torstai 21. huhtikuuta 2011

Elämä on

Äääääääääh. Arvatkaa vaan mitä. Se mun tietokone on nyt kaksi päivää pyörinyt pitkin pääkaupunkiseutua. Itella nääs onnistui lähettämään tietokoneeni Vantaalta... Vantaalle. Mahtavaa. Asiakaspalvelussa selitettiin jotain, että osoitetiedot eivät olleet luettavissa. Kyllä ne vielä maanantaina oli luettavissa. Ja sitäpaitsi, konehan piti lähettää Tampereen tulliin, joten eikö tullin osoite ollut tiedossa - tai eikö osattu Googlettaa? En ymmärrä miten yhden tietokoneen toimittaminen paikasta A paikkaan B voi olla niin vaikeaa.

Mike postitti koneen n. 10.3. West Allisin postitoimistossa. Jostain mystisestä syystä postitoimisto ei lähettänyt sitä New Yorkiin ennen kuin 25.3., mistä se 26.3. lähti kohti Suomea. Paketti tuli lentopostina, mutta silti lentoon saatiin käytettyä mahtavat 18 päivää, koska paketti oli Suomessa 14.4. Lentoasemalta lähes naapuriin tulliin matka kesti päivän. Ilmoituksen paketista sain 18. päivä, mutta en enää tuona päivänä pystynyt tekemään asialle mitään, joten 19. päivä klo 8 aamulla soitin ja pyysin siirtämään paketin Tampereen tulliin. Tänään netistä seurailtuani paketin seikkailuja otin yhteyttä internetissä toimivaan postin asiakaspalveluun, missä selitettiin, että osoitetta ei varmaan pystytty lukemaan. En jaksanut vängätä enempää joten soitin kotona asiakaspalveluun, missä oltiin ihan ihmeissään ja luvattiin palata asiaan. Soittivat hetken kuluttua ja sanoivat, että joo, paketti on tosiaan tulossa Tampereen tulliin "joskus ensi viikolla". HUOH. Edelleen siis kysyn: miksei pakettia voitu sinne toimittaa ilman että paketissa olisi ollut jotenkin vielä isommilla kirjaimilla oma kotiosoitteeni? Tämä kenties jää ikuiseksi mysteeriksi.

Ja jottei pääsiäislomani olisi alkanut vallan liian hilpeissä tunnelmissa, muisti valtio vielä veropapereilla ja ilmoitti että SAAN maksaa heille reilut 160 euroa takaisin. Viime vuonnahan olin työelämävalmennuksessa, työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja työttömänä. Reilukerho?

Tuurilla illan juna on tupaten täynnä lössiä, tavarani eivät mahdu mihinkään ja juna on varmaan vielä tunnin myöhässäkin. Sillä sehän olisi ihan normaalia mulle. Montakohan peiliä oikein rikoin silloin tenavana? Luulisi nimittäin, että tämä epäonni alkaisi jo pikkuhiljaa olla ohi...

3 kommenttia:

- mirya - kirjoitti...

Kaikista arkisista kommelluksista huolimatta asiat on kumminkin aika hyvin, kun malttaa tarkemmin tuumailla :) Vielä kun viimein pääsette Miken kanssa saman katon alle, niin ollapa jo mukavata. Ei muuta kuin pari huokausta ja etiäpäin, sano mummo lumessa tms. :D Hyvää pääsiäistä!

Ilmi kirjoitti...

Uskomatonta kyllä! Joskus (lue: aina) jotkut yksinkertaisetkin asiat tuntuvat menevän tuhannen mutkan kautta. Ei sitä voi millään järjellä selittää! Toivottavasti pääset nyt kuitenkin viettämään mukavan pääsiäisloman, eikä ne junat ole myöhässä kovin paljoa. Vaikka sekin lienee aivan turha toivo... :|

Salla kirjoitti...

Itella välitti muinoin oman tullattavan pakettini Tampereen tulliin (eikä Helsingin, joka oli silloista osoitettani lähempänä) ja tuntui aidon hämmästyneeltä, kun pyysin siirtoa. Eiväthän he kuulemma VOINEET arvata, että tehtyäni neljän kuukauden määräaikaisen osoitteenmuutoksen halusin noutaa myös tullipaketit uuden osoitteen lähettyviltä enkä suinkaan alkuperäisestä osoitteesta...
Tampereen tullista on tullut myös mm. kutsu mennä tulliselvittämään yksi (1) saippua.

Oman kokemukseni mukaan paras suhtautumistapa Itellaan on olettaa, ettei mitään pakettia koskaan tulekaan. Näin voi joissain tapauksissa peräti yllättyä iloisesti.