Kohti uusia haasteita

Otin sitten yön yli nukuttuani vastaan työn, jota minulle tarjottiin maanantaina haastattelussa käytyäni. Ilmassa on jonkinlaista riskin ottamisen makua, mutta tosiasia on se, että vaikka onnistuisin olemaan töissä vain kuukauden tonnin takuupalkalla, niin sekin tekee jo 500 euroa enemmän, kuin mitä tähän saakka olen saanut. Arvannette siis varmaankin, että kyseessä on puhelinmyyntityötä?

Mietin pitkään ja hartaasti (2 kuukautta) sitä, että kannattaako lähteä puhelinmyyntiin mukaan. Kokeilin sitä joskus kännykkäliittymien muodossa 3 päivää enkä saanut siitä mitään muuta kuin traumoja (en edes palkkaa), joten kynnys hakea moisia paikkoja oli lievästi sanottuna korkea. Olen kuitenkin nyt hakenut töitä aktiivisesti melkein 5kk ja koska en ole mitään saanut (enkä päässyt juuri edes haastatteluihin), päätin, että nyt otetaan se mitä saadaan ja koitetaan pärjätä.

Tällä kertaa tarkoituksena on myydä kotisivupaketteja, jotka toteutetaan WordPress -pohjaisena, eli ainakin tiedän mitä tulen myymään. Jos yhdenkin paketin saisin päivässä myytyä, tulisi hommalla jo elettyä ihan kohtalaisesti. Tosin, kuten sanoin, tällä hetkellä kaikki on parempi kuin työmarkkinatuki... Aloitan hommassa 11. päivä, käymällä ensin läpi 3 päivää teoriakoulutusta, ennen kun päästään varsinaisten hommien pariin... En ollenkaan epäile, etteikö duuni olisi ainakin henkisesti rankka, sillä puhelimella soitellaan klo 8-16 maanantaista perjantaihin.

Kävinkin sitten asioiden hoitelun lomassa nautiskelemassa entisillä kotikulmillani (Kahvila Valossa) vadelmanmakuista italian soodaa (kuvassa), joka antoi ihan hyvän säväyksen kun kurkkua kuivasi ja olo tuntui nuutuneelta... Hintaa drinkillä oli kyllä huikeat 3,70...

Söin maanantaina myös 7 euron edestä marjoja.

Tuotenäytteitä Avonilta.

Olen jo pidempään halunnut tutustua Avonin tuotteisiin ja alkaa niitä myymäänkin ja tällä viikolla otin sitten selvää siitäkin, että kuinka homma oikein toimii. Tiiminvetäjäni ystävällisesti lähetti mulle "hieman" näytteitä ja muutaman esitteen, joita voi vaikka sitten jakaakin. Kuitenkin, että hommasta saisi oikeastaan mitään omaan pussukkaan, tulee tuotteita tilata kerralla vähintään 80€ edestä, mikä tarkoittaa sitä, että tarvitsisin aika paljon enemmän paikallisia tuttavia, kuin mitä minulla on nyt. [MAINOS] Tosin, jos siellä ruudun takana jotakuta tamperelaista kiinnostaa Avonin tuotteet, niin ota ihmeessä yhteyttä! [MAINOS!]

Itse kiinnostuin Avonista alkujaan siksi, että tuotevalikoima tuntuu olevan mielettömän laaja, hinnat ovat kohtuulliset ja ennen kaikkea siksi, että KAIKILLA TUOTTEILLA on palautusoikeus, siis vaikka avaisit ja kokeilisit ja huomaisit, ettei tuote sovi, sen saa palauttaa. Olen nykyisin niin herkkäihoinen, että en uskalla ostaa oikein mitään enää muuta kuin apteekista ja ne hinnat nyt tiedetään... Olenkin nyt metsästämässä vaihtoehtoja Avonin tuotteiden puolelta... Tänään olen kokeillut Solutions -sarjan herkälle iholle tarkoitettua päivävoidetta, josta löytyy suojakerroin 20, sekä saman sarjan yövoidetta. Tilanteeni on tällä hetkellä siinä mielessä nihkeä, että pitkään jatkuneen niistämisen tuloksena nenänpieleni ovat melkoisen herkät. En kuitenkaan saanut kummastakaan tuotteesta allergisia oireita (!) ja ne imeytyivät nopsakkaasti ihoon, mikä on aika plussaa. Jatkan vielä kokeilua ennen lopullisen mielipiteen muodostamista... Tulipa tuossa Solutions -sarjalta tuollainen geelimäinenkin voide testattavaksi, joten pitää sekin vielä kokeilla..!

Onko parempaa kosmetiikkaa kuin ilmaista kosmetiikkaa?

Turistina kotikaupungissa

Loppuviikkoni on kulunut lähinnä hyvässä säässä ulkoillen ja katsellen Miken kanssa kaupunkia vähän turistinkin näkökulmasta räpsien kuvia yhtä innokkaasti kuin nuo venäläisetkin. Lisäksi olen kävellyt pidempiäkin lenkkejä koiran kanssa aamuisin, kun on vielä vähän viileämpää.

Kaunista Kalevaa...

Hieman aavemainen (ja autio) Milavida eli Näsilinna...

 Melko uskomatonta materiaalia kivimuseosta...

Kävin muuten myös perjantaina elämäni järkyttävimmässä työhaastattelussa (enkä saanut paikkaa - ei sillä että olisin sen vastaanottanutkaan) ja huomenna aamulla edessä on toinen, saas nähdä millainen se on... Mike puolestaan aloittaa huomenna työharjoittelunsa lähikaupassa!

Askarrellen

Sylissä, parvekkeella

Nyt kun lääkitykset alkavat olla kohdillaan (hehe) niin jaksaa taas paremmin nautiskella hyvistä ilmoista. Tänään on ollut lämmin, mutta kevyt tuuli on vilvoittanut ihanasti, joten paljon paremmasta kelistä ei väliä... Alkuiltapäivään saakka aika kului tänään askarrellessa äidin lahjoittamista risakoruista uusia ja siinä samalla värkäten kasoittain (7kpl) pieniä origamilaatikoita, jotka päätyivät lopulta järjestämään meikkilaatikkoani... Värkkäsin myös huvikseni yhden ompunvihreän puurannekorun + siihen yksinkertaiset korvakorut.

Vas. erikokoisia muovihelmiä epäsymmetrisesti

Oik. muovi- ja puuhelmiä ja kullanvärisiä koristeita

Koiran kanssa on tullut myös telmittyä ulkosalla, eikä ainakaan vielä kukaan naapureista ole valittanut siitä, että meillä on tuo hurja uros irti tuolla pihalla... Kun sillä on pallo, ei se näe, eikä kuule eikä haistakaan mitään muuta... Saavat naapurit olla rauhassa.

Alkuilta kului sitten rattoisasti parvekkeella lehtiä lueskellen ja sen jälkeen Star Trek Deep Space Nine -jaksoja katsellen ihan sisätiloissa. En ole tainnut pariin viikkoon poistua täältä kilometriä kauemmas..? Ehkä sitä voisi käydä vähän haistelemassa kaupunginkin tuulia jossain vaiheessa... Tällä hetkellä eilinen jumppaaminen kuitenkin koittelee lihaksistoa melkoisesti ja nuo Miken tekemät herkkupannukakut kehoittavat lähinnä käymään vaakatasoon...

Yökyöpeli ilmoittautuu

Ehkä tupla-annos antihistamiinia väsyttää, kun en tunnu selviävän päivästä ilman "puolen tunnin päikkäreitä" (jotka oikeasti aina venyvät 1½ tunnin päikkäreiksi). Sitten tällä tavalla yöllä valvotuttaa... Silmätipat loppuivat sopivasti lauantai-iltaan, joten hieman tuskissa täällä tuli kiemurreltua, kunnes sain tänään uusia tippoja. Ostin tällä kertaa sellaisia, jotka auttavat kutinaan ja punoitukseen ja allergiaan ja ja ja... Enkä siis edelleenkään ole allerginen millekään tähän aikaan vuodesta. Tai en ollut.

Silmätilanne pääsi vaan niin pahaksi, että taisin laittaa neljät annokset kerralla silmiini ennen kuin sain minkäänlaista rauhaa. Silmät tuntuvat edelleen käsittämättömän kuivilta, mutta ainakaan niitä ei juuri nyt kutita. Jatkuvasta niistämisestä en sitten viitsi enää edes puhua...

Sää on ollut todella kaunis. Lämmin ja aurinkoinen, omaan makuuni jopa jo vähän liiankin lämmin. Parvekkeella auringosta nautiskelu (pitkähihainen paita päällä) tuntuu mukavalta, mutta tunnin lenkki mustan hupparin kanssa oli kieltämättä melkoinen virheliike... Mutta kun aamulla oli mukamas "vain" 14 astetta lämmintä. PYH. Ei varmasti ollut. Oli ainakin 20. Ja aurinkoa. Koirakin läähätti.

Kaiken riesan ja ahdingon takaa löytyy kuitenkin se hopea (?) reunus, nimittäin suussa sulavat (espanjalaiset) mansikat, joilla on hintaa, mutta on kokoakin. Joukossa tuntuu olevan muutamia todella herkullisia yksilöitä... Nyt vaan toivon, etteivät ne kylmety tuolla jääkaapissa, jolla tuntuu olevan hieman lämmönsäätelyongelmia näinä päivinä, sillä se palellutti meidän salaatit tuossa viikko takaperin...

Muistin tässä myös juuri, että sain äidiltä melkoisen kasan rikkinäisiä koruja! Ei ehkä kuulosta kovin hyvältä, mutta sormet syyhyten tässä mietiskelen miten nämä risat osat voisi uusiokäyttää... Sain samalla myös jonkinlaiseen lainaan mahtavia "retrokoruja", kuten hienon wanhan sininen-musta-hopea -värisen Aarikan (?) kaulakorun, jota olen nyt ahkerasti yhdistänyt raitapaitoihini. Jännä pitää välillä niinkin isoa ja näyttävää korua...

Glamouria ja kansanmusiikkia

Nyt ulkona on lähinnä harmaata ja märkää, mutta parvekkeesta on jo ehditty jonkin verran nauttia mm. jäätelön ja uusimman UK Glamourin kera. Viikonlopulle on luvassa kauniitakin säitä, joten elän toivossa, että ulkosalla saa taas istuskella enemmänkin. Kirkkaan keltaiset kynnet mätsää kivasti parvekekalustoon, eikö vaan..?

Tänään popsimme perjantaipäivälliseksi nam nam lohta (ihan itse maustoin ja paistoin) kermaviilikastikkeella, rosmariini-yrttiperunoita & rakuunalla ja hunajalla maustettuja baby porkkanoita (nam!)... Onnistuin myös ehkä ensimmäistä kertaa napsaisemaan naamastani suhteellisen kelpokuvan uudella kännykällä (jostain syystä se on hirmuisen haastavaa). Samalla nakkasin kuviin vähän lisätunnelmaa kännykän kuvankäsittelyohjelmalla (paitsi ruokakuvaan, sitä ei ole käsitelty). Olen kyllä edelleen mielettömän tyytyväinen tähän luuriin - vaikka sen saakin ladata ainakin joka toinen päivä.

Näin illan lähetessä yötä, täällä soi The High Kings & irkkuaksenttikin, satunnaisesti kera säkkipillien... Tunnustan samalla, että pyydän Mikeä joskus heittämään kehiin vähän irkkuaksenttia, koska se on niin söpöä! Ja Mike on melkoinen aksenttimestari... Olen varmaan salaa irlantilainen, kun kaipaan sinne niin kovasti ja rakastan irlantilaista kansanmusiikkia luonnostaan...

11 kysymystä

Satu haastoi mukaan vastailemaan 11 kysymykseen. Haastanpa siis myös mukaan kaikki ne, joita vähänkin kiinnostaa tämä tehdä. Valkkasin Satun kysymyksistä ne 11, joihin osasin edes jotenkin vastata, joten tässäpä ne...

1. Jos ihmisten pitäisi kuvailla sinua yhdellä värillä, minkä toivoisit sen olevan ja miksi? 
- Turkoosi. Väriterapiaa jonkin verran lueskelleena lainaan seuraavaa: "Turkoosin on sanottu vahvistavan immuniteettia. Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille ihmisille; turkoosin värin sanotaan lisäävän itsevarmuutta ja auttavan keskustelun aloittamisessa. Turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten hoitamiseen. Sillä on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.

Turkoosit värisävyt liittyvät kehittymiseen, muutokseen, metamorfoosiin, transmutaatioon; sisäiseen opettajaan; meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa. Väri nostaa henkisen kommunikaation tasoa.

Aurassa turkoosi väri ei ole normaali, mutta saattaa tulla esiin runoilijoilla ja mystikoilla. Se kertoo totuuden etsijästä, joka pyrkii puhtauteen, ei vain oman itsensä vuoksi vaan auttaakseen koko ihmiskuntaa."(Coloria.net)

Nuorempana minuun yhdistettiin usein punainen tai oranssi väri, enkä näin ollen oikein usko, että turkoosi on vieläkään se väri, jonka tuttavani liittäisivät minuun...


2. Tapaatko ennemmin a) lukea b) katsella maisemia c) kuunnella musiikkia ja fiilistellä matkustaessasi?
- Riippuu paljon matkustustavasta ja matkan pituudesta. Junissa luen (tosin yleensä lehtiä), autossa katselen maisemia, joskus musiikin tahdissa fiilistellen. Lennoilla katselen maisemia mahdollisuuksien mukaan, joskus luen, mutta yleensä katson leffoja, mikäli jotain siedettävää pyörii sillä hetkellä. Parasta kaikissa kulkuvälineissä on kuitenkin nukkuminen!

3. Vapaaehtoistyöhön ulkomaille, minne lähtisit?
- Jos se olisi mahdollista, lähtisin mielelläni vapaaehtoistyöhön jonnekin, missä voisin auttaa eläimiä tai vaikkapa hengailla vanhusten kanssa. Eurooppaan kuitenkin, todennäköisesti. Esim. Italia, Romania, Espanja tms.

4. Oletko mukana sosiaalisissa medioissa (FB, Twitter...)?
- Twitterin jaankin blogissani, FB on hieman yksityisempi. Blogillani ei ole FB-sivua, eikä varmaan tule olemaankaan, sillä en katso sitä tarpeelliseksi. Pinterestiä selailen säännöllisesti.

5. Telkkarin lempiohjelmasi?
- Emmerdale! (Tosin en katso sitä TV:stä..)

6. Minne matkustaisit uudestaan?
- Lähtisin mielelläni uudestaan Maltalle. Olin siellä aika nuorena ja haluaisin sinne nyt uudestaan, kun olen "vähän vanhempi". Se on pieni ja historiallinen saari, missä olisi mukava kuljeskella. Lähtisin uudestaan myös Portugaliin ja Itävaltaan, koska en muista niiltä reissuilta juuri mitään (olin pieni).

7. Siivoatko usein?
- Yleensä kerran viikossa tulee tehtyä isompi siivousurakka, muuten vähän tarpeen mukaan. Pölyä tuntuu tuppaavan koko ajan joka tuutista, joten enemmänkin varmaan voisi siivota...

8. Missä olet vuonna 2013?
- Todennäköisesti Tampereella ja vielä todennäköisemmin Suomessa. Haluaisin ehkä olla esim. Irlannissa, mutta tällä hetkellä kaikki riippuu aika paljon työtilanteesta ja siitä, miten Mike haluaa kouluttautua.

9. Mikä on pitkäaikaisin haaveesi?
- Pitkäaikaisin, jatkuvasti vaikuttanut haaveeni on oma hevonen. Muistaakseni toivoin sellaista ensimmäistä kertaa päiväkerhoikäisenä... Se on ehkä vielä saavutettavissa oleva unelma. Lisäksi haaveilen yhä ulkomaille (ainakin tilapäisesti) muutosta, maailman näkemisestä, matkustamisesta ja ylipäätään pitkästä ja onnellisesta elämästä, mutta toki oma hevonen + matkustelu/ulkomaille muutto voi olla hieman haasteellista sovittaa yhteen.


10. Lempivaatteesi?
- Hyvin istuvat, mutta silti mukavat tummansiniset farkut + rennohko paita, jossa on silti jokin juju.


11. Asutko nyt paikassa tai maassa missä voisit kuvitella asuvasi lopun elämääsi? Jos et, mikä olisi se unelmapaikka?
- En usko, että asuisin loppu elämääni ainakaan tässä asunnossa. Haluaisin nähdä vielä maailmaa, ennen kuin asetun mihinkään pysyvästi. En myöskään usko, että haluaisin asua aina kerrostalossa. Haaveilen yhä omasta talosta "maalla"...

Orvokkeja! Puksipuu! Ihanaa!

Aah... parveke on nyt yrttejä vaille valmis. Niitä ei vielä voi laittaa ulos, etteivät palellu, mutta suunnitelmissa on myös yrttien lisäksi mm. amppelimansikkaa ja mahdollisesti tomaattia. Pensasmustikoista haaveilen myös.

Tänään lämpötila on kivunnut mukavaan 16 asteeseen, tosin kylmä tuuli ja auringon pilviin katoaminen säännöllisesti pilaa vielä hieman parvekenautintoa... Onneksi Reinot jalassa tarkenee hyvin, kun päätimme, ettemme ainakaan vielä laita tuonne mitään mattoakaan, avoparveke kun kuitenkin on.

Saa nähdä miten paljon ötököitä nuo keltaiset kalusteet houkuttelevat... mutta ihanan pirteät ne on joka tapauksessa ja kivat katsella. Eipä esim. turkoosikaan olisi varmaan ollut huonompi vaihtoehto... Väriä sen kuitenkin olla pitää!

Kämppä uusiksi, osa 1

 

Pohjanmaan reissu meni kutakuinkin odotetusti. Viikonloppuun kuului runsaasti ruokaa, lepoa ja jonkin verran heppailuakin (kuvassa Miken kanssa ruunapoika Gipsa), sekä matkoilla maisemien ihailua päivätorkkujen lomassa. Ajoin matkan Pohjanmaalle päin ja isä ajoi sitten eilen illalla takaisin tänne Tampesteriin, missä alkoi tänä aamuna klo 8:30 armoton siivous.

Matkustin muuten todella kevyesti. Mukana oli vain alkukeväästä muistaakseni Lindexiltä ostamani kanvaasilaukku, joka paljastuikin olevan paljon parempi viikonloppulaukkuna kuin arkipäivän käsilaukkuna jo ihan muotonsakin puolesta. Lisäksi otin mukaan joku aika sitten H&M:ltä hankkimani ihanan keltaisen (ja hyönteisiä houkuttelevan) laukkuni, joka on myös osoittautunut melkoiseksi tilaihmeeksi.

Toistaiseksi kämppämme on nyt kolmen ihmisen voimin imuroitu, pyyhitty, pesty ja uudelleen järjestelty. Aiemmin tulostimen alla palvellut pieni pyörillä liikkunut kärry siirtyi keittiöön ja keittiössä muhinut pikkuhylly siirtyi olohuoneen puolelle. Olohuoneen matto vaihtui, keittiön jätimme suurilta osin paljaaksi, vain hellan edessä on pieni raitamatto. Makuuhuoneeseen siirtyi kummitädiltä saatu sängynpeitto (tosin tyynyiksi ennätin kuvan oton jälkeen vaihtaa Miken äidin meille Usaan ostamat tyynyt, niistä kuvaa myöhemmin). Parvekkeen uudet räiskyvän keltaiset kalusteet ovat iiiihanat. Niihin on myös mustavalkoiset tyynyt nyt sitten... Tänään oli vielä niin järkyttävä tuuli, että päiväkahvit parvekkeella jäivät haaveeksi (eipä siellä ole vielä mitään kukkiakaan), mutta ehkä huomenna, jos sää vielä sallii?

Sitten viime kirjoitusten...

Perjantaiperinteeksi muodostunut kotitekoinen ruispizza / Epämääräinen kanapasta

Helppo ruispizza syntyy näin:

Sunnuntai Ruispizzamix -pussi,

johon lisätään 2dl lämmintä vettä

Ketchupia tai tomaattikastiketta maun mukaan

1 pkt mozzarellaa (X-tra 19%)

Kirsikkatomaatteja

Tuoretta basilikaa

Pizzamaustetta

225 astetta ja 10-15 minuuttia

Epämääräinen kanapasta puolestaan oli kokeilukappale. Marinoin broilerin ohutleikkeet valkosipulimarinadissa, paistoin uunissa ja leikkasin paloiksi pastan joukkoon. Pastana täysjyvä Cappellini, seassa Dolmio Light Bolognese-kastike, n. 1,5 dl ruokakermaa (kevyt ja paksu) + kuivattua basilikaa, hippu suolaa ja pippuria + mozzarellaa.

Minilehdet pihakoivuissa alkuviikosta enteilevät kesää...

Meillä on tällä viikolla lämpötila kohonnut jopa 17 asteeseen... Kohta päästään nauttimaan parvekkeesta, sillä siivousurakka odottaa viikonlopun jälkeen...

Lyhdyt / Kimalaispörriäinen lämmitteli iltapäivän auringossa

Jätänkö lyhdyt kesäksi, vai ripustanko samalle paikalle jonkinlaisen roikkuvan kukkaviritelmän? Parvekkeelle on kesäksi himoittu myös yrttejä ja jotain syötävää, kuten ehkä pensasmustikkaa tms, mikäli jotenkin osaan moista kasvattaa...

