Blogiarvonta

Hei, kipittäkääs nyt vanhat (ja nuoretkin?) lukijat tuonne uuteen osoitteeseen -> Somewhere Forward -blogiin, kun siellä on L'Oreal Paris -arvonta meneillään!

Kohti uutta!

Blogini on saanut kevään (kyllä se tuolla jossain on) kunniaksi uuden alun, nimen ja matkannut uuteen osoitteeseen:

SOMEWHERE FORWARD

Uusi blogi on vielä ulkoasultaan keskeneräinen, mutta älkää antako sen häiritä!

Pyllähdellen (Tumblr)

En kuitenkaan aivan kirjaimellisesti ole pyllähdellyt, mutta olen hurahtanut eilisen koulutuspäivän jälkeen aivan täysin Tumblr-nimiseen palveluun, joka on vähän kuin Twitter, Blogger ja Pinterest yhdessä. Tumblrin käyttö on helppoa ja todella koukuttavaa, koska sitä kautta pystyy näppärästi jakamaan vaikka mitä tuosta vain nopsakkaasti. Mobiilipostaukseen löytyy omat softansa (myös Windows-puhelimelle!), joten addiktiota voi ruokkia missä vain, milloin vain. Lisäksi Tumblrin etuna on se, että siellä pystyy jakamaan vaikka mitä todella helposti aina videoista ja ääniklipeistä valokuviin ja perustekstiin. Parhaimmillaan Tumblr on lyhyiden ja ytimekkäiden viestien välittäjänä, kuvablogina tai ylipäätään kaikenlaisen materiaalin uudelleenjakokanavana. Päädyin itse kirjoittamaan sinne englanniksi, kun palveluakin käytetään englanniksi. Samalla tämä antaa jonkinlaisen kanavan ei-suomalaisille kavereilleni seurata jollain tapaa kuulumisiani muutakin kuin avuttomien käännösohjelmien kautta.

 Vas. Vanha GOSH -huulipuna & uusi Maybelline huulikiilto / Oik. Kerrospukeutuneena töissä

Eilisen vietinkin koulutuksessa Technopoliksessa, missä ohjelmassa oli nettimarkkinointia. Ihan mukava päivä, mutta en harmikseni kyllä saanut siitä irti mitään ahaa-elämyksiä tai uusia ideoita - paitsi tuon Tumblr-addiktion. Tänään olin työpaikalla, missä hommaa olikin ihan kivasti ja sitä oli kiva tehdäkin, etenkin kun suuri osa viime viikosta meni enemmän tai vähemmän vaakatasossa. Ruokoton väsymys painaa kuitenkin yhä päälle ja otinkin tänään hieman vahingossa n. 2 tunnin päiväunet suunnitellut 45 minuutin sijaan... Silti varmasti yöllä nukuttaa. Syy tuohon omahyväiseen työpaikkailmeeseen lienee myös siinä, että sain aamulla meillä vierailleilta vanhemmiltani (tai oikeastaan isältäni) kyydin töihin ja pääsin vanhempieni kyydillä vielä sieltä kotiinkin ja vältin näin ollen bussiepisodit aivan täysin - mikäpä sen parempaa! Huomenna taas sitten takaisin siihen ankeaan arkeen, lumessa tarpomiseen ja liukasteluun kohti työpaikkaa... Argh! 

Käykäähän tsekkaamassa Tumblrini Somewhere Forward ja ilmoitelkaa (vaikka kommenttiboksiin, jos itsellänne on siellä blogia/kanavaa/tai mikä onkaan, kurkkaisin mielelläni!).  Lukisitteko pelkästään Tumblrista blogijuttuja (ehkä lyhyempiä), vai onko Blogger parempi 6-0..?

Viikko sairaana & markettikosmetiikkaa

Siinähän se meni sitten. Nyt alan olla jo aikalailla "elävien kirjoissa", mutta huhhei, mikä viikko. Perjantai-iltana viime viikolla alkoi tuntua vähän kipeältä. Lauantaiaamuna olo oli jokseenkin karmiva. Niistin koko viikonlopun, yskin, aivastelin ja nurisin milloin mitäkin särkyä... Teki mieli nukkua, mutta se oli vaikeaa, koska aina kun kävin makuulle, yskä paheni. Olen tällä hetkellä melkolailla sekaisin päivistä, kun en ole viikkoon tehnyt oikeastaan mitään hyödyllistä tai edes käynyt juuri talon ulkopuolella, paitsi pakolliset lääkäri/labrareissut, kauppareissun tai pari ja koiran kanssa köpöttelemässä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että eteenpäin mennään ja jaksan innostua jo muustakin kuin nenäliinan paperin pehmeydestä... Mike puolestaan on nyt sitten taudin kourissa, joten ei tässä vieläkään juhlia kannata. Mies vitsailikin saaneensa minulta varsin epämielyttävän ystävänpäivälahjan...

Ystävänpäivänä saatiin myös postissa Miken palkkakuitti, jota olimme kieli pitkällä odottaneet. Mike oli saanut paljon lisätunteja ja palkkaa oli näin ollen tulossa reippaasti normaalia enemmän. Kuoren avattuamme, meinasimme kuitenkin saada kohtauksen. Palkasta oli pidätetty 60% veroa... Minulla ei sitten ollut käynyt mielessä, että verokortti pitää toimittaa työnantajalle, kun uusi sellainen postissa tulee (enhän ole ollut palkkatöissä 3kk enempää), vaikka prosentti ei muuttuisikaan. Meinasimme molemmat jo saada paskahalvauksen, mutta onneksi ruinaamiseni (Miken palkanlaskennan pomoa ruinasin) auttoi ja lupasivat kuun lopussa maksaa oikean veroprosentin mukaan loput takaisin, että emme olisi aivan vararikossa... Huh...

No, se siitä. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut kirjoittavani sanasen tällä hetkellä käyttämistäni ihonhoitotuotteista, jotka löytyivät kätevästi ihan naapurimarketin hyllyltä.

