Klara vappen, hela natten bara vatten

Tuttuun tapaan "juhlistan" vappua vesilinjalla. Tai siis en juhlista. Yksin täällä asumuksessani olen iltaa viettänyt ilman sen kummempaa fiilistelyä. Naapurit ja muut lähiympäristön pikku hippiäiset ovat juhlistaneet sitä puolestani ihan tarpeeksi. Ulkoa on kuulunut jodlausta ja jotain rukoukseen kutsua muistuttavaa ääntelyä, hillitöntä ja äärimmäisen kovaäänistä kikatushuutoa (aika erikoista) ja muuta älämölöä. Rappukäytävässä joku harjoitteli steppausta äänistä päätellen. Onneksi puudelini ei ole nyt täällä, sillä se olisi poloinen saanut paskahalvauksen viimeistään siinä vaiheessa kun joku valopää sattui saamaan käsiinsä vuvuzelan.

Itse olen viettänyt iltaa pelailemalla simppeleitä nettipelejä ja laskeskellut, mistä repäisen 559 euroa uuten tietokoneeseen. Huoh. Vietin perjantai-illasta n. 3h kätöset syvällä tietokoneeni sisällä milloin kera kameran, milloin kera kännykän, joka toi lisävaloa hankaliin paikkoihin... Eipä tuo tuosta ole iloksi muuttunut. Ongelma on jotain suurempaa kuin näytönohjain, mutta Mike ei oikein messengerin avulla pysty asiaan pahemmin vaikuttamaan.

Kävin kaupassakin, mutta unohdin tyystin ostaa simaa ja munkkeja (millä nyt ehkä olisin voinut vappua juhlia) ja jätit kiltisti himoitsemani pizzankin kauppaan ja ostin sen sijaan wokkia, joka lupasi sisältää vain 75 kaloria per 100 grammaa. Se näytti tältä:

Eilen istuin iltaa ex-kurssikavereiden kanssa, ensin kahvilassa ja sen jälkeen terassilla ilta-auringon kyseenalaisessa lämmössä, kunnes tuli vilu ja istuimme sisällä. Emme hirvittävän myöhään olleet reissussa, mutta suunnittelemani pikainen kahvilla pyörähtäminen jäi suunnitelmaksi, koska juttu luisti hyvin. Väki väheni, pidot parani. Maksoin terassilla pienestä appelsiinimehusta 1,30€. Ei se nyt ihan paha ollut.

Kaupunki vaikutti olevan jo eilen vapputunnelmissa ja terasseilla nautti virvokkeista kirjava joukko lähinnä nuorempaa väkeä. Toisaalta, serpentiiniä on näkynyt siellä sun täällä jo keskiviikosta.

Illalla suuntasin kaverini kanssa kotia kohti ja jäin seuraksi odottamaan bussia, koska eipä tuossa kiirekään ollut. Joku teinipoika (jotain epämääräistä nauttinut sellainen) hengaili myös samaisella bussipysäkillä naureskellen ensin kännykälleen, sitten metsästäen serpentiiniään, joka lenteli tuulessa. Juttelin kaverini kanssa eduskuntavaalien jälkimainingeista ja tämä ihastuttava nuorukainen intoutui toki mukaan poliittiseen keskusteluun, eikä sitten ymmärtänyt minkäänlaista vinkkiä siitä, että hänen seuransa ei välttämättä ollut järin tervetullutta. Hän yritti urheasti ärsyttää meitä typerillä kommenteillaan, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten rautaiset hermot ja viileä ulkokuori meillä kahdella olikaan...

Huomisen suunnitelmat ovat vielä jokseenkin auki, vähän säästä riippuu viitsinkö lähteä todistamaan esim. teekkareiden koskeen upottamista. Kaippa siinäkin oma viehätyksensä olisi. Pitänee kyllä käydä hakemassa pari munkkia ja pullo simaa ja vähän irrotella... Kevät on haasteellista aikaa yrittää painonvähennys -operaatioita, kun joka viikonloppu on joku juhla. Seuraavaksi onkin jo äitienpäivä. Äääääh.