Paljastan aina tyhmyyteni

Mieheni mielestä olen viisas. Sillälailla viisas, että tiedän paljon kaikkea monista asioista, joista "tavis" ei keskimäärin tiedä yhtään mitään. Tylsyyksissäni usein nimittäin päädyn lueskelemaan netistä milloin mitäkin tietoa ja usein mukaan tarttuu mitä erikoisempia faktoja, joita sitten joskus tilaisuuden tullen lauon kanssaihmisteni ällistykseksi. Tiedän siis paljon kaikkea sellaista, mistä ei yleensä normielämässä ole mitään hyötyä. Sen sijaan siitä, mistä olisi normielämässä hyötyä, en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi bussilla matkustamisesta en tiennyt mitään silloin kun muutin tänne. En tajunnut, miten bussin saa pysäytettyä (siis ulkoa käsin) kun eivät ne aina pysähtyneetkään joka pysäkillä, vaikka ne olivat niiden pysäkkejä. Vasta aikani ihmisiä seurattuani, tajusin, että käden tai bussikortin heiluttelu auttoi asiaa, eikä suinkaan tarkoittanut, että vilkuttelit autoilijoille. Sitäkään en toki tajunnut, ettei bussi automaattisesti pysähdy jokaisella pysäkillä jos ei kukaan sisällä olevista ihmisistä painaisi nappia. Nämä on niitä itsestään selviä asioita. Työkaverit tuossa juuri puhuivat siitä, miten heidän 8-vuotiaansa opettelevat nyt isenäistä bussilla matkustamista ja tottahan menin sitten siihen heti laukaisemaan etten sitä itsekään hallinnut ennen kuin vasta 26-vuotiaana, joten ei tenavilla mikään kiire ole.

Koska opin jalon "nyökyttele mukana"-taidon?

Todennäköisesti en koskaan.

Olen huomannut, että viime aikoina olen laukonut useinkin jotain tyhmää ilmoille. Sellaisia juttuja jotka vaikuttivat hyviltä ideoilta, mutta eivät päässeet koskaan koko ajatteluprosessini läpi. Sitten sen tajuaa joskus tunnin päästä että miksi ne ihmiset istuivat vaan hiljaa. Olisi niin mukava kun aivot ja suu toimisivat samalla tahdilla, eikö totta? Ja sekin olisi mukavaa, kun muistaisi, että pitää ilmaista itseään kokonaisin lausein, koska kaikki eivät osaakkaan lukea ajatuksia ja yhdistellä pätkiä järkeväksi informaatioksi. Miehenikään ei aina tajua mitä ihmettä höpisen, kun en muista aina selittää ihan kokonaan, koska olen jo päässäni käynyt kaikki keskustelut valmiiksi...

Tämä kaikki tyhmyys tuli mieleen lukiessa vanhaa postaustani, jossa olin vierailemassa Tampereella hakiessani paikkaa tähän koulutukseen, mihin lopulta pääsin. Rautatieasemalta tullessani en ihan oikeasti löytänyt Hämeenkatua (ei-Tamperelaisille tiedoksi: Se katu joka etenee suoraan siitä rautatieaseman edestä... se pääkatu.). Voi tonttua.

Sen olen muuten täällä Tampereella hahmottanut, ettei minun suinkaan kannata opiskella yhtään mitään, mikä voisi aiheuttaa sen että päätyisin loppu elämäkseni esim. sihteeriksi johonkin, tai muuten vaan suuren pöydän taakse yksin nököttämään. Ehkä siinä medianomin tutkinnossa olikin jotain perää, vaikka koko homma ei ihan putkeen mennytkään? Täällä mua ei koskaan aamulla v*tuta tulla töihin ja harvoin on kiire kotiinkaan.

Oli miten oli...

Kiroileva Siili (tekijä Milla Paloniemi)

Omena päivässä

Sanoinko jo, että viikonloppuna meinasi olla vähän tylsää? Taisin sanoa. Siivosin ja otin tuollaisia mahtavia idioottimaisia taidekuvia, kuten tuossa yllä. Todella fiksu idea muuten, ottaa "taidekuvia" jollain alle satasen maksaneella pokkarikameralla kädestä, joka ei manikyyriä ole nähnytkään sitten vuoden 2007 ja omenasta, joka ei ole edes kotimainen. Kynnetkin on kerrankin minimitassa.

Siivosin sitten vähän viikonloppuna. Mainitsinkin jo imuroineeni, pyyhkineeni pölyt, kuuranneeni kylppärin (kuurasin keittiönkin) ja tiskasin perjantaina. Lauantaina pesin pyykkiä (aamulla kello seitsemän) ja pohdin äitini kanssa puhelimessa, miten voisin uudelleen järjestellä tyhmästi suunnitellut keittiön kaappini niin, että saisin ruokatarvikkeita levitettyä kahdelle hyllylle. Toteutin suunnitelmani sunnuntaina lievän kiroilun saattelemana tajuttuani että kaikki kaapit ja laatikot ovat joko liian syviä, liian kapeita tai liian matalia. Argh. Mutta nyt se on tehty. Vielä kun muistaisin mihin laitoin murokipot...

