torstai 29. huhtikuuta 2010

...sanaton.

Kotona odotti koulusta tullessa "iloinen" yllätys: KELAlta hylkäävä päätös asumistuesta. Ilman asumistukea minulla ei ole varaa elää Tampereella, joten todennäköisesti tässä on palattava takaisin Seinäjoelle vanhempien helmoihin ja keksittävä hyvin pian mitä ihmettä teen, koska en pääse enää TEVAllekaan mihinkään kuin ehkä kuukaudeksi... Että tällaista sitten. Juuri kun uskoin ettei tästä nyt voida enää syvemmälle suohon upota...

Nyt aletaan kyllä olla siinä vaiheessa missä istutaan tippa silmässä, kädet pystyssä ja sanotaan, että "luovutan". Työttömänähän en voi olla, sillä silloin USAssa asuvan amerikan kansalaisen puolison tulot vaikuttavat työttömyysturvaani siten, että sitä saan käteen 150 euroa kuukaudessa... Tai no, voinhan olla työtön jos otan avioeron.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:(

Jos jotain hyvää, niin ainakin blogisi on hyvin kirjoitettua tekstiä, rehellistä, rohkaisevaa ja pyyteetöntä. Tsemppiä!

T. Kookos

Bisquits kirjoitti...

Hei, nyt on aiheellista valittaa KELA:lle! Kirjoita heille valituskirjelmä, soita, selitä asiasi. Selitä heille, ettei sinulla ole varaa opiskella ilman asumistukea. Tsemppiä!

Nipsu kirjoitti...

Voi itku... Oon samaa mieltä Bisquitsin kanssa, että ehdottomasti valittamaan kelalle ja kertoa miten asiat oikeasti on. Jos siel on yhtään inhimillisiä ihmisiä niin luulis ymmärtävän...

om kirjoitti...

Kela osaa kyllä aina yllättää - siis negatiivisesti. Kertomastasi päätellen ikäviä asioita olisi ollut jo muutoinkin tarpeeksi...
Älä lannistu kuitenkaan. Jaksamista!

Jenni B kirjoitti...

Kiitos kaikki <3