Minua on analysoitu.

En ole vielä kauaakaan ennättänyt istumaan koulun penkillä, kun minua on jo analysoitu jokaisesta mahdollisesta suunnasta, useiden eri ihmisten toimesta. En ole varma siitä, mitä se kaikki loppujen lopuksi hyödyttää ja ketä, mutta ajattelin nyt jakaa "luottamukselliseksi ja yksityiseksi" tarkoitetun THOMAS-analyysini tulokset kanssanne.

HENKILÖÄ KUVAAVAT SANAT

Suora, suostutteleva, systemaattinen, tarkka, kilpailuhenkinen, vakuuttava, käynnistäjä, johdonmukainen, asiallinen, aktiivinen, eloisa ja valpas.

HENKILÖN YLEISKUVAUS
- Täydellisyyden tavoittelija, jolla on tarve saavuttaa tuloksia.
- Noudattaa sääntöjä ja menettelytapoja.
- Viestii asiallisesti.
- Työssään analyyttinen ja systemaattinen.
- Luova ratkaistessaan ongelmia.
- Ylläpitää tiettyä laatu- ja suoritustasoa.
- Pitää haastavista tehtävistä.
- Kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

MOTIVOINTI

Tätä henkilö motivoivat valtuudet, haastavat tilanteet ja hyvien tulosten saavuttaminen. Hän on myös mielellään tekemisissä ihmisten kanssa ja haluaa olla pidetty. Hän pitää vakiomenettelytavoista ja todennäköisesti saavuttaa tuloksia kovalla työllä ja oman erikoisalansa tietämyksen avulla.

Ihannetapauksessa tämän henkilön esimies on suoraviivainen, mutta lähestymistavaltaan demokraattinen johtaja, joka kykenee viestimään tietoa ja tosiasioita johdonmukaisesti.

HYÖTY ORGANISAATIOLLE

Jenni hyödyttää organisaatiota eniten oma-aloitteisuudellaan sekä suostuttelevalla ja myönteisellä luonteellaan. Hänellä on luontaisesti johdonmukainen lähestymistapa, joka yhdistyneenä hänen voimakkaaseen ja energiseen luonteeseensa, jonka avulla hän saavuttaa tulokset ja varmistaa hyvän laatutason. Hän on sopeutuva ja kykenee ohjaamaan toisia ongelmien syiden etsinnässä ja niiden ratkaisemisessa.

The End.

Testissä analysoitiin siis työminää. Joka on selkeästi kiltimpi, suloisempi ja tehokkaampi kuin tosiminä. Ja näemmä myös analyyttinen ja systemaattinen. Laatua ylläpitävä. Paineen alla minusta tulee hallitseva, epäsosiaalinen ja supertehokas.

Onkohan tuossa mitään perää?

NYT jotain hyvää. Pakko.

Jos ei hyvää tule, sitä on tehtävä. Jotenkin. Eilisen illan vietin kaverini luona toisella puolella (ainakin mulle toisella puolella) Tamperetta ja piristyin hyvästä pirtelöstä ja vekkulista koirasta. Katsoimme myös elokuvan Coco Chanelista ajalta ennen hänen uransa huippua. Oli muuten harvinaisen siveellinen elokuva!

Tänään nukuin kymmeneen, sillä koulua ei ollut (tai muilla oli, mutta olen saanut PhotoShop-tunnit jo hyväksytyksi). Söin kunnon aamupalan, puin, tungin urheasti piilolinssit silmiin ja kipitin kiireellä naapuriin parturiin leikkuuttamaan otsatukkaa. Olin n. 5 minuuttia myöhässä (kiitos piilolinssien kanssa takkuamisen) ja parturitäti hoputti välittömästi penkille, sillä seuraava asiakas oli jo tullut (????). Olivat ilmeisesti varanneet minun operointiini juuri ja juuri kolme minuuttia. No, oli miten oli, nyt on otsatukka kuosissa taas hetken aikaa ja kaapissa pullo sävyttävää hoitoainetta, joka ehkä tuo jotain helpotusta tukkaongelmaani. Juureen laitettu tyviväri on yhä edustava, hieman luumuun vivahtava ruskea, mutta muu pääni on palautunut vaalean pähkinänruskeaksi jo n. 2 viikkoa sitten. Olen jo ennättänyt laittaa tähän 8 pesussa (tai lähinnä neljässä) pois lähtevän vaahtosävytteen, mikä auttoikin ehkä viikon. Toivon, että ihmehoitoaine pelastaa, eikä minun tarvi alkaa vielä repiä rahoja uuteen parturireissuun...

Parturista kirmasin suoraan ruokakauppaan, jossa olikin aika paljon väkeä. Olin onneksi kaukonäköisenä nuorena naisena (haha, silmissä näkö yli -6) ostanut lähestulkoon kaiken olennaisen jo pari päivää sitten, joten nyt selvisin kaupasta melko vähällä. Vapun kunniaksi ostin itselleni pizzan (ja toivon, että sen kanssa käy paremmin kuin edeltäjänsä, jota lämmittämään ryhtyessäni tajusin uunin olevan rikki) ja pari tippaleipää. Simaa on vielä entuudestaan nautittavaksi.

Kotosalla istuin hetkeksi siman ja tippaleivän pariin, minkä jälkeen ryhdyin siivouspuuhiin. Imuroin ja kuurasin koko keittiön (kylppärin kuurasin jo pari päivää sitten, joten sille riitti pienenmpi operaatio) ja uudelleen järjestin parit kaapitkin siinä tohinassa. Nyt aion nauttia Jenkkilästä raahaamaani amarettokahvia kauniista kupista (kuvassa oikealla) parin Pandan tummasuklaa -palan kera. Kahvihan on nyt minulla, sillä äitiä se närästi ja isä juo mielellään vahvempaa, mutta Jennille maistuu.

Mitä kauniiseen kuppiin tulee... Katselin näitä Indiskassa jo joskus viime viikolla, ihan vaan piipahtamassa ollessani. Tuolloin maksoi muistaakeni kuppi ja lautanen n. 11 euroa ja tuumin, että ostaisin sitten yhden kun rahatilanne vähän helpottaa. Eilen (ennen kotiin tuloa ja KELAn ilosanomaa) käväisin sitten uudelleen Indiskassa ja etsin kuppia joka puolelta sitä löytämättä. Olin jo ihan maissa siitä, että olin menettänyt tilaisuuteni kauniisiin astioihin, kunnes! Näin "Mid-Season Sale" -pöydässä rakkaat kuppini puoleen hintaan! Hyvä syy ostaa kahdet, saa sitten vieraallekin tarjota näistä. Tosin, jos totta puhutaan niin ainoat vieraani jotka juovat suosiolla teetä taitavat olla äitini ja Mike. Mutta eipä tuo mitään. Olisin ostanut neljät, mutta onneksi en sitten ostanutkaan, kun ei tuo rahatilanne selvinnytkään, vaikka niin olin luullut.

Mitä asumistukiongelmaan yms. tulee, rakas isäni kävi eilen KELAlla vähän "avautumassa" asiasta, jonka tuloksena lupasivat ottaa asian välittömästi uudelleen harkintaan. Yrittivät saada minua tekemään uuden hakemuksen, mutta isä oli fiksuna miehenä ottanut mukaansa jo esim. vuokranmaksukuitit yms. todistukset ja intti asiasta kunnes KELAn täti tuumasi, että mitä jos käsiteltäisiinkin ihan vaan samoilla papereilla... Ah, sitä savolaista sinnikkyyttä! Nyt odotan jännityksellä mitä tuleman pitää, mutta jos ymmärsin oikein, asumistuki napsahtaisi tilille ensi viikolla... Tosin se 9€/arkipäivässä ruokaan aiotaan sitten ottaa samalla pois. Eihän sitä nyt vaan voida IHAN kaikkea luksusta ihmiselle suoda!

Hyvää vappua kaikille sitä juhliville!

...sanaton.

Kotona odotti koulusta tullessa "iloinen" yllätys: KELAlta hylkäävä päätös asumistuesta. Ilman asumistukea minulla ei ole varaa elää Tampereella, joten todennäköisesti tässä on palattava takaisin Seinäjoelle vanhempien helmoihin ja keksittävä hyvin pian mitä ihmettä teen, koska en pääse enää TEVAllekaan mihinkään kuin ehkä kuukaudeksi... Että tällaista sitten. Juuri kun uskoin ettei tästä nyt voida enää syvemmälle suohon upota...

Nyt aletaan kyllä olla siinä vaiheessa missä istutaan tippa silmässä, kädet pystyssä ja sanotaan, että "luovutan". Työttömänähän en voi olla, sillä silloin USAssa asuvan amerikan kansalaisen puolison tulot vaikuttavat työttömyysturvaani siten, että sitä saan käteen 150 euroa kuukaudessa... Tai no, voinhan olla työtön jos otan avioeron.

Potkii, mutta ei rakkaudesta

Jos ei viime viikolla ollut helppoa, niin ei ole ollut tälläkään viikolla. Maanantai koitti liian aikaisin ja InDesign opettajineen vei hermot. Herkullinen pilkunviilaus jatkui mukavalla seitsemän tunnin sessiolla heti tiistaina, minkä jälkeen kirmasin kotiin pyykkäämään, sillä olihan maksanut huimat 3 euroa siitä luksuksesta, että saisin käyttää kellarin pesutupaa puoli päivää (klo 14-21, tosin olin kotona vasta n. 16:30). Olin varannut myös 10 euroa 50 sentin kolikoina, sillä olin kuullut pesukoneen ryöstävän 50 senttiä per 10 minuutin pesu, enkä tiennyt paljonko voisin/ehtisin pestä ja kauanko yksi pesu kestäisi. En myöskään tiennyt millainen kuivaussysteemi on odotettavissa ja pitääkö siitä maksaa.

En todellakaan ole luontainen pyykinpesijävirtuoosi, etenkään jos huone sisältää mitä hurjempia laitteita ja namiskuja ja käyttöohje on tyyliin "laita raha, valitse ohjelma". Löysin kuitenkin virtakatkaisimen ja jopa vedenkin sain käännettyä päälle pienen itkupotkuraivarin jälkeen. Rahojani en kuitenkaan saanut käytettyä, sillä kone lähti ilman niitäkin käyntiin. En huomannut seinässä olevaa lukollista "rahastuskaappia" ennen kuin kone oli jo päällä. Jostain syystä rahani ei sinne sitten enää kelvannutkaan. Hmmm. Noh, parempi niin, säästinpähän euron. Se oli nimittäin 50 senttiä per 20 minuuttia ja pesuaika oli n. 40 minuuttia. Koska kuivaushuone ilmoitti pörräävänsä automaattisesti 4h, laitoin sen saman tien päälle, että saisin hurinan loppumaan yhdeksäksi. Lapussa ilmoitettiin koneellisen liinavaatepyykkiä kuivuvan n. tunnissa. Mielenkiintoista kyllä edes alushousuni eivät olleet täysin kuivia kolmessa tunnissa. Tietääkseni takamukseni ei ole esim. normaalia pussilakanaa suurempi.

Kello yhdeksän rehasin puolikosteat pyykkini sadattaen ylös ja aloin viritellä vaatteita sekä pyykinkuivaustelineelle, että telineen loppuessa naulakkoon, henkareihin yms. Onneksi en odottanut vieraita, sillä kaikenkirjava alusvaatekokoelma ei ehkä olisi tehnyt parasta vaikutusta. ONNEKSI en myöskään pessyt kahta koneellista, vaikka olin aluksi suunnitellut peseväni myös pyyhkeet. Mihinköhän olisin ne laittanut kuivumaan?

Tänään "nautin" koulussa ryhmätyön ihmeistä työnhakukampanjan suunnittelun merkeissä. On hienoa, että meistä kaikista tehdään yhteinen esite, jossa mainostetaan myös koulutustamme, mutta olen ainoa, jolla on "vain" medianomin paperit ja työkokemus kuukausina voidaan oikeastaan laskea kahden käden sormilla (ja tämän koulutuksen kannalta oleellinen työkokemus yhden käden sormilla). Aionkin siis lykätä esitteeseen itsestäni mahdollisimman beibennäköisen kuvan, jotta erotun edes jotenkin joukosta...

Kesken iloisen taitto-operaation saan äidiltä tekstiviestin. He olivat matkalla Lappiin viettämään n. viikon mittaista lomaa luksusasumuksessa, jonka olivat saaneet joululahjaksi käyttöönsä viikoksi ihan ilmaiseksi. Auto oli kuitenkin sanonut sopimuksensa irti (tai siis kuulemma sanonut "poks") jossain Kemin lähistöllä ihan yks kaks. Hinausauto vei väsyneet matkalaiset iltapäivällä Kemiin n. 10 tunnin ajon jälkeen. Kemissä he saivat ruokaa syödäkseen ja pienen jaloittelutauon, minkä jälkeen selvisi että jokin varsin olennainen osa auton moottoria oli rikkoutunut. Jokin kumihihna, johon käsiksipääsyä varten pitää koko moottori purkaa osiin. Asiaa ei edes ehdittäisi tutkimaan päivässä. Diagnoosi oli, että auton korjaamiseen menee n. 1-2 viikkoa ja lähemmäs 2000 euroa rahaa, jota vanhemmiltani ei todellakaan tuosta vaan löydy, eläkeläisiä kun ovat. 280 euroa vuokra-autosta, jolla pääsisi takaisin Seinäjoelle, sekä 80 euroa bensoihin. Loistavaa. Loma oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan ja v*tutus on mahtava, ahdistuksesta puhumattakaan.

Istuin tänään tovin sängyn reunalla ihmetellen ääneen mitä ihmettä me olemme tehneet ansaitaksemme jos jonkinlaiset ongelmat elämässämme näinä viime vuosina? Koko perhettä on koiteltu oikein olan takaa, eikä loppua koettelemuksille tunnu näkyvän. Isältäni pari vuotta takaperin leikattu syöpäkin on uusiutunut ja uusi leikkaus odottaa vielä kevään/kesän aikana. Siskon avioliitto päättyi eroon ja muuttoon meni pitkä penni - etenkin vanhempieni pussista. En voi olla tuntematta syyllisyyttä, sillä vanhempanihan ne maksoivat myös oman vuokratakuuni, jotta pääsin tänne Tampereelle opiskelemaan. Olo ei ole millään tavalla järin fantastinen juuri nyt. En todellakaan ymmärrä miten kaikki mahdollinen paska kaatuu juuri meidän perheen niskaan näinkin vuolaana virtana...

Niin ja, mainitsinko että toinen siskoni on juuri saamassa kotinsa massiivista, huippukallista remppaa valmiiksi alakerran lähes täydellisen vesivahingossatuhoutumisen jäljiltä? Niinpä niin...

Yllätysvarsa

Vasemmalla, melko huonolaatuisessa (tallin hämyssä ja ilman salamaa) kuvassa pieni ihme ja yllätys: Diila-tamman pikkuinen, musta orivarsa n. kahden päivän iässä. Vauva on muuten musta, kuten emänsä, mutta sillä on otsassa harvinaisen selkeä, suuri valkoinen puolikuu. Pieni ja heiveröinen kaveri vielä, mutta eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Yllätysvarsa tämä todellakin oli, sillä kun Diila syksyllä tuotiin Virosta, ei kenelläkään ollut mitään aavistusta siitä, että tamma on kantavana. Epäilyttävästi tamman maha kasvoi, mutta vahvistus raskausepäilyille saatiin vasta n. 1,5 viikkoa ennen kun vauva jo tuppasi maailmaan! Ja laskettu aikakaan ei ollut vielä! Kovasti oli pienellä kiire maailmaan, sillä kolmesta nyt varsovasta tammasta tämän kaverin oli määrä syntyä viimeisenä. Kahta muuta vielä odotellaan.

Nyt olen kotiutunut takaisin Tampesteriin ja sisäänajan perjantaina saapunutta hienoa kiertoilmauuniani (joka haisee tämän sisäänajon aikana aivan järkyttävälle). Aion myös nauttia nyt suuren kupin teetä ja äidin tänään leipomia tuoreita sämpylöitä. Nams. Kaupassakin jaksoin vielä käväistä, vaikka matkalaukkujen rehaaminen vaatikin veronsa. Viikonloppu muualla teki hyvää, hevoset eritoten. Seuraavan kerran matkaan E-Pohjanmaalle äitienpäiväksi - ja ratsastustuntikin on jo toki varattuna.

No niin...

Täällä taas, enemmän tai vähemmän. Eipä noin pitkää taukoa olekaan hetkeen ollut, mutta on pitänyt tässä nyt vähän selvitellä ajatuksia ja onpahan muutenkin ollut jos jonkinlaista haastetta viikon mittaan. Taisinkin jossain vaiheessa mainita, että uunini ei toimi. Hellan levyt toimivat, mutta uuni ei lämpene kuin n. 175 asteeseen - ja siihenkin menee tunti päästä. Kun olohuoneen kattolamppuun oli viimeinkin saatu uusi johdotus, niin että se toimii (jes!), raportoin vuokraisännälle rikkinäisestä uunista. Asiaa tovin pohdittuaan, hän päätyi ostamaan uuden ja kertoi, että uuni toimitetaan minulle tällä viikolla ja että asentajat ottaisivat minuun suoraan yhteyttä. Noh, tietenkään mitään ei kuulunut, kunnes torstaina soittivat aamupäivällä ja sanoivat tulevansa perjantaina klo 12 jälkeen uunia asentamaan ja ilmoittivat, että jos se ei sovi, niin sitten "menee todella pitkä aika". Hyvät vaihtoehdot. Etenkin kun olin juuri n. 30minuuttia sitten maksanut junaliput Seinäjoelle perjantaiseen junaan, joka lähtee klo 12. Liikkeestä luvattiin ottaa pian uudelleen yhteyttä, mikäli saisivat jonkun asentamaan uunia aiemmin. Eivät saaneet ja kuulemma vuokraisäntänikin olisi poissa kaupungista perjantaina, joten uhkasivat ottaa häneltä avaimet ja käydä kämpillä omin nokkineen. Suostuin pitkin hampain ja päätin viedä kaiken arvokkaan mukanani vanhempieni luo. Parin tunnin kuluttua kuitenkin vuokraisäntäni soitti ja ilmoitti suunnitelmiensa muuttuneen ja tulevankin nyt sitten asentajien kanssa kämpälleni perjantaina. Mahtavaa. Ei tarvinne sanoa että siivosin ja tiskasin ihan intona vielä perjantaiaamuna ennen lähtöäni S-joelle... minkä tuloksena tavaroiden pakkaus tapahtui n. 5 minuutissa heitellen ensimmäisenä käteen tulevat asiat laukkuun. Ensimmäisenä siellä oli tietenkin ratsastushousut.

Koulussa oli kökköä, sekin vähä mitä sitä nyt oli. Harrastimme ryhmätöitä ja neuvottelutaitoja ja sain huomata, ettei kumpikaan noista ole minun ominta aluettani, sillä haluan johtaa, enkä antaa missään periksi. "Sympaattisuusneuvottelun" lopputulos oli se, että koko luokka pääsi yhteisymmärrykseen - minua lukuunottamatta. Palaan tähän vielä myöhemmin...

