tiistai 7. joulukuuta 2010

Jumissa Münchenissä...

Niinpä niin. Münchenissä jumitetaan ja on jumitettu jo muutama tunti. Kävi sitten niin, että Helsingissä jo kaikki meni päin sitä itseään. Ensinnäkin check-in automaatit ei toimineet, mutta onneksi sain kuitenkin lipun samalla kun buukkasin laukkuni koneeseen, mutta kuulin siinä sitten, että lentoni oli jo valmiiksi 30 minuuttia myöhässä, mikä jättäisi Saksassa koneen vaihtoon aikaa huimat 15 minuuttia.

Lopulta kone olikin sitten myöhässä reilun tunnin ja sitä sulateltiin vielä kiitoradallakin. Syyttivät muka huonoa säätä, mutta kuulemani mukaan vasta lähtöni jälkeen se sää olikin huono. Saksassa sää oli mielestäni ihan OK, joten en tiedä missä oli vika. Yritin vähän väliä kysellä koska laskeudumme ja minne ja mahtaako koneeni Usaan odottaa, mutta en saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta. Sen sijaan sain istua viehättävän herrasmiehen vieressä, joka onnistui parin tunnin lennolla juomaan jo ainakin 3 lasia viiniä ja suurin piirtein istumaan sylissäni. Istuin koko matkan kaikki matkatavarani (lentolaukkuni, valtava käsilaukkuni ja toppatakkini) jaloissani/sylissäni, sillä tilaa "hattuhyllyllä" ei matkatavaroilleni ollut. Aika fantastinen elämys kun toiselta sivulta yrittää mies syliin, toisella puolella on käytävä, missä joku haluaa koko ajan kävellä päälleni ja en pysty liikuttamaan jalkojani edes senttiä mihinkään suuntaan.

Münchenin kentälle päästyäni juoksin heti portilleni, joka oli oikeastaan ihan saapumisporttini vieressä - mutta koneesta ei näkynyt jälkeäkään. Juoksin takaisin lähimmälle Lufthansan miehittämälle tiskille, missä sitten paljastui, että todellakin koneeni oli jo lähtenyt. Münchenin lentokentällä kaikui hiljaa kaikkien suomalaisten kirosanojen kirjo. Sain ohjeet palvelukeskuksen löytämiseen, mistä luvattiin neuvoa eteenpäin. Tottahan toki keskus oli toisessa päässä pömpeliä ja minä hölkkäsin. Toppatakissa. Oli lämmin. Oli kuuma. Oli hikistä.

Palvelukeskuksessa minulle puhuttiin saksaa. Kuten kaikkialla muuallakin. Onneksi se englantikin sieltä löytyi. Pahoittelivat kovasti tätä kaikkea ja samalla selvisi, etten enää tänä päivänä Usaan pääsisi. Fantastista. Neiti tiskillä antoi 3 vaihtoehtoa, joista 2 sisälsi samana päivänä tapahtuvan lennon Frankfurtiin ja kolmas vaihtoehto tarjosi suoran lennon Münchenistä Chicagoon - mutta vasta puolilta päivin keskiviikkona paikallista aikaa. Otin sen, sillä mieleni ei tehnyt lähteä seikkailemaan vielä toisellekin saksalaiselle lentokentälle. Soitin vanhemmilleni ja yritin soittaa Mikelle, joka tietenkään vastannut.

Erinäisten ohjeistusten jälkeen sain jonkinlaiset matkalipun tyngät kätöseeni (joudun huomenna lentämään eri lentoyhtiöllä ja käymään check-inin uudelleen läpi ja tod. näk. myös turvatarkastukset) ja ohjeet siitä, miten pääsen hotelliini. Lopulta löysin minibussini ja pääsin miellyttävän näköisen saksalaisen nuoren miehen kyytiin (joka ei kyllä juuri englantia puhunut ja senkin mitä hän puhui hän puhui saksalaisittain) joka kyyttäsi mut tänne varsin prameanoloiselle hotellille. Hotellilla sain komean kahden hengen huoneen (kuvia alla) ja pyydettyäni sain respasta myös hammasharjan, tahnan, shampoota, hoitoainetta ja vartalovoiteen. Saksan matkaani kuului nyt siis myös hotelliyö, sekä päivällinen ja aamiainen Lufthansan laskuun. No, ei ihan paha. Tavoitin myös Miken (joka nukkui) ja soittelin vanhempien kanssa.



Juuri nyt väsyttää ja angstituttaa. Tajusin puhelimen laturin ja usb-piuhan olevan siinä isossa matkalaukussa, mikä on jossain tuolla Münchenin lentokentällä (toivottavasti), sillä mukaani sitä en saanut. Siellä on myös vaatteet, kempparitavarat yms. hyödyllinen. Onneksi olin ottanut käsilaukkuuni jotain voidetta, puhdistusliinoja kasvoille, sekä jotain meikkiä ja puhtaat alusvaatteet + sukat (tosin en toisia lentosukkia...). Illallinen oli ihan ok siinä mielessä, että ajoi asiansa. Ruokavaihtoehto oli tasan tämä: hyvin suolaisia pakastevihanneksia, riisiä ja possua sienikastikkeessa (jätin sienet). Mietin juuri, tilaisinko huonepalvelusta vielä jotakin. Teetä join, kun huoneessa oli pusseja ja keitin.

Taidan ottaa lämpimän kylvyn (koska huoneessani on amme) ja painua unten maille ihan kohta. Usassa olisi tarkoitus olla lähellä keskiyötä Suomen aikaa 8. päivän puolella. Harmi, etten saanut suoraa lentoa Milwaukeehen...

Semmoista täältä.

3 kommenttia:

RubyWoo kirjoitti...

On sulla ollut reissu!:( Toivottavasti huomenna matkustus sujuu paremmin ja saat hienotunteisemman vierustoverinkin!
En ymmarra miten jotkut ihmiset lentokoneissa ovat niin itsekkaita, etta kaatavat penkin todella matalalle etta takana olevan on vaikea istua tai juuri tuo, etta vierustoveri yrittaa vallata kaiken tilan!

Juhannusruusu kirjoitti...

Jos loppumatka on sujunut ilman yllätyksiä taidat olla jo perillä. Onkohan siitä Stubbista apua?

Ilmi kirjoitti...

No sehän menee taas lähes putkeen toi homma!! Toivottavasti ne sun matkatavarat eksyy kuitenkin samalle lennolle sun kanssa, eikä tartte enää perillä alkaa niitten kanssa taistelemaan ja metsästämään niitä ympäri maailman! Niin ja toivottavasti myös sä pääset/olet päässyt ehjänä perille!! xD