Terapian tarpeessa

Maanantait on sitten joskus aivan liikaa. Kuten tänään. Pääsin sentään lääkäriin asti aamulla kuivana, mutta siihen se riemu loppuikin. Poistuessani lääkäristä (pyörällä) kastuin onnistuneesti läpimäräksi ja jouduin menemään kotiin kuivattelemaan ja vaatteita vaihtamaan ennen kun pystyin lähtemään töihin. Niin ja olihan se lääkärikin ollut myöhässä, mutta se nyt on ihan normaalia.

Työpäivä alkoi kunnon stressiannoksella ja jo eilisen aikana viimein helpottanut päänsärkykin palasi entistä vihaisempana ja toi mukanaan myös närästyksen. Fantastista. Tein kuitenkin onnistuneesti kaiken mitä pitikin, ennen kun painelin Anttilaan rauhoittamaan hermojani (ensimmäistä kertaa aikoihin) shoppailemalla pikkaisen. Retail therapy, katsos.

Ostin sitten design munakupit. Marimekkoa. Nyt ei tarvi vanhempien enää harmitella kyläillessään, että ei ole munakuppeja! Ostin lisäksi myös hieman (okei, paljon) edullisempia pirtsakan vihreitä munakuppeja, sekä iloisen pienen rikkalapio + harja -setin keittiöön leivänmuruja siivoilemaan.

Omistinkin itseasiassa jo entuudestaan soman, hieman isomman rikkalapio-setin, mutta se on Usassa ja siitä on muistaakseni harja kadonnut jo ajat sitten hornan tuuttiin. Tämä uusi sopii sitäpaitsi paremmin cupcake-keittiöpyyhkeisiin...

Eteiseeni on jo pidemmän aikaa kaivattu jotain järkevää, ei-muovista (ja rumaa) säilytyskoppaa käytössä oleville huiveille ja sen sellaisille. Tämä, mitä ilmeisemmin japanilaisista (?) sanomalehdistä valmistettu kori palvelee tarkoituksessa erinomaisesti, ollen sen verran pehmeä, että huivit eivät tartu reunoihin kiinni. Kyllä, kuvassa on myös ikivanha pyöräilykypäräni, jota käytin viimeksi tänä aamuna, koska Tampereen liikenne on saanut jopa allekirjoittaneen varuilleen...

Ruusut ilahduttavat edelleen, wanhan Canonin kuvanlaatu ei. Jotain lienee hitaasti hajoamassa, sillä pömpeli kieltäytyy toimimasta ellei kyydissä ole uudet, täyteen ladatut patterit ja kuvat ovat rakeisia kuvasipa sitten millä asetuksilla tahansa - ellei käytä salamaa. Vihaan salamaa. Rakastan luonnonvaloa.

Koska remppamiehet sottasivat mattoni, enkä niitä juuri nyt puhtaiksi saa, sain hyvän syyn hankkia uuden maton keittiöön. Kylppäriin en löytänyt mielestäni, kenties nakitan vanhemmat hakemaan sellaisen Ikeasta, mikäli ensi viikolla siellä poikkeavat. Tässä kuitenkin keittiön uusi matto, räsymatto-linjalla jatketaan:

Haluaisin itseasiassa tähän huoneen puolelle myös räsymaton kesäksi... Olen nyt jostain syystä ensimmäistä kertaa vuosikausiin innostunut sinisestä väristä... Kenties se on luontainen jatkumo kaikelle hamstraamalleni violetille?

Nyt odottelen vielä myöhäisillaksi vieraita, nimittäin isäni ja nuorempi isosiskoni ovat tulossa poikkeamaan kotimatkallaan. Siskolla kävi nimittäin aika ikävästi. Hän osti juuri viime viikolla vähän käytetyn auton ja lähti sillä viikonloppuna reissuun - kotimatkalla auto jumitti Hyvinkäälle, eikä sitä saatu sieltä millään enää liikkeelle, joten isä lähti siskoa hakemaan. Vakuutus puolestaan kattaa auton hinauttamisen ainoastaan lähimpään Nissania huoltavaan paikkaan, ei kotiin asti... Melko ikävää. Kaikesta tästä asian teki vielä astetta hankalammaksi se, että siskoni on kuuro. Avun saaminen oli siis jo haaste sinänsä ja nyt poloinen on jumittanut Hyvinkäällä koko päivän, jossain huoltoasemalla. Täällä onneksi sitten odottaa lämmin tee ja äidin leipomat pullat (pakasteesta), toivottavasti se vähän lämmittää, että jaksaa kotiin asti.


PS. Poikakin (ja Leijonat) on tänään Tampereella, mutta missasin onnistuneesti tämänkin tapahtuman...