Poliisilaitokselta soitettiin iltapäivällä, että lupa on valmis ja sen voisi hakea koska vaan. Oli jo sen verran myöhä ja olemme sen verran kaukana, että päätimme lähteä sitä maanantaina hakemaan. Vähän toista meininkiä Suomessa, kuin mitä Usassa? Käsittelynhän piti kestää 4-5 kuukautta, mutta ilmeisesti kirjoittamani hoputtelukirje oli sen verran vetoava, että päätös napsahti suunnilleen kolmessa viikossa. Aika mahtavaa kaikin puolin, sillä nyt se, mitä olen ainakin itse pitänyt surrealistisena tavoitteena, on toteutunut. Kukaan ei Mikeä enää Suomesta pois lähde ajamaan ja voimme nyt ihan oikeasti sanoa asuvamme yhdessä ja Suomessa. Aah, meinasin seota jo puhelimessa, mutta onneksi onnistuin pidättelemään riemuani kunnes sain puhelun lopetettua...
Riemumme ei laantunut edes siinä vaiheessa kun raahustimme läheiseen kotipizzaan kaatosateessa ja myrskyssä kastuen onnistuneesti läpimäräksi. Pizza oli kuitenkin hyvää - vaikka Mike parka kärsii yhä kivuliaasta rakostaan eikä pysty juuri edes hymyilemään ilman tuskaista jälki-irvistystä...
Ihanaa viikonloppua kaikille!
2 kommenttia:
Onnea oleskelulupapäätöksestä!!
No vie se nyt ees sinne Napoliin syömään kunnon pizzaa! ;P
Lähetä kommentti