 Vas. Mavalan kynsilakka sävy 34 Nicosia / Oik. Emännän käsivoide

Olen jo pidemmän aikaa fanittanut Mavalan edullisia kynsilakkoja. Ne ovat mielestäni laadukkaita, niistä löytyy useita sävyjä ja ne kestävätkin ihan kivasti. Tämä Nicosia-sävy on kaunis, kiiltävä nudelakka (omien käsieni ihon väriin tällä hetkellä juuri sopiva, koska käteni ovat reippaasti kasvojani tummemmat) ja yksi arkisuosikeistani. Mavalan lakat ovat myös kynsille ystävällisiä, eikä niissä ole esim. formaldehydiä, raskasmetalleja, tolueeniä tai eläinperäisiä raaka-aineita. Olen myös alkanut fanittaa suomalaista, avainlipputunnuksella varustettua Emännän käsivoidetta. Siinä on todella miellyttävä tuoksu ja se todellakin imeytyy niin nopeasti, että sitä voi helposti lisäillä kesken työpäivän sotkematta joka paikkaa. Hintaa isolla tuubilla lienee n. 3 euroa, hieman ostopaikasta riippuen. Suosittelen lämpimästi myös Isännän käsivoidetta, jota voi todellakin käyttää myös kasvoille. Jokin aika sitten kasvovoiteeni oli loppu ja lainasin mieheltä tuota käsivoidetta, joka sopi jopa meikin alle. Hyvä tuote sekin!

 Vas. Simple kasvojenpuhdistusaine & kasvovesi / Oik. Simple puhdistuspyyhkeet

Tähän brittiläiseen Simple-sarjaan törmäsin ihan naapurin S-marketissa jokin aika sitten. Simple on näemmä ollut olemassa jo n. 50 vuotta, mutta en aiakaan ole täällä Suomessa sarjaan koskaan missään törmännyt. Hintaa tuotteilla oli todella vähän, olisivatko olleet n. 5€/kpl kaikki, mikä motivoi kokeilemaan, etenkin kun kyseessä oli herkälle iholle suunnattuja tuotteita. Kasvojenpuhdistusaine on ensinnäkin aivan ihana. Geelimäinen putsari muuttuu vaahtoavaksi päätyessään kosketuksiin veden kanssa. Sillä saa todella puhtaan tuntuisen ihon - mutta iho ei tunnu kireältä ja epämiellyttävältä. Kasvovesi puolestaan on oivallinen ihan sellaisenaan vaikka aamuihoa raikastamaan. Laiskan illan pelastaakin sitten nuo kasvopyyhkeet, joihin olin myös erittäin tyytyväinen. Niillä saa nimittäin oikeasti jopa sen silmämeikin pois silmistä (tosin en ole vielä vedenkestävää silmämeikkiä kokeillut näillä poistaa), toisin kuin monilla muilla pyyhkeillä. Metsästän aina edullisia, mutta toimia ihonhoitotuotteita ja täytyy kyllä sanoa, että tässä on uudet suosikkini! Simple-tuotteita ei myöskään ole testattu eläimillä, eikä niissä ole eläinperäisiä ainesosia - muutamia tuotteita lukuunottamatta (esim. jossain voiteissa on käytetty mehiläisvahaa). Tällä hetkellä käytän kasvovoiteina Lumenen tuotteita, mutta voisin olla valmis kokeilemaan myös Simple-sarjan voiteita, jos ne ovat yhtä laadukkaita kuin nämä putsarit!

Nyt lähden tästä ostamaan Mikelle jotain flunssalääkettä ja toivottelen kaikille hyvää (ja tervettä) viikonloppua!

Jennin JÄNNITTÄVÄMPI elämä

Käytän Facebookia englanniksi, mutta kirjoitan yleensä statukseni suomeksi. Aikoinaan kirjoitin ne englanniksi, lähinnä Mikeä ajatellen, kun asuttiin erillään, mutta nyttemmin statuspäivitykseni ovat suuria mysteereitä lähinnä Atlantin toisella puolella majaileville tuttavilleni. Onneksi on kuitenkin olemassa Bing, joka tekee yhteistyöta Facebookin kanssa tarjoamalla automaattisesti mahdollisuuden kääntää omituisella kielellä laadittu statuspäivitys esim. englanniksi. Tämän mainion ominaisuuden vuoksi olenkin tarjonnut suomea ymmärtämättömille tuttavilleni jo pidemmän aikaa varsin hyviä nauruja - sekä paljon ihmetystä. Olen jopa alkanut itse kääntämään statuspäivityksiä Bingin avulla vain hekottaakseni itseni kipeäksi.

Statuspäivitykseni tänään: "Olis perjantai. Jos lähtis lenkille. Kävis kaupas. Pyykitkin on jo pesty ja ovat kuivumassa. Kämppä imuroitu miehen avustuksella ja lounasta nautittu. Polvea särkee, mutta ei se mitään." 

Bing-käännös: "'D be Friday. If you jog view chandru's friends on Netlog. Kävis kaupas. Pyykitkin has already been washed and are drying up. With the assistance of a man and my roommates downloaded lunch WarZone. Knee aches, but it's nothing."

Toisin sanoen elän Bingin mukaan varsin erilaista elämää! Ilmeisesti kehotan ihmisiä hölkätessään katselemaan jonkun poloisen intialaishepun kavereita Netlogissa, minulla on kämppis ja lataan lounaani - tai sitten syön lounaaksi sotatantereen. Vaikea sanoa.

Bingin mukaan olen viime aikoina myös ollut töiden sijaan puolustuskannalla ja ostanut tulppaaneita, en euroilla, vaan eurooppalaisilla maksaen. 

Tälle käännökselle saatoin myös hieman tirskahtaa:
Suomeksi: "Kuka valopää soittelee meidän ovisummeria klo 8 lauantaiaamuna???!"

Bing: "Ursuit pursuit x 3 dry suit who calls our ovisummeria at 8 am on a Saturday morning??!?"

...Ursuit pursuit x 3 dry suit, Google löysi hakusanoilla mm. tämän sivun, josta kuvakin tuli napattua! Bing tekee myös piilolinssien kokeilusta melkoisen "tripin": "Everything looks bigger and outdoors is unnaturally bright and somewhat still intoxicate..."

Mutta ettei perjantai menisi aivan haaskuun, painun nyt ulos jonkinlaiseen lumisateeseen puudelin kanssa ja toivon, että raikas ilma auttaisi tähän yskääni eikä pahentaisi sitä!

Omaa napaa

Olen viimeaikoina tuijotellut aika paljon omaa napaani. Tai siis, olen miettinyt painonpudotusasioita, pukeutumisasioita ja sen sellaisia oman navan ympärillä (kirjaimellisestikin) pyöriviä juttuja. Se on varmaankin tuo horisontissa siintävä kevät, mikä sen tekee. Kohta kun on pakko kuoriutua pulskalta näyttävän toppatakin uumenista ihmisten ilmoille.

 Vaatekaapissani on edelleen liikaa mustaa. Tuokin pusero on vuodelta 2010, tai jotain.

Olen jo varmaan 2 vuotta noudattanut "en osta mitään mustaa"-periaatetta tarkoituksenani saada vaatekaappiini vähän väriä (sukat ja sukkahousut armahdettakoon), mutta kun sitä ylimääräistä rahaa ei ole ollut,en ole mitään ostanutkaan, eli kaappini on edelleen aivan yhtä synkeä kuin se oli vuosia sitten - ellei lasketa muutamia äidiltä saatuja vaatekappaleita (jotka ovatkin sitten lähinnä eri sävyisiä harmaita). Värianalyysin mukaan musta kuitenkin sopii minulle, koska olen niin kalpea ja omat värini ovat niin vahvat. Haluaisin silti kuitenkin pukeutua johonkin muuhunkin. Pahoittelen muuten tuota oikeanpuolimmaista kuvaa, en oikein hallitse näitä teinix-pissix-peilikuvia vieläkään. Ilmekin on sen mukainen. Kuvassa oleva tunika on tosiaan jostain vuodelta 2010 ja pöksyt taitavat olla vuodelta 2011. Vyön osti äitini minulle ehkä vuosi sitten alennusmyynnistä.

Niille, joilla on kaltaiseni vartalotyyppi (pieni yläosa, suuri alaosa) suositellaan näitä vyöhärpäkkeitä ja vyötärön korostamista, mutta yksi huono puoli tuossa on. Nimittäin se, että vyötärön korostaminen korostaa myös jättimäistä takamustani entisestään... Se jättimäinen takamus onkin se kuuluisin pukeutumisongelmani, sillä alaosia ja jopa hyvin istuvia takkeja/tunikoita on todella hankala löytää. 

Alkuviikon karseat kynnet & yksi suosikkikoruistani.

Olen viime aikoina lukenut erilaisia muotilehtiä silmät kiiluen. En ole koskaan osannut olla tyyppiä "sitten kun laihdun, haluan käyttää vaatetta x", koska vuosien saatossa olen jo hieman ehkä luopunut toivostakin tuon asian suhteen. Haluaisin uskoa, että voisin paksunakin näyttää ihan kivalta, mutta paksuillehan tehdään paljon sitten juuri mustaa, mustaa ja vielä vähän mustaa, ehkä ripauksella tumman harmaata. Joka kevät, etenkin, kaipaan elämääni väriä - mutta sitten esille nousee seuraava ongelma. Mitä värejä? En ole nimittäin värien suhteen nirso, enkä voi sanoa inhoavani ainuttakaan väriä, mutta en kyllä osaa pukeutua kovinkaan moneen väriin. Olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi vaan ostaa vaatteita niissä väreissä, joista pidän ja vain yksinkertaisesti pukeutua niihin, eikä analysoida asiaa sen enempää. Kaikkien pukeutumisoppaiden vastaisesti haaveilen myös tänäkin vuonna pirteän värisistä farkuista/twillihousuista. Meidän isoperäistenhän ei saisi pukeutua kuin siihen mustaan... Ja ehkä siihen tummanharmaaseen. Tiedostan, että jos isken jalkaani esim. vaaleankeltaiset farkut, ei jättitakamukseni varmastikaan jää keneltäkään huomaamatta... 

Koska en viihdy vaatekaupoissa, voipi olla, että laitan tilausta johonkin nettikauppaan lähitulevaisuudessa, taloudellisen tilanteen helpottaessa... Talouden tilanteen helpottaessa aion alkaa myös syömään enemmän salaatteja, joihin tulee helposti himo... Etenkin niihin Sokoksen salaatteihin... nams!

Eilen raaskin hemmotella itseäni päivän päätteeksi minimanikyyrillä ja käsien kuorinnalla, sillä Sokoksella palvelua satuttiin tarjoamaan 15 eurolla. En ole hoidattanut käsiäni ehkä 6 vuoteen, joten tuo pieni hetki tuntui tulevan tarpeeseen. Oikein mukava nuori nainen niitä käsihoitoja siellä teki - ja muistaakseni tekee lauantaihin asti, joten ei muuta kun hemmoteltavaksi! Minimanikyyriin kuului tälläkertaa kuorinta, kynsinauhojen ja kynsien siistiminen + lakkaus halutulla lakalla. Suosittelen! Itse valitsin lakakseni O.P.I.:n ihanan tumman, hieman lämpimän violetin lakan. Kaunis!

Nyt täytyy alkaa töihin, sillä työskentelen tänään kotoa. Ruokatunnilla saatan hieman vilkaista nettikauppojen valikoimia...

PS. Tajusin viimein, että tämän tekstin saa täällä blogissakin näyttämään hieman järkevämmältä, joten tällä mennään!

Baby B

 Vas. pelottava tyttövauva / Oik. pelottava poikavauva

Innostuin ehkä leikkimään jollain pelottavalla vauvamorphaus-sivustolla jonkun Williamin & Katen vauvauutisen jälkeen, missä lehdistön toimesta oli koitettu jo jonkun hurjan babymorphaus-ohjelman avulla hahmotella miltä pikkuinen mahdollisesti näyttäisi. Noh, meidän tenavat voisi hyvinkin näyttäää tuolta, tosin epäilen vahvasti että niillä olisi noin hailakat silmät, tosin kulmakarvat yms. varmasti tummenisivat iän myötä. Aika pelottavan näköisiä noista tulee, kun otetaan kaksi kuvaa, sekoitetaan ne keskenään ja sitten vielä muokataan vauvan näköiseksi... Tai jotain. Lähinnä tuo kampausten sekamelska on aika hämäävä. Huom. tyttövauva käyttää selvästi jo n. 2-vuotiaana (?) huulikiiltoa! Hahaha...

On muuten tenavia kulmakarvoilla paiskattu.

Mutta tämmöstä. Viikko on kyllä mennyt sellaisella vauhdilla, että japanitkin jäi välistä. Perjantaina kotiuduin töistä vasta puoli kuudelta ja tämän päivän olen lähinnä käyttänyt intensiiviseen siivoukseen ja järjestelemiseen... Meinasin lämmittää saunan, mutta enpä tiedä jaksanko mennä. Skonsseja olen luvannut leipoa, joten se on nyt seuraavana ohjelmassa. 

Sen verran muuten myös hyviä uutisia, että tästä tytöstä tulee (viimeinkin) (tunti)palkkatyöläinen 18.3. alkaen! Sopparia ei vielä ole kirjoitettu, mutta en nyt usko että ennätän tässä enää mokaamaan niin pahasti, että se jäisi kirjoittamatta... *koputan puuta*

Niin ja, älkää suotta säikähtäkö, ei meille ole perheenlisäystä tulossa - paitsi ehkä nelijalkaisia joskus tulevaisuudessa.

Kylmää ja lämmintä

 Vas. "Kävelytin koiran korttelin ympäri" / Oik. Kaurahiutaleinen vehnäskonssi

Tein viikonloppuna iiiihania skonsseja soveltamalla yhtä vanhaa reseptiä sen verran, että jätin sokerit pois ja heitin kaurahiutaleita mukaan. Huippuhyviä! Olis mahtavaa, jos olis joka aamu aikaa ja mahdollisuus tehdä skonssit aamupalan kaveriksi, kuten kesällä joskus... Aamut menee lähinnä säntäillessä zombie-tyylillä tätä nykyä... Herään kyllä heti kun herätyskello vähänkin inahtaa, mutta kuljen zombiemaisena ensimmäisen tunnin ainakin, mikä on todella rasittavaa. Jos saan nukkua niin kauan kuin uni maittaa, olen jopa ihmismäinen herättyäni.

Tänään aamulla töihin mennessä sää oli vielä ihan okei, loppupätkää kävellessä tuuli oli aika ikävä ja heitti lunta silmiin, mutta huhhei, jossain vaiheessa päivää kehkeytyi siitä tuulesta sitten kunnon lumimyräkkä. Onneksi KERRANKIN kävi niin hyvin, että bussi ei ollut kuin n. 7 minuuttia myöhässä (koska olen suosiolla luopunut yrityksestä mennä Paunun busseilla, jos vaan suinkin niitä voin välttää, koska ne ovat aina minimissään 30min myöhässä)! En siis joutunut tänään nököttämään lumimyrskyssä kovinkaan kauaa, mikä vaikutti positiivisesti koko loppu päivään. Päivät ovat aina ihan pilalla, kun töiden jälkeen saa vielä käyttää kotimatkaansa tunnin, vaikka siihen omalla autolla menisi 10 minuuttia. Ugh.

Kävelytin tosiaan kotiin tultuani koiran. Vielä kotiin saapuessani Tampereella oli vain pientä lumisateenpoikasta, mutta päästessäni koiran kanssa ulos, huomasin sen Kangasalan myräkän saapuneen tännekin... Huoh. Käveltiin vain kortteli ympäri ja pyörrettiin sitten kotiin, koska en nähnyt enää mitään (ks. silmälasit, huom. ripsari poskilla) ja koirakin muistutti enemmän lumiukkoa samalla kun se repi jaloistaan lumipalleroita irti... 

Kiire, hässäkkä ja stressinpoikanen jatkuvat töissä ja sen ansiosta olenkin nyt kärsinyt närästyksestä useamman päivän, mikä sitten aiheuttaa yskää, mikä puolestaan käy vaivaamaan keuhkoja. Äh. Olen yleensä kotiin päästyäni niin poikki, että en jaksa enää tehdä juuri muuta kuin katsella televisiota ja odottaa Mikeä töistä, että saan sanottua edes moi ennen kuin sammun. Sammumisesta puheen ollen, aion nyt kaatua sänkyyn... minne olisi kannattanut kaatua jo pari tuntia sitten.

PS. Hiuksista lähti väri ensimmäiset neljä pesua ja nyt niissä ei enää ole violetista haisuakaan vaan tilalla on ihan miellyttävä punaruskea pohja aina vaan punaisemmiksi muuntuvilla raidoilla. Tykkään yhä.

4. viikko

Olen ollut työpaikalla 3 x tällä viikolla. Mm. Näin "vetävän" näköisenä takkutukkani kera.

Tämän aamun kauniin pinkki auringonnousu Kangasalla.

 Olen "hieman" jäljessä Emmerdalen jaksoissa, mutta nauroin sille, että David oli lähdössä Suomeen ja siellä paikkaan nimeltä "Uskihonkiponki", eli Uusikaupunki. Ilmeet kuvakaappauksessa kertovat kaiken.

Käytin töissä äidiltä joskus kauan sitten saamaani mekkoa 

ja yhtä suosikkikaulakoruani (uniikki) (Vatne Designs).

 En edes "tykkää" Sofi Oksasesta Facebookissa. 

Ehkä juuri siksi he myös olettavat, että haluan tietää ylipäätään jotain sokerijuurikkaista.

Olen kulkenut 99% tästä talvesta näissä saappaissa, jotka ostin viime syksynä

hintaan 39,90 Skopunktenilta. Näissä on ihan pieni, tasainen korko.

Mainittakoon vielä, että saappaat ovat olleet yllättävän lämpimät, laadukkaat

ja jopa kestäneet loskaa ilman, että varpaat kastuvat!

Kiire ja hulinaviikko töissä ovat taanneet sen, että kotona olen pakollisten kuvioiden jälkeen jo hyvin pian kaatunut sänkyyn... Ehkä olisi aika hankkia vähän C-vitamiinia, jos siitä saisi jotain potkua tähän arkeen. Töiden lisäksi elämään ei tällä hetkellä juuri kuulukaan mitään erikoista, josta olisi kannattanut vaivautua kirjoittamaan. Tällä viikolla viikonloppu tulee kyllä todella tarpeeseen, joten hyvää sellaista kaikille!

Milo-ilo

Sunnuntain riemua kohta 11 vuotta täyttävän villakoiraherran tyyliin...

Violetinpunaista

 Rock 'n' Roll!

Siis tämmöstä tuli tänään parturissa. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt sekä työn laadun, että hinnan suhteen, kiitos vaan Tiia, jos satut tänne jostain syystä joskus eksymään! Kävin naapurin Hiusmestassa operoitavana hakien hiuksia "punaisempaan suuntaan". Koska pohja oli melko tumma, lähdettiin siitä, että heitetään siihen tumma, kylmä punainen (vähän violetti) väri ja vedetään pirteyttä tuomaan räiskyvän kylmänpunaisia raitoja. Lisäksi tasoitetaan otsis ja siistitään latvat. Hiuksista tuli ehkä tummemmat ja violetimmat, kun mitä olin ajatellut niistä tulevan, mutta mageet ovat, jopa Mike tykkäsi kovasti, vaikka on aina vastustanut mun violettiin suuntaavia hiusajatuksia. Hiuksissa oli sen verran paljon rock-henkeä näin suorana, että oli pakko ottaa tuollainen naurettava kuvakin... Mitäs muut sanoo?

Maanantaimongerruksia

Viikonlopusta selvitty, samoin myös flunssasta (josta tosin vielä pieni köhä muistona) ja arki on koittanut jälleen. Kävin pyörähtämässä työpaikallakin, missä en tänään oikeastaan edes palellut, koska olin varustautunut vanhalla pikku poncholla muun vaatetuksen ohella. Jätin ponchon sinne, koska en sitä kotona tarvitse.

Tällä viikolla jännitän hieman keskiviikkoa, koska olen ensimmäistä kertaa öh... 1,5 vuoteen (?) menossa kampaajalle. Olen käynyt pari kertaa hiuksia leikkuuttamassa, mutta muuten olen hiukset värjännyt itse jne. Nyt aion mennä tuohon naapuriin värjättäväksi ja vähän hirvittää. Hinnat ovat lähes puolet edullisemmat kuin mitä kaupungin nimekkäimmissä paikoissa, joten saa nähdä mitenkä siinä käy, mutta noh, värit on yleensä onneksi helppo korjata jopa kotona, jos se nyt ihan kamala on. Jos ei, pyörähdän sen jälkeen kaupungilla postireissulla, viimeinkin...

Suunnitelmissa olisi mennä hiusten kanssa taas vaihteeksi punaisempaan suuntaan (viime vuonna pysyin koko vuoden jotenkin ihmeen kaupalla suunnilleen samassa ruskeassa värissä), mikä ainakin Mikeä miellyttää kovasti. Kovempi hommahan sitä on pitää punaisena ja saan varmaan taas vaihtaa tyynyliinat mustiksi ainakin hetkeksi aikaa... Jännittää lähinnä nähdä miten punaisen tästä saa ilman että tätä tarvitsisi alkaa blondaamaan. Vai isketäänkö lisää räväkkyyttä raidoilla. En oikein vielä tiedä. Saattaa myös olla, että lähden töiden puolesta käymään tällä viikolla Ikeassa, mutta hommaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Japanin tunnitkin alkaa torstaina taas ja samana päivänä meillä on kotona klo 8-16 veden käyttökielto ja kaikki viemärit pitäisi saada tukittua esim. sanomalehtipapereilla. Pelottaa jo valmiiksi, että minkähän lainen kaaos täällä taas tulee olemaan. Huuhtovat kuulemma putkia. P*skathan ne on. Suihkukin tarjoilee yhä pakkasen hieman kiristyessä vuorotellen jääkylmää ja tulikuumaa. Inhaa.

Nuhanenä täällä moi

Heipä hei vaan taas kaikki pikku tirriäiset! Kävin sitten maanantaina rokottautumassa ilkeää influenssapöpöä vastaan ja "nautiskelen" nyt sitten näistä rokotuksen jälkeisestä "flunssan kaltaisista oireista" = jatkuvasta nenän vuotamisesta, turvonneista silmistä, yskästä, hengitysvaikeuksista, lihassärystä ja vielä kaupan päälle hieman epämääräisestä olotilasta tuolla pääkopassa.

Käsivarsi ei ole enää ihan noin hurjan näköinen kuin kuvassa (vasemmalla), mutta sitä kuumottaa yhä ja onhan se vähän paisuksissakin. Hienoa.

Joka tapauksessa, viikko on kotona työskentelystä huolimatta ollut kohtuullisen tapahtumarikas. Maanantaina rokotukseen kiirehtiessäni nimittäin laukkuni päätti hajota. Olen elämäni aikana omistanut monen monta laukkua, eikä niistä yksikään ole vielä hajonnut niin näyttävästi, kuin mitä maanantaina käyttämäni laukku. Itseasiassa laukkuni eivät yleensäkään ole juuri hajoilleet, ellet laske hajoamiseksi pientä kulumista tai saumojen rispaantumista... Pidän laukkujani hyvin ja hellästi, niitä turhaa paapomatta. Omituisinta tässä oli se, että ostin laukun alle kuukausi sitten ja sanoin Mikelle, että se on sitten mun joululahja häneltä. Hänkin tykkäsi laukusta, joten ei vastustellut... Kyseessä on tuo musta O.I.S.in tekonahkalaukku, joka löytyy kuvasta tuosta alta. Laukku tosiaan levähti jalkakäytävälle aika erikoisesti. Kahva vetti, siinä kiinnikkeenä ollut niitti lensi jonnekin hevonkuuseen, eikä siinä sitten auttanut muu kuin kantaa laukkua kainalossa ja pyörähtää Aleksi 13:sta rokotuksen jälkeen. Olinhan jo muutenkin reklamointimatkalla, sen huulipunani takia.

 Vas. "Joululahjalaukku" / Oik. Herkkuleivät, jotka piristävät arkea

Laukun kuitinhan olin muuten sopivasti heittänyt mäkeen juuri edellisenä päivänä työpöytäni laatikoita siivotessani! Mutta, eipä siitä tullut ongelmaa, kiva myyjätäti ei vängännyt ollenkaan vastaan vaan vaihtoi laukun saman tien uuteen vastaavaan. Toivotaan, että tämän kanssa nyt sujuu sitten vähän paremmin. Tämä laukku oli muuten sangen... erikoinen ostos, sinänsä. Omistan nimittäin entuudestaan tällä hetkellä kaksi mustaa laukkua. Toinen niistä on pienehkö ja siinä on eräänlaisia "röyhelöitä" ja ostin sen lähes ilmaiseksi KappAhlista pari vuotta sitten jostain alennuksesta. Lahjoin myös Miken irroittamaan siitä ärsyttävän ja turhan ketjun viime kesänä (koska en ole niin rock, että laukussani pitäisi olla sormen paksuista kettinkiä). Toinen laukku puolestaan on kuuluisa "terror of terminal" -laukku, joka on kooltaan massiivinen, ei mitenkään kauneudella pilattu, mutta todellinen tilaihme muistaakseni kahdeksalla taskulla varustettuna. Niinpä päätin ostaa tällaisen hyvän mustan peruslaukun, jossa olisi vähän jotain jujua ja jossa EI ole olkahihnaa (koska varmaan viimeiset 5 laukkuani ovat olleet olkahihnallisia cross-body tyyppisiä laukkuja). Tykkäsin tuosta punotun näköisestä etupuolesta ja vekkuleista vekeistä (tms) sivuilla, antavat laukulle vähän ilmettä! Muuten en ole hirveästi ollut viime aikoina innostunut mustasta vaatteissa, kengissä, laukuissa tai missään muutenkaan, mutta pitäähän sitä naisihmisellä olla yksi kunnollinen musta peruslaukku, joka käy kaikkeen. Mielestäni tämä nyt menee vielä jossain juhlassakin tarvittaessa - ja jos on tarve kantaa puoli omaisuutta mukana.

Sain muuten myös sen huulipunani vaihdettua, tosin sekin oli aika mielenkiintoinen elämys. Haistatin (hah) punaa ensin yhdellä kosmetiikkaosaston myyjällä ja kysyin, että kuuluuko tämän oikeasti haista tältä? Myyjä sanoi hetken haisteltuaan, että tässä merkissä ei ole tuoksuja, joten se haisee raaka-aineelle. Kysyin uudestaan, että haisevatko nämä punat oikeasti noin kamalalta, ihan vanhalta muovailuvahalta? Ensin hän sanoi hieman empien, että "noooh, kyyyllä..?", mutta onneksi hän suostui kanssani haistelemaan muita sarjan punia, jotka eivät todellakaan haisseet vanhalle muovailuvahalle vaan olivat todellakin enemmänkin tuoksuttomia. Sain vaihdettua sitten punani saman sävyn eri valmistuserään, joka ei haissut. Tosin, en oikein ole varma kannattiko tuosta ihmeestä maksaa 19 euroa, sillä tuoksuttomuus ei oikein hurmaa, eikä puna nyt muutenkaan mielestäni ole esim. Lumenen punaa parempi, mutta kai se on se tyylikäs pakkaus, joka siinä maksaa? En hirvittävän vakuuttunut ole... tuskin ostan samalta sarjalta muita punia. Sama pätee muuten myös Lancôme Hypnôse Doll Eyes -maskaraan. Vaikka se tuoksuu mielestäni hyvältä ja levittyykin hyvin, se ei kyllä kestä ainakaan omissa ripsissäni laisinkaan. Olen melko pettynyt huomattuani, että ripsari todellakin tuhraa silmänaluset jo parissa tunnissa, vaikka vaan istuskelisit kotona... En ymmärrä miten se niin huonosti pysyy. Ripset eivät myöskään pysy taivutettuna ollenkaan, vaikka myyjä väitti että se on taivutuksen kannalta jopa paljonkin parempi kuin tavallinen Hypnôse. No ei ole. Mutta 28 euron ripsari (alennuksessa) pitää käyttää loppuun, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joudun kantamaan mukanani pumpulipuikkoja ja ripsentaivutinta... Plääh. Tehkää siis itsellenne palvelus ja ostakaa suosiolla se perinteinen Hypnôse, sillä ainakaan Doll Eyesin kohdalla laatu ei ole parantunut uutuuden myötä! 

Teloin muuten siinä reklamaatioreissulta kotiutuessani vielä bussissa reitenikin niin taitavasti, että vasemmalla kyljellä makaaminen on nyt kokonaisvaltaisesti tuskainen elämys (käsivarsi + reisi)...