Nuoria esiintymässä Mäkkärin kulmalla / Merisuolaa jalkakylpyihin!

Olen rakastunut merisuolajalkakylpyihin. Otin viimeinkin isän vinkistä vaarin ja upotin rutikuivat jalkani lämpimään suolaveteen 20 minuutiksi (!) ja siitäpä se addiktio sitten syntyi. Nyt tästä suolailusta lienee tulossa jokapäiväinen tapa, sen verran nimittäin unelman pehmeäksi nämä koppurajalatkin muuttuivat jo yhden kerran jälkeen! Ehkä tästä vielä päästään ainakin jalkojen osalta kesäkuntoon... On muuten ainakin halpaa "kylpysuolaa"!

Laitoin tässä myös kylpyhuoneen uusiksi ja vielä meinaan käydä keittiönkin kimppuun tässä ja samalla lähtee tavaraakin pois annettavaksi laukkujen ja vaatteidenkin muodossa. Tulin siihen tulokseen, etten viitsi vaivautua kirpparipaikan kanssa, koska ne ovat sen verran kalliita etten ehkä saisi edes omiani pois jos sinne nuo muutamat tavarat veisin...

Mike puolestaan onkin sitten niin hyvä koulussa, ettei heillä kuulemma enää ole hänelle oikein mitään opetettavaa ja ehdottivatkin, että Mike olisi jopa loppuajan (marraskuulle saakka) työharjoittelussa, missä voisi ehkä oppia enemmän..! Hurjaa. Vastahan tuo on jonkun 4 kuukautta opiskellut!

Huomenna kutsuu Pohjanmaan lakeudet viikonlopun ajan, joten blogipäivitykset taitavat nyt jäädä, koska meillä ei sitä kannettavaakaan (enää) ole... Ohjelmassa on heppailua ja äitienpäivää... Hyvää viikonloppua jo valmiiksi siis!

Sinistä ja vihreää

Hillitön tuuli on piinannnut (ainakin kirjoittajaa) tamperelaisia jo muutamia päivä, vaikka sää onkin muuten ollut suorastaan upea. Tänään lähdin käymään laboratoriossa ja sillä reissulla oli sitten vähän ylimääräistä aikaa joten käppäilin Hatanpäällä rantaan ja nappasin pari kuvaa, koska vesi oli niin fantastisen musteensinistä ja taivas mitä kuvauksellisin... Uskomatonta kyllä, tuntuu että puhelimella saa tällaisissa "normaalioloissa" parempia kuvia kuin vanhalla digijärkkärilläni... Pikseleitähän molemmista löytyy saman verran!

Kaulassani roikkuva huivi on muodostunut yhdeksi kevään hittituotteista omassa kaapissani. Eipä sillä, että huivi ennättäisi kaapissa nököttää, sillä olen iskenyt sen kaulaani joka päivä siitä saakka, kun sen lauantaina ostin. Huivi on vaaaaltavan suuri (siitä saisi helposti viitan tai vaikkapa sarongin...) ja vaaaaltavan värikäs. Kuvassa huivista näkyy vain sinisen ja vihreän sävyjä mustan rinnalla, mutta huivista löytyy myös huikeita oranssinpunaisia sävyjä. Olen rakastunut tämän huivin ja keltaisen laukun yhdistelmään... Ja toinen asia mihin olen rakastunut on tuo Yves Rocherilta hankkimani minikynsilakka. Kuvassa sävy on vähän oranssimpi ja tummempi kuin luonnossa, mutta luonnossa lakan sävy on aivan ihana vadelmanpunainen, enkä saa siitä tarpeekseni!

Olen myös tänään ollut aivan perjantaifiiliksissä koko päivän, enkä tunnu pääsevän niistä millään eroon. Toinen asia, mistä tuntuu olevan hankala päästä eroon on tuo iki-ihana katupöly, joka ujuttautuu hiuksiin, silmiin, nenään, korviin, iholle, vaatteisiin... ja keuhkoihin. Tämä ei nyt ole ollenkaan astmaatikolle otollista aikaa, joten toivoisinkin yöksi ihan pikkuista sadetta, joka vähän parantaisi tilannetta...

