Kello 17:00 @ Prisma
Mikähän siinä on, kun jos olet jonkun paikan loukannut, niin vaikka kuinka yrität varoa, onnistut loukkaamaan sen jatkuvasti uudelleen? Tänään kompuroin lattialla lojuneeseen koiran leluun kantaessani astioita (enkä onneksi kaatunut tai hajottanut mitään) ja tokihan sitten siinä samalla hajotin jalkaani onnistuneesti lisää. Luulenpa, että soitan aamulla lääkärille ja pyydän päästä paikalle aiemmin, sillä en kyllä aio arpoa 3 viikkoa sitä, että mikä tässä on vikana - etenkin kun kipu tuntuu vain pahenevan.
Linkutinkin sitten Miken käsikynkässä Prismaan, jonka apteekista kävin hakemassa jalkaani jonkinlaisen tukisiteen, sekä Voltaren Emulgeliä särkylääkkeen sijaan. Katsotaan onko näillä tavaroilla mitään vaikutusta jalkani hyvinvointiin... Epäilykset ovat nyt vahvasti jonkinlaisen pienen murtuman suunnalla, mitä olen kysynyt sairaanhoitajalta, apteekkarilta ja Elixian tytöltä - ja Mitä Mike arvioi olevan ongelmana. Ärh.
Onneksi tätä päivää pelasti herkullinen vuohenjuusto-tomaatti pasta sekä kotiin naistenpäiväksi (haha, hyvä tekosyy) hankitut krysanteemit. Olenkin onnistuneesti löytänyt jokaisesta päivästä jotain pientä mukavaa, kun kaikki tuntuu menevän persiilleen... Hyvä minä!
Kummatkin kuvat napsaisin tänään Lumialla (ja säädin kotona PhotoScapella) ja täytyy sanoa että olen toistaiseksi ollut erittäin tyytyväinen uuteen mussukkaani - kunhan hyväksyy sen, ettei se ole yhtään samanlainen kuin aiemmat puhelimeni.
1 kommentti:
Kuulostaa siltä että kannattais piipahtaa ensi-avussa. Tiedän ettei sitä ihan tälläisessä tilanteessa normaalisti tekisi. Itse mursin jalkani syyskuussa ja en ensin meinannut lähteä ensiapuun kun pystyin kävelemään (lue nilkuttamaan), mutta olin loppujen lopuksi iloinen että menin. Jos se on murtunut tai edes epäilet niin heti kannattaa mennä. Jättäminen vaan pidentää parantumis aikaa ja saattaa jopa aiheuttaa pysyvää vahinkoa.
Lähetä kommentti