Miken kanssa oli taas vähän tiivis viikko, jos jonkinlaisia väärinkäsityksiä ja minä nyt vetelin vähän ylisuuria härkäpapuja nenään ja heitin aikamoista angstia. Olemme kyllä kaksi sellaista jästipäätä, että huhhuh. Olemme kumpikin äärimmäisen vahvoja persoonia - Mike vain hiljaisemmalla tavalla. Riitelemme harvoin mistään, mutta joskus nämä etäsuhteet vaan ottavat koville, etenkin kun siihen heitetään päälle kaikki muu stressi töissä, koulussa ja milloin mitäkin. Sen lisäksi Mike onnistui joutumaan elämänsä ensimmäiseen (ja toivottavasti viimeiseen) autokolariin - tehdessään U-käännöksen siinä missä sitä ei saisi tehdä. Niiiiinpä. Siitä rapsahti 80 dollarin sakot ja kuskinpuoleinen etuovi meni lunastuskuntoon, sillä joku valopää joka tuli takaa päätti lähteä vasemmalta ohittamaan autoa joka HIDASTI ja vilkutti vasemmalle. Jännityksellä odotamme mitä tästä vielä seuraa - ja kuinka kallis reissu. Onneksi Mike on (shokkia lukuunottamatta) ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt alkuun oli niskoja ja päätä särkenyt (onneksi ei ollut aivotärähdystä). Mike on nyt kuitenkin SAATAVA Suomeen kesällä, tai muuten tässä pimahtaa itse kukin. Yngh.

Hiljaisuus ja yksinolo tuntuvat oudolta sen jälkeen kun kaksi vuotta läsnä on koko ajan ollut JOKU. Hiljaisiksi luulemistani naapureista on kuoriutunut bilehirmuja ja joku väkivaltainen yökin on jo koettu... Mahtavaa. Lisäksi koko viikon alakerrassa on tehty remppaa, minkä ansiosta heräsin myös vapaapäivinäni hyvissä ajoin "virkeänä" koko taloa tärisyttävään poraukseen - noin neljän tunnin yöunien jälkeen (kiitos bilettävien naapureiden). Ei ihme jos tässä on ollut hieman hermot kireänä?

Lisäksi päätin juuri tällä samaisella kaaottisella viikolla kokeilla ylikuiviin silmiini piilolinssejä. Onpahan sekin ollut seikkailu. Silmiin saaminen on hankalaa, mutta silmistä pois saaminen vielä hankalampaa... Olen jo meinannut kahdesti heittää pyyhkeen kehään ja tällä hetkellä pidänkin silmälaseja, sillä kynsin sitten oikeaa silmääni aikalailla eilen kun yritin kiireessä linssiä pois silmästä, eikä linssi tahtonut tulla ulos sitten millään. Huoh. Laser-leikkaus, kiitos!

NYT kuitenkin ollaan taas päästy elämän syrjään kiinni. Kahden päivän ratsastusrupeamat ovat tehneet omalla terapeuttisella tavallaan ihmeitä, puhumattakaan Diila-tamman yllätysvarsasta jonka pääsin näkemään vain päivän ikäisenä! Elämää helpottaa myös Kelalta pamahtaneet rahat, jotka takaavat sen, että saan seuraavan vuokran maksettua. Helpotti.

Tässäpä musaa vielä loppu viikonloppuun:

Jonkinmittainen tauko

Taas kaatuu liikaa p*skaa niskaan yhtäaikaa, joten siitä tämä hiljaisuus, joka jatkunee vielä jonkin aikaa.

Shut up!

Naapurissa on bileet. Taas. Vielä viime viikonloppuna ihmettelin, miten täällä on NIIN hiljaista. Aina. Mutta ehei, keskiviikosta asti täällä on juhlittu jotain elämää suurempaa. Eikä minua ole kutsuttu! Mutta tällä kertaa siellä on varmaankin jotain teinejä (ainakin henkisesti), sillä meno kuulostaa aika vauhdikkaalta ja pissismäiseltä. Hillitöntä kikatusta, kiljumista ja untsi-untsi-untsi-musiikkia ollaan kuunneltu jo pari tuntia. Näinä hetkinä toivoisin pystyväni hakkeroitumaan heidän stereoihinsa ja ilahduttamaan heitä tällä julmetun ärsyttävällä, ikivanhalla renkutuksella, joka sopisikin teemaan (mikäli "sleep with me" ymmärrettäisiin tässä tapauksessa ihan viattomana nukkumisen käsitteenä):

Oli miten oli, lauantaini on ollut sinänsä tuottoisa. Heti aamusta imuroin, pyyhin pölyt ja siivosin kylppärin, tiskasin ja otin oikein kunnon suihkun kaiken tuon päätteeksi. Mukavaa yksiössä on tosin se, että sen siivoaa nopeasti, eikä imuriakaan tarvitse irroittaa seinästä kertaakaan. Suihkun jälkeen hiukoi, joten söin herkullisen tomaatti-pesto-mozzarella-leivän ja huomasin, että Oivallus sopii tähän tarkoitukseen yllättävän hyvin!

Olen tietoinen siitä, että syön mitä tahansa missä on tomaattia, mozzarellaa ja pestoa - tai basilikaa. Kaikenlaiset leivät ovat siis suurta herkkuani ja täyttävätkin kivasti. Huomenna pitänee hakee jotain sapuskaa, ellen halua syödä kolmatta kertaa tällä viikolla lihapullia ja muusia. Enkä ehkä halua. Enkä myöskään oikein usko, että elän koko päivän esim. munakokkelilla.

Isä kävi tänään kylässä ja toi viltin sekä jotain vanhempieni luo unohtamiani juttuja JA äidin leipomia sämpylöitä ja pullia! Joimme kahvit, keskustelimme koulusta ja siitä miten täällä on "hommat lähteneet käyntiin" ja sitten isä suuntasikin jo kohti kotia. Syy tähän pikaiseen visiittiin oli se, että isä oli ohikulkumatkalla syntymäpäiväjuhlilta tullessaan. Olipa mukavaa!

Huomiselle ei juuri ole vielä suunnitelmia, riippuu hieman säästäkin mitä tässä tehdään. Kaupassa lienee pakko pikaisesti pyörähtää ja jos ei sada mitään epämääräistä niin voisi samalla kävellä vähän pidemmältikin. Mieli tekisi mennä käymään siellä vohvelikahvilassa, josta olen nyt kuullut (herkullista) juttua, mutta enpä taida sinne yksin viitsiä lähteä... Ensi viikonloppuna ajattelin käydä vanhempieni luona (ja samalla ratsastamassa), jos uskallan heittää 50-60 euroa junalippuihin... Ouch. Kolmen viikon päästä (?) olisi jo äitienpäiväkin ja sitten ainakin pitää mennä käymään. Mutta puudelia on niin ikävä!

Kokkeli ja ballerinat

Elämäni ensimmäinen aivan itse tehty munakokkeli, tadaa!

Se, etten koskaan ennen tätä iltapäivää ollut tehnyt munakokkelia lienee huvittavaa ja ehkä jokseenkin surullistakin, ottaen huomioon ikäni ja sen, että olen ennenkin asunut yksin. Jotenkin olen kuitenkin aina onnistunut välttämään ruuanlaittoa - etenkin jos siihen liittyy kananmunat. Tänään tarkoituksenani oli tehdä tonnikalasalaattia iltapäivällä, mutta salaatti olikin kokenut jonkinlaisen pikanahistumisen, joten se jäi sitten. Kokkelista tuli kuitenkin HERKULLISTA, eikä joukkoon eksynyt yhtään munankuorta, vaikka surkea olenkin rikkomaan munia! Hyvä minä!

Kaupassa tuli käytyä, sillä muutamia perusaineksia oltiin vailla. Ruokakauppa oli auki hieman vajaalla miehityksellä, mutta eipä tuo mitään. Tiimarissakin tuli käytyä ja ostettua kaikenlaista hyödyllistä opintoja varten, kuten pari muovitaskua ja kunnollinen, ohut kansio. Samalla piipahdin myös Seppälässä, josta edullisia ballerinoja etsiskellessäni silmääni osui nämä:

Kukkaballerinat 9,95€

Tänäänhän taivaalta satoi milloin mitäkin, mutta eilenkin oli niin lämmintä ja aurinkoista, että kohta näillä varmaan uskaltaa jo aamusta lähteä koululle. Tai ainakin sitten illemmalla kauppaan. En meinannut ensin uskaltaa koko ballerinoja edes kokeilla, vaikuttivat niin... noh, kukkaisilta. Rohkaistuin kuitenkin lopulta sovittamaan ja nelikymppinen istui jalkaani yllättävän hyvin, kolmeysin ollessa hivenen pinkeä. 39,5 olisi minulle juuri SE oikea koko, mutta eihän sitä yleensä mistään saa. Huokean hinnan nimissä pystyn hyväksymään sen, että ballerinoissa saattaisi olla hieman kasvunvaraakin. Mutta, jalassa pysyvät. Ja liian pieniä kenkiä en enää aio ostaa (kerran on sekin virhe tullut tehtyä).

On tässä jonkin verran tullut ihan opiskeltuakin. Englannin kielioppia (kyllä vaan) on tullut väännettyä, sekä niitä Word-tehtäviä. Viikonlopuksi olisi vielä ohjelmassa lisää englantia ja ehkä jotain muutakin.

Viime yönä heräsin neljän aikaan järkyttävän huonoon oloon ihan hikisenä. Ei ollut mukava kokemus. Ei mitään aavistusta mistä moinen ällötys tuli yks kaks keskellä yötä, mutta olin onnellinen, ettei aamulla tarvinut rehautua koulun penkille huonosti nukutun yön jälkeen. Kuiva kurkku, sekä ajoittainen kurkkukipu ovat myöskin olleet ongelmana viime aikoina. Joka toinen tuntuu olevan nyt kipeänä, mutta omalla kohdallani sairastuminen kyttäilee jossain puskissa...

Hyvää (ja tervettä) viikonloppua kaikille!

PS. Tulipahan mieleen, että vieläkö te vanhaa blogiani seuranneet olette mukana? Lukijalistani on kovin suppea tätä nykyä...

Kosmetiikkaa ja teetä etäpäivänä

Tänään nautin ensimmäisestä etätyöpäivästäni saatuani armahduksen Excelistä. Heräsin toviksi ennen puolta kahdeksaa, tsekkasin sähköpostit, moikkasin Mikeä ja painuin takaisin petiin. Virkosin uudemman kerran vasta kymmenen jälkeen ja päiväni starttasi unisena ja laiskana. Sain kuitenkin aikaiseksi aamupalaa ja teetä ja onnistuin katsomaan kahden viimeisen päivän Emmerdalet suhteellisen kivuttomasti netistä (normaalisti Katsomo takkuaa AINA, mutta nyt kun mukana oli mainoksia, kaikki näkyi aika hyvin... outoa?). Aamiaisen ja Emmerdalen jälkeen vuorossa oli reipas tiskausrupeama ja kunnon jynssäys suihkussa.

Pikkuhiljaa pukeuduin, selailin koulujuttuja netistä, hoidin koulun sähköpostit kuntoon ja keräsin roskat yhteen pussiin. Lopulta iltapäivällä iskin pinkit vagabondini jalkaan ensimmäistä kertaa ihan kunnolliseen ulkokäyttöön ja suuntasin roskiksien kautta kauppaan. Tein kunnon kauppaostokset, niin ettei nyt ihan heti tarvi lähteä taas ja bongailin samalla Anttilan kosmetiikkaosastolta jotain vekkulia (kuvassa), kun olin kunnon kuorinta-ainetta lähtenyt hakemaan. Lumene Natural Code -sarja oli tarjouksessa "ota kolme, maksa kaksi", joten nappasin kaksi hentoista pastellilakkaa mukaani. Nuo Natural Code -lakat ovat nykyään ahkerassa käytössä. Siis minullahan oli muutama lakka noista jo ennestään. Natural Code -kynsilakoissa on melko kevyesti pigmenttiä, joten useampaa kerrosta tarvitaan, etenkin näissä pastellilakoissa. Jos levität vain yhden kerroksen, tuloksena on hivenen kimalletta. Kokeilin jo kumpaistakin ja tulin siihen tulokseen, että ainakin kolme kerrosta täytyy olla ennen kuin lakalla saadaan peittävyyttä, mutta samalla yksi kerros esim. tuota vihreää lakkaa (28 Spring Meadow) näyttää aika makealta esim. hieman persikkaisen oranssin lakan päällä. Sininen sävy (31 Salty Splash) puolestaan on kaunis, hentoinen väri, joka ehkä parhaiten toimii yksikseen - ainakin minulla. Leikkasin myös kynteni ihan lyhykäisiksi, sillä tarkoituksenani on nyt kokeilla vähän erikoisempia värejä niihin... Olen nimittäin oppinut lakkaamaan kynteni jo melko hyvin!

