Piirakka numero yksi

Tämä viikko on mennyt vähän sumussa. Maanantai ei ollut mitään herkkua, tiistaina juoksin etäpäiväni kunniaksi pää kolmanteja jalkana ympäriinsä pyykkituvassa ja kaupassa ja siivoten. Tänään on taas satanut ja olen ollut töissä koko päivän iloisen nihkeänä. Tukkani kihartuu itsestään ja lentelee sinne tänne. Sanon myöskin joka asiaan "fantastista". Negatiivisesti.

Nyt, mieleni tekisi jo kovasti sänkyyn, mutta päätin tulla vielä pikaisesti jakamaan kanssanne jotain ihmeellistä, nimittäin itse omin käsin värkkäämäni OMENAPIIRAKAN:

Nams!

Tämä oli aivan ensimmäinen koskaan tekemäni piirakka. Olo on kuin olympialaiset voittaneella (no sinne päin)! Piirakka näyttää hyvältä - mutta myös maistuu hyvältä. Ah, hyvä minä, keittiön pikku tumpelo.

Huomiselle on ohjelmassa viime hetken viikonloppuvalmisteluja (ja paikan siistimistä vielä kertaalleen) sekä toivottavasti myös jonkinlainen rentoutuminen. Mike lähtee Pohjois-Carolinaan eikä palaa ennen kuin joskus maanantain puolella Suomen aikaa, eikä herrasta todennäköisesti paljoa kuulu viikonlopun aikana. Hän lähtee jollekin isolle mökille tyyppien kanssa, jotka on tavannut netissä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Itse aion puolestani perjantaina toivottaa vanhempani ja hauvani tervetulleeksi Tampereelle ja häipyä sitten kaverin hauvaa hoitamaan. Olin alunperin suunnitellut, että vanhempani tulisivat vasta lauantaina, mutta jostain syystä he (lue: äitini) halusivat tulla jo perjantaina (ja todennäköisesti uudelleensisustaa asuntoni), vaikka en itse voikkaan olla paikan päällä. Lauantaina aamupäivällä palaan kuitenkin kämpille (tod. näk. uupuneena) ja vietän loppuviikonlopun vanhempieni seurassa (tod. näk. uupuneena).

Nyt aion kuitenkin mennä sänkyyn (tod. näk. uupuneena) ja yrittää nukkua muutaman hassun tunnin, ennen kun pitää rientää taaaaaaaaaaaas kerran palaveeraamaan.