Vuosi sitten

Viime vuonna näihin aikoihin olin ollut reilun kuukauden työharjoittelussa Ylellä. Olin alkanut päästä päivärytmiin kiinni ja nautin työstäni 99% ajasta. Oli mukavaa kun päivissä oli vaihtelua ja hommia oli riittämiin. Asuin yksin yksiössäni Tampereen keskustassa enkä olisi tuolloin osannut aavistaa että nyt, vuotta myöhemmin jokin olisi viimeinkin muuttunut... ja näinkin mukavasti.

Vuosi sitten syyskuussa tapahtui mm. seuraavaa:

- Sain nykyisen puhelimeni vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi (he halusivat minulle puhelimen jossa on GPS, että en soittelisi isukille jostain Tampereen laitamilta ja kyselisi että missähän ihmeessä mahdan olla jos näköpiirissä on sitä ja tätä).
- Taistelin aktiivisesti internetin kanssa kun mokkulani alkoi toden teolla takkuilla koulujen alkaessa. Kävin läpi Elisan/Saunalahden, DNAn ja Soneran mokkulat ennen kuin hyväksyin sen tosiasian, että mokkulalla ei kämpässäni pelitettäisi. Tilasin 24 megaisen laajakaistan. (Jonka saaminen olikin sitten tarina erikseen...)
- Ärsyynnyin siitä, kun en ennättänyt ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, mutta lohduttauduin sillä, että ei kyllä olisi ollut varaakaan. (Samoin tänä vuonna.)
- Samalla katkeroiduin siitä, että olin edelleen teknisesti ottaen työtön ja tein töitä kolmannesosalla siitä rahasta, mitä oikeasti palkkaa saava ihminen olisi saanut. (Nyt olenkin sitten (lähes työtön) yrittäjä...)
- Tykkäsin silti työstäni niin paljon, ettei se kamalasti haitannut.
- Olin täystohelo keittiössä (enkä vieläkään osaa tehdä hyvännäköistä munakasta).
- Kävin kuntosalilla joku aamu kello kuusi. (Sitä intoa ei kyllä kauan riittänyt.)
- Nautin ruskasta suunnattomasti.
- Tein elämäni ensimmäisen piirakan. (Sittemmin olen kehittynyt tässä lajissa mielestäni jo melko taitavaksi piirakanvääntäjäksi.)
- Sain viimeinkin ihan (tai melkein) oman vihkisormuksen, äidin vanhan, vuodelta 1961. Sormus on ehkä rakkain aarteeni, sillä vaikka se kuuluikin äidilleni eikä sitä minulle ollut valittu, se sopii silti itselleni mielestäni täydellisesti, sillä se on kaunis, mutta yksinkertainen eikä tartu koskaan mihinkään kiinni.
- Pukeuduin punaiseen 23.9. (Tänä vuonna missasin täysin koko tapahtuman!)
- Päätin lähteä koulutukseni ja työharjoitteluni päätyttyä (joulukuussa) Usaan ja olla siellä joulun yli ja vielä ystävänpäivänkin. (Ensimmäinen jouluni poissa Suomesta - ja ensimmäinen poissa vanhempieni luota.)
- Kuvasin innolla upeita vaahteroita (ja tammia ja koivuja ja ja ja...) aina tilaisuuden tullen ja kahlailin syksyn lehdissä kuin pikkulapsi konsanaan...

Kevyt iltapala kello kahdeksan

Pasta Carbonara & fetasalaatti

En ole häävi kokki. Eikä ole tuo mieskään. Hän haluaisi George Foreman -grillin, jotta voisimme näpsäkästi kypsentää lihat, joita herra mielellään söisi. Ostin tänään kaupasta hunajamarinoitua broileria, jota yritän EHKÄ huomenna paistella - mitä lie siitäkin tulee... Eilen tein tomaatti-mozzarella-basilika pizzaa, josta mieskin tykkäsi kovasti ja oli yllättynyt siitä miten hyvää sitä saikaan ihan omin pikku kätösin aikaan... Seuraavat pizzat on jo tilauksessa, kuulemma. Tänään söimmekin sitten toisen eilen tekemistäni pizzoista lounaaksi ja nautimme illalliseksi (?) tekemäni fetasalaatin ja pastaa Carbonara. Mike vihaa tomaatteja (tuoreena), joten teen aina salaatin ilman sitä ja sitten lisään itselleni tomaatit jälkikäteen...

Koiran lenkitys kosteassa illassa on huomattavasti mukavampaa miesseurassa - ja vielä parempaa kun kotona odottaa lämmin sauna! Mies tosin on yhä väsynyt ja heräsi päiväuniltaan vain koiraa ulkoiluttamaan (kun oli seurakseni lupautunut) ja paineli sen jälkeen takaisin sänkyyn. Ollaan vähän eri rytmeissä täällä, mutta eiköhän se tästä tasoitu. Huomenna olisi ajatuksena vähän pyörähtää kaupungilla kun kaveri kutsui tätä pariskuntaa kahvittelemaan. Missään omia apajia kauempana ei viikkoon ollakaan käyty, joten ehkä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää..?

