Sentään toppi päällä...
Kyllähän kaikki nyt ovat jo kuulleet siitä blogihaasteesta. Tyyliä metsästämässä -blogistahan se kaikki lähti, tai no, haaste lähti. Kaikki alkoi MouMoun blogista. Noh, kannan nyt sitten suihkun raikkaana korteni kekoon kylppärin kivankeltaisen valon turvin. Niin ja pienensin kuvien kokoa, ne kun tulivat järjettömän suurena kamerasta. Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi. 98% blogini kuvista tulee tänä päivänä suoraan Windows-puhelimestani, joten kuvankäsittelyä en sinänsä harrasta sanan varsinaisessa merkityksessä (?), mutta tunnustan hurahtaneeni Lomogramin käyttöön... Sillä saa vähän jotain ilmettä blogin kuviin. Koska huikeassa ikiwanhassa digikamerassani on yhtä paljon poweria kuin puhelimenikin kamerassa, ei kuvausvälineellä mielestäni ole hirveästi väliä.
Joku 10 vuotta sitten olin aika innokas photoshoppaaja. Löydyin joskus noina aikoina vielä IRC-galleriastakin ja photoshoppailin sinne usein jos jonkinmoisia versioita naamataulustani. Nykyään en jaksa enää vaivautua perusasetusten säätöä pidemmälle, jos sitäkään. Yleensä ihoni on sen verran hyvässä kunnossa, että se sinänsä kestää meikittömyyden ja kuvankäsittelyn pois jättämisen, mutta tunnustan ahdistuvani meikittä siitä, miten paljon selvemmin rasittavat jättihuokoseni (etenkin nenän päällä) korostuvat ja siitä, miten epätasainen kasvojeni ihon väri on. Koska kulmakarvani ovat luonnostaan tummat, en tee niille muuta kuin nypin hajakarvat pois, ripsiväriä käytän, että ripseni eivät töröttäisi niin jäykkinä ja huomaamattomina... Nekin ovat suomalaisella mittapuulla tummat, mutta päistään vaaleat.
Olen ehkä ollut vähän sokea blogejen photoshoppailuille, koska se ei ole oikeastaan koskaan pistänyt silmääni missään blogissa. Toki olen tiedostanut että monet tunnetummat blogit ovat kovin... kiiltäviä (paremman sanan puutteessa) ja kauniita, mutta tutkistelen niitä samalla tavoin kuin esim. naistenlehtiä. Sinänsä tämä haaste on ehkä ollutkin juuri hyvä, että moni bloggaaja on tullut esiin aidompana, ihmisenä kiiltokuvien takana. Sehän tässä se kaiken juju onkin... olemme ihmisiä. Erilaisia, erinäköisiä. Minä nyt olen sitten tuon näköinen. Ja huom. lyhyemmät hiukset!
PS. Pahoittelen pientä sumuisuutta, en osaa kuvata tuossa surkeassa valossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti