tj0

Tänään jäljellä 0 aamua, kuten kurssini parhaaksi anniksi jäänyt uusi (armeijassakin viihtynyt) toverini asian ilmaisi. Todistus plakkarissa. Paras "keskiarvo", mitä olen ikinä repäissyt - ehkä siksi, että aineitakin oli vähän. Suurin  mysteeri on yhä se, miten sain webbisivujenväännöstä kolmosen, vaikka sivuni oli HIENOIN KOSKAAN. Mutta en jaksanut alkaa vänkäämään aiheesta. Ehkä opettaja ei vaan tykännyt sivuistani... paitsi että viimeisenä päivänä vaikutti kovastikin niistä pitävän. No, en aio jäädä sitä murehtimaan, sillä kaikesta muusta, mistä numeron sain, tuli joko nelonen tai vitonen. Mä en yleensä koskaan ole saanut mistään vitosia tai kymppejä, olen aina ollut keskinkertaisesti hyvä, suurin piirtein kasin oppilas - mikä mulle riittää ihan hyvin, äidistä en menisi takuuseen.

Pikaisen koululla pyörähdyksen ja teen juonnin jälkeen suuntasin työkkäriin puolen luokan kanssa, missä pistin asiat kuntoon Usan matkaakin varten. Kotona odotti myönteinen asumistukipäätös, mikä lämmitti mieltä. Hilppasen vähemmän maksettavaa olemattomista tuloistani.

Unohdin eilen mainita mielenkiintoisesta käänteestä elämässäni (ehkä olin vielä shokissa), joka ei välttämättä edes ole minkäänlainen käänne, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Olin juurikin tovereiden kanssa siellä ravintolassa ravitsemassa itseäni kun huomasin äidin soittaneen. Soitin takaisin ja äiti pläjäytti tavanneensa Alexander Stubbin, mikä ei itsessään yllättäisi, koska äidillä nyt on vaan tapana tavata julkkiksia puolivahingossa ja joskus tuntuukin, että hän on salaa kavereita puolen Suomen kanssa. Äiti oli kuitenkin antanut herra Stubbille kirjoittamansa kirjeen, koskien tätä koko mun mahtavaa viisumihässäkkää ja sanonut "JA LUETKIN SEN SITTEN KANSSA!", noinkin hellätunteisesti. Herra Stubb oli kuitenkin pian mennyt keskustelemaan äitini kanssa tästä meidän pikku ongelmasta ja päätynyt siihen, että olisi parasta, jos Jenni nyt ihan itse kirjoittaisi kirjeen englanniksi, jotta herra Stubb voisi antaa kirjeen Usan suurlähettiläälle sunnuntailounaalla. Meinasin tukehtua ruokaani.

Eilinen ilta meni siis kirjettä koostaessa ja sähköpostia lähetellessä. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä jonkinlainen käänne johonkin suuntaan vai ei. Suurlähetystö on kyllä aiemmin antanut ymmärtää, etteivät he voi tälle asialle yhtään mitään, eivätkä tuolloin antaneet suurlähettilään e-mail-osoitettakaan.

Nyt olo on kaikin puolin lähinnä outo. Helpottunut tässä pitäisi olla kun taas jotkut asiat on saatu selvitettyä, mutta en oikein tiedä osaanko enää olla helpottunut, etenkin kun ne elämän suurimmat kysymykset ovat yhä / taas auki, kuten mistä hankin elantoni lähitulevaisuudessa.

Huomenna vietän vielä päivääni Tampereella ja piipahdan pikaisesti Ylellä polttamassa vielä yhden DVD:n itselleni ja käyn hankkimassa junaliput torstaiksi. Torstaina suuntaan sitten Pohjanmaalle viimeistä kertaa seuraavaan kolmeen kuukauteen... Ette arvaa miten paljon tulee puudelimurua ikävä.

Eräänlaisia hyvästejä

Missähän mä olen ollut kun ei ole taas tullut blogattua? Viikonloppu meni kyllä jotenkin ihmeellisessä horroksessa, liekö ollut masennusta ilmassa työharjoittelun loputtua? Perjantainahan se sitten tosiaan loppui sekin huvi. Hauskaa oli ja välillä raskastakin, mutta kaiken kaikkiaan antoisa kokemus - eikä vähiten uusien tuttavuuksien takia. On myös mukava tietää, ettei se nyt ollut ihan vaan tässä, sillä kutsu on käynyt vierailulle hetimiten keväällä kunhan Usasta kotiudun. Töitäkin on itseasiassa pikkiriikkisen tulossa, sillä loppu vuodelle saan tehdä jotain freelancer-juttuja ihan vaan tuntipalkkaisena (muutamia tunteja, mutta sekin lämmittää) Usastakin käsin. Olen myös jo valmiiksi lupautunut tekemään freekkuhommia jatkossakin, jos vaan suinkin tarvetta löytyy ja kiinnostusta on talon puolelta ollut - he sitä ehdottivatkin. Jes. Voin siis ehkä sanoa hienommin että olen freelancer toimittaja (tms) kuin "työtön". Hehe... Vasemmalla muuten kuva viimeisen työpäivän jälkkäristä, joka oli jonkinlaista jouluisaa piparilla höystettyä moussea. Nam nam.

Viimeisenä työpäivänä sain myös hienon Galaxi-pipon (jossa lippa!) ja "Ransun Luun", elikkä komean rintaneulan ja tietenkin Galaxi-kortin. Sain lisäksi myös eräältä toimittajalta pienen suklaarasian kiitokseksi Taikametsä-tuotannoista. Haikeat jäähyväiset kaikin puolin...

Ilta menikin sitten ihmetellessä, että tässäkö tämä nyt oli. Neljä kuukautta. Aika meni kuitenkin yllättävän nopeasti, mutta olen todella onnellinen siitä, että tekemistä oli, eikä tarvinut olla töissä missään tylsässä dokumentointifirmassa... *köh köh*

@ Kahvila Valo

Lauantaina käväisin sitten illalla viimeinkin naapurini kanssa kahvittelemassa, kun hän oli torstaina "estynyt" edellisen railakkaan illan vuoksi... Käväisimme Kahvila Valossa, jossa on käsittämättömän kallista. Tuhlasin kuitenkin joulutorttuun (2 euroa!) ja jouluiseen latteen ja nams nams kun olikin hyvää. Join vielä päälle jotain kiinalaista inkivääriteetä kun vilutti ja flunssatti edelleen (sama meininki on itseasiassa jatkunut vielä tänäänkin!).

Tänään käväisin tosiaan koulussa kuuntelemassa esitelmiä työharjoitteluista, sekä esitelmöimässä omani (heitin lonkalta, kuten yleensä) ja jälkeen päin suunnattiin kimpalla New Yorkiin (ravintolaan, ei kaupunkiin), missä nautimme joukolla erittäin maukkaat burgerit. Join jopa lasin colaa! Huuh. Oli kyllä mukavaa (ja levotonta) tavata sitä lössiä noin niinkun rennommassa paikassa - viimeistä (?) kertaa.

Kävellessäni kotiin -21 asteessa ihastelin jouluvaloja...

 

Kiva kun maassa on lunta, pakkanen paukkuu ja jouluvalot valaisee kaupungin katuja... Vähän harmittaa, etten ole joulua Suomessa, mutta pitää vaan yrittää tehdä hyvä joulu Usaan - vaikka tod. näk. vietänkin sen suurimmaksi osaksi yksin Miken ollessa töissä.

Huomenna käyn sitten koululla enää vastaanottamassa todistukseni ja nauttimassa päätöskahvit (tai jotain vastaavaa) ja siinä se sitten oli se. Tekninen kirjoittaja. ZzzZZzzzZzzz... Noh, tulipahan sekin tehtyä.

Toiseksi viimeinen päivä

Töissä nimittäin. Vietän juuri ruokatuntia. Näemmä bloggaillen. Enää ei hirveästi töitä sinänsä ole, koska en oikein voi aloittaa mitään uuttakaan juttua, joten lähinnä päivityshommia. Huomiselle on vielä jotain valokuvien käsittelyä ja sen sellaista ja tänään loppu päivästä pitäisi skannata vähän piirrustuksia P2 nettiä varten. Hieman on tässä sinänsä haikeat tunnelmat, sillä olen kuitenkin viihtynyt täällä (ajoittaisesta stressisekoamisesta huolimatta) varsin hyvin ja jään kaipaamaan muutamia mukavia ihmisiäkin. Ja ilmaisia lounaita. Ja yleistä sekasortoa.

Kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo Usassa ja joulukuukin on jo päässyt alkuun. Aika hurjaa. Siihen asti tuntuu olevankin ohjelmaa aikalailla. Tänään olen menossa kahvittelemaan naapurintytön kanssa, sillä voi hyvin olla, etten näe häntä ennen ensi syksyä (mikäli olen edes silloin Suomessa). Tuleva viikonloppu on viimeinen Tampereella viettämäni viikonloppu piiiitkään aikaan, sillä viimeisen viikonlopun Suomessa vietän vanhempieni luona ja palaan vasta sunnuntaina (tai maanantaina) Tampereelle pakkauspuuhiin (vanhempien kanssa, sillä isä ajaa mut Helsinkiin). Varsinaisia suunnitelmia viikonlopulle ei ole... Todennäköisesti vaan yritän rentoutua ja puuhata jotain turhaa. Ehkä leivon (?!). Rehellisesti sanoen, haluaisin viettää viikonlopun shoppaillen (ihme), mutta rahaa ei tällä hetkellä ole YHTÄÄN hukattavaksi. Pitää malttaa ja tehdä ostoksia vasta Usassa ja sielläkin kohtuudella...

Ensi maanantaina ja tiistaina on viimeiset päivät koulutusta, tosin nekin päivät sisältävät lähinnä työharjoittelun muistelua ja kahvittelua. Maanantaina olisi tarkoitus mennä koulutusporukan kanssa "viimeiselle aterialle" koulun jälkeen ja ajattelin jopa osallistua, kun en koko kesänä yhdessäkään miitissä käynyt. Todennäköisesti en näe näitä tyyppejä enää koskaan (ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta).

Keskiviikon vietän varmaan vielä Tampereella ja jos mahdollista, teen "viime hetken ostokset", eli sen mitä nyt ehkä tarvin ostaa Usan matkaa varten (kuten vaaleaa Lumenen meikkivoidetta...) ja hoidan joulukortit postiin. Torstaina (viimeistään) lähden Pohjanmaalle pitkälle viikonlopulle ja sitten alkaakin olla jo lähtö käsillä.

Hieman jänskättää, miten vaikeaa lentokentällä Usassa tällä kertaa mahtaa olla, mutta oikeastihan ei ole mitään syytä sille, miksi jotain ongelmia tulisi. Tällä kertaahan mulla on kämppäkin täällä odottamassa... On kuitenkin outoa ajatella, että tulen olemaan JOULUN poissa Suomesta. En ole koskaan edes ollut joulua poissa kotoa, vanhempien luota. Tämä on hurjaa. Murehdin jouluruokia ja koristeita, sillä ne tuovat kuitenkin sen joulun. Olen jopa pohtinut sitä, että jos yrittäisin itse tehdä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot... mutta en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, enkä tiedä miten hankalaa niihin on saada ainekset Usasta! Argh. Ainakin riisipuurojälkiruuan aion tehdä ja glögit tilata Suomikaupasta, jos ei mitään muuta!

Nyt voisin käydä ihan oikeasti syömässäkin (tosin ei ole nälkä) ja aloittaa skannailut...

Joulukorttipaja sairastuvalla

Itse valmistettuja joulukortteja

Päätin viettää vielä tänään sairaslomaa, sillä eilen illalla oli vielä kuumeen tynkää ja happi muutenkin aika heikolla. Kunnon pöpön kyllä sain! Viikon se yritti päästä niskan päälle ja sitten kai lopulta kylmässä viimassa vietetyt minuutit bussia odotellessa sinetöivät kohtaloni ja lopulta perjantaiaamuna oli täysi flunssa päällä. Viikonloppu meni aika pitkälti vaakatasossa erilaisia lääkkeitä nauttien ja eilen selvisin takaisin Tampereelle jonkun hämärän 2-vaunuisen paikallisliikennejunan avustamana n. 3 nenäliinapakettia myöhemmin. 

Reippaana tyttönä pakotin vielä itseni ruokakauppaankin, mutta se kostautui tosiaan sitten lämmön nousulla ja keuhkoja raastavalla yskinnällä. Kunnon yöunet tekivät hyvää ja nukuin pitkästä aikaa niin, etten herännyt kuin kerran yöllä - oli kylmä! Koko viikon lopun heräsin tunnin tai kahden välein vessaan tai niistämään tai milloin mihinkin. Onnistuin tänään nousemaan vasta lähempänä puolta päivää sängystä...