Ensi viikolla ryhdistäydyn ja rehaudun sinne hemmetin Postiin, käyn kampaajalla ja ehkä jopa kirjaudun naapurin kuntosalille, jos tuo budjetti antaa myöden. Nyt aion jatkaa niistämistä ja sen jälkeen yrittää nukkua, jos limaisuudeltani viimein pystyn... Yhhh.

Kolibri

Jaa, näin se vaan menee. Mistä tietää, että kevääseen päin ollaan menossa? No siitä tietenkin, että Jenni menee ja ostaa jonkun superpirtsakan luomiväripaletin suunnilleen hetken mielijohteesta ja alkaa heitellä silmiin sinistä ja vihreää. Tänä vuonna Jenni heittelee silmiin myös oranssia, sillä Jenni meni ja osti "sen toisen" L'Orealin paletin nimeltään, joka on nimeltään niinkin naurettavan surullinen kuin Tropical Tutu. Kuka oikeasti nimeää nämä? Varmasti joku sellainen, joka myös puhuu itsestään kolmannessa persoonassa...? Joka tapauksessa, sunnuntaimeikissä (kyllä vaan) silmistä löytyy tuon mielenkiintoisesti nimetyn paletin turkoosia (sinistä?) sävyä paletin valkoisen (hyvin kimalteisen) värin päältä. Kun tämän paletin perjantaina ostin, ryntäsin heti kotona kokeilemaan luomilleni pelkkää oranssia, suoraan aplikaattorilla silmiin... Miksi? Koska näin Trendin kannessa mallilla villin oranssin silmämeikin, joka oli tehty juurikin tuon paletin oranssilla. Oli se muuten omassakin naamassa aika vekkulin näköinen...


Paletin mukana tuli aika mielenkiintoinen ohje siitä, miten noilla sävyillä tehdään silmämeikki, mutta koska tyyliini ei yleensä kuulu näyttää kolibrilta, voi olla että kokeilen värejä vähän hillitymmin. Kaikki sävyt paletissa näyttävät kimalteisilta, mutta todellisuudessa valkoinen on näistä se hileisin ja sininen hyvänä kakkosena. Oranssi näyttää iholla yksistään melkoisen matalta, eikä vihreässäkään nyt ihan hirvittävästi kimalteita ole. Pigmenttiä näissä tuntuu olevan hyvin, mitä värillisiin tulee, mutta valkoisessa sitä on vähemmän - mikä on ihan hyväkin mielestäni.

Vaikka silmämeikissä sitä väriä taas onkin, en oikein kyllä vielä ainakaan odota kevättä/kesää, vaan olen lähinnä ahdistunut ajatuksesta, että jossain vaiheessa pitää luopua talvitakista ja saappaista... Etenkin saappaista luopuminen aina surettaa, koska saappaat ovat todennäköisesti lempikenkäni tai lempikenkätyyppini. Ne ovat mukavia, tukevia ja lämpimiä... mikäpä sen parempaa?

Make Up Storen maanantaikappale?

Ostin eilen 19 euron hintaisen Make Up Storen creme-huulipunan sävyssä Raspberry (kuvassa vasemmalla) ja uskon, että punani on nk. maanantaikappale, eli p*ska, jos suoraan saa sanoa. Mikäli tämän punan kuuluu olla tällainen, en ymmärrä miksi kukaan haluaisi sitä vapaasta tahdostaan käyttää ja jopa maksaa siitä - 19 eurosta puhumattakaan.

Kävin oikein myyjän kanssa läpi erilaisia värisävyjä ja kerroin, että haluaisin jotain muuta kuin "peruspunaista" tai "perusnudea" (joka ei edes näytä huulillani hyvältä) ja haluaisin jotain hieman violettiin vivahtavaa, ehkä. Myyjä kokeili kämmenselkäänsä muutamaa sävyä ja suositteli erityisesti tätä Raspberryä. Sokoksen valoissa se näyttikin kylmältä, hieman murretulta punaiselta ja varsin herkulliselta. Siinä oli myös ihana kiilto ja runsaasti pigmenttiä. Ostin punan.

Tänä aamuna halusin tietenkin kokeilla uutta punaa työpäivää piristämään ja rempsein ottein vedin punaa huulille suoraan tuubista. Pigmenttiä oli kyllä, sitä en ala kiistämään, MUTTA. Se haju. Kyseessä ei ole enää edes kaunisteltuna tuoksu, vaan haju. Muovailuvahan haju. Ehkä 5-6 vuotta kaapin perällä nököttäneen huulipunan haju. Jotain aivan kammottavaa. En ollut siihen lainkaan varautunut, enkä haistanut punaa mitenkään ennen kuin levitin sen huulilleni ja sitten... Yök! Sen jälkeen haistoin tuubia. Tuplayök! Sävykään ei näyttänyt niin herkulliselta kuin kaupassa, vaan samalta kuin melkein kaikki peruspunaiset huulipunani, jotka ovat suurelta osin jääneet jonnekin pölyyntymään. Kiiltoa punasta ei irronut nimeksikään, vaikka sen tulisi olla "glossy", eli ainakin jokseenkin herkullisesti kiiltävä. Huulilla puna tuntui kuivalta, maistui kamalalta (yhtä kamalalta kuin hajukin) ja ainoa tapa millä sain selviydyttyä työpäivästä hirvittävänhajuisen, kuivan ja kiillottoman punani kanssa oli lisätä päälle ruusuista (ja tuoksuvaa) vaseliinia.

Kertokaa hyvät ihmiset nyt, ovatko kaikki Make Up Storen huulipunat samanlaista sontaa, vai oliko tämä tosiaan joku harvinaisen epäonnistunut kappale? Yök yök yök ja vielä kerran yök. Vaihtaisivatkohan ne tämän toiseen, vaikka olen ennättänyt kerran käyttää? Hirvittävä!

