Aleksanterin kirkko
Viikonloppu sujui mukavasti Pohjanmaalla, eikä epävakainen sääkään oikeastaan haitannut, vaan päin vastoin, raikkaassa SYYSilmassa nukkuminen teki oikein hyvää. Tuntuu vaan, että viikonloppu meni aivan liian nopeasti ohi, enkä ehtinyt oikein vain olla. Perjantaina pääsin lähtemään töistä jo hyvissä ajoin (kahden maissa) pakkaamaan ja tiskaamaan ja pyöräytinpä siinä samalla pannukakunkin kiireestä huolimatta (lähdin kuuden junalla) ja tällainen siitä tuli:
Aikamoisia kuplia! Maku oli kuitenkin hyvä - vein vanhemmille arvioitavaksi.
Vanhempien luona minut otti kaikkein iloisimmin vastaan eräs karvaturri, nimeltään Milo. Ehkä siksi, että "emo" toi taas mussukalleen uusia herkkuja - ja opetti siinä samalla mussukalle uuden tempun.
Sanoin "poseeraa".
Lauantaina vanhempani lähtivät synttärijuhlille toiselle paikkakunnalle ja minä lähdin tallille. Äiti oli oikein hienona ja lainasin hänelle Miken entisestä tiikerinsilmäkaulakorusta tekemääni uutta kaulakorua ja korvakoruja ja tein rouvalle tumman, munakoisonvärisen silmämeikin, jota rouva ei sitten enää olisi halunnut pestä pois ollenkaan - vaihtelu kun virkistää. Minä puolestani olin tallilla kaikkea muuta kuin tälläytyneenä, mutta sinnekin oli viemisiä, sillä äiti oli kuivattanut minulle kokonaisen joululimpun hevosille jaettavaksi.
Kuvassa suomenhevostamma Tinni.
Ja Tinnin suloinen varsa, Elmeri.
Elmeri (vas.) ja syyllisen näköinen Milo (oik.)
Kävin yksityistunnilla ja ratsastin trahkehner-hannover-risteytyksellä, Valalla. Tunti oli ilmeisen raskas, sillä vielä tänäänkin kaikkia paikkoja kolottaa ja taidan kävelläkin aika mielenkiintoisesti...
Tälläinen kuvarikas, mutta tekstiköyhä postaus näin maanantaille. Enempään ei nyt pysty, pitää päästä röhnöttämään kun on taas koko päivä tullut touhuttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti