Talvipötkylä & teehetki töissä
Melko mainionmuikea ilme tuossa kuvassa eräällä Jennillä... mikä lie hihhuli. Töissäkin näyttää vaan leikkivän lampuilla ja latkivan teetä kaiket päivät. Ihme tyyppi.
Oli miten oli, tänään aamu alkoikin kunnon adrenaliinipyrähdyksellä kun suurin piirtein jäin rekan alle kävellessäni töihin. Kävelin aiiiivan tien reunassa, lumipenkassa kiinni, tienpätkällä, missä ei ole jalkakäytävää. Pikkurekka näki mut kyllä varmasti iiiihan hyvissä ajoin, mutta ohitti sitten alle metrin päästä. Meinasin oikeasti saada paskahalvauksen siinä... Jännitystä elämään tosiaan. Hieman saatoin kirota järkytyksestä toivuttuani. Tarvitsinkin sitten töissä hetimiten teetä. Runsaasti teetä. Olin yllättävän pirteänä tänään duunissa muutenkin (liekö siitä kiittäminen pikkurekkaa vai D-vitamiinipillereitä, vaikea sanoa) ja sain mielettömästi aikaan, jee.
Äsken kävimme Miken kanssa tsekkaamassa naapuriimme tulleen uuden kuntosalin, joka osoittautui oikein mukavaksi pikkupaikaksi. Kuukausihinnatkin ovat aika kohtuulliset, joten voi hyvinkin olla, että aloitamme siellä ensi vuonna reippaana yhteistuumin. Salilta löytyy kaikki tarpeelliset laitteet, painoja, kahvakuulia ja jopa yksi fitball (!). Pienellä salilla kävijämäärätkin pysyvät pienenä, mikä tarkoittanee todennäköisesti rauhallista ja paineetonta treenailua!
Nyt aion paistella joulutorttuja (haha, kuntosalilla pyörähtäminen ei siis selkeästikään auttanut tässä asiassa), käydä suihkussa ja ottaa rennosti, sillä huomenna uhmaan taas terveyttäni (?) tepsuttelemalla toimistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti