Maanantain piirakka

Mustikka-vaniljapiirakka tekee hyvää maanantaina.

VANILJARAHKAPIIRAKKA

400 g valmismurotaikinaa
200-250 g marjoja
1 purkki vaniljarahkaa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria


Voitele piirakkavuoka, painele taikina siihen. 
Levitä päälle (jäiset) marjat.
Sekoita rahka, muna ja sokeri yhteen ja kaada marjojen päälle.
Paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 min.


MUROTAIKINA


4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g margariinia
0,5 dl kylmää vettä
(vaniljasokeria maustamiseen)


Sekoita ensin jauhot, sokeri ja rasva.
Nypi taikina "muruiseksi" ennen kuin lisäät veden.
Sekoita huolella taikinamaiseksi.

Olin luvannut Mikelle piirakan kun hän saapuu ja siitä on nyt jo aikalailla aikaa. Piirakan leipomiseen ei ikävä kyllä ole ollut aikaa (ja energiaa) ennen kuin nyt, kun keplottelin pois ruuanlaittovuorosta ostamalla lähikaupasta valmiit broilerleikkeleet ja muusit, sekä jauhelihacreppejä, kun Mike halusi tietää miltä ne oikein maistuvat. (Vastaus: Herkulliselta.) Piirakka kruunasi hyvän aterian ja sainpa samalla käytettyä aikoinaan vahingossa ostamiani erikoisvehnäjauhoja johonkin.

Miken unirytmi on vielä ollut aika sekava, päiväunet (jopa 5h) maistuvat ja yönukkuminen on puolestaan vähän niin ja näin. Koiran suosikkipaikka on edelleen Miken kainalossa - tai oikestaan pepun takana.

Tänään ruokakaupassa vierähti melkein tunti, kun Mike koitti hahmottaa suomalaista ruokaa ja sitä, mitä kaikkea täällä on tarjolla. Ruokakaupassa vuosia työskenneenä hän näkee paljon, mihin en edes itse kiinnitä huomiota. Lähin ruokakauppamme on kuitenkin valikoimaltaan erittäin hyvä, mikä ilahduttaa, sillä sinne kävelee parissa minuutissa. Ostimme muuten perunarieskaa ja kanelikorppuja, muun muassa.

Asuntoon olemme molemmat olleet todella tyytyväisiä. Täällä on rauhallista ja luontokin lähellä, mutta myös ruokakauppa kulman takana, mikä helpottaa autottomien arkea kummasti. Naapurit ovat vaikuttaneet kaikki ystävällisiltä ja mukavilta, täällä pidetään ihmisille ovia auki ja otetaan mukaan hissiin, jos lähellä ollaan, toisin kuin vanhalla asunnollani. Koiria näissä taloissa asuu paljon, emmekä olekaan tainneet olla vielä yhdelläkään lenkillä ilman ettemme olisi vähintään yhteen hurttaan törmänneet - samalla tulee kommunikoitua naapureiden kanssa. Vielä kun Mikenkin sanavarasto kehittyisi tästä "kukkakoirakone" -linjasta, hehe...