sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hullut Päivät

Saattelin juuri hetki sitten kylässä olleet vanhempani ja puudelini autolle ja he lähtivät suuntaamaan takaisin Pohjanmaalle. Radio jäi päälle, että saataisiin "pehmeä lasku arkeen", eli hiljaisuuteen. Kun yksiössä on kaksi päivää kolme aikuista ja yksi koira, on tunnelma melko tiivis. Tällä kertaa vanhemmat eivät myöskään tuoneet omaa kannettavaa mukanaan vaan he vuorottelivat tällä kannettavallani, vertaillen kumpi teki parempaa tulosta Spider-pasianssissa...

Mukanaan äiti toi tänne sisustuslahjoja, kuten tuossa oikealla olevassa kuvassa näkyvän korkean lasipullon (jossa kukkakuvioita), ikkunalaudalla nököttävän sukupuuta muistuttavan valokuvakehyksen, sekä aamiaispöydässä odottavat kiinalaiset posliinilautaset, jotka äiti toi 90-luvulla Kiinasta, missä hän opiskeli 2,5 kuukautta. Koko astiasto ei tuolloin selviytynyt kuljetuksesta, mutta hyvä osa kuitenkin. On hyvin mahdollista, että tätä astiastoa muuttaa luokseni vielä enemmänkin. Tuossa pöydällä takana erottuu hieman huonosti myös saman setin (valtaisa) sokerikulho. Sain myös kerma-/maitokannun tänne jo, sekä teepannun. Ihania astioita kaiken kaikkiaan!

Perjantaina pääsin jo uuden työni makuun ja vääntelemään kotisivuja. Töiden jälkeen kirmasin kiireellä postiin, missä samalla ennakkoäänestinkin, kun se niin kätevästi kävi siinä samalla. Kotimatkalla piti rientää kaupan kautta ja hakea vielä olennaisimmat vieraita varten. Ehdin juuri mättää suuhun yhden kolmioleivän ja laittaa tiskit likoamaan kun vanhempani tupsahtivat kylään ja hässäkkä alkoi. Leikin koiran kanssa koko illan, väsymyksestä huolimatta.

Lauantaina (Miken syntymäpäivänä) pyörähtelimme Stockan Hulluilla Päivillä (ilman Mikeä, ikävä kyllä) pari tuntia. Isä hetti meidät oven tuntumaan ja parkkeerasi autoa NOIN TUNNIN. Parkkihalli oli tupaten täynnä. Niin oli Stockakin. Onneksi emme kärsi ahtaan paikan kammosta... Lämmin kyllä tuli. Ostin ne, mitä lähdin hakemaankin (silmänympärysgeeliä, meikkivoidetta, magnesiumia yms.) ja kesätakin... Globalin tumman beigen (!) röyhelöisen (?) tenssi-tyyppisen takin, jota koeajoinkin jo iltapäivällä lenkittäessäni koiraa tunnin verran. Villapusero alla tarkenin ihan loistavasti, vaikka tuuli niin, että tukka meinasi lähteä.

Tänään kävimmekin sitten jonottelemassa Pyynikin näkötornin herkullisia munkkeja ja kävimme vielä uudestaan Hulluilla Päivillä (hulluja kun olemme) ja haimme kotiin vähän kasveja. Äiti osti itselleen ruukkukukkia ja mulle haaveilemani suloisen minisitruunapuun! En ole vielä ehtinyt maistamaan puun sitruunoita, mutta suloisia ne kyllä ovat. Omassa puussanikin on jo pari ihan kypsää hedelmää!

Päivällisellä kävimme tänään Nepalilaisessa Katmandu-ravintolassa. Ruokaa oli runsaasti ja se oli hyvää, vaikka olisinkin nauttinut siitä enemmän ilman curryä. Luulenpa, että kaikkeen nepalilaiseen ruokaan tulee curryä, mikä on ikävää, sillä en voi sietää sitä. Naan-leipä oli erinomaista ja nepalilainen tee oli mukava jälkiruoka, vaikka kuppi olikin pieni ja sillä oli hintaa huimat 3 euroa. Mausta päätellen kyseessä oli lämmin chai-tee. Pitipä sekin kokea!

Vas. kiinalainen sokeriastia / oik. Hulluilta Päiviltä haettu minisitruunapuu!

Lauantaina kuvailin Stockan Hulluilla Päivillä vekkuleita Cow Parade -lehmiä.

Lehmien koristelua.

Taide- ja afrolehmät, sekä vilahdus seepralehmää.

 Rentolehmä!

Kuvasin yhden omista suosikeistani ihan erikseen. Hintaa tällä lehmällä oli 95,90 euroa...

 Tänään vaelsimme joukolla Pyynikille ja kävimme maistamassa näkötornin 
kuuluisia munkkeja - kuten näköjään myös puoli kaupunkia!

Haudutettu tee ja iso munkki.
(Oli muuten hyvää!)

 Söimme Katmandussa nepalilaista, joka oli herkullista, mutta curry-pitoista.

Naan-leipä teki kauppansa.

Tuttu näky tänä viikonloppuna - koira omi joka käänteessä lattialla olleen patjani.

Nyt aion lössähtää sohvantapaiselle katselemaan Emmerdalea, kun jotenkin unohdin sitäkin tällä viikolla seurata. Kaikkien painajaisten näkeminen ilmeisesti vaati veronsa. Nyt viikonloppuna nukuin kuitenkin jo hieman paremmin, mutta uneni jäivät lyhykäisiksi aamuvirkun seurani (enkä nyt tarkoita koiraa) vuoksi.

5 kommenttia:

Anu Johanna kirjoitti...

Munkin vanhempien juttu on pasianssi: isä tosin pelaa perinteistä ja äiti spideria niin ei tarvitse kilpailla keskenään. :D

Mulla on muuten samanlaiset lakanat kuin sulla, nytkin sängyssä. :)

Jenni kirjoitti...

Ostin viime Ikean reissulta kun oli niin pirtsakat! Sain nyt vasta ne sänkyyn, kun piti pestä ne vanhempien luona :]

Katje kirjoitti...

Oih, nyt tuli nälkä kun katsoi noita kuvia.. arvontavoitto tuli tänään perille, ihanan tuoksuista!

Nipsu kirjoitti...

On ihanan väriset lakanat tosiaan!
Mä muistan käyneeni kerran maistamassa noita Pyynikin munkkeja, ja oli kyl hyviä. :9

Marianne kirjoitti...

Mekin käväistiin lauantaina hakemassa Pyynikin näkötornin munkit kaupasta ostetun siman kaveriksi. Ne on kyllä überhyviä munkkeja. Mmm.. lisää..