Kylläpä on ollut viikko! Olin nimittäin nyt tällä viikolla ensimmäistä viikkoa virallisesti "kulttuuriassistenttina" ja tein töitäni ilman jonkun jatkuvasti valvovaa silmää. Alkuviikko oli hiljaista, rauhallista ja nukuttavaa... arkistointia ja html-koodia lähinnä. Keskiviikkona oli tosiaan näyttelyn purkua ja pystytystä ja torstaina pystytys jatkui ja tahti alkoi muutenkin kiristyä. Perjantai oli aiiiiivan yhtä härdelliä heti aamusta asti. Ensimmäisen tunnin juoksin alas ja ylös rappusia kun ovikello soi jatkuvasti (sisään pääsee vain ovikelloa soittelemalla) viime hetken pystytysten alettua. Yritin samalla tehdä selkoa saamastani teosluettelosta, mutta ajatus katkesi aina kun ovikello soi ja ryntäsin avaamaan. Tietokoneeni päätti kaiken muun lisäksi myös jumittaa täysin muutamaan otteeseen ja sähköpostiin sateli pyyntöjä, kyselyitä ja muuta mukavaa samalla kun puhelin soi taukoamatta. Puuh.
Kun pomo saapui iltapäivästä paikalle, härdelli alkoi vähän helpottaa kun olin saanut keitettyä (järkyttävän vahvat) kahvit lehdistöä varten ja muutenkin homman suhteellisen hanskaan, että pystyin lähtemään kotiin suihkuun (joka tuli tarpeeseen) ja syömään (kiireellä). Puoli viideksi palasin töihin ja avajaiset alkoivat viideltä. En ole ehkä koskaan nähnyt niin paljon väkeä tuon kokoisessa tilassa...
Tunnelma oli tiivis ja todella lämmin. Olin HYVIN onnellinen, että en ollut laittanut villatakkia, vaan vain kevyen boleron, joka sekin oli liikaa kun illan päätteeksi korkkareissani moppasin gallerian lattioita. Korkkarit n. 5,5kk talvisaappaiden jälkeen ei muuten ehkä ollut paras ideani... Jalkani huusivat hoosiannaa kun selvisin yhdeksän paikkeilla kotiin - kaupan kautta. Vannoin, etten tee viikonloppuna yhtään mitään.
10 tunnin yöunien ja kunnon aamiaisen jälkeen olo oli kuitenkin jo melkein kuin ihmisellä ja ulkona paistoi aurinko varsin lämpimästi, joten tekstasin kaverille, että mitä suunnitelmia hänellä oli tälle päivälle. Kaveripa oli lukenut ajatukseni ja ehdotti teetuokiota. Pienten seikkailujen (ja väärän bussin) jälkeen pääsin vihdoin perille ja herkulliselle raparperipiirakalle. Iltapäivä meni rattoisasti hauvaa rapsutellen ja turisten. Nyt en kyllä aio tehdä enää yhtään mitään... paitsi tiskata. Aion röhnöttää sohvalla ja katsoa jotain hömppää koneelta. Ja juoda teetä, tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti