torstai 2. syyskuuta 2010

Nahka - kyllä vai ei?

Omistatko nahkatakin? Käsilaukun? Lompakon tai kengät nyt varmaan ainakin? 

Itse en omista nahkatakkia, enkä kyllä käsilaukkuakaan. Lompakkonikin ovat (tietääkseni) aina olleet keinonahkaisia, mutta kengissäni on kyllä ollut ainakin jotain nahkaosia, jos oikein muistan. Ja itseasiassa käytössäni ovat yhdet vanhat äidiltä periytyneet nahkahanskat. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut nahkaa vaatteissa ja asusteissa sen kummemmin. Nahkatakit näyttävät usein todella hyvältä, mutta itse en ole sellaista pystynyt hankkimaan - ei rahan (no ehkä senkin), vaan jonkinlaisen sisälläni mylvivän äänen vuoksi. Turkiksia olen aina kammoksunut, enkä niitä ole koskaan hyväksynyt missään muodossa, vaikka niitä meiltä kotoa onkin löytynyt. Mielestäni ne ovat kamalia. Tekokarvaa olen kyllä käyttänyt joissain muodoissa, mutta se on tekokarvaa. Ehkä ihan kivan näköistä, mutta eipähän tarvi ajatella että se on riistetty joltain söpöltä pörröiseltä eläimeltä.



Jotenkin en ole koskaan kiinnittänyt hirvittävästi huomiota siihen ovatko kenkäni nahkaa, vaikka muissa asusteissa siihen kiinnitänkin huomiota. En sitten tiedä miksi en kengissä? 


Onko nahka niin erinomaista, ettei sitä ihminen pysty keinotekoisin menetelmin uskottavasti luomaan? Itse olen kyllä niin kehittymätön nahan tunnustelussa, etten aina pysty sanomaan pelkästä kosketuksesta (tai ulkonäöstäkään) onko jokin tuote aitoa nahkaa vai ei. Tänään minulla on töissä mukana eräs ruskea "nahkalaukku", jonka kyllä tunnistaa keinomateriaaliksi älyttömän helposti, sillä se on todella kiiltävä ja jokseenkin tahmeakin. Pidin kuitenkin laukkua ostaessani sen mallista todella paljon ja siitä, että siinä oli paljon tilaa. Itselläni kyllä keinomateriaalisetkin laukut ovat hyvin kestäneet - esim. kanvaasilaukut eivät niinkään hyvin. Tosin kaapissani on laukkuja aina ollut melkoisesti enkä useinkaan käytä yhtä ja samaa joka päivä edes viikon ajan.



Selvitettyäni mistä ja miten nahkaa laukkuihin ym. saadaan... minua alkoi ällöttämään siinä määrin, että hylkäsin viimeisetkin ajatukseni hankkia jonain päivänä ihan aito (merkki)nahkalaukku. Haluaisin kuitenkin jonkun melko suurikokoisen, hyvin valmistetun ja silmää miellyttävän vuosia kestävän upean laukun. Miten olisi kierrätetty nahka? Esim. vanhoista nahkahousuista valmistettu laukku? Niitäkin löytyy markkinoilta eivätkä hinnatkaan aina päätä huimaa. Mutta toisaalta... joskus ne housutkin ovat olleet uudet ja mahdollisesti valmistettu varsin kyseenalaisista materiaaleista kyseenalaisissa olosuhteissa. En tiedä pystyisinkö käyttämään sitäkään. Ehkä en. Entäpä nämä "vegaaninahkalaukut"? Ne eivät ole niin ympäristöystävällisiä kuin kierrätetystä nahasta valmistetut laukut, mutta ainakaan niihin ei ole käytetty minkäänlaista eläintä. Tosiasiassa vegaanilaukut voivat olla vaikkapa pvc:tä, mikä ei kyllä ole mitenkään ympäristöystävällinen.

Mitäpä lukijat ovat mieltä?

Edit: Tarkoituksenani ei ollut kritisoida nahkatuotteiden ystäviä, ilmaisin vain oman näkemykseni ja syyn sille, miksi en itselleni nahkatuotteita halua.

2 kommenttia:

Matkantekijätär kirjoitti...

Musta nahkajutut on ihan ok. Nahkatakeista en ole koskaan välittänyt, mutta nahkaisia sormikkaita, hanskoja ja kenkiä mulla kyllä on vino pino. Äitiltä olisin saanut periä sen vanhan turkin, joka musta oli ihan sievä, mutta kun vetäisin sen päälle niin ensinnäkin olin hieman liian "harteikas" siihen, mutta ennen kaikkea mua alko ahistaan tieto siitä, että oon kietoutunu kuoleisiin eläimiin! (Mulla on joka ällökammo kuolleita eläimiä kohtaan.)
Vegaaninahkalaukku kuulosti hassulta! Koskaan kuullukkaan tommosta termiä... Mutta mikäs siinä! :)

Marianne kirjoitti...

Jännä kyllä, mutta en oo tota nahka-asiaa pahemmin ajatellut sillai, ettäkö siinä nyt sitten ois kuollutta eläintä päällä. Tosin, enpä taida minäkään omistaa ku yhden nahkavyön. Turkiksia en taas ikinä käyttäisi. Mutta ihan hyvän ajatuksen sait päähäni, että voin alkaa ihan tietoisestikin vältellä nahkatuotteita! ;) Vaikkakin sitä sanotaan, että ne aitonahkaiset kestää paremmin. Tiedäpä sitten.