Mikä onkaan totta?

Tällä viikolla olen vieraillut useampaankin otteeseen virtuaalimaailmassa. Tavallaan. Olen vieraillut sellaisen lavasteissa ja katsonut jättinäytöiltä miten maailma rakentuu erilaisista osista pala kerrallaan. Alussa on vain vihreät seinät ja vihreä lattia, pari hassua huonekalua ja juontaja. Lopulta ruudussa pyörii satumaisema aurinkoineen, pilvineen, saippuakuplineen ja virtuaalipuineen. On siinä vaan jotain maagista siinäkin. Kuviakin olen ottanut, mutta en ole varma voiko niitä tällaisessakaan mediassa julkaista, kun kyseessä on kuitenkin jotain, mitä Suomessa ei vielä käytetä laisinkaan, eikä ilmeisesti maailmallakaan...

Oli miten oli, viikko on sujunut ihan mukavasti, välillä aika valuu hitaasti eteenpäin ja välillä tuntuu, ettei millään ehdi mukaan. Olen käsitellyt kuvia ja polttanut DVD-levyjä, sekä tutustunut ohjelmatuotantoon koko rahalla. Ensi maanantaina pääsen mukaan seuraamaan niitä nauhoituksia, joissa käytetään esikäsittelemiäni piirroksia, sekä valitsemiani animaatioukkeleita! Jännää. Se täytyy kyllä tunnustaa että olisin niiiiiin mielelläni mukana varsinaisessa ohjelmatuotannossa, mukana studiossa tai vaikka jälkikäsittelyssäkin. Siinä on vaan oma rytminsä, joka on jotenkin puoleensavetävä.

Tänään pääsin livahtamaan töistä hieman aiemmin ja painelin kotiin lajittelemaan pyykit, syömään pikaisesti (jouluruokia!) ja tiskaamaan. Pyykkiä piti lähteä tänään pesemään kaverin luo kun taloyhtiön kone on riemuksemme ollut rikki jo heinäkuusta ja mukamas uuden osan saaminen voi kestää jopa kuukauden. Jipii. Pyykin peseytymistä odotellessamme pelasimme jotain kivaa musisointipeliä ja söimme herkullista sitruunajuustokakkua - joka oli kuulemma kevytversio (herkkua!). Kotiin päästyäni imuroin, laitoin pyykit kuivumaan ja painuin suihkuun. Nyt kello on jo 22:30 ja ihmettelen mihin koko päivä katosi?

Nukkumistakin pitäisi harrastaa, mutta kun yöllä näkyisi niitä tähdenlentoja...