Nautittuani ehkä litran teetä, tajusin, että apteekkiin on pakko lähteä. Astmalääke oli melkein loppu, etenkin kun viimeisinä päivinä sitä on kulunut jopa tupla-annos. Ostin samalla valmiiksi kaikki Usan matkalle tarvitsemani reseptilääkkeetkin, sekä monivitamiinia ja santasapina-karkkeja flunssan taltuttamiseen. Huomenna on melkeinpä pikku pakko mennä töihin, koska on aika kuvata vuoden viimeiset Galaxit. 

Apteekkireissulla poikkesin sen verran Tiimariin, että hain muutamia joulukorttitarpeita lisää. Ruuan, tv:n katselun (netistä), sekä teen (taas) jälkeen aloin hieman askarrella - joulukortteja. Viime vuonna tein muutamia kortteja itse ja ilmeisesti niistä jopa tykättiin, joten päätin tehdä saman tänäkin vuonna. Jotenkin en nyt vaan ole ollut yhtä hyvässä vireessä kuin viime vuonna, mutta muutamia kelpo kortteja kai tuossakin (yllä olevassa) kasassa on.

Lähikuva korteista

En myöskään enää osaa tarkentaa pokkarikamerallani... Ainakaan yhteen jalkaan sivuttain nojaten. Noh, kyllä tuosta jotain käsitystä saa. Kimalleliima on ystävä! Hehe... Joo. Aika... noh, aikalailla kimalteisempia nämä ovat kuin viime vuonna.

Nyt menen taas hetkeksi vaakatasoon ja yritän ajatella parantavia ajatuksia (tai jotain vastaavaa) ja lisätä hieman pattereiden lämpöä, koska en halua vilustua enempää. Eilen nimittäin vasta ensimmäistä kertaa laitoin lämmityksen päälle täällä!

Köh köh atshiuuh

Duck Sauce - Barbra Streisand

Moi mä oon kipee. Ja Pohjanmaalla. En jaksanu eilen blogatakkaan, kun tohotin vaan pää kolmantena jalkana hourien. Kävin töissä sen verran, että siivosin huoneeni siellä tapahtuvia kuvauksia varten (huoneeni on nyt poliisin toimistona) ja istuin pari tuntia palaverissa syömässä kirsikkasuklaakakkua, juomassa teetä ja rullailemalla ympäriinsä rahilla. Normaalimeininkiä siis. Aina välillä täysin hävytöntä läppää. Just sellasta sopivaa kuumeisessa olossa - ilman kuumetta. 

Töistä juoksin kotiin, söin, siivosin, pakkasin, juoksin junaan, joka oli lopulta 30min myöhässä, joten söin vaan taas pikana kotona ja kirmasin tallille (joo, fiksu veto) ja pääsin lopulta 2 nenäliinapaketin jälkeen hepan selkään. Yksityisestetunti oli rankka, mutta palkitseva, tosin en ehkä ymmärrettävistä syistä ollut ihan parhaimmillani. Odotin täksi päiväksi jotain käsittämätöntä jalkasärkyä ja jumia, mutta ihme kyllä vain perinteikäs niska-/selkäkipu vaivaa edelleen.

Oireena on lähinnä järkyttävä liman eritys (nams), pää pumpulissa -olo, kaikkien lihaksien särkeminen + päänsärky, aivastelu/yskäkohtaukset... mutta ei kuumetta. Siskontytön synttärit olisi tänään, mutta taidan jättää suosiolla väliin 2h autossa istumista + kekkerit itsessään... Jouduin jo aamulla influensarokotuksiin terveyskeskukseen ja samalla reissulla hain meikkivoiteen ja silmätippoja. Koiraakin pitäisi lenkittää... Mieli tekee lähinnä vaakatasoon...

Kai se nyt oli aikakin saada tämä flunssapöpö kun muut ovat sen jo kahdesti sairastaneet ja minä en vielä kunnolla kertaakaan. Parempi nyt kun sitten heti Usassa. Onneksi Marraskuun Usan Marie Claire auttaa - kiskurihinnasta huolimatta.

PS. Tampereellakin on nyt kunnolla lunta! (Tai ainakin oli kun lähdin sieltä...)

Valoa kansalle

No niin, epämääräinen kännykkäkuva suolakidelyhdystä. Tämä on mun uusi ystävä. Kyllä se ehkä jotenkin raikastaa ilmaa, tosin merellisestä tunnelmasta en osaa sanoa. Töihin tämä pitäisi viedä, siellä on aivan järkyttävän kuiva ilma, silmiin sattuu ja kurkku kuivuu. Muutama päivä enää sitäkin...

Mietin juuri eilen, että sopeudunkohan enää koskaan "tavalliseen työpaikkaan", missä on... noh, tavallista. Kukaan ei ala laulaa ja tanssia spontaanisti käytävällä, ruokalassa ei hengaile rooliasuisia kettuja (joista joku toinen kysyy epäilevästi, että onko kyse rooliasusta...), neuvotteluhuone ei ole saateenkaaren värinen, eikä kukaan pelaa lasinalusfrisbeetä.

Voih...

Oli miten oli, modeemirumba saatiin eilen päätökseen. Tai ainakin melkein. Palautin postissa saamani modeemin kauppaan, eikä siitä tullut sen kummemmin sieltä sanomista. Odotan vaan jännityksellä, että mitähän ne mahtaa multa lopulta laskuttaa... ja koska. Mitään laskua en nimittäin vielä ole saanut, enkä todellakaan halua hoitaa mitään hässäköitä Usasta asti. Saan toki vielä jonottaa puhelimitse aspaan, sillä se, että ilmoitan liikkeessä, että haluan sen netin poikki siksi aikaa kun olen Usassa - ei onnistu. Sitten pitäisi vielä soittaa tekniseen tukeen, mikäli haluan tietää miksi yhteyteni ei ole enää se 18,5 megaa mitä se oli alkuunsa vaan nyt n. puolet 24 megaisesta, mikä mulle on luvattu - parhaana päivänä vain 8 megaa.

45. valoviikko

Monet ovat sanoneet, että valot ovat jokseenkin mauttomat ja ihmetelleet, miksei voisi olla jotain erilaista. Mua nämä ei itseasiassa ole haitanneet, pidän siitä että JOTAIN valoja on, kun muuten on niin pimeää ja synkkää. Ehkä ne poni-valot eivät ole sieltä jouluisimmasta päästä, mutta on ne söpöjä! Tämä on kyllä sinänsä mukavaa aikaa, että joka puolella on valoja ja koristeita ja sitä tunnelmaa... Jopa tällaisessa isommassa kaupungissa... Noh, Usassa sitä vasta sitten onkin - mutta siellä ikävä kyllä valot ja koristeet katoavat hyvin pian joulun jälkeen. Uutena vuotena kaikki ovat jo poissa... (ainakin ennen)

Kiitospäivähän on kohta ovella ja Mike saa todennäköisesti jopa vähän vapaata, sillä kauppa suljetaan "jo" kolmelta iltapäivällä. Toivottavasti hän pääsee johonkin kunnon aterialle, sillä jotenkin en usko, että miehellä on ollut hääppöiset ateriat kuluvan vuoden aikana... Vapaatahan Mikellä on myös 7. päivä kun saavun sinne ja sitten putkeen 12.-19.12., mikä on mukavaa. Todennäköisesti Mike saa myös 24. päivän vapaaksi, sillä siellähän se ei ole mikään erityinen päivä... mutta ME juhlimme joulua!

Pihalla muuten näyttäisi olevan tänä aamuna pieni, hento kerros lunta ja vähän pakkasta! Jes!

Postimies Pate

Sain eilen loppupäivästä tehtävän, jota en ilmeisesti tuolloin aivan täysin ymmärtänyt, sillä haaskasin tänään aikaa n. 5,5h turhaan käännöstyöhön, kun tehtävänäni olikin loppujen lopuksi kääntää vain hyvin vähän ja lähinnä vain ymmärtää englantia... Äh. Postimies Patelle puuhataan suomenkielistä sivustoa (oletan ettei tämä ole salaista tietoa) ja minä olen siinä nyt sitten mukana varmistelemassa että mitäs kaikkea pitääkään dubata, mille pitää tehdä nappula ja mitä missäkin lukee. Tai jotain sinne päin.

Postimies Pate - Postman Pat

Sain siis tarkastettavakseni jonkinlaisen scriptin siitä, mitä kaikkea Pate sivuilla sanookaan. Siis englanniksi. Ainut vaan, että scripti ei nyt sitten tosiaankaan ihan vastannut todellisuutta, joten ehkä ihan hyvä, että ne tuli kaikki käytyä läpi. Noh, tulipahan samalla koko päivä pelailtua Postimies Paten tehtäviä... 

Kaikki muut duunit ovat nyt odottamassa tämän pikku proggiksen valmistumista ja periaatteessa huomisen aikana homma pitäisi olla kasassa. Dubbaukset piti saada kasattua päivässä (tai oikeastaan kolmessa tunnissa), että niitä päästään tekemään. Onneksi tämä viikko on ollut muuten hiljainen, nyt kun lemmikki-sivusto on suurimmaksi osaksi valmis. Vielä tosin tarvitsen kuvia hamstereista, gerbiileistä ja kaneista... ja ehkä chinchilloista sun muusta, mutta ainakin siellä on nyt jotain. Jes. 

Päivät menee vilinällä ja ensi viikolla tämä harjoittelu onkin jo ohi! Neljä kuukautta! Hui. Ja sitten olenkin valmis tekninen kirjoittaja. Hahahaaa... Joopa. En kyllä oikein usko, että alan ehkä kuitenkaan tekemään käännöksiä mistään manuaaleista tai kirjoittamaan oppaita joidenkin ihme vempeleiden käyttöön... Mutta nettisivujen kanssa tykkäisin kyllä puuhastella ja käännöstyötkin kelpaa. Mieleni halajaa silti myös kirjoitella... Itseasiassa unelmaduunini olisi varmaan saada kirjoittaa artikkeleita (ja valokuvata ne) hevosalan lehtiin... Siinä saisi yhdistettyä kätevästi kaksi mukavaa asiaa. Jos olisin freelancer, voisin ainakin sanoa olevani jotain muuta kuin työtön... eikö?

Kolmen viikon kuluttua tähän aikaan olen todennäköisesti jo liitelemässä Atlantin yllä... Ja blogihan jatkuu siis tuttuun tapaan myös Usan seikkailujen aikana.

Pikku Myyn buutsit ja takki

Jostain syystä 99% parin viime päivän aikana ottamistani kuvista on laadultaan jotain ö-luokkaa, vaikka sentään otin pikkupokkarilla kuvat (kun en ole saanut aikaiseksi tyhjättyä Oikean Kameran muistikorttia töihin liittyvistä kuvista)... Oli miten oli, täällä tämä Pikku Myy (ks. kuva alla) nyt istuskelee melkoisen jouluisissa tunnelmissa kera kynttelikön ja jouluisten pöytähärpäkkeiden. Pöydällä (joka tuli käännettyä toisin päin) komeilee myös mielenkiintoinen valaistu kivisysteemi, joka on se sellainen ilmaa puhdistava suolakristallijuttu? Miksikä sitä nyt sanottiinkaan, en muista. Sen pitäisi kuitenkin olla hyväksi astmaatikoille ja yleisesti ottaen raikastaa ilmaa hieman, luoden saman tunnelman kuin meren rannalla... Ah... noh, voihan siitä merestä haaveilla. Vielä joskus kyllä aion asua sellaisen rannalla. Tai ainakin lähellä sitä... Nyt joudun vain haaveilemaan moisesta. Kivi oli lahja äidiltä ja isältä ja kaikin puolin erittäin tervetullut ja mukava yllätys. Jotenkin tuntuu siltä, että ilma täällä todellakin on raikkaampi... mutta kuvittelenko vain? Kivahan tuota on katsoakin...

Jouluista tunnelmaa tuo myös metalinen sydänkoriste...

Päivän Pikku Myy (ja uusi huivi) vasemmalla, uudet Vagabondit oikealla

(epämääräisiä kuvia tänään)

 Suttuinen (yllättäen) lähikuva uudesta t-paidasta...

Takin kuvaaminen puolestaan osoittautui äärimmäisen haastelliseksi...

 

Vaikka vessassa (töissä!) oli mielestäni hyvä valo... hukun silti jättiperseineni tuohon takana olevaan oveen. Takki on kuitenkin noin polvipituinen ja siinä on suurin piirtein vyötäröllä kiristysnauha, jolla sitä saa muokattua hieman virtaviivaisempaan suuntaan. Isot taskut löytyy ja valtava kaulus kätkee sisäänsä hupun (!) joka tulikin tämän iltapäivän tuulessa ja vesisateessa tarpeeseen.

Minne katosi ihana joulua enteilevä valkeus? Haluan sen takaisin!

Minne viikonloppu katosi?

Viikonloppu meni kuin siivillä. Vieressä oleva kuva kertoneekin jo olennaisimman, eli koirakoiranen oli luonani kyläilemässä ja lattialla oleva patja viittaa siihen, että täällä oli muitakin (ei, en laittanut patjaa tyynyineen ja peittoineen vain puudelille, vaikka herra niin luulikin). Äiti ja isä tulivat jo perjantaina hyvissä ajoin tänne isänpäivän viettoon - itseasiassa jo ennen kun tulin töistä (vanhemmillani on jo valmiiksi avain sitä varten, että voivat käydä tääällä kun olen Usassa).

Perjantai-iltana lähdimme vielä "vähän käväisemään" Sokoksella ja olimmekin sillä reissulla vissiin jonkun 2,5h... Mukaan tarttui jotain kivaa... Nimittäin mustat Vagabondin saapikkaat (semmoiset vähän alle puoleen sääreen, aika jämäkkää tekoa), jotka sattuivat olemaan toinen kahdesta jäljellä olevasta parista ja juuri oikeaa kokoa. Äiti osti saappaat mulle joululahjaksi ja ne tulivat kyllä tarpeeseen jo näillä tämän hetkisillä keleillä (loskaa, vettä, yngh). Talosta tarttui mukaan myös i-h-a-n-a (kevyt?) toppatakki metallinhohtoisessa suklaanruskeassa sävyssä, mahtavilla kauluksilla, isoilla taskulla ja piilotettavalla hupulla varustettuna. Hintaa takilla oli hirmuisesti, mutta ostin sen, koska ajattelin, että sillä on käyttöikää helposti jo suunnilleen lokakuun alusta ehkä huhtikuun loppuun. Takki on sellainen, millä tarkenee jonkinlaisilla pakkasilla, mutta myös hyvin viipottaa menemään nolla kelissä ja vielä muutamalla lämpöasteellakin - uskoisin. Isä tarjoutui jälkikäteen maksamaan takista puolet, noin niinkun joululahjaksi. Awh.

Hemmottelin itseäni jo aiemmin (keskiviikkona vai torstaina, en muista?) hankkimalla uuden, pienemmän lompakon, joka tuntuu toimivalta. Lompakko on väriltään violetti ja jonkinlaisella käärmeshenkisellä kuviolla varustettu Benettonin yksilö, jonka TOIVON kestävän vuosia. Ainakin tämä on nyt tosiaan vähän pienempi kuin aikoinaan Aleksista ostamani O.I.S.-lompakko joka jo itsessään on pienen käsilaukun kokoinen...

Lauantaina kävelimme joukolla Stockmannille ja sieltä Koskikeskukseen ja Sokoksen kautta kotiin. Jostain syystä toinen saappaani hankasi takaa nilkkaani ja jouduin iskemään siihen laastarin, että loppu päivä sujuisi ongelmitta. Sujuihan se. Ehkä saapas oli huonosti jalassa? Hmm... Oli miten oli, Stockmannilta mukaan ei tarttunut mitään - paitsi ne laastarit. Koskikeskuksen Gina Tricotista ostin yhden superhalvan (mutta yllättävän laadukkaantuntuisen) t-paidan ja kivan, jättikokoisen eläinkuosisen kaulahuivin, vaikka siinä olikin mukana kultalankaa. Huivi sopii kuitenkin hyvin uuden takkini kanssa ja lämmittää kivasti niinä päivinä kun sisälläkin on kylmä... Muuta ei sitten koko reissulta mukaan tarttunutkaan, tosin äiti osti minulle vielä söpön olkipukin (olen rakastanut niitä lapsesta saakka) ja kivan sydänkoristeen (jouluisen), jonka sijoitin keittiön oviaukkoon roikkumaan. Vanhemmat toivat mukanaan myös kynttelikön, sekä jouluisia tabletteja (?) pöydälle, joten melko jouluisaahan täällä jo onkin, huhhuh. Toivottavasti saadaan Usaankin vähän joulua... ja toivotaan, ettei ninjakissa tuhoa ihan kaikkea.

Nyt pitää alkaa valmistautua lähtemään töihin... Jäljellä n. 8,5 päivää.

Lunta ja langatonta verkkoa

Tampereellekin on vihdoin saatu sitä lunta. En ainakaan ole aiemmin vielä nähnyt maassa lumikerrosta täällä keskustassa, mutta NYT, nyt sitä on. Ainut vaan että juuri NYT se on aika pitkälti märkää ja mössööntynyttä. Plah, se oli liian hyvää ollakseen totta.

 

Tänä aamuna olisin kyllä halunnut tietää miksi autotiet olivat täysin auratut ja sulatetut (?!) jo klo 7:30, mutta kaikki lumi oli aurattu jalkakäytäville jättimäisiksi kasoiksi, joita saikin sitten yrittää kierrellä sen autotien kautta. Bussipysäkille piti rämpiä hangen läpi. Mielenkiintoista. Nämä kaksi kuvaa eivät ole (kuten voinee huomata) tältä päivältä. Viime yönä tuli tosiaan sitä lunta lisää (alkuviikostahan sitä tuli vain ripaus), mutta ikävä kyllä säät lämpenivät heti sen verran että loskaakin ilmaantui. Nyyh. Loskat vois kyllä unohtaa ihan kokonaan. Talvi on ihanaa aikaa - kun loskasta päästään. 

Töissä on nyt ollut rauhallisempaa, ehdin jopa vähän pyöritellä peukaloitanikin jossain välissä. Olen saanut aika paljon aikaan ja taputtelinkin tässä tänään iltapäivällä itseäni olalle hyvin rutistetusta projektista. Kaipailen kuitenkin tällä hetkellä lemmikkien (etenkin jyrsijöiden) kuvia töitä varten, jotta saan laitettua lisää matskua nettiin.

Eilen kävin istumassa kaverini kanssa 3h kahvimaratoonit (näitä nyt riittää), mikä oli kyllä ihan mukavaa. Kahviloissa on niin kiva istua, varsinkin kun sitä ei ole saanut juuri harrastaa vuosikausiin, kun kaikki ovat asuneet niin kaukana... Tai sitten olen itse asunut kaukana? On siinä kai vaan se oma tunnelmansa, kotona istumiseen verrattuna.

Tänään käytin n. tunnin uuden modeemini asentamiseen, sillä sepä ei ollutkaan taas mikään läpihuutojuttu (yllätys yllätys). Eipä kovin kauaa kestänyt Soneralta saada hommat toimimaan... Mullahan piti olla pelittävä langaton laajakaista täällä jo syyskuussa, mutta kuinkas kävikään? Ensin toimitus viivästyi kahdesti, sitten tulikin yllättäen päivää ennen, mutta ensimmäinen modeemini ei ollut langaton, sitten sain toisen lainaan ja kolmatta kyttäsin postista viikko tolkulla. Nyt sen viimein sitten sain hakea lähipostista, kun Itella sai sen sinne viimeinkin sählättyä. Mulla on nyt kyllä tän vuoden tietokoneensäätökiintiö ihan täysi... Toivon siis hartaasti, että Usassa oleva koneeni pelittää kerralla kunnolla, ilman mitään uudelleensäätöjä.

Olen muuten viimeisen viikon aikana syönyt kolmesti jouluruokia ja eilen illalla join glögiäkin (mikä ei ollut ensimmäinen kerta). Syön kai sitä varastoon, siltä varalta, että jos tänä jouluna pääateriani koostuukin pakastepizzasta... Glögi on kyllä herkkua... Taidanpa keittää sitä vähän lisää NYT.

PS. Vajaan 4 viikon päästä olen jo Usassa!!! Iih!

Tuoksuja tulvillaan

Kävin Yves Rocherilla. Ihan pikkuisen vaan. Ihan vaan tarpeellisia juttuja hakemassa. Ihan totta.

Päivävoidetta mä sinne lähdin hakemaan, mutta alennuslappuseni kanssa, joten pakkohan niitä tarjouksia oli muutenkin hyödyntää... Vasemmalla päivä-/yövoide kamomilla-sarjasta, josta mulla on jo entuudestaan kasvovesi (jota tosin käytän vähän laiskasti kun en yleensä jaksa...). Ainoa miinus pienestä purkista hintaan nähden (vain 50ml ja normaalihinta 11 euroa), mutta nyt se ei haittaa koska sen tarvii kuitenkin mahtua mukaan lennolle käsimatkatavaroihin. En koskaan lennä ilman puhdistusainetta ja voidetta, sillä putsaan yleensä kasvoni ennen pitkää lentoa ja isken sitten vasta lennon lopussa uudet meikit naamaan (olen pro lentokoneessameikkaaja - ainakin omasta mielestäni). Oikealla deodorantti, jonka tuoksu oli rakkautta ensinuuhkaisulla. Nuuhkin jo aiemmin Usassa noita puuvillankukka -tyyppisiä tuotteita (Bath & Body Worksilta), mutta tuoksu oli liian pistävä... Tässä deodorantissa tuoksu on vain i-h-a-n-a. Ostin hiljattain Erisanin hajusteettoman deon mutta... Sen teho on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos vähänkin oikeasti hikoaa.

Vasemmalla uutuustuote, appelsiininkukka-hunaja suihkugeeli. Tuosta sarjasta en kyllä löytänyt kuin järkyttävän pienen ja kalliin vartalovoiteen, joten jäi ostamatta. Suihkugeelistä sain näytepullon, mikä menee myös kätevästi matkalla (en tosin yritä käydä suihkussa lentokoneessa). Tuoksu on ihana ja sarjaan kuuluu myös tuoksukynttilä (hintaan 6,40€ muistaakseni) ja jotenkin jouluinenkin... Itselleni en pulloa aio nyt ostaa, koska en aio rehata Usaan mukaan suihkutuotteita, koska mulla on siellä jo ennestään mm. ihanaa suklaista suihkugeeliä... Mikäli se on säilynyt hyvänä. Mutta joululahjapakettiin voisin tuota ostaakkin... Joululahjat on vaan tänä vuonna nyt vähän kyseenalainen juttu, koska olen joulun poissa Suomesta (mikä on outoa!!!)... Mutta ehkä annan lahjani jo ennen joulua? Tosin olin ajatellut jotain Usastakin yrittää ostaa. Oli miten oli, oikealla puolestaan on kuivalle iholle tarkoitettua vartalovoidetta, joka oli nyt kanta-asiakastarjouksena. Kuivaihoisena nappasin tuotteen mukaani ja kokeilinkin sitä jo. Tykkään. Paljon. Imeytyi nopeasti, pehmensi ihon (koitin käsiin) ja tuoksukin on ihan miellyttävä. Jes.

Kävin myös ihan turhaan postissa, kuten vähän arvelinkin. Modeemin kotiinkuljettaja ei ollut jättänyt tänne minkäänlaista lappua (kuten oli pitänyt) kun en ollut paketin saapuessa paikalla (opinpahan siitäkin virheestä) eikä sitä pakettia postista saanut ilman kaiken maailman tunnuksia. Fantsua. En sitten viitsinyt enää lähteä takaisin toiseen suuntaan Soneralle, koska ruokakaupassakin piti käydä. Huomennahan on pyhä ja yritän välttää Siwassa asiointia, koska siellä on vaan NIIN kallista.

Niin ja Stockmannilla piipahdin sen verran, että hain isälle jotain namia isäinpäivää varten ja joululahjakarkkejakin...

Hyvää viikonloppua!

Huom. myös päivän toinen postaus! (Kylläpä näitä nyt tulee??)

Nörtin painajaisesta selvitty...

...Lähinnä chai latten voimalla.

Nyt se tapahtui. Tietokoneeni jo lokakuun puolivälissä alkanut takkuaminen päättyi lopulta siihen, että koko kone oli tyhjättävä ja kaikki uudelleen asennettava, koska kone ei enää pysynyt päällä kauankaan ilman blue screeniä ja muita mukavia pikkujippoja. Nörtin painajainen. Tiistaina alkanut urakka päättyi myöhään tänä iltana ja nyt tuntuu siltä, että elämä alkaa jo vähän voittaa, vaikka en ole kahteen päivään lämmintä ateriaa nauttinutkaan (hyvin menee tämä elämäntapauudistus), ellei tämänpäiväistä kanapaninia lasketa (tai eilisiä popcorneja...). Koska en omista televisiotakaan, ei tarvinne sanoa, että eilinen oli vähintäänkin outo päivä, kaikessa radiohiljaisuudessa yksin pikku asunnossani scriptoja kaivellen... (Sanoinpa sen sitten kumminkin, kuten aina.)