Mitä itse kuorintavoiteeseen tulee... halusin jotain, mitä käyttäessä todella tuntuu siltä, että iho puhdistuu ja uusiutuu. Tämä todellakin teki tehtävänsä. En suosittele tuotetta kovin kuivalle, herkälle tai ohuelle iholle, sillä aine oli aika "hiekkaista". Tuotteen annetaan myös vaikuttaa n. minuutti ennen iholle pyörittelyä ja huuhtelemista. Ihanaa tässä kuorinnassa oli ehkä se mahtava viilentävä tunne, mikä iholla oli aineen vaikuttaessa. Päälle kunnon kosteutus ja ah, poski on siloinen!

Toinen miellyttävä löytö tänään oli Twinings-teelajitelma, jossa yksi tee oli kaneli-, omena-, rusinatee jonka tuoksu oli kuin amerikkalaisista "holiday season" -kynttilätuoksuista. Juon juuri kyseistä teetä. Tuoksu on todellakin hyvin jouluinen, mutta maistan lähinnä ehkä omenan, joten mitenkään ällöttävältä tämä ei maistu.

Huomenna edessä on toinen etäpäivä (sain hyväksiluvun myös Photoshopista) ja tarkoituksenani olisi käydä kämppä läpi ja tarkistaa, että kaikki on siistinä, nimittäin isukki aikoo piipahtaa kylässä lauantaina samalla kun käy jonkun sukulaisensa (?) syntymäpäivillä jossain näillä suunnilla. Voisin leipoa tuon suklaakakun tuolta pois... Tai ainakin yrittää. Kun ei tässä nyt tupareitakaan ole tullut järjestettyä.

Aleksanterinkadulla koulun jälkeen

Tänään oli melkoisen turha päivä koulussa. Opiskelimme näet Wordin käyttöä. Viimeisessä 20 minuutissa ilmenivät ensimmäiset ja ainoat asiat, joihin en ollut koskaan Wordia käyttäessäni vielä törmännyt, mutta epäilen hieman, etten ehkä törmääkkään. Aktiivinen mieleni turhautui simppleiden perusasioiden pitkällisessä käsittelyssä, mutta aina ei voi voittaa. Juttelin opettajan kanssa myös Excelistä ja tietokannoista, kertoen että olin niitä jo aikaisemmissa kouluissani käynyt läpi (vaikka en todellisuudessa tietokannoista varmaan juuri mitään muista, muuta kuin sen että kuivaa se oli) ja että hyväksiluku on kuulemani mukaan mahdollinen. Hän lupasi lähettää minulle sähköpostilla jonkinlaisen tehtävän (ilmeisesti selvittääkseen olenko todellakin guru), mutta kyllä niistä selvitään, en nimittäin todellakaan halua palata tietokantojen pariin enään koskaan, jos sitä voin suinkin välttää.

En nyt sitten oikein tiedä pitäisikö minun huomenna rehautua koululle vai ei, alustavasti nimittäin puhuimme vain tästä päivästä ja sitten korvaavuuksista. En toki mielelläni turhaan kuluta bussikorttia (ja rahojani koululla syömiseen), ellei pakko ole. Perjantaina luvassa olisi Photoshoppia, mutta kuulemma niin perusteita, että liekö minun mitään järkeä osallistua koko touhuun. Hieman harmittaa, sillä toivoin että oppisimme jotain uutta ja jännittävää myös ehkä jostain toisesta ohjelmasta, mutta... En sitten tiedä pitääkö minunkin käydä siellä kääntymässä ja toteamassa, että todellakin saan kurssista hyväksiluvun. Ngh.

Eilen illalla fiilikset olivat aika maissa, vaikka Siwasta löytynyt pesto pelastikin tylsänpuoleisen päiväni. Oli jotenkin varsin yksinäinen ja surrealistinen olo - ja nukutti. Nytkin nukuttaa. Puoliunessa katsoin juuri Celebrity Apprenticea ja nyt olisin valmis sänkyyn - teekupin jälkeen.

Tänään koulun jälkeen käväisin ystäväni kanssa hänen kovasti suosittelemassaan Pizzeria Napolissa (kuvassa) syömässä varsin herkulliset pizzat - vaikka valintani kuulemma olikin TYLSÄ. Kiitti vaan, otin sentään urheasti pizzaani myös niinkin "eksoottista herkkua" kuin salamia, vaikka yleensä se on se perus kinkku-ananas. Ja kylläpä oli hyvää! Nams! Toistekin menen varmasti, jos seuraa saan. Hintakaan ei niin paha ollut. Ehkä pieni osa suli kotimatkalla kävellessä... Tai ainakin niin haluan uskoa. Eipä tosin ole tuon pizzan jälkeen nälkä ollutkaan, joten pizzahan voisi olla melkein dieettiruokaa... ellei ihmistä aina rohkaistaisi syömään vähemmän ja useammin...

Oppimista

Tänään oli ensimmäinen päiväni koulussa ja aika meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja pääsin kotiinkin jo hieman kolmen jälkeen, mikä oli mukavaa. Tai siis, koulusta pois.

Aamulla olin lievästi sanoen paniikissa kun kuvittelin myöhästyväni bussista, kunnes tajusin, että oikeaan paikkaan meneviä busseja on viisi ja niitä lähtee suunnilleen 2 minuutin välein. Onnistuin rehautumaan oikeaan bussiin ja koululla vielä ihan oikeaan luokkaankin ilman suurempaa katastrofia. Ensimmäiset tunnit kuluivat "ryhmäytymisen" merkeissä, eli käytännöllisesti katsoen erilaisia kummallisia leikkejä leikkiessä. Osa "leikeistä" meni hiukkasen yli hilseen, samoin kuin osa itse opetuksestakin, sillä minua ärsytti se, että koko jutun syvin pointti oli se, miten ihmiset muka pelkäävät mokaamista, kammoavat häviämistä ja jännittävät esiintymistä. Yleistämistä. Olen sentään Facebookissa mukana ryhmässä "Awkward moments define my life"... Eli mokaaminen on tällainen normaali olotila. Jonkun pitää joskus hävitäkin ja jos se olen minä, ei maailma siihen lopu. Esiintymistä en ole koskaan vielä erityisemmin jännittänyt, enkä usko että alan jännittää sitä vastaisuudessakaan. En myöskään osaa pitää suutani kiinni (hah, siinä taas mokailua), enkä osaa hillitä sarkastista luonnettani, joten taas tänään on tullut oltua suuna ja päänä. Jipii.

Koulun jälkeen tepsuttelin kuvassa olevaan rakennukseen haalimaan itselleni bussikorttia ihailtuani ensin kojuja täynnä olevaa toria. Aion kyllä tuhlata pari euroa lakritsiin lähipäivinä! Tai ehkä ostan jotain tuoretta leipää, mehua tai muuta ihanaa... Nams.

Sittemmin olen viettänyt päiväni lähinnä röhnöttäen, päänsärkyä parannellen, päikkäreistä nauttien ja erilaisia tv-ohjelmia katsoen. Nyt olen menossa nukkumaan, että jaksan taas aamulla panikoitua siitä miten käytetään paikallisliikennettä!

Ensimmäinen aamu

Hyvää huomenta. Tai aamupäivää. Tänään on ensimmäinen aamuni yksin uudessa asunnossani. Heräilin pitkin yötä, mutta sain pakotettua itseni pysymään sängyssä lähes kymmeneen selittämällä itselleni, että seuraavaan "rentoon aamuun" on lähes viikko aikaa. Sohvasänky ei ole sinänsä mikään ideaalipeti, että se on aika jämäkkä (mikä varmasti sopisi hyvin selällään nukkuville) ja leveyttä on levittämättä vain 80cm. En ole koskaan nukkunut niin kapeassa sängyssä ja vuosikaudet vähintään 120cm leveässä sängyssä nukkuneena havahduin vähän väliä siihen karmaisevaan tunteeseen, että olen putoamassa. Mutta eiköhän tuohonkin totu. Ja voinhan levittää sen 160cm leveäksi, jos tahdon. Saattaa ollakin, että viikonloppuisin voisin tuon tehdä, sillä arkiaamuna kaikenlainen ajan säästö on paikoillaan. Aloitin aamuni testaamalla, miten onnistuu Rooibos Kiraffi-teen valmistus hienossa kahvinkeittimessä. Hyvinhän se onnistui, eikä tarvinut siivilöidä moskaa kupista - jes!

Testasin samalla myös leivänpaahtimeni sämpylätoimintoa lämmittämällä croisantin rapeaksi ja hyvin toimi sekin. Teen ja croisantin seurana oli appelsiinimehua ja vadelmajugurtti, joka nyt jäi kuvasta pois kun hotkaisin sen ensihätään heti herättyäni. On muuten myös erikoista juoda välillä teetä "normaalikokoisesta" mukista yleensä käyttämäni 0,4l mukin jälkeen... Mutta, joinkin sitten heti kaksi kuppia.

Ensimmäinen yksin vietetty yö omassa kodissa (?) oli aika jännä. Etenkin kun se oli viikonloppuyö. Asuinrakennukseni on ihmeellisen rauhallinen, mutta onneksi sentään jossain lähistöllä ulkona riehui joku juoppo, ettei olisi tullut aivan surrealistinen olo. Onhan se mukavaa asua rauhallisessa talossa, mutta samalla tuntuu siltä, niinkuin olisi yksin koko rakennuksessa. Olenkin nyt elämäni ensimmäistä kertaa pitänyt radiota päällä miltei koko ajan. Yleensä en mokomaa edes kuuntele. Täydessä hiljaisuudessa on kuitenkin vähän outo olla, kun vanhempieni luona sellaista harvoin oli.

Nopea ensivaikutelma Tampereesta on, että ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen avoimemmilta kuin Pohjanmaalla. Vieraat ihmiset saattavat alkaa juttusille ja silmiinkin katsotaan. Huolestuttavaa!

Silmäys uuteen asumukseen

Kiinteistönvälittäjä ja Runo

Meidän kiinteistönvälittäjä ei olekaan mikä tahansa kiinteistönvälittäjä, hän on myös kahvila Runon onnellinen omistaja. Asia selvisi meille, kun soitimme asunnon avaimen hakemisesta ja rouva pyysi hakemaan avaimia kahvilastaan, jossa hän tarjoaisi meille samalla kahvit (ja tarjosi muuten omatekoiset (valtavat) korvapuustitkin). Kahvila oli ihana, vanha, romanttinen ja antiikilla höystetty. Päätinkin jakaa muutamat napsimani kuvat kanssanne, tosin niitä on niukasti, sillä en kehdannut kuvata kanssaihmisiä, vaikka he ystävällisiltä vaikuttivatkin. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja tulijoita ja menijöitä moikattiin tasaiseen tahtiin. Olipahan kulttuurishokki jurottaviin pohjalaisiin tottuneelle!

Saimme heti uuden ystävän vanhemmasta herrasmiehestä, jonka kanssa päädyimme jutustelemaan villakoirien erinomaisuudesta, sillä hänellä oli mukanaan söpö musta toyvillakoira. Runossa oli tunteikas, syvänpunainen vessa, johon ihastuin niin paljon, että oli pakko ikuistaa itseni vanhan ja haalean peilin edessä.

"Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti."

Oletettavissa on, että sunnuntaina (tai ehkä jopa huomenna) saan myös julkaistua jonkun kuvan asunnostani. Tällä hetkellä KAIKKI on vielä vaiheessa itse huoneen osalta, keittiö, vaatehuone ja kylpyhuone ovat valmiit. Kaipaan suihkua, mutta riemuitsen hyvin toimivasta mokkulasta, jonka avulla tämäkin postaus oli mahdollinen!

Raitapaita

Olen viimeiset pari päivää viihtynyt uudessa puna-valkoraitaisessa KappAhlin paidassani, jossa on vekkulit 3/4-hihat (tavallaan rullattuna hieman ylös) ja epätasainen helma. Pituutta paidalla on niin paljon, että se kävisi mekosta uskaliaimmille. "Uusiin" hiuksiini olen vallan tyytyväinen. Tummempi, kylmempi sävy antaa hieman jotain särmää muuten melko tavalliseen tukkaani. Ehkä jos jotain voisin tähän lisätä, iskisin sekaan jonkun hurjan violetin raidan tai muuta vekkulia, mutta helpompi tätä on kasvattaa yksivärisenä. Otsatukastani en vieläkään ole raaskinut luopua - siitä on tullut osa minua näiden viimeisten vuosien saatossa. Muuttoni on hieman aikataulusta jäljessä, sillä muutamia kalusteita ja tavaroita en saanut ennen tätä päivää ja sängyn noudamme huomenna vasta Tampereelta.

Eilen oli viimeinen päiväni töissä. Tunnelma iltapäivästä oli aika haikea, minusta oli pidetty enemmän kuin olin arvannutkaan - tai ainakin sellainen kuva jäi tilanteesta jäi. Eräs vanhemmista virkailijoista rutisti minua lujasti, miltei tippa silmässä ja vannotti tulemaan pian käymään. Pari uutta Facebook-kaveria tarttui mukaan työn kautta, mitä en olisi joulukuussa uskonut. Työtäni minun tuskin tulee kovasti ikävä (ajattelen vain exceleitä ja ikävä kaikkoaa), mutta ihmisiä kylläkin. Tapasin muutamia todella mukavia, eri-ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa tulin hyvin toimeen ja joita saatan hieman ikävöidäkin.

