Fiskarsin haarukka. Saimme aikoinaan häälahjaksi!
Tämä päivä on ollut yhtä nihkeyttä. Heräsin ensimmäisen kerran klo 6 aivan sekaisin siitä, missä maassa ollaan. Nilkutin ympäri kämppää ja join vettä ja palasin takaisin sänkyyn, vaikka tiesin kellon herättävän seitsemältä. Seitsemäksi ennätinkin kivasti torkahtaa, kun olin ensin puoli tuntia tapellut jalkani kanssa. Seitsemältä sitten aloin soittamaan sinne ajanvaraukseen... ja sainkin soittaa 52 minuuttia ennen kun pääsin edes jonoon. Siihen asti linja oli varattu. Sain lopulta ajan sairaanhoitajalle klo 10:15. Sinne pääsin Miken avustuksella, joka ystävällisesti "uhrautui" olemaan koulusta pois pari tuntia tullakseen seuraksi. Hoitsu oli myöhässä, mutta pääsimme lopulta sisään ja sain esitellä jalkojani.
Sain sieltä lähetteen lääkärille, mutta ensimmäinen aika oli vasta kahdelta, joten jouduin hipsimään kotiin odottamaan. Lääkäri puolestaan lähetti röntgeniin varmuuden vuoksi ja sen lisäksi suositteli talossa toimivaa maksullista fysioneuvontaa (kokeilen sitä huomenna). Sain röntgeniin ajan heti 15:50 (35 min siitä kun pääsin lääkäriltä) ja ennätimme sinne juuri ajoissa, vaikka olimmekin aika hukassa bussien kanssa taas vaihteeksi. Mike oli siis jälleen (henkisenä) tukena ja kävelykeppinä, niin sanotusti. Röntgenistä raahustin sitten lopulta kotiin telottuani ensin jalkaani hyppiessäni bussiin, että ehtisin kyytiin (päivällä nimittäin bussi otti hatkat suunnilleen nenäni edestä, kun en nopeammin päässyt).
Jalat (molemmat) ovat nyt aivan poikki, selkään sattuu ja käsivarsien lihakset ovat muusia roikuttuani milloin mistäkin tuen saamiseksi. Kävipä tuokin näköjään urheilusta... Aion tästä nyt kohta kaatua sänkyyn, sillä enää ei millään jaksa mitään... Toivottavasti pääsen aamulla omin avuin kylppäriin...
(Toim. huom. Peukkuni ei oikeasti ole nysä.)
(Toim. huom. Peukkuni ei oikeasti ole nysä.)
1 kommentti:
Tosi ikävä tuo sun nilkkas... :( Toivottavasti nyt saat pian siihen jotain apua!
Lähetä kommentti