Ruusuista keskiviikkoa

Aurinkoinen, mutta tuulinen sää houkuttelee niiiiin tuonne parvekkeelle... Äh, en malta odottaa, että saamme sen kesäkuntoon. Kävin hakemassa kevätfiilistä kaupungilta samalla kun vein Mikelle herran unohtaman bussikortin. Söimme subit ja sen jälkeen pörräsin Yves Rocherin kautta Sokokselle, mistä hain äidille lahjakortin, Mikelle silmänympärysgeeliä (ihan oikeasti), sekä itselleni ripsarin.

Yves Rocherille oli tullut jotain uutta ja ihanaa. Kaksi uutta, simppeliä tuoksusarjaa, syreeni ja ruusu. (Nettikauppa sanoo, että niitä on vielä sitruspuun kukkakin, mutta sitä en liikkeessä nähnyt.) Ryntäsin ensimäisenä tuoksuttamaan syreeniä, jonka ensimmäinen fiilis oli... "Tämä tuoksuu ihan kesältä!" Ikävä kyllä tuoksu tuntui katoavan iholtani hyvin nopeasti, kun taas alusta alkaen aivan valloittava ruusu jatkoi ihanaa tuoksuaan aina kotiin saakka, osoittaen näin, että tein oikean valinnan pitkään pähkäiltyäni, hankkiessani pikkuversion ruusuntuoksusta kotiin. Samaan sarjaan kuuluu myös suihkugeeli ja kosteusvoide, mutta niitä en nyt tarvinnut, joten jätin ne (vielä) kauppaan. Toivottavasti liikkeisiin saadaan tuo kolmaskin tuoksu vielä, uskoisin sen olevan hyvä. Luulen, että himoitsin tätä ruusu-unelmaa niin kovasti, koska se muistutti minua heti aikoinaan Usasta Victoria's Secretiltä hankkimastani Delicate Petals -tuoksusta (johon en kyllä muista ruusun kuuluvan), jota ei enää valmisteta ja jonka olen käyttänyt loppuun...

Samalla Yves Rocherilta tarttui mukaan myös piskuinen mini-kynsilakka hehkuvassa sorbettisävyssä (kuvassa punainen), jota aionkin kokeilla hetimiten!

Ainut miinus tässä reissussa oli lähellä tehtävä rakennuksen purkaminen/hajoittaminen/kivien pois kerääminen, joka levittää hienon hienoa kivipölyä joka puolelle... Tuntuu yhä siltä, että suussa ratisee hiekka ja huulirasva on ihan rakeinen... yh. Suihkuun, mars!

Toukokuun ensimmäinen

Nukuimme pitkään ja autuaana ja pyöräyttelin aamupalaksi epämääräiseltä näyttäviä, mutta maukkaita marjaskonsseja (sekä teetä) ja kävin ihailemassa auringossa kylpevää siniristilippua. Mitään vappuhulinoita emme ole harrastaneet (en ole sitten lapsuuden vappua juhlinutkaan), ihan vaan ollaan oltu kotosalla ja tänään ahkerana siivottu, silitetty paitoja ja järjestelty tavaroita. Kuurasin samalla keittiönkin...

Latasin puhelimeen viimeinkin jonkinlaisen kuvanmuokkausohjelman ja siitä innostuneena napsin pari koekuvaa kämpästä. Eipä täällä mitään kovin suuria muutoksia ole tapahtunutkaan, sitten viime kuvien, mutta se täytyy sanoa, että ihanan valoisa tämä asunto on - suorastaan kylpee auringossa varhaisiltapäivästä pitkälle iltaan! Vielä tämä ei ole ainakaan tarkoittanut sitä, että hikoilisimme, mutta olemma kyllä pitäneet ikkunoita ja parvekkeen ovea auki ja nautiskelleet mukavan vilposesta ilmavirrasta. 

Toukokuu onkin nyt sitten jo menossa hyvää vauhtia ja ilmakin on mitä mainioin. Olisipa koko kesänkin vain tuossa +15 asteen tietämissä, niin olisin ikionnellinen! Ikävä kyllä, kuumaa kesää on taas luvattu... Mutta monihan siitäkin tykkää. Itse viihdyn parhaiten alle 20 asteessa ja vaikka rakastan aurinkoa, pyrin sitä parhaani mukaan välttelemään säästääkseni itseäni iho-ongelmilta... Nautin nyt näistä aurinkoisista, mutta vielä hieman viileistä päivistä täysin siemauksin!

Juuri nyt en jaksa masentua edes siitä, että unelmaduuni jäi taas saamatta...