Paranemaan päin

Kuvassa yllä viimepäivien tunnelma aikalailla kiteytettynä. Viikko on mennyt pääasiassa sohvalla/sängyssä puolihorroksessa. Pitkään jatkunut epämääräinen oloni kulminoitui nyt viimein oikein kunnon flunssaan. Tunnelmat eivät ole olleet häävit, mutta tänään olo on sellainen, että elämä ehkä vielä voittaa.

Viime päivät ovat menneet aika pitkälti lehtien parissa ja ikkunaostoksilla (netissä) aina kun aivotoimintaa on ollut tarpeeksi prosessoimaan jotain niinkin monimutkaista kuin nätit kuvat. Koiraakin on pitänyt jaksaa ulkoiluttaa, tosin Mike otti pari päivälenkkiä yksikseen kun rouva B ei meinannut pysyä tolpillaan. Joka tapauksessa, nättien kuvien toistuva katselu on aiheuttanut sen, että mieli tekee hankkia sitä ja tätä sekä itselle, että kotiin. Jotain olennaistakin pitäisi hankkia, kuten uusi suihku kylppäriin, koska edellinen on putoillut sattumanvaraisesti päähämme viime aikoina siihen malliin, että koko käsisuihku on halkeillut ja hajoillut iloisesti ja ruiskii nyt vettä joka puolelle... Hierova suihku voisi olla ihan mukava lisä, eikö?

Hampaiden kiristystä on viime aikoina aiheuttanut flunssan lisäksi myös se, että saimme hiljattain lappusen, missä ilmoitettiin vuokramme nousevan huimat 20 euroa/kk ensi vuoden alusta. Ngh! Ei mikään pieni korotus... Mutta muuttaakkaan ei kyllä taas jaksa, plus tämä asunto on vaan niin kiva... Parvekkeelle on suunnitelmissa kaikenlaista vekkulia ensi kesäksi - kuten kasvimaa!

Nyt on kuitenkin teen ja croissanttien aika... toivottavasti kykyni maistaa on jo palautunut!

Hiljaisuudessa

Viikko onkin vierähtänyt hiljaisuudessa. Tiistaina siivoilimme kilvan, kunnes vanhin isosiskoni pöllähti alkuillasta yökylään. Oli todella mukava tavata siskoa pitkästä aikaa ja turista mukavia. Jotenkin nyt tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että oikeasti ymmärsin siskoani ja meillä onkin vaikka mitä yhteistä. Emme ole koskaan aiemmin nähneet ilman perheemme muita jäseniä! Mike oli myös mielissään vierailusta, sillä siskoni puhui mielellään englantia ja suurin osa vierailusta sujuikin näppärästi englanniksi (mitkään asioiden hoitamiset Miken osalta eivät sitten ole englanniksi sujuneetkaan, siitä joskus myöhemmin lisää).

Sain myös alkuviikosta Ionnalta sähköpostiin kuvia, joita hän otti kun tapasimme jokin aika sitten haastattelun merkeissä. Olivat sen verran hyviä, että laitoin pari Facebookkiinkin, tässä esimerkkiä:

Keskiviikkona hoidimme kaupungilla asioita ja kävimme työkkärissä Miken asioita hoitamassa noin niinkun alustavasti. Siellä vain yksi (!) ainoa ihminen vastaa maahanmuuttajien kotouttamisasioista ja hoitaa siihen liittyviä haastatteluja, joten joudumme odottamaan nyt sellaiseen pääsyä vielä jonkin aikaa, ennen kuin tämä työpuoli/koulutus edistyy mihinkään. Samalla kävimme myös teellä ja pyörähdin pikaisesti Sokoksella haalimassa yhden huulikiillon ja rajauskynän viimeistä myöden kulutettujen edeltäjiensä tilalle. KappAhlista hain sukkia ja sukkikset. Aleksissa kävin kuolaamassa muutamaa laukkua, mutta jätin kuitenkin ostamatta! (Hyvä minä!)

Torstaina tunnit kuluivat johonkin ihan huomaamatta, kunnes olikin jo aika lähteä Pohjanmaalle hirvittävällä kiireellä. Odotan jännityksellä selviääkö basilikamme kotiinpaluuseen saakka, vai onko peli menetetty. Emme vielä oikein varmuudella tiedä koska palaamme, mutta jos kaikki sujuu hyvin, niin varmaan maanantaina, koska joudun taas varaamaan uutta laboratorioaikaa ja muuta hauskaa. Syy reissuumme tänne oli isän tänään ollut leikkaus, ihan vaan simppeli puuduttamalla tehty operaatio, mutta hän ei saa nostella tai kumarrella hetkeen, joten olemme täällä apuna kaikenlaisessa, kun äidilläkin on jalka paketissa...

Tänään kävimme pankissa ja pyörähtelimme vähän muutenkin kaupungissa ja Zizzistä jotain tarttui mukaankin, nimittäin yksi iiiiihanan tuntuinen, yksinkertainen valkoinen paita ja puoleen hintaan löydetty syys-/kevättakki. Tykkään.

Huomenna ohjelmassa on Miken kapuaminen hevosen selkään... saas nähdä kuinka käy.

Miinusta ja plussaa

Näin maanantain kunniaksi ajattelin koota pienen listan (koska rakastan listoja) asioista, jotka ottavat jollain tavalla päähän -juuri nyt-.

1. Ihmiset, jotka eivät osaa yskiä käsi/nenäliina suun edessä (havaittu tänä aamuna laboratoriossa).
2. Ihmiset, jotka kiilaavat bussiin hinnalla millä hyvänsä.
3. Tiskivuori, jonka ei pitänyt olla tuossa enää aamulla.
4. Aikainen herätys hieman nihkeästi nukutun yön jälkeen.
5. Ankean harmaa sää, joka tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.
6. Hirmuisen pirtsakat ihmiset. (Anteeksi.)
7. Tyypit, jotka nössöilevät ja käyvät anonyymeinä kommentoimassa ihmisten blogeihin jotain loukkaavaa, inhottavaa, turhaa tms. (Kyse ei ole omasta blogistani, ihme kyllä.)
8. Vaikeus pukeutua oikein, koska aina on joko kylmä tai kuuma.
9. En ole löytänyt mitään uutta, hyvää musiikkia pitkään aikaan.
10. Vaatekaappini sisältö on masentava ja kaipaisi pikaista päivitystä.
11. Väsyttää. Koko ajan.
12. Sinnikäs virukseni jatkaa sinnikkäästi sinnittelyä. Blörgh.
13. Liian vähän hyllyjä/kaappeja kodissa.
14. Mikelle eilen ostamani Icepeakin takki olikin maanantaikappale ja joudun palauttamaan sen saadakseni 100% ehjän takin tilalle... ÄRH.
15. Päätä särkee neljättä päivää putkeen.

Tasapainon nimissä mainittakoon nyt myös jotain myönteistä:
1. Ostin viikonloppuna kauniin viirivehkan.
2. Jääkaapissa on suklaamannapuuroa.
3. Tee on taivaallista.
4. Olen ottanut viime syksynä äidin ostamat Vagabondin saappaat taas käyttöön.
5. Puiden lehdet ovat upean värisiä.
6. Näen vanhimman isosiskoni huomenna, pitkästä aikaa.
7. Näen armaan puudelini jälleen torstaina.
8. Viikonloppuna on ohjelmassa päivä tallilla miehen kanssa - joka aikoo ratsastaa.
9. Tänään voisi olla saunailta.
10. Katsoin eilen pitkästä aikaa Bowfinger-leffan (mm. Eddie Murphy) ja nauroin.

Nyt aion juoda aamun ensimmäiset teet (kun en ehtinyt ennen labrassa käyntiä keittää) ja paneutua uuteen Marie Claireen... joka tosin kannustaa lähtemään ostoksille...

Lauantaibrunssi

Näkymä parvekkeelta tällä viikolla.

Nukuin pitkään ja heräsin aika vetelissä tunnelmissa, mutta laitettuani kuivuneet pyyhepyykit kaappiin ja siistittyäni keittiön alkoi tuntua siltä, että voisi kehitellä jotain brunssia, millä ajaa mies sängystä ylös. Katselin jääkaapin sisältöä ja "siitä se ajatus sitten lähti". Kananmunia, croissantteja, hedelmiä... Kyllä niistä jotain tulee. Ja tulikin. Ja mieskin saatiin ylös sängystä...

Croissantteja (osassa juustoa), munakokkelia, vihreitä rypäleitä ja appelsiinia.

 

Mike nautti brunssista suunnattomasti - ja lupasi imuroida ja tiskata...

Olisipa ihanaa, jos aina olisi aikaa ja intoa nähdä vaivaa aamupalan/brunssin eteen näissä määrin... Nyt pitää kuitenkin palata takaisin maan pinnalle ja käydä pyykkivuoren kimppuun. Ehkä ennätän vielä uloskin tänään, siellä kun on aika kaunis sää...

Lähileipomon pauloissa

Päivän saalis

Rohkaistuimme sitten viimein astumaan sisään lähileipomon tehtaanmyymälään ja tulimme siihen  tulokseen, että ruokakaupasta emme kyllä enää lähde leipää hakemaan. Inspiraation saimme kun vanhempani toivat tullessaan omasta paikallisesta Vaasan leipomostaan kasoittain huippuedullista leipää tänne meille. Vieläkin on siltä reissulta varrasruisleipiä pakkasessa, joten me ostimme vain vaaleaa leipää - ja viinereitä.

Leipomosta ostimme vitosella viisi pussia valinnaista vaaleaa leipää joihin kuului: 2 pussia Kaurapaloja (sinisävyinen pussi), pussi Maalaisviipaleita, Juustosämpylöitä, sekä 100% Kaura -leipää (paloja). Lisäksi ostimme pussin jotain paahtopaloja, joissa on päällä pellavansiemeniä, pussin Isoäidin karjalanpiirakoita ja pussin karhuntassuja (bear claw) muistuttavia omenaviinereitä. Koko komeudelle hintaa tuli 12,75 euroa! Viinerit maksoivat tuosta 4 euroa (6 kpl pussi). 

Mike oli aivan haltioissaan leipomovisiitistä ja julisti olevansa nyt vielä enemmän suomalainen. Hän tuumi, ettei Amerikassa laadukkaita kauraleipiä yms. olisi tällä hintaa tätä kasaa saanut, puhumattakaan siitä, että siellä pääsisi edullisesti ostamaan leipää suoraan nurkan takaa lähileipomosta. Mike on muutenkin innoissaan siitä, miten melkeinpä kaikki ostamamme ruoka on lähialueilta, toisin kuin Usassa, jossa monet tuotteet tehtiin vaikkapa Californiassa tai Texasissa ja rehattiin sieltä sitten Wisconsiniin. Tietenkin eri puolilla Usaa on erilainen meininki, mutta Wisconsinissa läheltä ei tullut juuri muu kuin juusto - joka sekin usein oli pakattu jossain muualla.

Eilen söimme muuten taas Miken herkkua, lihapullapyttipannua... ja karjalanpiirakat katosivat jo parempiin suihin iltapäiväkahvin yhteydessä. Herra itse ilmoittaa viihtyvänsä Suomessa erinomaisesti. Missähän se kulttuurishokki viipyy?

Hämärissä tunnelmissa

Illan istuminen kynttilänvalossa kuulostaa romanttiselta, kunnes siihen yhdistetään kahden tietokoneen näytön kylmänkelmeä valo ja tasaisin väliajoin kuuluvat "klik" -äänet (tai vaihtoehtoisesti erilaiset karjahtelut, sotahuudot ja miekkojen kalahtelusta syntyvät sulosoinnut). Ehkä tässä pitääkin tosiaan säästää sähköä kun toinen näistä tehomyllyistä on päällä 24/7..? Toisaalta, kumpikohan tulee kalliimmaksi, sähköt vai kynttiläkokoelmat?

Tämä päivä meni aika pitkälti nukkuessa. Yöllä en meinannut saada millään unta. Ei nukuttanut. Tai sitten nukutti, mutta oli kylmä. Tai kuuma. Hikoilin, palelin, näin hämäriä unia, pyörähtelin ympäriinsä ja aloinpa siivota keittiötäkin jossain välissä, vaikka tarkoitukseni oli vain juoda lasillinen vettä. Tämä muutaman viikon kestänyt on-off-flunssa saisi puolestani lähteä paremmille maille, sillä alan olla todella kyllästynyt rohisevalta tuntuvaan hengitykseen, yskään ja santapaperikurkkuun. Yritän varata lääkärille aikaa torstaina, kun silloin se kuulemma on mahdollista. En kyllä tiedä onko siitä mitään hyötyä. Etenkin kun en halua mitään antibioottikuureja kun ne ovat aina oma riskinsä (olen allerginen monille aineille mitä antibiootit yleensä sisältävät).

Eilen kävimme reippaana hakemassa Miken oleskeluluvan passiin ja pyörähdimme maistraatissa ja Kelalla samalla reissulla. Kelakortti on tulossa pian ja asumistukea saamme sitten viimeinkin molemmat. Paljon on vielä tehtävää Miken osalta, kuten pankkitilin avaaminen, työnhakijaksi ilmoittautuminen, opiskelupaikkojen katseleminen ja muut sen sellaiset, mutta onneksi perusasiat alkavat nyt olla kunnossa!

Jos sairastelua ei lasketa, alkaa tilanne näyttää kaikin puolin aika mukavalta... näissä hämärissä tunnelmissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Rosmariini-valkosipuli yrttilohkoperunat ja hunajamarinoitu broilerin rintafilee teki hyvää myöhäisen päivällisen (amerikan aikaan ihan normaali n. klo 19 nautittu) muodossa. Salaatti muistettiin vasta kun jo istuttiin syömään... Oltiin siis tuhmia ja skipattiin koko salaatti tänään. Jälkkäriksi haettiin Fazerin vadelmasuklaata ja ostinpa samalla KissKiss-karkkeja kulhoon, nams!

Semmoista herkuttelua meillä täällä tänään.

Syksyssä kyllä yksi mukavimmista asioista on se kun voi hyvillä mielin istua iltaa sisällä kynttilänvalossa ja nautiskella teetä (ja suklaata) hyvässä seurassa...

Riemunkiljahduksia!

Tänään meillä oli pizzaperjantai sen kunniaksi, että saimme viimein jotain hyviäkin uutisia - eivätkä ne paljon parempia olisi voineet ollakaan. Mike sai nimittäin oleskelulupansa!

Poliisilaitokselta soitettiin iltapäivällä, että lupa on valmis ja sen voisi hakea koska vaan. Oli jo sen verran myöhä ja olemme sen verran kaukana, että päätimme lähteä sitä maanantaina hakemaan. Vähän toista meininkiä Suomessa, kuin mitä Usassa? Käsittelynhän piti kestää 4-5 kuukautta, mutta ilmeisesti kirjoittamani hoputtelukirje oli sen verran vetoava, että päätös napsahti suunnilleen kolmessa viikossa. Aika mahtavaa kaikin puolin, sillä nyt se, mitä olen ainakin itse pitänyt surrealistisena tavoitteena, on toteutunut. Kukaan ei Mikeä enää Suomesta pois lähde ajamaan ja voimme nyt ihan oikeasti sanoa asuvamme yhdessä ja Suomessa. Aah, meinasin seota jo puhelimessa, mutta onneksi onnistuin pidättelemään riemuani kunnes sain puhelun lopetettua...

