Vika bloggerissa vai gadgeteissa?

En ole nyt eilisen iltapäivän jälkeen nähnyt blogissani seuraavia gadgeteja:
- Twitter
- Flickr
- Lukijani

Pahoittelen, jos ne eivät teilläkään näy, olin innoissani uusista säädöistä, mutta en tiedä onko nyt vika bloggerissa vai jossain muualla. Ärsyttävää. Yritän korjata.

EDIT (klo 10:33)
Ilmeisesti ainakin lukijoiden näkyminen puuttuu juuri nyt joiltakin bloggaajilta, eli ongelma on bloggerissa... Äh, toivottavasti vaivautuvat fiksaamaan nämä ongelmat pian, tämä on rasittavaa!

Juhannuksen jälkeen...

Taisin sitten ottaa vähän lomaa blogista.

Suunnitelmissa oli kyllä kirjoittaa eilen, mutta sitten se jotenkin jäi ja kohta huomasinkin kellon olevan jo lähellä yhtä ja postauksen yhä tekemättä. Sain kuitenkin taas vähän uudisteltua blogini ulkoasua lisäämällä mm. Twitterin ja muuttamalla lukemieni blogien listaa siten, että niissä näkyy nyt pikakuvakkeet. Mielestäni ihan jees. Äh. Nyt taas työt kutsuvat kohta, joten en kauaa ehdi istahtaa.

Toivottavasti kaikilla meni juhannus mukavasti. Itse vietin juhannusta ihan vaan yksikseni täällä Tampereella möllöttäen. Perjantaina vaivauduin pyörälenkille kauniin sään innoittamana, mutta tietenkin sain lopulta vettä niskaani kun olin päässyt mahdollisimman kauas kotoa. Eksyin (enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti) uutta reittiä kotiin etsiessäni siirtolapuutarhoille. Sillä hetkellä iski ihan hillitön kaiho. Mieli olisi niin tehnyt omaan pieneen mökkiin kukkien keskelle - vaikka keskelle kaupunkia. Elämä tuntui jotenkin paljon aurinkoisemmalta siirtolapuutarhoissa...

Lauantaina sitten olin vaan. En tehnyt mitään. En edes pukeutunut koko päivänä. Grillasin makkaraa - uunissa, kun en muuta voinut. Lueskelin, pelailin, möllötin. Vaikka kaipailin järviä ja mökkejä, lohdutin itseäni sillä, että ainakin olin nyt hetken aikaa lomalla.

Sunnuntaina melkein jo aktivoiduin kauppaa varten, mutta laiskuus iski jälleen. En siis koko juhannuksen aikana tehnyt oikeastaan mitään hyödyllistä. Nukuin, söin ja röhnötin - ja olin silti maanantai aamuna silmät aivan ristissä ja töihin lähtö teki tiukkaa.

En ole koskaan tainnut viettää juhannusta kaveriporukassa, mutta en ole kyllä sitä koskaan ennen yksinkään viettänyt, enkä varmaan tule viettämäänkään, nyt kun Mike on suuntaamassa tänne. Mökin vuokraus ensi juhannuksena olisi aika helmi ajatus, mutta oletan moisten kustantavan maltaita tuohon aikaan vuodesta...

Töitä on jäljellä enää vajaa 3 viikkoa ja uusia, lähinnä osa-aikaisia duunipaikkoja on etsitty kissojen ja koirien kanssa edes jonkinlaisen taloudellisen tasapainon takaamiseksi. Miehen tuloon ei olekaan enää pitkä aika, joten kiirettä pukkaa. Rahaa pitäisi saada jatkossakin tulemaan sisään, että voisin vaihtaa isompaan, miehen mentävään asuntoon.

Ensi viikonlopuksi on suunnitelmissa reissu Pohjanmaalle, semmoinen perinteinen pyörähdys... Sen jälkeen lähdenkin sinne vasta töiden loputtua. Ja töistä puheen ollen, nyt on ihan pakko kiskaista jotain aamupalaa naamaan, että pääsen sinne töihin... arkistoimaan...

Hyvää juhannusta!

Pinkki puudeli & kissimirri

Alkuviikon askarteluja...

Porosangat

Ne tulivat tänä aamuna!

Uudet silmälasini siis. Ne ovat kooltaan hieman suuremmat kuin aiemmin hankkimani kahdet kehykset, mutta mielestäni silti vielä miellyttävät ja hyvännäköiset. Väri oli tummempi, kuin mitä netissä katselemani kuvat antoivat ymmärtää, mutta silti hyvännäköiset. Auringossa kehykset näyttävät vaaleammilta. Sangoissa komeilevat porologot ovat hellyyttävä yksityiskohta (mielestäni).

