maanantai 27. joulukuuta 2010

Erilainen joulu

Päivät on yhä ihan sekaisin. Joulu tuli ihan puskista ja olen ihan pihalla siitä onko se nyt ohi vai eikö. Siivoilua on tullut harrastettua, mutta makuuhuone on yhä kuin räjähdyksen jäljiltä (kiitos pyykkivuoren). Muu kämppä näyttää asuttavalta, oikeastaan jopa ihan hyvältä. Olimme joulutarpeiden (?) kanssa vähän myöhään matkassa ja niinpä siinä kävi sitten niin, että emme enää onnistuneet saamaan joulukuusta kun pääsimme matkaan. Tyydyimme sitten hankkimaan n. 120cm korkean pikkukuusen, olisihan se nyt kuitenkin edes jotain. Kotiin päästyämme tajusimme, että kuusia on kaksi. Ne ovat oikeasti ilmeisesti tarkoitettu lähinnä oven pieleen ikään kuin koristeeksi, valoineen kaikkineen. No, ei se mitään. Iskettiin toinen puskista pystyyn olohuoneeseen ja heitin siihen muutamia ostamiamme koristeita. Latvatähden virkaa toimittaa punainen glitter-rusetti. (Kaikki kuvassa olevat kengät ovat muuten Miken kenkiä.)

Olen aina ollut melko perinteikäs (suomalaisen) joulunviettäjä, minkä vuoksi tänä vuonna joulu ahdisti. Ei ollut kinkkua, ei laatikoita, ei riisipuuroa manteleineen... Eikä taloa ollut koristeltu katosta lattiaan, kuten vanhempieni luona tavataan tehdä. Kotona ei myöskään soineet joululaulut. Olin onnistunut saamaan hirvittävän jysärin aaton aattona eikä se tuntunut menevän millään ohi. Nukuin ja nukuin, mutta ah, aina kun heräsin käymään vessassa, jomotus alkoi taas. Mike kävi ruokakaupassa ja osti kasoittain herkkuja, vuokrasi leffan ja tilasi pizzan kotiin jouluaattona. Nökötimme sohvalla pikkukuusen valossa mussuttaen Pizza Hutin parasta antia, katsellen Inglorious Basterds -leffaa yömyöhään. Nautiskelin vanhemmilta joululahjaksi saamasta upouudesta pyjamasta, kunnes oli aika heittää päälle farkkua ja villapaitaa ja lähteä Miken kaveriksi tarkastamaan Pick'n'Saven pakastealtaat ja ovien lukot.


Hengailin siis aattoyönä typötyjässä ruokakaupassa tarkastellen ovia ja mittaillen pakastealtaiden lämpötiloja vekkulilla laitteella. Miken työpaikka on itseasiassa ihan mukava, valikoimaa on paljon pieneksi kaupaksi (siis Pick 'n Savejen mittakaavalla pieneksi), vaikka putiikissa ei myydäkään alkoholia, koska se sijaitsee alle 500 jalan (?) päässä lukiosta ja Milwaukeessa on laki, jonka mukaan alkoholia ei saada myydä niin lähellä kouluja. Ihan helppo juttuhan se olisi kysyä nuorilta paperit, mutta täällä nyt halutaan tehdä monet muutkin asiat vaikeasti.


Eilen menimmekin sitten illasta pienen lumisateen siivittämänä (kuten kuvista näkee) Miken työpaikan kautta (autoin siirtämään leipiä pakastimesta kylmävarastoon, jotta ne voitaisiin aamulla paistaa) Miken kaverin, Jaken, vanhempien luo, jossa päivittelimme vuoden upeinta joulukuusta:


Kokoa tällä komeudella on 12 jalkaa, eli kuusi on enemmän kuin kaksi kertaa mun pituinen. Koristeet siihen pitää laittaa tikapuiden avulla, mutta wow, aika mahtava (teko)kuusi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli muuten kuusesta löytynyt pieni lumiukko jolla oli kädessään suomenlippu! Jaken perheen juuret ovat Puolassa, joten en tiedä mistä suomiukkeli oli kuuseen tupsahtanut, mutta kylläpä lämmitti mieltä.

Pienen mäyräkoira-armeijan paijattuamme (talossa on kolme minimäyristä) katsoimme kellarihuoneessa leffaa valkokankaalta mutustaen Jaken itse leipomia pipareita ja hekottaen mahamme kipeäksi. Menossa oli mukana myös Jaken isoveli Josh ja koko joukon kaveri James. Kotiin pääsimme vasta keskiyön kieppeillä ja Mike alkoi kokkaamaan jouluateriaa. Ateria oli valmis vasta siinä puoli kahden aikaan aamuyöllä, mutta olin kotimatkalla ottanut autossa pienet torkut, jotta jaksoin valvoa tätä varten:

Paistettua seitä, kermaperunoita, maissia ja leipärulla (joka on vähän kuin croissantin ja sämpylän risteytys), kaikki herran itsensä väsäämiä. Jälkiruuaksi oli herkullista suklaavanukasta - joka katosi niin nopeasti, etten edes kuvaa ehtinyt ottaa. Hyvää oli! Kelpasi aterian jälkeen mennä mahansa viereen köllimään.

Siihen johtopäätökseen kyllä tulin, ettei joulu ole joulu ilman suomalaisia perinneruokia ja ainakin paria pikku tonttu-ukkoa ja poroa. Ensi jouluna olemme kyllä sitten Suomessa, tai opettelemme tekemään laatikoita. Mutta saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan?

2 kommenttia:

Ilmi kirjoitti...

Huippu tuo teidän minikuusi! Kovin on tosiaan kaponen!!! :D

Vähän myöhässä tulee, mutta hauskaa joulua sinne!! :)

Marianne kirjoitti...

Tsiiisus tota megakuusta. Ei kyllä ihan mun makuun. Yh. :D

(Kjäh, olipa hauska sanavahvistus: "pitibloo" :))