Päivän saalis
Rohkaistuimme sitten viimein astumaan sisään lähileipomon tehtaanmyymälään ja tulimme siihen tulokseen, että ruokakaupasta emme kyllä enää lähde leipää hakemaan. Inspiraation saimme kun vanhempani toivat tullessaan omasta paikallisesta Vaasan leipomostaan kasoittain huippuedullista leipää tänne meille. Vieläkin on siltä reissulta varrasruisleipiä pakkasessa, joten me ostimme vain vaaleaa leipää - ja viinereitä.
Leipomosta ostimme vitosella viisi pussia valinnaista vaaleaa leipää joihin kuului: 2 pussia Kaurapaloja (sinisävyinen pussi), pussi Maalaisviipaleita, Juustosämpylöitä, sekä 100% Kaura -leipää (paloja). Lisäksi ostimme pussin jotain paahtopaloja, joissa on päällä pellavansiemeniä, pussin Isoäidin karjalanpiirakoita ja pussin karhuntassuja (bear claw) muistuttavia omenaviinereitä. Koko komeudelle hintaa tuli 12,75 euroa! Viinerit maksoivat tuosta 4 euroa (6 kpl pussi).
Mike oli aivan haltioissaan leipomovisiitistä ja julisti olevansa nyt vielä enemmän suomalainen. Hän tuumi, ettei Amerikassa laadukkaita kauraleipiä yms. olisi tällä hintaa tätä kasaa saanut, puhumattakaan siitä, että siellä pääsisi edullisesti ostamaan leipää suoraan nurkan takaa lähileipomosta. Mike on muutenkin innoissaan siitä, miten melkeinpä kaikki ostamamme ruoka on lähialueilta, toisin kuin Usassa, jossa monet tuotteet tehtiin vaikkapa Californiassa tai Texasissa ja rehattiin sieltä sitten Wisconsiniin. Tietenkin eri puolilla Usaa on erilainen meininki, mutta Wisconsinissa läheltä ei tullut juuri muu kuin juusto - joka sekin usein oli pakattu jossain muualla.
Eilen söimme muuten taas Miken herkkua, lihapullapyttipannua... ja karjalanpiirakat katosivat jo parempiin suihin iltapäiväkahvin yhteydessä. Herra itse ilmoittaa viihtyvänsä Suomessa erinomaisesti. Missähän se kulttuurishokki viipyy?
3 kommenttia:
Sa et oo nyt ollenkaan katsonut niita kulttuurishokin vaiheita - kuherruskuukausi on ensimmainen vaihe ;) Mutta hienoa, etta kaikki on lahtenyt hyvin kayntiin :)
Suomessa 3kk vieraileva jenkkikaverini kuherteli ehkä viikon ja sitten alkoi ahdistus :D Nyt piti jonkun lähettää hänelle Candy Corn -halloweenherkkua kun sitä ei täältä saa... ;)
Oih, asuin Tampereella ennen Leivon leipomon läheisyydessä ja sieltä tuli hamstrattua samalla lailla herkkuja. Täältä en ole löytänyt vastaavaa... Toivottavasti kuherruskuukausi jatkuu edelleen ja Mike hyppää kokonaan sen ahdistusvaiheen yli! :)
Lähetä kommentti