Tänään pehmeä lasku arkeen tapahtui lohduttavan teekupin ääressä viikonlopun aikana kertynyttä Mount Everestin kokoista animaatiovuorta selvitellessä. Odottaisin huomenna siellä olevan taas muutamia vihaisia viestejä kun pikku kultamussukat eivät tajua, että jos he laittavat 20 animaatiota päivässä, niistä todellakin julkaistaan vain n. yksi per päivä, ihan vaan reiluuden nimissä. Mieleni tekisi tehdä jonkinlainen ohje animaatioita koskien, sillä tenavat tuntuvat luulevan, että ihan mikä tahansa pääsee läpi. Tässä kohtaa voitte vapaasti käyttää mielikuvitustanne.

Lounaalla repäisin ja söin oikein kanan rintafilettä kun sitä kerran oli tarjolla. En muista koska olisin viimeksi nauttinut lämmintä liharuokaa. Todennäköisesti vanhempini luona. Kyllä se kuitenkin piti nälän vähän paremmin kuin salaattivuori... vai kuvittelinko vain? Välipalaksi olin ottanut mukaan puuroa, mutta tyydyin vain kiskaisemaan kaura-omena-paussipatukan naamaani toisen teekupillisen kera koneella nörätessäni. Puuro jäi odottamaan huomista. Kotona tein tomaattikeittoa, josta tuli ehkä hieman vetistä, mutta ainakin siitä riittää pidemmällekin ajalle ja maku oli hyvä.

Fiilis on tänään ollut yllättävän hyvä, vaikka onkin maanantai. Olen ollut melko pirteä ja hyväntuulinen, mikä saattaa johtua siitä, että pääsin ulkoiluttamaan rakastamaani violettia takkia, jonka ostin Usasta viime syksynä. Takki on sellainen trenssi-henkinen, mutta ei polvimittainen, vaan lyhempi, mutta pepun (jopa oman jättipeppuni) peittävä. Laitoin ronskisti sen kanssa punaisen pashminan (ja punaiset kengät), kun ajattelin, että töissä voi tulla kylmä. Ja tulikin, vaikken yleensä palele. Hetkellisesti luulin jo eilisen niukkavaatteisen rillutteluni kostautuneen, mutta nyt ainakin olo on taas ihan jees. Olisikohan muuten aamuisella suihkullani jotain osuutta tähän virkistyneeseen olotilaan? Aamusuihkut ovat mielestäni ihan kamalia, mutta palkitsevia, kun koko päivän on sitten mukavan raikas olo. Tosin hiusten kuivaus aamulla on syvältä.

Omenat ovat näin syksyisin ystäviäni, siitäkin huolimatta, että ikeneni eivät arvosta omenien kuorineen syömistä ollenkaan. Minä taas en arvosta omenia ilman kuorta läheskään niin paljon, joten ikenet vetävät tässä hommassa lyhemmän korren. Elämäntapamuutoksessani (Ben & Jerry's Half Bakedistä huolimatta) yksi kulmakivi on hedelmien ja vihannesten lisääminen ruokavalioon ja niiden hyödyntäminen välipaloina. Olen nyt alkanut nähdä sen vaivan, että leikkaan aamulla leivälle vähän kurkkua ja syön välipaloilla naposteluporkkanoita, kirsikkatomaatteja (joille en taas yhtäkkiä olekaan allerginen) sekä mm. omenia.

Olen muuten saanut siivousintoni siivellä jonkinlaisen kotihengettären pureman (?!), sillä mieleni tekee LEIPOA. Enkä minä leivo. Tai laita ruokaa. Mitä kummaa? Nyt haluan opetella tekemään makoisat sämpylät ja taidanpa tässä vielä pyöräytellä teeleivätkin tulemaan! Seuraavana tähtäimessä voisi olla jokin piirakka...

Mitään uutta?

Kyllä vaan, uusi nimi ja pikkuinen ulkoasun uudistus sitä myötä. Mitä pidätte? Tästä se lähtee, hieman rennompi (jos mahdollista) ja ehkä jopa jennimäisempi blogi.

Mistä moinen nimi? 
Mut parhaiten tuntevat ehkä tietävät, että tykkään piirrellä kettuja. Oon jopa kohtuullisen hyvä piirtämään niitä, vaikka itse sanonkin. Kettua kanssa on muunnos huudahduksesta "kattia kanssa!", jonka kaikki varmasti ovat joskus kuulleet (ainakin jonkin ikäihmisen huulilta). Samalla kettu on toisinaan se kiltimpi versio eräälle ei-niin-kauniille huudahdukselle, joka toisinaan kanssaihmistemme suusta pääsee. Ja hei, jos nyt on siilitkin staroja, niin miksi ei kettukin voisi olla?

Kettua kanssa!

Tallipihalla (paljon kuvia)

Tänään lähdin kosteaa ja kylmää säätä uhmaten (ja aivan liian kevyesti pukeutuneena) kohti Tallipihaa. Lähdin muka lähinnä ponia taputtelemaan, mutta pari tuntiahan siinä sitten vierähti, jutustellen, valokuvaillen - ja shoppaillen. Tuli kyllä Nipa-ponikin taputeltua, samoin kuin Myrsky-heppa.

Tallipiha kadulta nähtynä

Mitä kaikkea ihanaa nämä rakennukset sitten pitivät sisällään rauhallisena sunnuntai-iltapäivänä? Piipahdin parissa kaupassa (sain luvan kuvata):

 Villa Harmonie (kuvat yllä)

Kultasuklaa

Tuhlattuani enemmän kuin mitä oli tarkoitus, päätin jättää kahvilassa käynnin väliin ja luikkia kiltisti kotiin tarkastamaan saalista:

Kultasuklaasta mukaan lähti karamellejä, valkoista teetä ja fudgea

(Ensi kerralla aion ostaa hurjanvihreää minttusuklaata!)

Villa Harmoniesta ostin 5 vaaleanpunaista kruunukynttilää kynttelikkööni, yhden vaaleanpunaisen pöytäkynttilän, sekä ihanan raikkaan piparminttuisen tuoksuisen saippuan - joka on vielä pussissa. 

Olipahan mukava tapa viettää muuten niin tylsää sunnuntaita!

Höppänä

Olen mahdollisesti tulossa vanhaksi - tai muuttumassa äidikseni. Siivoan kun minulla on tylsää. Ja minulla on tylsää perjantai-iltana, jolloin muutama vuosi sitten tanssijalka vielä vipatti. Nyt, ainut mikä vipattaa on pölyhuiska. Töistä päästyäni ajelin bussilla ihan kaupungin ytimeen ja käväisin hassaamassa Yves Rocherille huimat 5 euroa 60 senttiä huulipunaan - joka osoittautuikin kivan väriseksi ja laadukkaaksi. Sitten kävelin kotiin pidemmän kautta, söin vähän ja istuin alas. Ei tuntunut olevan mitään tekemistä, joten aloin siivota. Imuroin, pyyhin pölyt, pesin kylppärin ja tiskasin. Aloin jopa luonnostelemaan keittiöni kuivatavarakaapin uudelleen järjestelyä, sillä vaikka keittiössäni tilaa on paljon, on se huonosti suunniteltu.

Ne, jotka ovat pidempäänkin lukenee blogiani tietävät, että minulle on siivousprosessin aloittaminen joskus hankalaa, mutta kun pääsen vauhtiin... lopettaminen voi olla vaikeaa. En siltikään käsitä missä hetkeisessä mielentilahäiriössä varasin pesutuvan lauantaiaamuksi klo 7. Arvatkaa oliko kohtuullisen kiva elämys kaapia itsensä ylös lämpimästä sängystä klo 6:40 lajittelemaan pyykkiä? Ei, en tietenkään voinut tehdä sitä eilen illalla.

Tajusin juuri, että nythän on jo sunnuntai. Hups. 

Pyykkäilyn ja siivouksen ja muun aherruksen päätteksi palkitsin itseni tänään (siis lauantaina) Ben & Jerry's Half Baked -jäätelöllä, joka saattaa hyvinkin olla suosikkini kaikista Suomessa saatavista jäätelöistä. Nams. Jäätelönautintojen lisäksi olen ihaillut (ja kuvaillut) uusia lakanoitani (ne, jotka ostin Ikeasta joku aika sitten):

Ovat niin sievät, että päiväpeittokin on saanut väistyä koristeeksi.

Huomenna ajattelin lähteä vähän kävelemään (toivottavasti sää ei ole ihan yhtä epämääräinen kuin tänään) ja käydä samalla tutustumassa naapuruston antimiin, mutta siitä lisää tuonnempana...

Syksy ei kyllä minua haittaa laisinkaan, enkä ikävöi kesän superhelteitä. Se on tosin tunnustettava, että jos miltei viikon putkeen ikkunasta näkyy vain harmaata, se pistää vähän nukuttamaan. Päiväunet sateen ropinaa kuunnellessa ovat kuitenkin parhaat...

Odotan myös innolla lokakuuta - mikäli Mike onnistuu saamaan matkarahat kokoon!

Blogiuudistuksia luvassa?

Niin se viikko on taas valunut viikonlopun kynnykselle, eikä Jennipenni (lapsena suuresti vihaamani lempinimi) ole saanut koko viikolla rykäistyä ulos kuin yhden vaivaisen postauksen. Tällä kertaa se ei johdu edes laiskuudesta tai ajan puutteesta vaan siitä, ettei minulla ole ollut itse näpsimiäni kuvia blogiin liitettäväksi! Aika surullista? Jotenkin vaan tuntuu omituiselta blogata aivan kuvattomana, mutta menkööt nyt tällä kertaa näin. Mitä mieltä te olette, onko postaukseni silti luettavia, vaikka ne olisivatkin karun kuvattomia? Itse pidän blogeista, joissa on paljon kuvia ja tunnustan katselevani muutamia blogeja ihan vain kuvien tähden (lähinnä sisustusblogeja).

Viikko on mennyt sinänsä ihan mukavasti, mutta olen alkanut jälleen pohtia blogiuudistuksia. Ilmeisesti tämä on joku n. 6kk kriisi, sillä aina vähän väliä pitää alkaa blogin ulkoasua, nimeä tai muuta muokkailemaan. Nyt olen kyllästynyt blogini nimeen ja ajattelin vaihtaa sen... SUOMEKSI. Aah! Minullahan on nyt myös tuo jonkinlainen englannin kielinen blogi, jonka ulkoasusta ja nimestäkin pidän paljon. Haluaisin myös alkaa kirjoittamaan vähän vaopautuneemmin ja vähemmän "hienostuneesti" (hahahaha) tänne blogiin, sillä jotenkin pohojalaasehen luonteesehen ei istu "minä"-muoto pidemmän päälle ollenkaan.

En vaan ole vielä keksinyt miksi alkaisin blogiani kutsumaan.Osoitteeni vaihtuu nimen vaihdoksen myötä, mutta OLETTAISIN, että kaikki tämän hetkiset lukijani (teitä on muuten jo ihan kivasti!) siirtynevät automaattisesti mukana. Bloggerissa pysyn, mutta osoite vaan vaihtuu... Joten en usko tämän vaativan teiltä sen suurempia toimenpiteitä.

Muutakin uutta on elämääni luvassa, nimittäin UUSI PUHELIN. Ah, tätä on odotettu.

Samsung S5230, valkoisena (omani ei tule olemaan venäjäksi)

Isälläni on samainen puhelin mustana ja mielestäni se on oikein kivan näköinen ja tuntuu olevan varsin toimivakin kapistus. Oma luurinihan on koko kesän vilkkunut ja välkkynyt ärsyttävästi ja alkanut nyt viime aikoina piippailemaankin itsestään, mikä lie ongelmana. Saa nähdä kauanko tämän luurin näyttö minulla kestää - ja pitääkö tälle nyt ostaa jonkinmoinen säilytyspussukka, etten heti tuhoa sitä? Syntymäpäiväni lähestyy (ja ihme kyllä en vielä ole ottanut suurta kriisiä siitä että täytän KAKSIKYMMENTÄSEITSEMÄN) ja luuri on minulle lupailtu synttärilahjaksi - vaikka tarjouduin sen itsekin maksamaan. Mukava yllätys! Ja tarpeeseen tulee! Nyt pitää vielä selvittää pääseekö tuolla nettimeseen ja facebookkailemaan. Jos ei pääse, niin eipä se suuri menetys ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Voi muuten käydä niin, että blogiuudistus tulee vielä tämän päivän (tai viikonlopun) aikana ja samalla aion aktivoitua vähän lisää, mitä päivittelytaajuuteen tulee. Tässä olisi nytkin jo muutama asia mistä kertoa, mutta en tiedä kannattaako kaikkea ympätä aivan samaan postaukseen... Alan nyt mietiskelemään tuota ulkoasua ja nimeä samalla kun mietiskelen Taikametsän syksyn aiheita...

Takaisin arkeen

Ah, maanantai. Aamulla ensimmäinen ajatus oli kyllä vahvasti, että "eiiiiiiiiiikääääh", mutta iltaa kohden päivä on parantunut huomattavasti. Töissä oli kerrankin puuhaa oikein olan takaa, mikä oli mukavaa. Sain myös mielenkiintoisen uuden tehtävän nettiin tulevan sisällön tuottamisen suhteen ja on jännittävää päästä mukaan uuden tekemiseen - mihin minä annan ideat. Aamuisin on muuten mukava bussia odotellessa katsella tätä:

Aleksanterin kirkko

Viikonloppu sujui mukavasti Pohjanmaalla, eikä epävakainen sääkään oikeastaan haitannut, vaan päin vastoin, raikkaassa SYYSilmassa nukkuminen teki oikein hyvää. Tuntuu vaan, että viikonloppu meni aivan liian nopeasti ohi, enkä ehtinyt oikein vain olla. Perjantaina pääsin lähtemään töistä jo hyvissä ajoin (kahden maissa) pakkaamaan ja tiskaamaan ja pyöräytinpä siinä samalla pannukakunkin kiireestä huolimatta (lähdin kuuden junalla) ja tällainen siitä tuli:

Aikamoisia kuplia! Maku oli kuitenkin hyvä - vein vanhemmille arvioitavaksi.

Vanhempien luona minut otti kaikkein iloisimmin vastaan eräs karvaturri, nimeltään Milo. Ehkä siksi, että "emo" toi taas mussukalleen uusia herkkuja - ja opetti siinä samalla mussukalle uuden tempun.

Sanoin "poseeraa".

Lauantaina vanhempani lähtivät synttärijuhlille toiselle paikkakunnalle ja minä lähdin tallille. Äiti oli oikein hienona ja lainasin hänelle Miken entisestä tiikerinsilmäkaulakorusta tekemääni uutta kaulakorua ja korvakoruja ja tein rouvalle tumman, munakoisonvärisen silmämeikin, jota rouva ei sitten enää olisi halunnut pestä pois ollenkaan - vaihtelu kun virkistää. Minä puolestani olin tallilla kaikkea muuta kuin tälläytyneenä, mutta sinnekin oli viemisiä, sillä äiti oli kuivattanut minulle kokonaisen joululimpun hevosille jaettavaksi.

Kuvassa suomenhevostamma Tinni.

Ja Tinnin suloinen varsa, Elmeri.

Elmeri (vas.) ja syyllisen näköinen Milo (oik.)

Kävin yksityistunnilla ja ratsastin trahkehner-hannover-risteytyksellä, Valalla. Tunti oli ilmeisen raskas, sillä vielä tänäänkin kaikkia paikkoja kolottaa ja taidan kävelläkin aika mielenkiintoisesti...

Tälläinen kuvarikas, mutta tekstiköyhä postaus näin maanantaille. Enempään ei nyt pysty, pitää päästä röhnöttämään kun on taas koko päivä tullut touhuttua!

Ihmeellinen päivä

Heräsin klo 7, kuten usein herään. Normaalisti aamuisin peseydyn, puen, syön, "pakkaan" tavarat töitä varten, selaan facebookin ja ehkä vaihdan muutaman sanan Miken kanssa. Ja sitten juoksen hirvittävällä kiireellä bussiin, enkä aina ehdi siihen aikaisempaan kumminkaan, vaikka sekin lähtee vasta 8:49 ja pysäkille kävelee alle 10 minuuttia. Tänä aamuna heräsän siis myöskin klo 7, tosin en oikein saanut mitään aikaan ennen kuin kello oli jo 7:25. Painuin suihkuun ja pesin hiukset. Söin aamupalaa. Hartaudella. Lukien samalla Marie Clairea. Meikkasin ja laitoin jopa luomiväriä. Kuivasin hiukset. Suoristin hiukset. Pukeuduin, valitsin pari korua. Lähdin pysäkille ja jouduin jopa odottamaan bussia jonkun aikaa. Ihme siis tapahtui? Yleensähän odotettavissa on, että jos herään "normaaliaikaan" ja joudun pesemään hiukset ennen kouluun tai töihin lähtöä, en mitenkään voi odottaa pääseväni ovesta ulos ajoissa, paitsi ehkä märällä päällä.

Elovena pikapuuro omena-kaura = uusin addiktio.

Elovenan pikapuurot on jees (kuvassa vielä tekeytymisvaiheessa). Parhainta on kyllä tuo omena-kaneli, sillä jo sen tuoksu on aivan uskomattoman ihana. Kannan pussukoita mukana töissäkin, jos puurohimo iskee vaikkapa kahvitauolla (tänäänkin iski). Ja onneksi tämä on sellainen herkku, mitä voin tukea vielä elämäntaparempankin keskellä. Yritän (hitaasti, mutta varmasti) karsia ruokavaliotani entistä parempaan suuntaan ja juoda enemmän vettä. Mielenkiintoista kyllä, normaalisti en juuri himoitse esim. leivonnaisia, tai vaikkapa sipsejä (joita syön ehkä kerran vuodessa?), mutta heti kun päätin alkaa elää terveellisemmin, alan nähdä unta wienereistä.

Ihmeellisintä tänään oli kuitenkin kotimatkani. Olin juuri lähestymässä porttia (Ylellä) kun näin bussin kiitävän kohti tien toisella puolella olevaa pysäkkiä. Lähdin juoksemaan, mutta eihän minua kukaan huomannut, joten en päässyt bussiinkaan. Bussin numero oli kuitenkin 19, mikä oli outoa sillä tuon bussin olisi pitänyt mennä jo yli 5 minuuttia sitten. Kirosin mielessäni, kunnes näin toisen bussin tulevan. Säntäsin ulos portista ja viuhdoin omalta puolelta katuani minkä kerkesin kun ohitse suhahteli autoja ja muita enkä päässyt tien yli pysäkille. Ihme ja kumma, kuski ei vain huomannut minua vaan myös PYSÄYTTI. Kiittelin vuolaasti päästessäni bussin kyytiin - joka puolestaan oli miltei 4 minuuttia etuajassa. 

Eipä tuossa mitään, mutta kun jäin bussista pois minua seurasi sieltä ulos keski-ikää lähestyvä hoikka, silmälasipäinen ja jokseenkin ontuva mies. En ensin kiinnittänyt mieheen huomiota, mutta pian hän lähestyi minua esitellen itsensä nimeltä. Etunimeltä ja sukunimeltä. Tuijotin miestä odottaen hänen alkaavan vähintäänkin kauppaamaan jotain, mutta en osannut varautua siihen, mitä hän sanoi: "Kuski varmaan luuli, että olet poliisi-tv:stä." Aivoni eivät rekistereet näin outoa lausetta, joten kysyin "Siis mitä?" ja mies toisti. Koitin kovasti mielessäni yhdistää miten minä, bussi ja poliisi-tv liitymme toisiimme, mutta koska en saanut minkäänlaista ajatusta päähäni, tuumasin että "En tiedä, ei mulla oo edes teeveetä.", mihin mies: "No se on oikea meininki! He he he..." Olin ihan pihalla, mutta onneksi matkani jatkui toiseen suuntaan seuraavasta kadunkulmasta, minne lähdin kipittämään miehen mutistessa "No, se oli hyvä yritys...". Päästyäni kulman taakse minulle välähti, että tämä oli ilmeisesti jonkinlainen äärimmäisen outo iskurepliikki? Vai mistä kumman "yrityksestä" tuo mies puhui? Aloin hekottamaan itsekseni tilanteen outoudelle.

Eilinenkin oli muuten aika ihmeellinen päivä, sillä sain yhtäkkiä huomata, ettei avaimeni enää käykään alaoven lukkoon. Aiemmin se ei ollut käynyt porttiinkaan, mutta tämä oli jo uutta. Jouduin tulemaan kellarin ovesta sisälle vietyäni illalla roskat. Palasin kuitenkin uudemman kerran kokeilemaan tuota ovea ja sain kuin sainkin sen auki. Kerran. Ja sitten en enää uudestaan ja jouduin taas kulkemaan kellarin ovesta. Avaimeni oli siis kulahtanut. Kiva. Tänään kävin siis myös hankkimassa itselleni uuden avaimen. Pyykitkin sain eilen pestyä, kun olin käynyt tiistaina kysymässä toimiiko kone, kun mitään ei oltu kellekään ilmoitettu. Naapurintyttö (jonka tapasin eilen, joka on myös Seinäjoelta ja jolla on amerikkalainen poikaystävä (!!!)) sanoi, että hänelle huoltomies oli sanonut ettei heillä ole TAPANA ilmoitella jos pesukone on rikki tai jos se on korjattu... Ahaa. Noh, ehkä kohta on tapana, sillä juttelin vähän vuokraisäntäni kanssa näistä viimeaikaisista asioista ja hän lupasi vähän keskustella isännöitsijän kanssa. 

