Hiljainen ilta

Kurkkuun koskee kun puhuu tai nielaisee ja korvaankin sattuu. Mike ei mielellään puhu, koska suussa on kipeä rakko jo ties miten monennetta (kamala sana) päivää. Elelemme siis melko vaitonaisissa tunnelmissa. Pohjanmaalla äiti toipuilee jalkaleikkauksestaan puudelin avustamana ja me täällä Mansesterissa puolestamme kaipaamme pienen karvapallon tuomaa liikkumismotivaatiota. On myös outo nukkua kun kukaan ei yritä omia sänkyäsi ja peittoasi...

Äiti toi parvekkeellemme pari lyhtyään kun vanhempani ja siskoni käväisivät täällä ja ne ovat kieltämättä kivoja katsella näin illan pimentyessä...

Koko päivän on tänään satanut ja olenkin alkanut jo epäillä onko jonkinlainen monsuunikausi iskenyt Tampereelle vai mistä tässä on kyse. Niin on märkää, että jopa yleensä kuivana pysyvä parvekkeemmekin on kehittänyt lätäköitä... Onneksi siellä ei juuri muuta ole kuin lyhdyt. Ja pari hassua jakkaraa... Ensi kesänä sitten.

Eipä tässä ole ollut paljon bloggaamista, viikko on mennyt kaikessa hiljaisuudessa ja jokseenkin laimeissa tunnelmissa. Olemme vain hengailleet kotosalla viime päivät. Aloimme katsoa uudestaan Arrested Development -tuotantoa ja olemme sen parissa hihitelleet hysteerisesti. Suosittelen!

Nyt aion mennä nauttimaan saunan lämmöstä ja sen päälle juoda puoli litraa teetä... ehkä se tästä taas.