Koska en todellakaan jaksa avautua tietokoneongelmistani (vaikka mieli vähän tekisikin), niin päätinkin sen sijaan rupatella parhaillaan kuluvasta viikosta noin muuten vaan. Ja se muuten, joka sanoi joskus että "raha ei tee onnelliseksi", oli todennäköisesti joku katkera, mutta itseriittoinen köyhä, sillä anteeksi nyt vaan, mutta ei ole mitään niin hienoa tunnetta kuin se, kun päivien jännittämisen jälkeen huomaat, että postin lakkoiluista huolimatta, sait silti rahasi KELAlta ja pääset maksamaan vuokran, sekä ostamaan ruokaa muutakin kuin 7 euron erissä. Fantastista. Elämän pieniä iloja. Vuokrasta tuli mieleen, että vuokraisäntäni loistaa taas fantastisuudellaan; herra soitti minulle eilen illalla ja kysyi SOPISIKO minulle, että en maksaisi joulu-maaliskuulta ollenkaan vesimaksuja. No sopisihan se todellakin!

Eilen nautin elämän pienistä iloista kahvittelemalla naapurini Elinan kanssa ruhtinaalliset neljä tuntia. Jos olisi olemassa käsite "pitkän kaavan mukaan kahvilla", niin tämä olisi varmaankin ollut se. Alkulämmittelyksi otin paninin ja jäisen chai latten (ah, pitkästä aikaa), sekä lasin vettä ja pari tuntia myöhemmin nautin kupin haudutettua teetä ja jonkinlaisen suklaariisimurohärpäkkeen, joka oli hyvää, mutta jonka kaloreita en halua edes arvailla. Kahvittelimme Robert's Coffeessa keskustassa, missä oli yllättävän paljon tilaa ja tunnelmaakin.

Robert's Coffee

Aika luksusta sinänsä, sillä nämä olivat jo toiset kaffitteluni viikon sisällä (tosin en ollut kaffitellut sitten heinäkuun), sillä käväisin sunnuntaina ihan vaan chai lattella (kamalan kallis paikka) kahvila Valossa koulutuksen kautta hankkimani uuden kaverin kanssa. Siellä oli todella komea baaritiski ja kivoja antiikkikalusteita. Ja brunssi meneillään. En ole koskaan brunsseillut, enkä brunsseillut nytkään, kun moisella olisi ollut hintaakin joku reilu 13 euroa... Kuulosti kalliilta, vaikka en ihan tarkkaan kuunnellutkaan mitä kaikkea siihen sisältyy.

Kahvila Valo

Säätkin ovat olleet muuten yllättävän lämpimät viime päivinä. Eilen kuulemma myrskysi, mutta en tiedä siitä mitään. Kuuntelin jossain välissä, että ihan niinkun ehkä tuulisi/sataisi, mutta nöräsin niin "innolla" (tai siis apinan raivolla), että en tajunnut siellä mitään myrskyä olevan. Aamusella vähän tuulahti kun käväisin Anttilassa hakemassa DVD-levyjä.

Huurrekuva alkuviikosta Tohlopissa...

...samoin kuin eeppinen sumu ja punaiset hiuskiehkurat.

 Hyvällä aamiaisella alkanut keskiviikko tökki tietokoneen kanssa tuskastellessa...

...ja söin ensimmäistä kertaa popcornia vuosikausiin - en aamupalalla.

Tänään aion syödä Ihan Oikean Lämpimän Aterian.

Lapsuushaaste!

Ennen kun avaudun huomenna muutaman viimeisen päivän tapahtumista, niin vastaanpa tässä keskiyöllä Rubywoon haasteeseen! Haasteethan on tunnetusti parhaita, koska on niin kiva kirjoittaa itsestään.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "mitä sinusta tulee isona"?
Luulen, että tähän kysymykseen kukaan ei koskaan saanut minulta totista tomeraa vastausta, jonka takana olisin tuolloin seissyt sataprosenttisesti. Pitkän aikaa halusin arkeologiksi, kunnes tajusin, että ei niitä muumioiden hautoja joka päivä löydetä, eikä ainakaan Suomesta. Halusin myös astronautiksi, hävittäjälentäjäksi ja formulakuskiksi, noin arkeologian vastapainoksi. Luonnollisesti halusin myös kaikenlaisiin heppahommiin ja prinsessaksi, koska ajattelin mennä naimisiin Englannin Prinssi Williamin kanssa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
My Little Pony-videoita tuli katsottua aika kiitettävästi. En ollut kuitenkaan kamalan nirso viihteen suhteen tenavana ja luin mielelläni perus Aku Ankat - Mikki Hiirtä lukuun ottamatta, sillä Mikistä en jostain syystä koskaan tykännyt. Enkä tykkää vieläkään. Luin myös kesämökillä wanhoja Maailman Vahvin Nalle -sarjiksia, sekä kaikenlaista ruotsinkielistä, josta en edes oikeastaan ymmärtänyt mitään. Ankroniikka oli kova telkkariohjelma pitkän aikaa. Kaikki Disney oli mahtavaa toki...

3. Lempileikkejäsi?
Heppaleikit kaikissa muodoissaan. My Little Pony -polleja löytyi liki 70 kappaletta parhaimmillaan, barbinhevosiakin oli yli 30 ja lisäksi omistin lukemattoman määrän pieniä ponifiguureja. Lisäksi leikimme myös ratsastavamme mielikuvitushevosilla ja järjestimme kisojakin. Olimme melko hömelönnäköisiä hyppiessämme kaverin takapihan ruusupuskan yli... Yksi parhaista ponileikeistä liittyi juuri My Little Poneihin... Leikissä rakentelimme koko huoneen lattian täyteen monimutkaisia teitä, tai oikeastaan siltoja ja asumuksia kellareineen - kirjoista. Siis niille poneille. Leikimme, että tulvi ja siksi rakentelimme näitä kaikkia erikoisia rakennelmia...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
En oikeastaan muista juuri mitään muita synttäreitäni, joten oletan, ettei ne mitään huippumahtavia olleet. Lähinnä juhlittiin pienissä piireissä - kuten nytkin.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Äiti vei mua urheasti vaikka minkälaisiin urheiluihin aina baletista ja kansantanhuista lentopalloon. Mikään ei kuitenkaan pidemmän päälle ollut kovin kivaa ja kansantanhuihin en suostunut edes menemään sisälle. Ratsastus oli ja on se paras aina ja ikuisesti. Hieman vanhempana myös sähly, mitä kyllä tykkäisin pelata yhä... Sulkapallo oli myös kivaa ja rullaluistelu, tosin luistimeni olivat todella painavat ja tärisyttivät hirmuisesti... Luistelu ja laskettelu olivat kyllä ehdottomasti parhaita talviurheilulajeja!