Nyt täytyy kuitenkin pakkailla viimeiset tavarat laatikoihin ja valmistautua suuntamaan aamusta Tampereelle!

 

(kännykkäni soittoääni)

Pääsiäisen jälkeen

Arjessa ollaan taas, vielä päivän verran. Sitten menee hulinaksi, kun pitäisi alkaa tehdä muuttoa. Tämä päivä oli kyllä varsinaisen epäpehmeä (???) lasku arkeen, sillä heti aamusta KAIKKI tuntui menevän ihan piut paut pout. Vuoronumeroautomaatti oli ollut heti aamusta tiltissä, samoin kuin kone jonka avulla kaikki pyörii. Laitteet oli buutattu ja kaiken piti olla OK, mutta kohtahan kaikki oli uudemman kerran tiltissä, närkästyneiden asiakkaiden näyttäessä jokseenkin hapanta naamaa ja uuden harjoittelijan ihmetellessä onko meininki aina tällaista.

Ruokatuntiin asti päivä oli tiivistä (no, aika tiivistä) uuden harjoittelijan perehdyttämistä ja iltapäivän parturiajasta hössäämistä. Iltapäivä tuntui matelevan, kunnes koitti aika lähteä parturoitavaksi. Selvisin operaatiosta aika ennätysmäisessä kahdessa tunnissa, tuloksena miellyttävä tukka. Hiukset ovat taas hieman tummemmat (aiempi värini oli jo muuttunut suunnilleen maitosuklaanväriseksi ja lämpimäksi) ja ihan aavistuksen violettiin vivahtavat - juuri sen verran, että niissä on taas sopivan kylmä sävy. Otsatukka on ryhdikkäämpi ja antaa ilmettä muuten kasvatusvaiheessa olevalle tukalle. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen - ja saan hetken ollakin, sillä rahan kanssa tulee olemaan t-i-u-k-k-a-a.

Pääsiäinen meni aika hiljaisesti ja rauhallisesti, koiraa lenkittäen ja ratsastaen. Perjantaina kävin tunnilla, sekä eilen, todella haikeana. En olisi millään malttanut lähteä tallilta, vaikka aionkin sinne rientää heti, kun pääsen käymään viikonloppuna kaupungissa. Siihen vaan voi mennä hetki, tuo matka kun ei ole mikään halpa - etenkään kun en saa mitään opiskelija-alennuksia... NYYH.

Muutenkin olen aika sekavissa tunnelmissa - toisaalta on iiiiihanaa päästä taas OMAAN rauhaan, OMIEN juttujen (vaikka uusia ovatkin) pariin, mutta samalla olen haikea maisemanvaihdoksesta, lähinnä mitä hevosiin tulee. Ihmisiin en yleensä niinkään kiinny (anteeksi!). Koulunpenkille paluu jännittää, etenkin kun luvassa on vaikka mitä monimutkaisuuksia - puhumattakaan bussilla kulkemiseen opettelusta. Mikeä olen ikävöinyt viime aikoina entistä enemmän viime aikoina. Olisi mahtavaa, jos hän voisi tulla tänne muutamaksi kuukaudeksi... mutta eihän se ole mitenkään mahdollista. Toiveissa olisi edes pari yhteistä viikkoa lähitulevaisuudessa.

Olen muuten aivan rakastunut Valkoinen Lohikäärme -teehen! Se maistuu jotenkin keväälle...

Lauantai löytöjä

Enkelin Eväspussista löytyi jos jonkinlaista uuden asumukseni teemaan sopivaa tavaraa, kuten peltipurkkeja JA se haaveilemani rautalankavati, tai mikä onkaan. Lisäksi mukaan tarttui hulppeahintainen Yankee Candle kynttilä kirsikankukan tuoksussa, sekä muutama pienempi Yankee Candle kylppäriä varten. Näiden lisäksi tuli hankittua kaikenlaista tarpeellista, kuten juustohöylä ja leipäveitsi, sekä varsin komeat keittiöpyyhkeet ja patalappu ja -kinnas. Äiti osti ikään kuin tuparilahjaksi komean valkoisen leipälaatikon, sekä romanttisen lautasliinatelineen liinoineen. Aion kuvata kaikenlaista lisää kun pääsen muuttamaan ja asettelemaan tavaroita ympäriinsä.

Erehdyin sitten käymään myös KappAhlissa, jonka olisin halunnut ostaa likimain tyhjäksi kaiken ihanan ansiosta. Onnistuin kuitenkin marssimaan ulos "vain" kolmen uuden ihanuuden kanssa: luonnonvalkoisen topin, jonka etumukseen rakastuin, merihenkisen puna-valkoraidallisen tunikan, sekä haaleansinisen farkkupaitaa jäljittelevän kauluspaidan kera, jonka ostin vain, koska sain siitä -25%. Alkuperäishinta oli mielestäni jo suorastaan ryöstöä. Vielä jäi mieltä kaihertamaan pari paitaa, mutta elääkin pitäisi... Nytkin jo jännittää, kuinka rouvan käy kun pitää sitä taloutta saada ihan itse pyöritettyä. Paljon vaan kaurapuuroa, kyllä se siitä.

Kangastus

Kotiin palatessani minua odotti tänään ilahduttava näky:

Sohvalle oli levitetty äidin "pikku ylläri": täydellisiä kankaita asuntooni. Alimmaisena on sänkypeittokankaani, jonka äärimmäisen ompelutaitoinen äitini aikoo muuttaa sohvaani sopivaksi. Suuret, kermanvaalealla pohjalla olevat ruusut tulevat koristamaan sohvan kolmea suurinta tyynyä, vaalean roosat pitsiverhot ovat olleet kodeissani ennenkin. Pikkutyynyissä on kukkakuosia ja pastellisävyjä hempeyden takaamiseksi.

Toinen antiikkituolini (vasemmalla) oli saanut uuden, herkän kermaisen ruusukankaan ja niiden seuraan oli liittynyt pieni puinen sohvapöytä, jota ihailin jo aiemmin kirppiksellä. Pöydän taustalla näkyy siskolle ostetut tuolit, alkuperäisine päällisineen.

Lauantaina aion tehdä vierailun pariin suosikkikauppaani siinä toivossa, että löytäisin jotain pientä ja kaunista, kuten seinäkellon ja ah, rakkauteni, peltipurkkeja...