Kävi niin iloisesti, että olin vähän myöhässä lähdössä töihin ja tuskailin sopivan paidan kanssa, kun ovikello soi. Tempaisin ensimmäisen käteen sattuneen paidan päälleni ja avasin oven. Näytin kai sen verran räjähtäneen pöllähtäneeltä, että komea postimies kysyi, että herättikö hän. Sain sitten Lenswayn paketin suoraan pikku kätösiini ja kirmasin kiireellä keittiöön sitä avaamaan. Jännitti, saisinko jotenkin ihmeen kaupalla heti kerralla sopivat lasit, kun yleensä niitä pitää aina jotenkin säätää.

Ja boom! Istuvuus olikin kerralla täydellinen. Ah... Olen kyllä todella tyytyväinen Lenswayn asiakaspalveluun ja tehokkuuteen, eivätkä hinnatkaan päätä huimaa. Yksilöllistä palvelua saa helposti - ellei välitä siitä että kaikki tapahtuu joko puhelimitse tai netin välityksellä. Valtavasta kiireestä huolimatta lasien toimitukseen meni vain n. viikko, mikä ei ollut ollenkaan paha. Ne oli postitettu maanantaina ja keskiviikkoaamuna ne olivat jo täällä - nopeaa toimintaa siis.

Voin kyllä suositella Lenswaytä kaikille silmälasejen (tai aurinkolasejen) hankkimista harkitseville - omien kokemusteni perusteella.

Kamerakuume!

Töihin tupsahti viime viikolla uusi kamera - Canon EOS 1000D. Olin suhteellisen rauhallisilla mielin, kunnes pääsin perjantai-iltana kuvaamaan sillä taidenäyttelyn avajaisia. Siitä alkoi aivan hillitön kamerakuume. Haaveenihan oli ostaa viimein tänä vuonna uusi kamera, mutta sitten pitikin ostaa uusi tietokone... Saisinkohan jotenkin rahat myös uuteen kameraan, jonka ostaminen olisi oikeutettu päätös myös bisneksen edistämisen kannalta? Nikonilta olisi myös yksi malli mitä olen vähän hiljaa haaveillut, mutta se on hilppasen kalliimpi - kenties videokuvausominaisuuden vuoksi. En kuitenkaan etsi videokameraa, joten mielestäni tällainen hieman riisutumpikin malli toimisi. Ja wanha Canonini on palvellut hyvin - mitä nyt ei ole pattereissa enää pysynyt virta kunnolla jonkun Usan matkan jälkeen.

Apua, kamerakuume nousee!

Kaaoksen keskellä

Pöydälläni vallitseva kaaos

Mennyt viikko on kulunut jotenkin todella nihkeästi. Töissä on pitänyt kiirettä uusien webbisivujen julkaisemisen kanssa, kuvagallerian kanssa pakertaen ja näyttelyn avajaisia valmistellen. Perjantaina klo 21 kaikki oli takana päin ja viikonloppu alussa. Univelkaa taisi olla kertynyt viikon aikana, sillä kiskaisin heti ensi alkuun 10 h yöunet ja sitten vielä 2,5 h päiväunet päälle. Viime yönäkin uinailin 9 h ja tuntui, että vieläkin olisi uni maistunut. 

Koko eilinen päivä meni aika pitkälti vaan laiskana. En tehnyt oikeastaan yhtään mitään, paitsi siivosin kylppärin. Ulkona satoi vähän väliä, enkä viitsinyt edes kauppaan lähteä. Tänään revin itseni ylös jopa ennen puolta päivää (juuri ja juuri) ja iskin uunin lämpiämään. Vaihdoin lakanat, tein aamupalaksi haudutettua teetä ja croissantteja ja otin juuri vadelmarahkapiirakan uunista. Koko asunto tuoksuu taivaalliselle...

Seuraavaksi ohjelmassa olisi piirakan jäähdytys, suihkussa käynti ja tuon ylläolevassa kuvassa olevan kaaoksen ruotiminen kuntoon. Kynsilakkoja on vähän kerääntynyt pöydälle, samoin koruja ja muuta kaaosta. Vessasta haettu kynttiläntynkäkin on isketty tuohon noin vaan. Vieläköhän sitä saisi poltettua?