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
En ole koskaan kuumeisesti fanittanut ketään/mitään, edes sitä Oasista... Tai New Kids On The Blockia joskus vuonna nakki ja makkara. Köh köh. En ole hyvä fanittaja. Madonnaa ehkä saatoin vähän fanittaa aivan ensimmäisenä, kun meillä alkoi joskus historiassa näkymään brittiläinen musatv ja minä halusin samanlaisen kampauksen ja mekon ja tanssin sohvapöydällä laulaen "Like a virgin!"... Eli meno ei ole muuttunut mihinkään.

7. Paras lahja jonka olet saanut?
Hiski. Kummitätini kutoi minulle Hiskin joskus kun olen ollut aivan tenava. En edes muista koska, muistan vaan, että Hiski on aina ollut. Mistä Hiskille tuli nimi Hiski, en tiedä, mutta tiedän, ettei se ollut Disney-hahmon mukaan nimetty. Ulkonäöltään hiski muistuttaa hieman hattivattia. Se on pitkänomainen pötkylä, jolla on pienet nysäkädet edessä, suuret mustat silmät ja mustat räpyläjalat. Ylävartalo Hiskillä on punainen, alavartalo musta. Hiski on ollut kaikkien aikojen unikaveri ja se on vieressäni yhä täällä Tampereella yksin uinuessani! Hiski on ollut mukanani retkillä ympäri maailman. Otan Hiskistä vielä jossain vaiheessa kuvan! Hiski on myös nykyään enemmän jo käsite kuin nimi. Tein myös itse joskus kouluaikoina minihiskin, mutta en tiedä mihin se joutui... Toinen suunnilleen synnytysosastolta mukaani jäänyt lahja on wanha oranssi My Little Ponini, Omenainen, joka on yhä yhtä priimassa kunnossa kuin silloin vuonna 1983.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Asua ulkomailla, omistaa hevosen/hevosia ja kasvattaa uudestaan pitkät hiukset.

HAASTAN:

Johannan (yksityisestä) Pilkahduksia elämästäni -blogista
Mariannen (yksityisestä) Mariannella on asiaa -blogista
Satun (vai Sadun???) Bunnymode -blogista
Pandan Piece of Panda -blogista

JA

Yleisesti ottaen teidät KAIKKI, jotka eksytte tänne juuri tämän postauksen lukemaan!
(Linkittäkää ihmeessä kommentteihin jos/kun vastaatte, olis kiva lukea...)


Ja lopuksi! Huomasin juuri nyt (koska olen hidas ja ollut vailla tietokonetta tiistaista saakka), että blogillani on jo HUIMAT 15 lukijaa! Hurjaa. Mahtavaa. Fantabulous. Lisää vaan... eikö? 
Kiitos kaikille kovasti!

Kanelikorppu

Menin tänään myöhempään töihin, kuin yleensä. Aamu oli melko ankea, mutta olin jostain syystä yllättävän virkeä, vaikka en viikonloppuna mitään superunia nukkunutkaan. Töissä olin supertehokas ja sain aivan kaiken olennaisen tehtyä. Johtui ehkä siitä, että lähes kaikki muut ovat tämän viikon poissa, kuten varmaan mainitsinkin? Kukaan ei laittanut mitään pieniä lisätehtäviä tulemaan pitkin päivää, joten sain kaikki "suuremmat projektit" onnellisesti alta pois - ahhhh. Sekin ehkä piristi, että kiharsin aamulla suihkun jälkeen vähän hiuksiani ja lopputulos oli mielestäni varsin viehkeä. Onneksi mulla kiharat pysyy kyllä halki tuulen ja tuiskun, vaikka suoristus kihartuukin puolessa tunnissa.

Matkalippujen osto on käsillä ja itse matkaankaan ei ole kuin enää mitä... viitisen viikkoa? Näin se aika menee. Olen pitkästä aikaa oikeastaan aikalailla hyvillä mielin, sillä pidin eilen illalla itselleni puhuttelun. Pitkän ja hartaan sellaisen. Kerroin itselleni, että kävi miten kävi (viisumiasiassa), niin tässä pärjätään kyllä. Olen myös päättänyt, että haluan todellakin asua ulkomailla, edes jonkin aikaa, ennen kuin olen mummoiässä. Jos viisumia Usaan ei heru, lähden tarkastelemaan muun Euroopan elämänmenoa ensitilassa. Olenhan mä sen kai aina tiennyt, että kiertely on jotenkin se mun juttu. Haluan kyllä oman ihanan, lämpöisen ja turvallisen kodin, mutta sillä, missä tuo koti on, ei ole niinkään merkitystä.

Earl Grey tee & kanelikorput

Tänä iltana lämmittää tee ja päivän kaloripommi - kanelikorput. Eipä uskoisi, että noissakin on joku 45 kaloria per piskuinen korppu? Mutta repäisin ja otin kolme... Olen muuten siirtynyt nyt virallisesti syömään vain ruisleipää arkileipänä ja sitäkin kohtuudella. Töissä olen jättänyt potut/riisit/pastat pois kun tilaisuus on tullut ja mättänyt lautasen täyteen salaattia esim. kasvispihvien kaveriksi. Karkit ovat nyt virallisesti taas poissa kuvioista (eipä sillä että niitä olisi hirveästi tullut mässytettyä) ja samoin pizzat ja muu pikaruoka (joita tosin syön muutenkin harvakseltaan, vaikka ehkä sitä ei uskoisi...). Usassa tulee kuitenkin helpommin ostettua se pakastepizza nälkäisen miehen ravinnoksi... Kaloreita en laske edelleenkään, mutta katson kyllä vähän mitä tulee syötyä. Liikuntaa tarvisi kyllä myöskin lisätä ja ratsastamaan tekisi kovasti mieli ihan koko ajan...

Ajatella, että nyt on käsillä jo marraskuu ja siitä on vuosi kun viimeksi olen Miken nähnyt. 

Aika hurjaa?