Onnenpäivä?

Mitäs kummaa. Tämä päivä on ollut jostain ihan ihme sfääreistä. Miten tuo kirjoitetaan? No tiedätte kyllä. Koko viikonhan mua on potkittu päähän ja vähän muuallekin sekä töissä että työpaikan ulkopuolella, mutta tänään... tänään maailma on HYMYILLYT -MINULLE-.

Tätä ei ole tapahtunut varmaankaan vuosiin. En voi edes sanoa, että hääpäivänäni, jos joku sattuu muistamaan mitä kaikkea "kivaa pientä" siihenkin hässäkkään liittyi.

Heräsin aamulla kuudelta. Normaalisti tässä kohtaa kuuluisi irvistää, mutta ehei, tämä oli osa suurempaa suunnitelmaani. Heräsin, heitin jotain satunnaista päälle ja kipitin kuntosalille. Ensin luulin, ettei sinne pääse, koska ovi josta yleensä kuljen, oli lukossa. Pääsin kuitenkin sisään toista kautta. Tein reippaana tyttönä selän, vatsat, jalat ja kädet aika pikapikaa, mutta kaikkia sen 3 x 15, nostelin käsipainoja, soutelin ja pyöräilin. Kyllä siinä hikikin tuli. Kuntosalilta kirmasin kotiin ja suihkuun, söin rauhassa, selailin nettiä ja juttelin Mikelle. Tarkoitukseni oli mennä kymmeneen mennessä töihin. Ennätin sinne kuitenkin jo puoleksi, mikä oli aika erikoista. Olin iskenyt päälleni viimeisellä Pohjanmaan reissulla hankitut mustat housut, joista pidän kovasti, sekä samaisella reissulla hankitun vekkulin mustan "korupaidan", josta tykkään myös isosti. Juttelin työkavereille, join teetä ja päivittelin sitten "ne perinteiset".

Töissä oli melko tapahtumaköyhä päivä sinänsä, että käytin oikeastaan koko päivän kuvien muokkailuun, mikä saattaa olla puuduttavaa. Soitin kuitenkin läpi koko Noisettesin ja Wouter Hamelin tuotannon ja se kyllä helpotti (linkeissä omat tämän hetken suosikkini ko. bändeiltä). Sain myös aikaiseksi puhelimen kameralla otetun taidekuvan piirtämästäni poninpallerosta (muistipaperille lyijytäytekynällä)...

Olin töissä tasan neljään, koska olen reipas.

Menin kotiin, rentouduin hetken ja painelin kauppaan. Hemmottelin itseäni parilla kosmetiikkatuotteella (joista lisää, kunhan pääsen niitä kokeilemaan) ja uudella hiuspannalla, jota olin ihaillut jo ehkä kuukausi sitten. Nyt niitä oli jäljellä enää yksi, ihana musta sulalla varustettu kapine, joka oli sitten pakko saada, vaikka hintaa sillä mielestäni olikin turhan paljon. Ruokakaupan laskun saatuani tajusin, ettei Siwassa kannata käydä koskaan. Siellä on aivan käsittämättömät hinnat, verrattuna esim. läheiseen K-markettiin, jossa nyt kävin. Ostin mm. chai-teetä, johon ihastuin viime syksynä Usassa (se tuoksuu mahtavalle) ja Fazerin virossa valmistettua leipää nimeltä Must Leib. Voitte varmaan arvata mitä se on. Se on mustaa. Leipää. Maistuu hyvälle - etenkin paahdettuna. Nam nam.

Huomiselle ei ole mitään suuria suunnitelmia, muuta kuin järkyttävän pitkäksi kasvaneen otsatukan leikkuuttaminen. Aion ottaa rennosti (ja mahdollisesti kärsiä tämän päiväisestä kuntosalista (joka ainakin nyt tuntuu jo selkäkipuna)) ja syödä... PIZZAN. Noh, semmoisen pienen pizzan, mutta kuitenkin. Ooh.

Luulen, että koko päivän jatkunut mielettömän "hyvä fiilis" ei niinkään johtunut kuntosalilla "rehkimisestä" (vaikka voi sekin vaikuttaa asiaan), vaan upeasta, raikkaasta, aurinkoisesta aamusta, sinisistä järvistä ja alkavasta ruskasta... Aah, syksy on ihmisen parasta aikaa!