Joulukuun 5.

Koulutukset ovat nyt takana päin ja on aika vetäytyä viettämään itsenäisyyspäivää kaikessa hiljaisuudessa. Kämppää pitää hieman siivota, mutta muuten aion ottaa kyllä rennosti ja nukkumisen kannalta! Jotenkin nämä pari koulutuspäivää ovat vieneet mehut aika yllättävän tehokkaasti. Silmäni huutavat myös yhä hoosiannaa, kiitos Teknopoliksen superkuivan huoneilman.

Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi jokseenkin valaistunut olo. Moni asia oli entuudestaan jollain tapaa tuttua, mutta useimmat asiat olivat settiä "no noinhan se on, miksen nyt itse ollut tätä oivaltanut?" ja sitä rataa. Sain hyödyllistä palautetta/vinkkejä koskien CV:täni ja työhakemuksiani ja opin samalla että ilmeisesti minulla on "proosallinen sydän" ja jonkinlainen tarve kirjoittaa kaikki mahdollisimman kaunopuheisesti tai ainakin jotenkin värikkäästi. Minä kun olin ajatellut, että esim. työhakemuksessa on ihan hyvä kirjoittaa vähän eläväisemmin kuin peruskuivaa faktaa. Jokin pehmeä tasapaino olisi löydettävä, sillä hakemuksistani ei kuulemma myöskään välity persoonani tai oikeastaan edes se, että olen ihminen... Reilukerho. Mutta ehkä näin, koska työminäni on kuitenkin yleensä hyvin erilainen arkiminästäni, enkä halua sekoittaa noita kahta keskenään kovinkaan helposti. Pidän luontaisesti etäisyyttä työnantajaan ja työkavereihin, enkä puhu sen kummemmin elämästäni, jos ei sitä kysytä. Töissä teen töitä, en hengaile kavereiden kanssa.

Paitsi että tämä nykyinen työ onkin sitten vähän eri settiä, kun meitä on niin vähän ja meininki on niin mielettömän rento. Oikeasti aika hurja tilanne...