Tänään olen reippaasti käynyt parissa kaupassa, hankkinut uuden avaimen, käärinyt pyykit, tiskannut, imuroinut ja pessyt kylppärin. Olen ollut valmis unten maille yhdeksästä alkaen, mutta olen yrittänyt kytätä Mikeä, mutta eipä herrasta ole mitään kuulunut aamupäivän jälkeen, kun silloin meni unille. Kai tässä on kohta pakko luovuttaa, olen nimittäin ihan silmät ristissä...

Huomenna matkaan Seinäjoelle viikonlopuksi ja ohjelmassa on puudelin hellimistä, ratsastusta ja kotiruokaa!

Esiteinin kasvopesu ja samariinia helteellä

Okei, selvitinpä aikani kuluksi minkälaisilla hakusanoilla ihmiset blogiini päätyvät ja tässä muutamia:

1. Durio karkkeja
- Jos muistatte vielä postaukseni, jossa käsittelin durioita ja duriokarkkeja... niin ihmettelette varmasti, miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti googlettaa niistä.

2. Esiteinin kasvopesu
- Anteeksi mitä? Miten tämä voi liittyä blogiini?

3. Garnier (noin 20 erilaista googletusta)
- Sain sen tuotepaketin silloin joskus vuonna makkara ja nyt olen Garnier-ekspertti. Tai sitten en.

4. Hopeareunus kukka
- Onko tämä oikea kasvi?

5. Kauramopo
- Oletan, että tällä tarkoitetaan hevosta.

6. Piilolinssit juuttuneet
- Ikävää, että muutkin ovat joutuneet piilolinssien uhriksi.

7. Pikanieluviljely
- Sekin on koettu.

8. Samariinia helteellä
- Öh, miksipä ei?

9. Silmälasikehykset Brookfield
- Nämä kaksi eivät nyt kyllä mielestäni aivan yhtäkkiä liity toisiinsa?

10. Valkoiset muovijakkarat
- Hoidin joskus ponia, joka söi näitäkin.

11. Varvas hankautuma
- Ihanaa, että tälläkin löytää blogiini.

Tiesittekö muuten, että näemmä SAKSALAISET viettävät blogissani eniten aikaa?

Pidin näköjään taukoa

On se vaan kumma. Jotenkin olin siinä uskossa, että uuden "työn" myötä postauksia alkaisi sataa tiheään tahtiin, mutta siinä onkin käynyt niin, että kotiin tultua sitä haluaa vain lössähtää, nukkua ja rentoutua. Bloggaaminen on nyt "vähän jäänyt". Töissä oli viime viikolla aika hiljaista ja perjantaina ohjelmassa ei postien avaamisen lisäksi ollut oikeastaan yhtään mitään. Tänä aamuna harjoitteluni virallinen ohjaaja palasi lomiltaan ja tulevaisuuteni alkoi hieman selvitä. Loppujen lopuksi saan ilmeisesti aika vapaat kädet siihen mitä tulen tekemään, sillä ennen kaikkea he haluavat, että saan tehdä jotain mistä pidän ja minkä koen mielekkääksi. Oppiminen on myös hyvä juttu. Todennäköisesti tulen puuhastelemaan aika paljon Galaxin ja sen sisällön, sekä päivittämisen parissa. Tarkoitus olisi osallistua myös kuvauksiin ja dokumentoida niitä valokuvin ja videopätkin. Nyt on tilaisuus myös kehittää uutta materiaalia ja uusia ideoita!

Viikonloppuni sujui aika löysissä merkeissä enkä tehnyt juuri mitään, paitsi pizzaa:

Pizza on ehkä niitä ainoita ruokia joita OSAAN tehdä. Siis alusta alkaen, pohjat ja kaikki. Tämä nyt ei ehkä esteettisesti silmää hivele, mutta maku oli mitä mainioin. Täytteenä kinkkua ja ananasta, sekä tietenkin juustoa. Kevyttuotteita, mikäli se yhtään lohduttaa. Tämä ruokkikin minut sitten useampaankin otteeseen.

Kävin ostamassa uuden (tai no elokuun) Marie Clairen ja olen uppoutunut siihen nyt pari päivää, yrittäen säästellä sitä hieman. Löysin viikonlopun aikana myös Sen Mustan Neuletakin, jota olen etsinyt jo ainakin kolme vuotta. Sellaisen pyöreäkaula-aukkoisen, missä on pienet sievät napit edessä ja pari pikkuruista taskua ja joka ulottuu juuri ja juuri lantion yläosaan. Ah. Ostin myös valkoista kynsilakkaa ja yritin ranskalaista manikyyriä sillä tekniikalla, että laitetaan ihan tavallisella teipillä muu kynsi piiloon... noh, sotkin siinä sitten kynteni, hameeni ja lattiani ja tyydyin lakkaamaan kynnet aikoinaan häihini ostamallani OPIn punaisella "I'm Not Really a Waitress"-kynsilakalla, mutta ilmeisesti nyt ei ollut Jennin päivä, sillä suurin osa kynsistä on täynnä pientä kuplaa. En tiedä miksi tämä joskus tapahtuu, mutta olen huomannut että OPIn lakat ilmeisesti vihaavat ainakin päällyslakkaa. Pläh. Unohdin muuten aikoinaan häitäni varten lakata kynnet, joten tämä taisi olla likimain käyttämätön. Kynsilakkavarastoja tutkiessani havaitsin myös kadottaneeni ainakin yhden OPIn lakan... missähän lienee?

