sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Syksy on ihmisen parasta aikaa






Eilinen oli harmaa ja ankea, eikä mieli tehnyt juuri muuta kuin nukkua. Tänään sää oli mitä kaunein - tosin hyytävän kylmä. Siivouksien jälkeen päätin lähteä pienelle kävelylle, mutta päädyinkin sitten harhailemaan ulkosalla tunnin, napsaisten muutaman hassun kuvan pikkuisella pokkarillani, josta jäi muistikorttikin kotiin. Sääli, ettei tuo pieni teknologinen ihme saanut värejä ikuistettua aivan haluamallani tavalla...

Olen nauttinut ostamastani Lipton Earl Grey -teepakkauksesta, polttanut kynttilöitä, nukkunut ja miettinyt paljon odotettavissa olevaa Usan matkaa. Samalla olen miettinyt, miten onnekas olenkaan kun olen saanut asustaa täällä Tampereella. Täällä on niin paljon kaunista ja vanhaa, eikä kotoa tarvitse lähteä kovinkaan kauas päästäkseen lähelle luontoa. Mmm-mmm.

2 kommenttia:

Marianne kirjoitti...

Mikä sun kameran saturaatiota vaivaa! :o

Jenni kirjoitti...

Tais olla enemmänkin se liian innokas photarikäsi? :D Pikkukamera ei oikein tykänny tallentaa värejä niin sievänä kuin olisin halunnut ja sitten innostuin vähän riehumaan ja tuottamaan jotain varsin... öö... no, satumaista, kauniisti sanottuna. *köh* Älä siitä välitä :D Kuuluu asiaan että ne ei oo kovin realistisia nuo pari metsää tuolla...