Tällaisten kiireisten viikkojen aikana täällä on kyllä kaikkea muuta kuin siisti ja aikaansaava ilmapiiri. Kaikki on vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Pitäisi nyt saada tämän päivän aikana tämä kaikki jotenkin kuosiin, että jaksaa taas viikon ahertaa. Pomo onkin huomenna vapaalla ja pari työkaveriani jäävät lomalle ensi viikon aikana, joten luvassa on hyvin hiljaista viimeiset neljä (?) työviikkoani.

Olen koko viikon suunnitellut maalaavani vihdoinkin seinälle pari taideteosta, mutta en ole sitä vieläkään saanut aikaan. Ehkä tänä iltana?

Ihanat miehet rannalla

Lähtiessäni tänään päivällä töistä, tämä... viehkeä... postikortti oli tupsahtanut pyöräni koriin. Hurmaavat herrat rantakivikossa jumppaamassa.

Avajaispäivä oli pitkä ja raskas, nyt on aika kohta vetäytyä yöpuulle. Hyvää viikonloppua!

Suunnitelmia tulevaisuudelle

Suuret on suunnitelmat, mutta kuinkas niiden toteuttaminen? 

Miken vuokrasopimus päättyy elokuuhun (mikä on ihan nurkan takana!) ja niinpä herran on aika siirtyä Suomeen. Toivon hartaasti, että muutto sujuu kivuttomasti emmekä joudu mihinkään hillittömään paperisotaan (jälleen kerran) - etenkin kun Mike luopuu tänne tullessaan työpaikastaan, autostaan ja asunnostaan, mikä tekee paluun lähes mahdottomaksi.

Mitä Mikeen muuten tulee, realistinen suunnitelma olisi se, että Mike käyttäisi melkeinpä koko ensimmäisen vuotensa intensiiviseen suomen kielen oppimiseen, minkä jälkeen hän yrittäisi hakeutua kouluun. Hän haluaisi myös jäädä Tampereelle, kuten minäkin, minkä vuoksi olen keskittynyt katselemaan asuntoja täältä. Toivottavasti myös koulutus onnistuu Tampereella, sillä olen vähän nyt katsellut tässä asumisoikeusasuntoja "sillä silmällä", sillä niissä on ehdottomasti puolensa - etenkin meidän eläinystäviä ajatellen. Laitoinkin jo järjestysnumeron hakuun ja odotan sellaista postista 2 viikon kuluessa.

Nuorempi isosiskoni ja vanhempani ovat myös kummatkin tahoillaan suunnitelleet tamperelaistumista. Katsotaan kuinka sen kanssa käy. Siinä olisi kyllä puolensa...

Mitä omiin suunnitelmiini tulee, olen aloittamassa "uraa" freelancerina. Tarkoitus olisi tarjota seuraavia palveluita:
- Internet-sivujen tekeminen pääasiassa valmiita alustoja hyväksikäyttäen (blogger, wordpress yms.)
- Internet-sivujen päivittäminen (myös ihan html-koodilla)
- Suomi-englanti-suomi -käännöstyöt (tosin en voi tehdä virallisia käännöksiä, koska en ole siihen koulutettu)
- Kuvitus (kunnianhimoisena ajattelin kehittää piirtämistä/maalaamista/valokuvausta)
- Sisällöntuotanto (eli siis erilaisia tekstejä tarpeen mukaan)

Idea elää vielä, muutakin saattaa olla tulossa... Yritän päästä starttaamaan kunnolla elokuuhun mennessä ja niinpä pyrinkin nyt hyödyntämään sekä kavereiden, että sukulaisten ja kummien yrittäjyystuntemusta parhaani mukaan.

Viimeiset pari viikkoa etenkin ajatus freelancerin hommista ja yrittäjyydestä on jyllännyt mielessä niin vahvana, että uni ei meinaa iltaisin tulla ja päivisin ajatukset eivät hanki pysyä kasassa. On haastavaa tehdä sekä täyttä päivätyötä, että tutustua siihen, mitä kaikkia muutoksia on odotettavissa. Olen väsynyt, mutta innoissani. Ajatukseni freelancerin elämästä eivät kuitenkaan ole mitenkään hirvittävän ruusuisia (paitsi joskus haaveilen aamu-unista ja kahvilassa istuskelusta työn merkeissä...), sillä molemmat vanhempani ovat toimineet suurimman osan elämästään yrittäjinä. Mikäli "bisnekseni" lähtevät hyvään nousuun, voi hyvinkin olla että lomia ei hetkeen ole eikä niitä aamu-uniakaan nukuta... En ole lähdössä omille teilleni myöskään rahankiilto silmissä, sillä rikastumaanhan tuolla tuskin pääsee.

Olen aina ollut vähän oman tieni kulkija ja muutenkin hyvin itsenäinen... Jo 16-vuotiaana suunnittelin yrittäjäksi ryhtymistä, eikä ajatus ole koskaan mielestäni täysin kadonnut. Reilu vuosi sittenhän kävin asiaan enemmän perehtymässäkin, mutta nyt tuntuu että tilanne on taas ajankohtainen. Yritän myös päästä kehittämään itseäni ja saamaan töitä plakkariin, joista sitten on hyötyä jos/kun joskus haen jollekin töihin. Tosin aion pitää samalla koko ajan silmät ja korvat auki myös hyville osa-aikaisille paikoille.

Sellaisia suunnitelmia täällä!

Veljesrakkautta valvovan silmän alla

Ei ilmaista olekaan

Kehykset: Rehn

Voitin "ilmaiset" silmälasit Lenswayn arvonnassa. Kylläpä muuten onni on viime aikoina taas suosinut? Suosisi vielä Kelankin kanssa, sillä kulisseissa kädenvääntö jatkuu yhä. Ovat nyt nimittäin yhtäkkiä keksineet voivansa laskea osan (ensin laskivat kokonaan) Miken palkasta tuloikseni, vaikka myöntävät itsekin, ettei hän kuulu ruokakuntaani. Lain mukaanhan tuki maksetaan ruokakuntaa kohden. Oikeuteen tästä varmaan vielä mennään, mutta ei siitä sen enempää.

Joka tapauksessa, voitin ilmaiset silmälasit. Tai siis "ilmaiset", koska eihän mikään yleensä ole ilmaista. Ei ainakaan silmälasit. Kampanjahan oli siis tosiaan se, että Lensway jakoi maanantaina 500 ilmaiset silmälasit niille, jotka nopeimmin ennättivät s-postiin lähetetyn linkin kautta osallistua. Kärppänä kyttäsin ja ihme kyllä voitin. Jujuhan tässä sitten oli se, että silmälasit ovat ilmaiset vain jos kehykset maksavat alle 60 euroa heidän verkkokaupassaan, eikä linssejä tarvitse ohentaa perusohennusta enempää. Jos näkö on -6.00 -luokkaa, kuten meikäläisellä, tilanne on hieman toinen. Ensinnäkään he eivät valmista siimakehyksiä ja hengettömiä -5.00 vahvempia kaipaaville... Toisekseen, kaikki muodikkaat metallikehykset lukeutuivat edellämainittuun "siima"-kategoriaan. Olisin juurikin metalliset halunnut (mutta en mummolaseja), koska sellaisia en omista, mutta muovisiin oli jälleen päädyttävä.

Vaikka alle 60 euroa maksavat kehykset perusohennetuilla linsseillä olisivat siis olleet ne ilmaiset, oli Lensway kuitenkin tarjonnut 60 euron alennuksen yli 60 euroa maksavista kehyksistä (harmi ettei linsseistä). Valitsemani Rehnin kehykset maksoivat 69 euroa, eli hintaa niille jäi vaivaiset 9 euroa - ei paha. Linssien ohennus sitten tekikin hintaan lisää 39 euroa, kyseessä on nimittäin toiseksi vahvin, 1.67 -ohennus. Ohuemmankin saisi, mutta muovisangoissa sen ei ole väliä. Lisäksi ohuin ohennus olisi maksanut 59 euroa. Nyt hintaa silmälaseilleni jäi toimituskuluineen 53 euroa, mikä ei kyllä ole pahakaan hinta. Toimitusta lupailtiin 1-2 viikon aikana, ruuhkasta riippuen.

Tarjosin voittoani ensin iloisena äidilleni, joka on jo vuosia tarvinnut uudet silmälasit. Hän ei kuitenkaan asiaa pohdittuaan tahtonut lähteä mukaan säätämään, sillä kolarissa aikoinaan loukkaamaansa nenään on vaikea summissa sovittaa silmälaseja. Lisäksi äidin monitehot olisivat heti mätkäisseet hintaan 99 euroa lisää. Harmi sinänsä... Säätöä se homma muuten olikin. Sivut eivät (ehkä ruuhkan takia) meinanneet toimia kunnolla ja tilauksen jättäminenkin takkuili. Lopulta tilausvahvistuksessa silmälasieni voimakkuus oli muuttunut ja pieni taittovirheeni oli muuttunut plussasta miinukseksi. Onneksi asiakaspalveluun soittamalla (kuulemma ilmainen) asia selvisi ja odottelen nyt oikeaa tilausta saapuvaksi. Jännittää.