Tänään kävin reippaana tyttönä heittämässä jonku 12km pyörälenkin. Sen lisäksi olen yrittänyt juoda minimissään 2 litraa vettä päivässä (ja kironnut sitä, että ramppaan vessassa vähintään kerran kahdessa tunnissa kun en moiseen ole tottunut) ja syödä vähemmän ja vieläkin terveellisemmin (niin ja sitten söin sitä pizzaa). Silloin tällöin voi toki olla herkkupäiväkin - kohtuudella. Olen kuitenkin tässä samalla rakastunut Elovenan omena-kaneli kaurapuuroon! Voisin syödä sitä kolme kertaa päivässä. Ehkä pitäisi? Olen myös korvannut yhden aterian jollain vekkulilla juomasysteemillä, jolla voisi korvata kaikkikin ateriat jopa 2 viikkoa, mutta jos 15 pussia maksaa yli 20 euroa ja tuotetta voidaan nauttia 5 pussia päivässä niin... Ehkä ei näillä meikäläisen tuloilla.

Oli miten oli, nyt juon teeni loppuun ja painun petiin!

PS. Ihania VIILEITÄ öitä ja raikasta ilmaa!

Mikä onkaan totta?

Tällä viikolla olen vieraillut useampaankin otteeseen virtuaalimaailmassa. Tavallaan. Olen vieraillut sellaisen lavasteissa ja katsonut jättinäytöiltä miten maailma rakentuu erilaisista osista pala kerrallaan. Alussa on vain vihreät seinät ja vihreä lattia, pari hassua huonekalua ja juontaja. Lopulta ruudussa pyörii satumaisema aurinkoineen, pilvineen, saippuakuplineen ja virtuaalipuineen. On siinä vaan jotain maagista siinäkin. Kuviakin olen ottanut, mutta en ole varma voiko niitä tällaisessakaan mediassa julkaista, kun kyseessä on kuitenkin jotain, mitä Suomessa ei vielä käytetä laisinkaan, eikä ilmeisesti maailmallakaan...

Oli miten oli, viikko on sujunut ihan mukavasti, välillä aika valuu hitaasti eteenpäin ja välillä tuntuu, ettei millään ehdi mukaan. Olen käsitellyt kuvia ja polttanut DVD-levyjä, sekä tutustunut ohjelmatuotantoon koko rahalla. Ensi maanantaina pääsen mukaan seuraamaan niitä nauhoituksia, joissa käytetään esikäsittelemiäni piirroksia, sekä valitsemiani animaatioukkeleita! Jännää. Se täytyy kyllä tunnustaa että olisin niiiiiin mielelläni mukana varsinaisessa ohjelmatuotannossa, mukana studiossa tai vaikka jälkikäsittelyssäkin. Siinä on vaan oma rytminsä, joka on jotenkin puoleensavetävä.

Tänään pääsin livahtamaan töistä hieman aiemmin ja painelin kotiin lajittelemaan pyykit, syömään pikaisesti (jouluruokia!) ja tiskaamaan. Pyykkiä piti lähteä tänään pesemään kaverin luo kun taloyhtiön kone on riemuksemme ollut rikki jo heinäkuusta ja mukamas uuden osan saaminen voi kestää jopa kuukauden. Jipii. Pyykin peseytymistä odotellessamme pelasimme jotain kivaa musisointipeliä ja söimme herkullista sitruunajuustokakkua - joka oli kuulemma kevytversio (herkkua!). Kotiin päästyäni imuroin, laitoin pyykit kuivumaan ja painuin suihkuun. Nyt kello on jo 22:30 ja ihmettelen mihin koko päivä katosi?

Nukkumistakin pitäisi harrastaa, mutta kun yöllä näkyisi niitä tähdenlentoja...

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Tänään on kyllä säätila vaihdellut ripeämmin kuin tunnetilat Katy Perryn Hot 'n' Cold-poikaystävällä. Aamulla oli pilvisehköä, mutta järkyttävän hiostavaa. Jossain välissä paistoi aurinko. Sitten tuli pimeys ja jyrisi ukkonen. Ukkonen meni pois ja tuli kaatosade. Sitten tuli aurinko. Sitten tihkusade. Sitten uusi kaatosade ja ukkonen. Ja sitten hiostavan kuuma aurinko jälleen. Ja sitten taas pilviä ja vettä ja... noh, tajusitte varmaan. Pääsin ihme kyllä töihin kuivana (noh, ainakin mitä sateeseen tulee) ja sieltä poiskin, mutta vähän väliä sitä vettä tuli aina ripeä kuuro.