Riemumme ei laantunut edes siinä vaiheessa kun raahustimme läheiseen kotipizzaan kaatosateessa ja myrskyssä kastuen onnistuneesti läpimäräksi. Pizza oli kuitenkin hyvää - vaikka Mike parka kärsii yhä kivuliaasta rakostaan eikä pysty juuri edes hymyilemään ilman tuskaista jälki-irvistystä...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hiljainen ilta

Kurkkuun koskee kun puhuu tai nielaisee ja korvaankin sattuu. Mike ei mielellään puhu, koska suussa on kipeä rakko jo ties miten monennetta (kamala sana) päivää. Elelemme siis melko vaitonaisissa tunnelmissa. Pohjanmaalla äiti toipuilee jalkaleikkauksestaan puudelin avustamana ja me täällä Mansesterissa puolestamme kaipaamme pienen karvapallon tuomaa liikkumismotivaatiota. On myös outo nukkua kun kukaan ei yritä omia sänkyäsi ja peittoasi...

Äiti toi parvekkeellemme pari lyhtyään kun vanhempani ja siskoni käväisivät täällä ja ne ovat kieltämättä kivoja katsella näin illan pimentyessä...

Koko päivän on tänään satanut ja olenkin alkanut jo epäillä onko jonkinlainen monsuunikausi iskenyt Tampereelle vai mistä tässä on kyse. Niin on märkää, että jopa yleensä kuivana pysyvä parvekkeemmekin on kehittänyt lätäköitä... Onneksi siellä ei juuri muuta ole kuin lyhdyt. Ja pari hassua jakkaraa... Ensi kesänä sitten.

Eipä tässä ole ollut paljon bloggaamista, viikko on mennyt kaikessa hiljaisuudessa ja jokseenkin laimeissa tunnelmissa. Olemme vain hengailleet kotosalla viime päivät. Aloimme katsoa uudestaan Arrested Development -tuotantoa ja olemme sen parissa hihitelleet hysteerisesti. Suosittelen!

Nyt aion mennä nauttimaan saunan lämmöstä ja sen päälle juoda puoli litraa teetä... ehkä se tästä taas.

Aktiiviaamu

Heräsin tänä aamuna jo puoli yhdeksän saatuani tekstarin Ioannalta, jolle olin luvannut koulua varten haastattelun. Tapaaminen oli sovittu puolelle päivin kaupungille, mutta lähdin matkaan hyvissä ajoin (vähän liiankin aikaisin), koska lähdin viemään starttirahan tilitystä työkkäriin oikein henkilökohtaisesti - vain jättääkseni sen työkkärin alakerrassa olevaan postilaatikkoon, minne se kuulemma kuului. Kameran unohdin tietenkin kotiin, vaikka tarkoitukseni oli se ottaa mukaan, joten jouduin tyytymään köppäisiin kännykkäkuviin matkalla tapaamiseen.

Yksinäinen kalastaja.

Synkkä päivä. Onneksi ei satanut.

En ymmärrä miksi olin valinnut päälleni vain 3/4-hihaisen takin. Takki on kyllä vuorillinen ja muuten lämmin, mutta brrrr, tietenkään en ottanut mukaan minkäänlaisia hanskoja. Eipä sillä, en kyllä omistakaan mitään tarpeeksi pitkävartisia hansikkaita... Palelin siis onnistuneesti koko matkan "Waynelään", missä olikin sitten puolestaan saunamaiset tunnelmat. Plaah. Olin myös onnistuneesti n. 30 minuuttia etuajassa...

Haaveilen Aarikan lahjakortista nykyään.

 Vihreä hunajatee ja jätticookie.

Tee ja jätticookie maksoivat 4,60 (huh), mutta onneksi sain samalla lueskella odotellessani lehtiä, mikä korvasi vähän huikeaa hintaa. Oli toisaalta kiva olla välillä liikkeellä yksinään ja puhua suomea jollekin joka ei ole koira tai jompi kumpi vanhemmistani! Istuskelimme kahvilassa pari tuntia ja puhuin varmaan liikaakin, mutta hyvässä seurassa sitä juttua tulee... Santsikupin sai muuten eurolla, se lämmitti mieltä. 

Olisi oikeastaan ihan kiva ottaa tavaksi käydä joskus istumassa ihan vaan teellä ja lehtiä lukemassa omin päin... Siinä on ideaa. 

Oli muuten omituista tulla kuvatuksi - etenkin kun en itse nähnyt ollenkaan millaisia kuvia oli tulossa. Ahdistava kokemus sinänsä, koska en ole mitenkään kovin kuvauksellinen ja epäilen näyttäneeni syöttöporsaalta... Mutta ehkä se kuva ei nyt ole tässä se olennaisin juttu! Toivottavasti journalistiopiskelija sai kaiken tarpeellisen irti haastattelusta ja onnistuu kynäilemään siitä hyvän jutun. 

Kiitos kun kävit!

Viikonloppuvieraita

Täällä on täyden oloinen talo, vaikka lukumäärämme lisääntyikin vain kolmella. Vanhempani ja nuorempi isosiskoni tulivat yökylään puudelipojan suureksi riemuksi. Amerikkalainen puolestaan riemuitsee 2 valtavan piparkakkupurkin, 48 pullan ja Britan tortun vuoksi... Pakastimesta löytyy nyt myös isän tekemä lasagne, 20 lihapullaa, 8 ruisleipää (reikäleipää) sekä pari kiloa (?) kaurapaloja... Ei varmaan tarvi aivan heti ostaa leipää.

Ulkona on upea aurinkoinen ilma ja syksyn värit pääsevät valossa oikeuksiinsa. Olen (laiskana) napsinut muutamia kuvia parvekkeelta ja koiraa ulkoiluttaessani nautiskellut syksyn raikkaan kirpeästä ilmasta. Eilinen oli poikkeuksellisen lämmin, muka 20 astetta, mutta ei se samalta tuntunut kuin kesällä. Lämmin silti! Kävelin koiran kanssa tunnin pitkin rauhallisia puistopolkuja ja nautiskelin ihanasta punakeltaisesta maisemasta... Kyllä tämä syksy on ihmisen parasta aikaa - kun ei sada ihan jatkuvasti.

Päivällinen on pian valmis, kiitos isän. Herkullinen lohi appelsiinikastikkeella ja perunoilla kutsuu aivan tuota pikaa... Mmmm... Maanantaina pitää kyllä alkaa ottamaan kurinpalautusta tämän kaiken mässyttämisen jälkeen... Varmaan tuo viimeisen kuukauden tai parin  aikana kadotettu 4,5 kg on tullut jo takaisin, en uskalla enää vaa'alle mennä...

Sain muuten todella huomaavaisia ja käytännöllisiä syntymäpäivälahjoja (näin jälkikäteen), vaikka niitä nyt en kyllä enää odottanutkaan saavani. Ihanat kummini ostivat kätevän sähkövatkaimen (kenen kummit muistavat kummilastaan vielä 28-vuotiaana?) ja vanhempani ja siskoni ostivat yhdessä todella vinkeän (matkailuaiheisen) silityslaudan ja hienon turkoosi-valkoisen silitysraudan! Saimme myös kaikenlaista muuta kätevää, kuten pastakauhan ja kahvipaketin, sekä kätevät pihdit, joilla voi esim. käännellä lihaa pannulla.

Hyvää viikonloppua!