 26-vuotias

Tampereen tallaaja

"Kauan odotettu" Tampereen retkeni on nyt takana päin. Onnistuneesti otin jopa uuden uutukaisen kameramussukkani mukaan ja näpsin kuvia (ehkä vähän turhankin) innokkaasti. Eilisen illan ja viime yön kärsin kyllä kovin intensiivisistä vatsakivuista ja pahoinvoinnista, vaikka olinkin vakuutellut itselleni, ettei tässä mitään stressattavaa ole. Kukuin aamuyöstä neljän aikaan, kävelin, join ja nautin echinaforcea (luottolääkkeeni) vatsakipuihin, jotta saisin ummistaa silmäni vielä toviksi. 5:40 revin itseni sängystä (tai lähinnä vyöryin lattialle) ja kylppäriin, jossa toivoin ja rukoilinkin, että hiukseni eivät olisi järkyttävät. Olin mukamas varotoimenpiteenä laittanut ne yöksi löysille leteille (mikä itseasiassa toimiikin minulla aika hyvin YLEENSÄ), tosin toinen leteistä oli jotenkin ihmeessä noussut puolivälistä suoraan sivulle, kuten Peppi Pitkätossulla konsanaan. Heitin meikkiä naamaan, puuroa suuhun, vaatteet päälle ja kippasin vatsalääkettä mahaan siinä toivossa, että päivästä selvittäisiin kunnialla. Kyllähän siitä ihan selvittiinkin, jos ei lasketa sitä, että villakangastakki oli päivän auringossa aiiiivan liian kuuma valinta ja pipoakin piti kantaa lopulta kassissa.

Junaan päästiin hyvin aikataulussa ja menomatkalla lueskelin hieman "kehittävää kirjallisuutta", nimittäin erästä vanhaa (12 vuotta vanhaa) väriterapiaopasta, jota olen lukenut useaan otteeseen ennenkin, mutta aina välillä sitä täytyy taas katsella uusin silmin. Tarvitsisin tällä hetkellä elämääni enemmän sinistä, keltaista, vihreää ja jopa oranssiakin. Ihan vaan tuli mieleen.

Selvisipä samalla että pendolino kulkee n. 200km/h.

Tampereelle päästyä alkoi jo ruokaakin vähän tehdä mieli, joten poikkesin rautatieaseman deliin, jossa tilasin kupin haudutettua teetä ja patonginpalasen, jossa oli mozzarellaa, tomaattia, salaattia - ja punasipulia (argh).

Olipahan hyvää.

Sitten aloin harhailemaan kohti työkkäriä. Katsoin rautatieasemalla näkyvää isoa karttaa ja jotenkin tulkitsin sen sitten niin, että Hämeenkatu oli aika paljon asemasta oikealle päin. Eksyin sitten kirkolle.

Leikin siis turistia ja napsin kuvia kauniista rakennuksista.

Kirkkoon törmättyäni käännyin ympäri ja kysyin ensimmäiseltä suhteellisen ystävännäköiseltä nuorelta naiselta missähän mahtaa tuo Hämeenkatu olla kun olen ihan eksyksissä (enkä todellakaan ensimmäistä kertaa Tampereella!). Tokihan se olikin juuri se katu, joka meni rautatieaseman sivusta... Se ainoa, jonka nimeä en katsonut. Äh. Seuraava mysteeri olikin sitten se, missä kummassa on numero 16, koska numeron 14 jälkeen tuli joki... Löysin kuitenkin lopulta perille hieman yhdeksän jälkeen, joten ennätin vielä siistiytyä ennen haastattelua.

Haastattelu meni ihan ok, mutta siitä jäi outo maku. Aivan ensimmäiseksi puheeksi tuli hevosharrastukseni ja jonkun ajan kuluttua luovuuteni, joka ilmeisesti ei jotenkin mene yksi yhteen teknisen kirjoittamisen kanssa. Enpä jaksa nyt analysoida tuota tilannetta sen enempää, keskitytään mieluummin mukavempiin asioihin.

Tarkoitukseni oli mennä klo 11 lounastamaan vaaaanhan ystäväni Mariannen kanssa, mutta en oikein tiennyt miten käyttäisin aikaani ennen sitä. Soittelin parit puhelut, vastailin toiselta vanhalta tuttavalta saamaani tekstiviestiin ja lähdin talsimaan kohti Yves Rocherin liikettä. Ainut vaan, että se olikin kauempana kuin uskoinkaan, joten menin H&M:lle (joka paljastuikin sitten olevan Yves Rocherista suunnilleen kadun toisella puolella...). H&M:llä ryntäsin suoraan sinne, missä uskoin laukkujen olevan ja parin minuutin harkinnan jälkeen nappasin mukaani harmaan olkalaukun (kuvassa vasemmalla), joka on oikein kätevä silloin kun pitää rehata tavaraa, mutta myös saada kädet vapaaksi.

Tullessani ulos H&M:ltä olinkin sitten ihan pihalla siitä, että mistä ihme suunnasta olinkaan tullut. Selvisin kuitenkin takaisin torille, missä tapasimme Mariannen kanssa - noin 10 vuoden tauon jälkeen. Söimme muhevat pizzat (joita en nälissäni edes ymmärtänyt valokuvata) ja turisimme niistä ja näistä - hauvoista etenkin, sillä olemme molemmat onnellisia (?) koiranomistajia. Olipa mukavaa kyllä taas tavata, joten sovimmekin tekevämme uudet tärskyt taas 10 vuoden päähän... tai ehkä vähän aikaisemmin.

Syöminkien jälkeen lyllersin takaisin shoppailun ihmeelliseen maailmaan ja säästin muutaman kympin ostaessani "melkein-converset" räiskyvän pinkissä sävyssä.

Todellisuudessa nämä ovat kai fuksianpunaiset?

Yves Rocherille oli pakko mennä. Meninkin sitten oikein kunnolla. Haistelin, testailin, himoitsin ja kävelin ulos jonkin verran lompsa keventyneenä ja uudessa asiakaskortissa vino pino leimoja.

Ovat siirtyneet muovipusseista tällaisiin kivoihin kauppakasseihin YR:lla!

Mukaan lähti 1,90 euron arvoinen (hehe) meikkilaukku, kasvojenpuhdistusaine, pikkukoot oliivi- ja karhunvatukkasuihkusaippuasta ja voiteesta, karhunvatukkainen tuoksu, pieni parfyymisetti (jasmiini, ruusu ja iiris), pinkku luomiväri, vaalea huulikiilto ja valokynä. Ja pitää sitten tilata isompia kokoja, sillä olen aiiiiivan rakastunut esim. noihin karhunvatukkaisiin ihanuuksiin.

Sitten kuvailinkin taas vähän lisää maisemaa hiippaillessani istuskelemaan Stockmannin deliin teekupposen ja suklaakeksin merkeissä, kun en jaksanut enää tepastella.

Herkkukeksi, puhelin ja äidin tekemät lapaset.

Stockasta tarttui mukaan myös Fazerin legendarisia Kiss-Kiss-karkkeja!

Kotimatka sujuikin sitten aurinkoisessa junassa uutta Trendi-lehteä lueskellen ja suikusta unelmoiden... Illaksi on luvassa päivän pizzan sulattelua, teenjuontia, uusien tuotteiden testailua ja unelmointia siitä, että olisikin taas jo viikonloppu, sillä töihinmeno tuntuu nyt aiiiika kaukaiselta...

Fashion Crush

Juuri tuoreimman Project Runway -episodin CastTVstä katsoneena, päätin, että nyt on aika esitellä "the man who ROCKS my world". Enkä tarkoita nyt sitä varsinaista Miestä, Mikeä, vaan Jenkeissä parhaillaan pyörivän Project Runway-kauden ehdotonta staraa Seth Aaron Hendersonia, joka kerta toisensa jälkeen saa minut HIMOITSEMAAN vaatteita. Seth Aaron työskentelee nopeasti, mutta työn jälki on jotain aivan uskomatonta. Erityisesti olen pitänyt Seth Aaronin takeista; niissä on aina jokin kiva juju ja istuvuus on ehdottomasti omaa luokkaansa.

Seth Aaron Henderson (vas.) & yksi vanhempi esimerkki hänen töistään.

Suosittelen lämpimästi Project Runwayn uusimman kauden katsastamista CastTV:n kautta, mikäli et sitä vielä ole tehnyt! Mielestäni tällä kaudella taso on keskimäärin ollut oikeastaan korkeampi kuin aiemmin ja suunnittelijoissa on useampiakin todella kiinnostavia yksilöitä.

Super sweet

Mikä ilta! Päiväni alkoi virallisesti vasta siitä kun taistelin tieni lumen, jään ja sohjon läpi sisään lämpimään talliin, mistä sitten selvitin tieni Fiidin kyytiin. Oikeasti, suklaanvärinen pikkumies on sulattanut sydämeni...

Mistä saisin ne 3800 euroa?

Tallin jälkeen istahdin hetkeksi sohvalle ja katsoin Greyn Anatomiaa nauhalta, minkä jälkeen suuntasin saunaan... Aaah. En sauno usein (ehkä siksi koska en halua istua yksin tuolla kellarin jättisuuressa saunassa), mutta kun saunon, saunon kunnolla. Muhin löylyissä kuivumispisteeseen asti (en osaa hikoilla saunassa) ja sen jälkeen kaivan käsiini kaikki piparmintun, mentolin ja metsän tuoksuiset ihanuudet ja vuohenmaitosaippuan kasvoja varten ja puhdistaudun oikein kunnolla. Sitten kuppi kuumaa teetä (mandariini-appelsiini vihreää teetä) hunajalla ja kuulokkeet korville. Kuuntelen ystäväni linkittämää Ingrid Michaelson-laulua "You and I", joka kuulemma muistuttaa häntä minusta. Olisinkohan tuo laulu, jos laulu olisin?

Lisäksi ilahduin uudesta blogilöydöstä nimeltään My Milk Toof, joka löytyy nyt myös tuolta lukemieni blogien listalta. Blogi on yhtä söpö kuin tuo laulukin!

Huomasin myös tänään, että uudella pikkukamerallani saa kuvattua yllättävän hyvänlaatuisia videoita, joten ehkä täällä tullaan vielä joskus sellaisiakin näkemään...