Sisältöä elämään!

Ärsyttää. Heräsin taas kansalaisopistohässäkkään liian myöhään, eikä niitä opintoseteleitäkään enää saa. Kaikki kivat kurssit on täynnä ja wah wah wah. Prkl. Jotenkin tuntuu siltä nykyään, että päivät vaan seuraa toisiaan. Herään, menen töihin, mietin, että voisi tehdä sitä ja tätä ja sitten töiden jälkeen en kuitenkaan jaksa. Ne pakolliset kuviot tulee tehtyä, eli siivoukset, itsensä ruokkiminen ja semmoinen, mutta kynsiäkään en ole saanut aikaiseksi lakata varmaan kuukauteen, mistään muusta puhumattakaan. Joskus ajan bussilla aivan keskustan reunalle ja kävelen sieltä kotiin vain saadakseni vähän raitista ilmaa ja liikuntaa. Kuntosalille ei ole kiinnostanut lähteä kykkimään. Ratsastamaan haluaisin jatkuvasti. Tai edes tallille ylipäätään. Tarjosin jo itseäni ilmaiseksi avuksi paikalliselle tallille iltaisin ja viikonloppuisin, mutta sain vastaukseksi vain "emme tarvitse ketään" -peruskamaa. Huoh. Miten voi olla niin vaikeaa?

Raha ratkaisisi aika monta ongelmaa. Voisi kokeilla kaikenlaista. Vaikka seinäkiipeilyä. Zumbaa. Savitöitä. Espanjan kielen alkeita. En mä tiedä, jotain vaan. Mutta sitten joskus olis kiva ostaa vaikka uusia vaatteita. Kuten tein tovi sitten ja olen sen vuoksi nyt taas talousahdingossa kun "hassasin" 60 euroa. Huoh. Muilla ihmisillä on Oikea Työ, josta saa Oikeaa Palkkaa. Ei sillä etteikö työharjoittelussa olisi hauskaa ja opettavaista rentouden ohella, mutta joskus sitä vaan haaveilee siitä, ettei tarvitsisi aina valita kaikessa sitä halvinta vaihtoehtoa ja että joskus voisi vähän repäistä ja käydä ostamassa sen perhanan tehosekoittimen, jota olen tarvinut jo kuusisataa kertaa.

Elämään tarvittaisiin sisältöä. Pelkkä työ ja kotona nysvääminen eivät jaksa säväyttää. Kesällä sitä ei juuri mitään tarvittu, kun oli niin pirun kuuma, ettei mitään jaksanut tehdäkkään, mutta nyt syksyn viilenevät illat kaipaisivat jotain täytettä. Samalla tulisi käytyä ihmisten ilmoilla ja jääkaappikin jäisi rauhaan. Viime viikonloppu meni kirjaimellisesti ihan läskiksi, kun olin vanhempien luona. Siellä oli taas pannaria ja piirakkaa ja rasvaista juustoa. Itku. Töissä on ollut sen verran stressiä, että on tullut syötyä silloin kun ehtii, mitä ehtii. Äh. Ärsyttävää. Haluaisin harrastaa jotain ja tavata säännöllisesti jotain mukavia ihmisiä. Töissä istun normipäivänä sen n. 7h omassa kopissani, kaikessa hiljaisuudessa, minkä jälkeen palaan kotikoppiini, istumaan siellä kaikessa hiljaisuudessa. Tahtoisin joskus mennä kahville, se ei edes maksa NIIN paljon. Haluaisin käydä harrastamassa jotain, vaikka töiden jälkeen ei millään enää jaksaisikaan. Jotain nyt vaan pitäis olla.

Onneksi sentään ilmat viilenee ja puut alkavat saada väriä... Joskus on kiva ihan vaan istua kynttilän valossa - vaikka yksinkin. Mutta silti... silti... Jotain tarttis nyt olla.