Viimeisen postauksen jälkeen elämä on ollut melkoista hullunmyllyä. Torstaina "parempi puoliskoni" lensi Pohjois-Carolinaan hengailemaan netissä tapaamiensa ihmisten kanssa luksus-mökille vuoristoon, kansallispuiston tuntumaan. Matkalla on 4 miestä ja 4 naista, joita kaikkia yhdistää - nettiroolipeli. En voi sanoa, ettenkö olisi ollut hieman hermona reissun suhteen, mutta noh, mitä siihen sitten voi sanoa/tehdä? Ei mitään.
Vanhempani tulivat tänne eilen (perjantaina) puudelini kanssa ja viettivät yön keskenään asunnollani, kun olin itse samaan aikaan hoitamassa puolestaan kaverini Hilla-hauvaa. Kohtuullisen erikoinen alku viikonlopulle. Valvoin johonkin yli yhteen (?) ja senkin jälkeen pyörin sohvalla vielä jonkun aikaa Hillan mässyttäessä luuta varsin äänekkäästi... Ja sitten heräsin jo ennen kuutta ja hermoilin Mikestä, kun sieltä ei tullutkaan illalla mitään viestiä. Kovin on kiire herralla kuulemma ollut. Tänään ei olla juuri kahta sanaa ehditty vaihtaa kun aina on johonkin kiire. Kun viimeksi puhuimme (pari sanaa) hän oli lähdössä PATIKOIMAAN vuorille porukan kanssa. Mies, jonka mielestä jo Ähtärin eläinpuisto oli ehkä vähän liikaa luontoa.
Tänään olen nukkunut päiväunia ja syönyt. Ja ulkoilutellut koiria. Monikossa. Vettä on satanut vähän väliä, joten en lähtenyt kaupunkia kiertämään äitimuorin kanssa. Huomenna olemme kuitenkin menossa vähän katselemaan vielä - satoi tai paistoi.
Sain muuten vanhan "kunnon kamerani" toimimaan ja testasin sitä ottamalla tietenkin puudelista kuvan. En tajunnut sitten ottaa kuvaa uudesta sormuksestani siinä samalla. Olen ehkä jossain maininnutkin aiemmin, etten ole koskaan varsinaisesti omistanut vihkisormusta. Ostin itselleni ja Mikelle joskus vuonna papu ruostumatonta terästä olevat, hieman ehkä tribaali-henkiset sormukset (lohikäärme Mikelle ja Phoenix itselleni (tietämättä että Kiinassa niillä on joku häihin liittyvä symboliikka?)) ja sitten ostin viimeisellä Usan reissullani ennen häitämme itselleni valkokultaisen sormuksen, jossa oli kiven sijaan musta helmi. Oli, sillä helmi sanoi lopullisesti sopimuksensa irti elokuussa ja katosi samalla (jos näette Tampereella Metson lähellä mustan helmen...). Tuo sormus oli ikään kuin vihkisormukseni, tosin sekään ei ollut varsinaisesti siihen tarkoitukseen ostettu. NYT kuitenkin sormessani on aivan oikea vihkisormus. Perintökalleus jopa. Sormus on äitini vanha vihkisormus, vuodelta 1961. Sormus on valkokultaa ja siinä on kolme (!) timanttia (kyllä, ihan aitoja, sillä isukki ei kitsastellut!). Sormus oli käynyt äidille ajat sitten pieneksi, eikä se tietenkään omiin nakkisormiini mahtunut, mutta sitä käytettiin kultasepällä ja nyt minulla on sormus joka sopii, joka on kaunis ja yksinkertainen ja josta yritän ottaa kuvan mahdollisimman pian. Ihme kyllä, jopa kaiverrus oli pystytty säästämään sormusta jatkettaessa! Ihastelen nyt sormusta koko ajan, enkä ole ottanut sitä sormestani pois edes yöksi... mikä on ehkä hieman säälittävää. Suihkun ajaksi kuitenkin otin sen pois - hieman vastentahtoisesti. Oma valkokultasormuksenihan oli jo käynyt niin suureksikin, että mahtui keskisormeeni. Pidin pitkään terässormustani, mutta nyt sekin pentele menee jo keskisormeen. Argh. No, ainakin joku osa meikäläisestä laihtuu...
Nyt aion painua petiin ja yritän huomenna postata vähän paremmin ja vähän sekavammin, jahka saan taas asunnon itselleni. Harmi, ettei Milo voi jäädä...
2 kommenttia:
Hö. Ymmärrän kyllä sun murheet. Oisin itekin aika levottomissa tunnelmissa tollasessa tilanteessa. Ja sit reagoin vatsallani aina kaikkeen tommoseen jänskäämiseen. Onko siitä nyt sitten kuulunut ton jälkeen mitään? Onko se kertoillut tekemisistään jne?
Ja siis söikö Hilla sitä luuta kun olit jo nukkumassa? :o Ei se _ikinä_ syö sillon ku me ollaan menty sänkyyn. Se menee aina silloin itekin nukkumaan. Oli kellonaika mikä tahansa. :)
Oon muuten huomannut pientä tonttuilua Hillan puolelta taas, ku on ollut hoitsu kylässä, ja sitten yhtäkkiä täytyykin taas palata julmaan arkeen ja totella ehdoitta emäntää. :D Lenkillä se meinas tarrata hihnaansa (NOT gonna work) ja muutenkin on ollut hirveen levoton ja koko ajan jaloissa. :P Tosin, vaikuttaa siihen takuulla sekin, että täällä kämpässä on tää pakkaustunnelma meneillään.
Ens viikko menee varmaan täysin muuttotouhuissa, mutta ehkä sitten sitä seuraavalla viikolla voitais treffata ja kävästä vaikka siellä leffassa tai syömässä tms. :)
On siitä aina välillä jotain kuulunu kun oon ahdistellu, mutta kova kiire vaan on koko ajan (ihme loma) ettei ehdi tylsän vaimon kans jutella yhtään ;D Aamulla vaihdoin ehkä 2 sanaa, ennen kun se sano pakenevansa yönpimeydestä takaisin sisälle ja nukkumaan ennen kun PUUMAT hyökkää :D:DDD
Ja joo, sitä mäkin ihmettelin kun se sitä luutansä mussutti kun mä laitoin valot pois... tosin ehkä siksi, että jätin yöksikin siihen eteiseen sen valon päälle, niin se ei tajunnut että nyt nukutaan? Sit se kävi vielä tökkimässä mua ja hönkäilemässä mun naamaan kun olin jo puoliunessa ja sitten se kai tajus, että nyt nukutaan ja tukki ittensä siihen sohvan ja pöydän väliin, etten vaan pääse pois :D Muuten mielestäni Hilla oli nyt rauhallisempi kuin viime kerralla, eikä yrittänyt riehua pihalla kuin vaan ihan hetken heti kun päästiin ovesta ulos... Hmmm...
Niin ja... mä oon seuraavan kerran menossa Pohjanmaalle 1.10. (Raunon päivänä), mutta voimme miitata arki-iltana samalla viikolla tahi sen jälkeen. Tahi tahi.
Lähetä kommentti