Nyt taidan tästä itsekin hiippailla pedin puolelle...

Maanantain piirakka

Mustikka-vaniljapiirakka tekee hyvää maanantaina.

VANILJARAHKAPIIRAKKA

400 g valmismurotaikinaa
200-250 g marjoja
1 purkki vaniljarahkaa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria


Voitele piirakkavuoka, painele taikina siihen. 
Levitä päälle (jäiset) marjat.
Sekoita rahka, muna ja sokeri yhteen ja kaada marjojen päälle.
Paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 min.


MUROTAIKINA


4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g margariinia
0,5 dl kylmää vettä
(vaniljasokeria maustamiseen)


Sekoita ensin jauhot, sokeri ja rasva.
Nypi taikina "muruiseksi" ennen kuin lisäät veden.
Sekoita huolella taikinamaiseksi.

Olin luvannut Mikelle piirakan kun hän saapuu ja siitä on nyt jo aikalailla aikaa. Piirakan leipomiseen ei ikävä kyllä ole ollut aikaa (ja energiaa) ennen kuin nyt, kun keplottelin pois ruuanlaittovuorosta ostamalla lähikaupasta valmiit broilerleikkeleet ja muusit, sekä jauhelihacreppejä, kun Mike halusi tietää miltä ne oikein maistuvat. (Vastaus: Herkulliselta.) Piirakka kruunasi hyvän aterian ja sainpa samalla käytettyä aikoinaan vahingossa ostamiani erikoisvehnäjauhoja johonkin.

Miken unirytmi on vielä ollut aika sekava, päiväunet (jopa 5h) maistuvat ja yönukkuminen on puolestaan vähän niin ja näin. Koiran suosikkipaikka on edelleen Miken kainalossa - tai oikestaan pepun takana.

Tänään ruokakaupassa vierähti melkein tunti, kun Mike koitti hahmottaa suomalaista ruokaa ja sitä, mitä kaikkea täällä on tarjolla. Ruokakaupassa vuosia työskenneenä hän näkee paljon, mihin en edes itse kiinnitä huomiota. Lähin ruokakauppamme on kuitenkin valikoimaltaan erittäin hyvä, mikä ilahduttaa, sillä sinne kävelee parissa minuutissa. Ostimme muuten perunarieskaa ja kanelikorppuja, muun muassa.

Asuntoon olemme molemmat olleet todella tyytyväisiä. Täällä on rauhallista ja luontokin lähellä, mutta myös ruokakauppa kulman takana, mikä helpottaa autottomien arkea kummasti. Naapurit ovat vaikuttaneet kaikki ystävällisiltä ja mukavilta, täällä pidetään ihmisille ovia auki ja otetaan mukaan hissiin, jos lähellä ollaan, toisin kuin vanhalla asunnollani. Koiria näissä taloissa asuu paljon, emmekä olekaan tainneet olla vielä yhdelläkään lenkillä ilman ettemme olisi vähintään yhteen hurttaan törmänneet - samalla tulee kommunikoitua naapureiden kanssa. Vielä kun Mikenkin sanavarasto kehittyisi tästä "kukkakoirakone" -linjasta, hehe...

Rakkaat urokset

Kummatkin urokset elementissään tänä aamuna.

Mike alkaa kotiutua saatuaan tietokoneensa paikoilleen ja nautiskelee nyt uudesta, isosta työpöydästään. Kajareita pitäisi vielä lähteä hakemaan. Puudeli puolestaan nautiskelee uudesta pehmeästä pedistä. Nukkui muuten koko yön meidän välissä autuaasti tuhisten. Jenni nautiskelisi kaikesta enemmän, mikäli saisimme aikaiseksi rehata loputkin epämääräiset laatikot ja matkalaukut säilöön alakerran koppiin ja saisin jostain energiaa kynsien siistimiseen...

Hyvää viikonloppua!

Maskros katossa

Huomaa, että taloon on saapunut mies - sohvalla nököttää pari miekkaa ja kirves (osittain tyynyn alla), jotka odottavat seinälle ripustamista. Laatikossa puolestaan on mm. korutarvikkeitani. Mutta! Katosta roikkuu uusi lamppu, jonka rakas isukkini kokosi kovalla vaivalla eilisen illan aikana. Päädyimme pienempään vaihtoehtoon, sillä isompi olisi (lampun typerän sijainnin vuoksi) ollut jatkuvasti tiellä. Tämänkin alla istumista suosittelemme vain alle 175 cm pitkille, elleivät he halua iskeä päätään "kukkasiin".

Vanhempani lähtivät kotiin reilu tunti sitten ja nyt asunnossa vallitsee hiljaisuus ja rauha - ellei lasketa Miken tietokoneen äänekästä hurinaa. Vanha tornini pääsi nyt vihdoin hyötykäyttöön ja Mike yrittää opetella suomalaisen näppäimistön käyttöä... Herra itse sammui sänkyyn heti vanhempieni lähdettyä ja koira seurasi esimerkkiä. Ensimmäinen hengähdyshetki viiteen päivään on NYT. Sen kunniaksi aion keittää ison kupin teetä ja rentoutua!