maanantai 1. marraskuuta 2010

Kanelikorppu

Menin tänään myöhempään töihin, kuin yleensä. Aamu oli melko ankea, mutta olin jostain syystä yllättävän virkeä, vaikka en viikonloppuna mitään superunia nukkunutkaan. Töissä olin supertehokas ja sain aivan kaiken olennaisen tehtyä. Johtui ehkä siitä, että lähes kaikki muut ovat tämän viikon poissa, kuten varmaan mainitsinkin? Kukaan ei laittanut mitään pieniä lisätehtäviä tulemaan pitkin päivää, joten sain kaikki "suuremmat projektit" onnellisesti alta pois - ahhhh. Sekin ehkä piristi, että kiharsin aamulla suihkun jälkeen vähän hiuksiani ja lopputulos oli mielestäni varsin viehkeä. Onneksi mulla kiharat pysyy kyllä halki tuulen ja tuiskun, vaikka suoristus kihartuukin puolessa tunnissa.

Matkalippujen osto on käsillä ja itse matkaankaan ei ole kuin enää mitä... viitisen viikkoa? Näin se aika menee. Olen pitkästä aikaa oikeastaan aikalailla hyvillä mielin, sillä pidin eilen illalla itselleni puhuttelun. Pitkän ja hartaan sellaisen. Kerroin itselleni, että kävi miten kävi (viisumiasiassa), niin tässä pärjätään kyllä. Olen myös päättänyt, että haluan todellakin asua ulkomailla, edes jonkin aikaa, ennen kuin olen mummoiässä. Jos viisumia Usaan ei heru, lähden tarkastelemaan muun Euroopan elämänmenoa ensitilassa. Olenhan mä sen kai aina tiennyt, että kiertely on jotenkin se mun juttu. Haluan kyllä oman ihanan, lämpöisen ja turvallisen kodin, mutta sillä, missä tuo koti on, ei ole niinkään merkitystä.

Earl Grey tee & kanelikorput

Tänä iltana lämmittää tee ja päivän kaloripommi - kanelikorput. Eipä uskoisi, että noissakin on joku 45 kaloria per piskuinen korppu? Mutta repäisin ja otin kolme... Olen muuten siirtynyt nyt virallisesti syömään vain ruisleipää arkileipänä ja sitäkin kohtuudella. Töissä olen jättänyt potut/riisit/pastat pois kun tilaisuus on tullut ja mättänyt lautasen täyteen salaattia esim. kasvispihvien kaveriksi. Karkit ovat nyt virallisesti taas poissa kuvioista (eipä sillä että niitä olisi hirveästi tullut mässytettyä) ja samoin pizzat ja muu pikaruoka (joita tosin syön muutenkin harvakseltaan, vaikka ehkä sitä ei uskoisi...). Usassa tulee kuitenkin helpommin ostettua se pakastepizza nälkäisen miehen ravinnoksi... Kaloreita en laske edelleenkään, mutta katson kyllä vähän mitä tulee syötyä. Liikuntaa tarvisi kyllä myöskin lisätä ja ratsastamaan tekisi kovasti mieli ihan koko ajan...

Ajatella, että nyt on käsillä jo marraskuu ja siitä on vuosi kun viimeksi olen Miken nähnyt

Aika hurjaa?

2 kommenttia:

RubyWoo kirjoitti...

Blogissani on haaste sinulle ;)

Jenni kirjoitti...

Ooh ihanaa <3 Haasteet on parhaita!