Koska Lancômen Hypnôse Doll Eyes oli Sokoksella tarjouksessa (28 euroa), jostin sen aiemmin käyttämäni (ja nyt viimeisiään vetelevän perus-Hypnôsen tilalle. Vekkulin mallinen harja osoittautui, kuten olin epäillytkin, hieman haasteelliseksi vasemman silmän kohdalla, kun en uskaltanut koittaa harjata ripsiäni vasemmalla kädelläni. Itse ripsari levittyi kuitenkin todella siististi ja tasaisesti, eivätkä ripset vielä yhden kerroksen jälkeen tuntuneet sen tönkömmiltä, kuin mitä Hypnôsenkaan jäljiltä, mutta pienen vahamaisuuden ripsissä tunsi kyllä. Doll Eyeshän on vahaisampi ja taivuttavampi kuin perus-Hypnôse. Yhdellä kerroksella sai kauniin luonnollisen ja todella hyvin erotellun lopputuloksen - tykkäsin kovasti! Tykkäsin itseasiassa jopa enemmän kuin perus-Hypnôsesta. Huomasin kuitenkin n. klo 12 (n. 4,5h meikkauksen jälkeen), että ripsiväri oli hieman tehnyt suttua silmän alle, enkä oikein keksi miksi, sillä Hypnôse ainakin kesti keskimäärin suttuuntumatta ainakin 8-10h, vaikka sää olisi vähän vastustanutkin ja tänään sääkin oli melko neutraali. Jännityksellä odotan irtoaako tämä myös silmistä yhtä hyvin kuin aiemmin käyttämäni Hypnôse, vai jääkö jämät putsattavaksi toiseen kertaan...

Tänään tuntui myös siltä, että on aika antaa ihon hengittää hieman paremmin ja jätin meikkivoiteen käyttämättä, sillä iskin kasvoilleni kesän suosikkiani - Maybellinen BB-voidetta. Eihän se mikään "kunnon BB" ole, mutta ihoni on aika hyvässä kunnossa ja tasainen (edelleen hieman oudosti käyttäytyvää otsaa lukuunottamatta), joten en kaipaillut kovaa pakkelia. Olen kyllä pikkuhiljaa oppinut pitämään myös siitä Maybellinen FitMe -sarjan alkuun raskaalta tuntuneesta meikkivoiteesta enemmän, enkä vähiten sen vuoksi, että sävy 110 tuntuu sulautuvan erinomaisesti ihoni väriin. Se on kuitenkin meikkinä aika tahmaisen tuntuinen alkuun, mutta onneksi asettuu kasvoille melko nopeasti. Sillä saa silti kuitenkin takinkauluksensa tuhrittua...

Nyt aion pistellä menemään hieman pinaattikeittoa ja lähteä sitten ulos liukastelemaan lenkkeilemään koiran kanssa.

Vuoden ensimmäiset kynnet

Lumenen Quick & Chic -sarjan wanha hopeinen lakka 58 Silvery Moon kohtaa Mavalan glitterilakan 226 Sparkling Red. Kiva yhdistelmä, joka toivottavasti irtoaa nyt kynsistä vähän helpommin kuin pelkkä glitterilakka (jonka raavin/viilasin pois)... Olen nyt jostain syystä rakastunut kaikkeen kimaltelevaan... Ja kynsissähän sitä rakkautta on helpoin toteuttaa!

Lähettäjä: Mobiili-Jenni

Vuonna 2012

 Söin herkullisia leipiä...

 Käytin yksinkertaisia koruja...

Ihailin talven kauneutta...

 Tein ystävälleni kaulakorun...

 Pidin paljon harmaita villatakkeja ja rakastuin jättikokoiseen, kirjavaan huiviin...

 Söin Miken kanssa La Mammassa miljoona kertaa ja luin lehtiä parvekkeella...

 Nautin mansikoista ja skonsseista....

 Kävin kaupungilla ja kivimuseossa...

 Näin Milavidan, eli Näsilinnan sisältä...

 Totesin Sokoksen yläkerran kahvilan salaatit kaupungin parhaiksi ja pyöräilin ympäri lähialuieita...

 Löysin kukkapenkistäni jättietanan ja houkuttelin Miken poseeraamaan ylväästi...

Kasvatin parvekkeella jättietanien lisäksi myös kukkia...

 Söin kurkku-juustovoileipiä ja kävin (ikkuna)ostoksilla...

 

 Leikin Milon kanssa...

 Löysin kirpparilta 2 eurolla ihanan vihreän pikkulaukun...

 Nautin ruskasta...

 Vierailin Akutassa sekä oman viisaudenhampaani, että Miken niskakivun vuoksi...
...ja leivoin (mm. pipareita)...

 Nautin joulusta ja hevostelusta...

Ja kuvasin suurimman osan vuoden kuvista puhelimellani, joko laiskuuttani tai sitten ihan vaan siksi, että sekä kamerassa, että puhelimessa on sama määrä pixeleitä... Ehkä tämä uusi vuosi toisi nyt tullessaan myös palkkaa ja sitä myötä uuden kameran?

Kaiken kaikkiaan vuosi 2012 oli suurelta osin raskas vuosi. Taloudellisesti meillä oli välillä todella vaikeaa, terveydellisesti haasteita oli vähän jokaisella ja töitäkin on ollut niukasti tai ei ollenkaan. Ystäviä en nähnyt läheskään niin paljon kuin olisin halunnut, ratsastamaan pääsin todella harvakseltaan ja muutenkin kaikenlainen "humputtelu" oli aika vähäistä. Aloitin kuitenkin reippaana tyttönä japanin opiskelut ja Mike puolestaan pääsi osa-aikatöihin ja sai oleskeluluvan. Hyvääkin vuoteen 2012 mahtui, mutta toiveissa on, että vuosi 2013 vihdoin toisi meille jotain tosi hyvää ja elämä pikkuisen helpottuisi noin yleisesti ottaen.

Toiveikkaana uuteen vuoteen!