Käy se niinkin...

...että mä lähdenkin sitten Usaan. Joulukuussa, kun mun koulutus loppuu. Mikenhän piti tulla tänne, mutta noh, kiusaus kävi liian suureksi. Hän lupautui hoitamaan lentolippuni, joten parempihan sinne on lähteä, kun saa vähän kauemman olla. Rahatilanne on tosin se, etten pysty olemaan todennäköisesti kuin kuukauden ja sekin vaatinee jonkin verran hässäkkää, mutta on sekin parempi kuin kaksi viikkoa. Jos löytäisin jonkun (kunnollisen) alivuokraamaan kämppääni (kalusteineen) 3 kuukaudeksi, voisin olla reissussa vähän kauemminkin. Näillä näkyminhän harjoittelupaikastani ei töitä heru, kuulemma "johdolta" on tullut viestiä, ettei uusia palkata. Mene ja tiedä. Tampereelle aion kuitenkin palata takaisin, sillä töitä luulisi täältä kuitenkin löytyvän helpommin kuin Pohjanmaalta.

(kuva Naurunappulasta)

Eilen selvisi myös jotain mielenkiintoista. USCIS on ylittänyt itsensä ja mokannut TAAS. Olivat nimittäin laittaneet valituksemme -mun- nimiin ja mun osoitteella (tai siis sillä, mikä on mun vanhempien luo), eivätkä näin ollen sitten kertoneetkaan amerikkalaiselle miehelleni mitä on meneillään. Voi elämä. Jonottelin sitten sinne eilen jonkun 10 minuuttia ja sitten odottelin vielä lisää kun sedät selvitteli että mitäs mitäs. Lopulta sain hommat oikaistua, mutta kuinkahan kauan tässäkin taas on mennyt aikaa hukkaan? Ja miksei sieltä aiemmin sanottu mitään, kun Mike on sinne soittanut? Ulkomaalaisethan eivät voi valituspyyntöä edes tehdä, joten onko tässä nyt sitten pyöritelty peukaloita 5 kuukautta, eikä mitään ole taaskaan tapahtunut? Voi elämä...

Noh, onneksi on sentään viikonloppu käsillä ja saa ehkä jopa vähän rauhoittuakkin - tosin huomenna aamulla alan pestä pyykkiä taas klo 7, koska mitään muuta aikaa ei saanut ennen kuin lokakuussa... ellen sitten haluaisi olla töistä pois ja pyykätä arkiaamuina. Huoh. Tuo on niin huonosti järjestetty tuo pyykkitupa, ettei tosikaan.

Mutta juups, 2 kuukauden päästä Usaan!