Viime yönä sain unen päästä kiinni vasta vähän puolen yön jälkeen, mutta heräsin jo ennen yhtä, luullen, että pitää kiirehtiä töihin. Vaikka oli pimeää. Yh. Nukahdin lopulta uudestaan, mutta kuulin taas kun postimies/-nainen rymisteli Aamulehden luukusta sisään joskus ennen neljää. Käppäilin vähän ja join vettä. Takaisin petiin. Luulin muuten taas, että pitää lähteä töihin. Olin nähnyt jo parit painajaisetkin. En enää muista mistä aiheesta. Nukahdin uudestaan. Kunnolla. Heräsin vasta herätyskellon sointiin ja kampesin itseni ylös heti, koska jos olisin hetkenkin maannut, olisin todennäköisesti herännyt seuraavan kerran vasta iltapäivällä - tai kahdeksalta, jolloin soi "APUA, MIKSET HERÄNNYT KLO 7:30!"-hälytys.
Työmatkalla kohtasin jälleen jonkinlaisen kummallisen aika-avaruusvääristymän, joita olen kokenut perjantaista asti. Internetin reittiohje sanoo, että kävelyyn menee n. 8 minuuttia. Ensimmäisellä kerrallani sain matkaan kulumaan melkein 15 minuuttia, mutta sen jälkeen olenkin kokenut outoja aikavääristymiä. Tämä aamu oli oudoin tähän astisista. Olin paniikissa, koska yleensä lähden kotoa varttia vaille, että varmasti ennätän (vaikka olen jo kokenutkin näitä aikavääristymiä), mutta tänä aamuna kotiaika meni hurisemalla ohi ja olin jo henkisesti myöhässä heräämisestäni saakka. Ovesta pääsin ulos kellon ollessa jo kymmentä vaille ja olin varma, että en kyllä ehdi yhdeksäksi. Kuitenkin gallerian ilmestyessä näkyviin kello oli vasta 8:53. Mitäh? Sekoittavatko ne taivaalla lentelevät tulipallot ajan kulkua Tampereen keskustassa?
Tapasin jo maanantaina töissä ihastuttavan vanhan rouvan Australiasta. Rouva on vieraileva taitelija ja kenties ihan pikkuisen höpsö, sillä mokkulansa pakkauksen sijaan hän toi tullessaan sukkahousupaketin... Ja eilen puhelimensa paketin... Tänään paketti oli oikea, mutta tarvittavat paperit puuttuivat. Mokkula-asiat saatiin silti selvitettyä. Oli miten oli, fantastinen rouva kaikin puolin, jutustelimme eilen pitkät tovit maahanmuuton kiemuroista ja matkustelusta samalla kun autoin häntä tietokonepulmien parissa.
Postiin pitäisi vielä ennättää huomenna, koska haluan todellakin saada nekin asiat hoidettua, enkä ole vielä tällä viikolla ehtinyt kun on ollut niin monen monta hommaa vaiheessa. Tänään sain joltain Krishna-tyypiltä pari kookospalloa 1,5 euron lahjoitusta vastaan, koska olin "mukava ihminen". Kivahan se. Joskus tuin Krishna-tyyppejä ostamalla jonkun psykedeelisen musalevyn ja kirjan, joka ei ihan yhtäkkiä avautunut. Krishna-tyypit tykkää musta. Se on kivaa. Jehovan todistajat nimittäin eivät tykkää...
Kävin nostamassa rahaa, lataamassa bussikortin ja ostamassa ruokakaupasta vähän evästä. Kotona odotti pyykinpesu ja ruokaakin piti tehdä, joten pilkoin viimeiset rosamundat ja heitin uuniin oliiviöljy-rosmariini-mustapippuri-valkosipuli-suola-seoksessa pyöriteltynä. Meinasin laittaa isän tekemät lihapullat sekaan, mutta pyykkejä lajitellessa ajantajuni katosi, enkä muistanut koko lihapullia ennen kuin oli liian myöhäistä. Niinpä kaveriksi päätyi espanjalaisia herkkutomaatteja ja raejuustoa.
Lemppariperunat.
Kookospallerot oli muuten hyviä, etenkin kahvin kanssa, jota päätin keittää ilta kahdeksalta, kun kerran muutenkaan ei öisin nukuta, vaikka en mihinkään kofeiinipitoiseen koskisikaan. KAPINA!
Viinirypäletertun ranka. Tuttu näky.
Vielä olisi kaksi päivää tällä viikolla töitä. Arkistointia luvassa lisää huomenna. Ja varmaan vielä perjantainakin. Ensi viikolla olenkin sitten omillani sinänsä, että henkilö, jonka sijaiseksi menen, ei tule enää olemaan pitämässä kädestä kiinni. Viikosta tulee varmasti melko intensiivinen, sillä perjantaina on luvassa avajaiset. Iik. Siitä on aikaa, kun olen ollut osallisena avajaisissa. Ja nyt olen itse se henkilö, joka tilaisuutta emännöi. Näyttelykoordinaattori. Hurjaa. Kuulostaakin hienolta. Miten pukeudun? Sössötänkö? Muistanko kenenkään nimiä? Diivaileeko joku? Kuinka käy?
Apua.
PS. Pyykkituvassa haisi taas ihan viemärille.
PPS. Kauniita unia.
3 kommenttia:
Mulla on kans menossa joku uni- eiku painajaiskausi... Näen joka yö painajaisia. :( Tänä aamuna heräsin kelloon juuri kun joku oli ampumassa mut. Siitä se päivä sitten lähtee ilosen onnellisesti käyntiin.... NOT!
Ja mustakaan jehovat ei tykkää. Olin yksi päivä kävelyllä kaverin kanssa ja vastaan käveli joku mummo, joka antoi kaverille lapun. Lappu paljastui joksikin jehovahömpäksi. Se varmaan katsoi, että toi toinen on jo niin pilalla, että mitään ei ole enää tehtävissä ja jäin siis ilman lappua. En kuitenkaan ihan hirveän harmissani tästä sitten loppupeleissä ollut! :P
Ehkä ja toivottavasti sun uni- ja painajaisongelmat johtuu nyt vain vasta alkaneesta duunista. Siitä on kuitenkin aina niin paljon stressiä, että ei ole ihme, jos ajatukset pyörii siellä ja unet häiriintyy.
Toivottavasti se menee kuitenkin pian ohi, ja duunit sujuu muutenkin hyvin. :) Älä stressaa liikaa, pärjäät varmasti!
Mä näen unia vaikka nukkuisin lyhyet päikkärit. Jos oikein muistan, kaikki näkevät joka yö unta, mutta harva muistaa niitä vielä aamulla. Omasta kokemuksesta voin sanoa vain sen, että jos herään hirveellä rytinällä (herätyskello soi, lapsi herättää), niin että nousen heti sängystä ylös, unohdan unen/unet melkein heti. Jos kuitenkin saan herätä kaikessa rauhassa ja keskityn nähtyihin uniin, muistan ne aika pitkään.
Tosi harmi vaan jos näät paljon painajaisia. :s
Lähetä kommentti