Päätin kuitenkin uhmata jokseenkin vaihtelevaa säätä heti kun ilma oli sateen jälkeen vähän viilentynyt ja aurinko hiipinyt osittain esiin. Heitin kesän ensimmäisen (vähän myöhässä) kunnon pyörälenkin, n. 8,5km. Yritin olla eksymättä mihinkään, joten ajelin vain mahdollisimman suoraa reittiä niin pitkälle kuin tietä riitti (no melkein) ja sitten samaa tietä takaisin. Käväisin Tampereen Petsamossa. Tai kai se oli Kauppia. Siellä oli näkötornia ja vinttikoirarataa tai jotain. Mutta ihaninta oli tietenkin Näsijärvi.

Särkänniemi of Doom.

Töissä oli tänään rentoa, mutta ihan töitäkin, kuten videotiedostojen polttamista DVD:lle ja tuotantoaikatauluihin tutustumista. Huomenna olen menossa virtuaalistudioon iltapäivällä katsomaan miten Pikku Kakkosta tehdään ja jossain vaiheessa päivää saan todennäköisesti myös kasan piirrustuksia skannattavaksi ja muokattavaksi. Pitää muistaa ottaa omat kuulokkeet mukaan jossain vaiheessa, että voin kuunnella musiikkia vähän laadukkaammin kuin tietokoneen kajareista...

Nyt, rentouttavan ja virkistävän suihkun jälkeen aion levätä, juoda teetä, syödä palan mustikkapiirakkaa ja polttaa kynttilöitä - kuumuudesta huolimatta!

Pöytä ja muut Ikea-löydöt

Katsokaapa tuonne oikeaan reunaan. Siinä se nyt on. Pöytäni, josta olen haaveillut hyvin pitkälti siitä asti kun vuosia sitten sain käsiini Ikean kuvaston. Jo kerran sen oli tarkoitus tulla kotiini, mutta juuri silloin tuo pöytä oli varastosta loppu! Nyt kuitenkin sain mitä halusin ja se toimii erinomaisesti yöpöytänä korkean (kiitos monen patjan) sohvasänkyni vierellä. Samoin kun sitä voi siirtää sohvapöydäksi ja nautiskella sen äärellä päiväteet. Ah, ihanuutta. Nyt näen vihdoinkin lukea sängyssä kirjaa, kun sain valon oikeaan kohtaan!

Huomaatte ehkä myös huoneeni muuttuneen järjestyksen. Sänky ja hyllykkö vaihtoivat viikonlopun aikana paikkaa äidin ja isän vieraillessa. En tiedä miksen alun perinkin laittanut näitä näin päin, tämähän on nyt paljon  järkevämpi ja asunto tuntuukin heti muutaman neliön isommalta. Viltin lainasin äidiltä, sillä se sopii nyt tummanruskeisiin samettiverhoihini, jotka lainasin myöskin äidiltä, sillä rakkaimmat tummanvioletit syksyverhoni ovat Usassa työhuoneen ikkunassa.

Ostin suloisen cupcakes-esiliinan (ja 3 keittiöpyyhettä), sekä puolukkamehua ja tuommoisen tee-/kahvipuristimen. Miksikä tuota sanotaan? Ostin myös jotain ihme kukkaismehua trippimuodossa, mitä en ole vielä kokeillut. Keittiöön sain myös uuden 24-osaisen aterinsetin. Kivan pyöreitä muotoja.

No, tuo pinkki prinsessahenkinen peilihärpäke ei ole Ikeasta, mutta pitihän siitäkin kuva saada. Äiti nimittäin oli sen minulle ostanut ja toi mukanaan... Aika söpöinen pienine kruunuineen. Keskellä on peili, reunoilla paikat valokuville tai piirrustuksille. Kylppäriin löytyi uudet matot 1€/kpl!

Tummat verhot tuovat vähän erilaista ilmettä kämppään taas. Jos klikkaat kuvia suuremmaksi, saatat bongata Ikea-ostoksia: pöydällä olevat lasiset kynttilänalustat, sekä niiden päällä olevat kanelin ja omenan tuoksuiset kynttilät, sekä tuommoisen vekkulin mustan "nahkaisen" organisaattorin. Tai miksi tuota nyt voi sanoa? Tämä mun kotitoimisto on kyllä aika uljas.

No joo, namut ovat Ikeasta (oli pakko ostaa, kun pienenä katselin kun Peppi söi tämmöisiä telkussa), mutta mitäs tuossa toisessa kuvassa on? Tuommoinen vekkulinnäköinen neuletakki. Se on ihan Anttilasta, tuommoinen jännä seepra-henkinen, missä on pitkät, vekkulit hihat ja epämääräinen helma. Ei nappeja. Tykkään. Hyllyllä komeilee nyt myös vanha pyöräilykypäräni sillä sain viimeinkin pyöräni tänne Tampereelle! Nyt sitten pitäisi löytää jotain kivoja pyöräreittejä...

Niin ja äiti ilahdutti minua ostamalla vielä sekä itselleen, että minulle kaksi settiä näitä lakanoita:

Huomaa muuten järkyttävän edullinen metallinen sängynrunko!

Nyt aion katsoa vähän Tudorsia CastTV:n kautta - tuulettimen edessä pötköttäen tietenkin. Odotan niin innolla viileämpiä päiviä ja sitä, että ikkunoita auki pitäessä sisään tulee todellakin viileää ilmaa...