Mietin pitkään punaisten ja ruskeiden kehysten välillä, mutta päädyin lopulta näihin ruskeisiin (niistäkin oli kaksi vaihtoehtoa), koska arvelin niiden olevan kuitenkin monikäyttöisemmät ja vähemmän huomiotaherättävät. Pidän myös läpinäkyvyydestä, kuten tiedetään. Näiden saavuttua omistan sitten kolmet silmälasit; Coco Song -merkkiset mustat "kulttuurilasit" (kuten ne on työpaikalla nimetty), Dolge & Gabbana -merkkiset "lääkärilasit" (kuten olen ne itse nimennyt), sekä nyt sitten nämä uudet Rehnin lasit, jotka olen nimennyt "aikuislaseiksi"... koska ne tuntuvat kaikkein aikuisemmilta näistä olemassa olevista kehyksistäni.

vas. "kulttuurilasit", oik. "lääkärilasit"

Jännityksellä odottelen, saanko sopivat silmälasit... Onneksi Lenswayllä on sivujensa mukaan vaihto- ja palautusoikeus. Jos ei sovi, niin ehkä sitten kokeilen niitä punaisia...

Hengitän taas

Sateen jälkeen.

Monen helteisen päivän jälkeen sateen viileys tuntuu niiiiiiin hyvältä. Vaikka sitten olisinkin saanut yskän nukuttuani ikkunat seinään asti auki ja tuulettimen laulaessa...

Kesälaitumella

Ruta, tai tuttavallisemmin Taru, inkkariheppa

Vaikka eilen lämpötila kipusi iltapäivällä 32 asteeseen ilman minkäänlaista tuulahdusta, lähdin kuitenkin reippaana tallille ja ratsastin tunnin Tarulla, rakkaalla inkkarihepallani. Jos olisin varoissani, yrittäisin saada Tiinan luopumaan siitä ja myymään sen tälle yhdelle heppahullulle. Taru on nimittäin myös Miken suosikkiheppa... ei sillä että hän olisi koskaan kovin montaa hevosta nähnytkään. (Asiaan on tulossa muutos!)

Tunti oli lievästi sanoen kostean nihkeä ja hikinen meille kaikille, mutta ei ihme kyllä niin paha, kuin mitä odotin. Saimme nimittäin sentään ratsastaa maneesin varjossa, paahtavan auringon sijaan. Tunnin jälkeen hevoset pääsivät takaisin kesälaitumilleen - eikä tuosta paljon maisemakaan enää parane.

Perinteistä tuuriani oli tietenkin se, että kamerastani loppui täysin yllättäen patterit toisen ottamani kuvan jälkeen. Ähhhh.

Tänään illalla suunta on kohti Tamperetta, missä ilmeisesti luvassa on ukkoskuuroja. Kaikenlainen sään viileneminen on nyt kyllä tervetullutta - toivottavasti tietokoneeni ei hajoa ja pääsen kuivana kotiin.

Ekat graffittikynnet

No pitihän sitä nyt sitten ennemmin tai myöhemmin päästä kokeilemaan. Niitä graffittilakkoja. Ja kaiken lisäksi vielä kirkkaan keltaista graffittilakkaa, koska arvelin sen olevan pirteä. No onhan se. Skitsofreenisella tavalla. Katsokaa vaikka:

Isadora Graffiti Nail Top "804 Yellow Crew" & Mavala "Toulouse"

Mitä tähän nyt sanoisi? Graffittilakan kuivumista oli kiva seurata. Onneksi suttasin lakkoja vaihteeksi ihollekin oikein kunnolla, etteivät vaan päässeet näyttämään siistiltä. Eipä sillä, oudolta nämä mielestäni muutenkin näyttävät. Ajattelin että Mavalan pirteän kesäinen pinkki toisi kivan kontrastin keltaisen kanssa, mutta jostain syystä tuo keltainen lakka söi pinkistä kaiken pirteyden ja lopputulos näyttää mielestäni lähinnä siltä, kuin olisin lakannut ihoa. Hmmmmmm. Ehkä annan tälle vielä toisen mahdollisuuden, vaikka tuntuukin siltä, että olen ehkä liian vanha tämmöisiin kynsiin... Mukavan nopsaan kuitenkin kuivui tuo graffittilakka ja kynsiin uskalsi heti koskea. Tuntuvat oudolta. Kuivilta, pahvisilta. Pitäisikö tässä olla päällyslakkaa..? Eikai graffittikynsillä voi töihin mennä... Vai voiko? Olenhan sentään taidegalleriassa...

Vadelmapiirakkaa, kirpparilöytöjä ja viikonlopun matkapakkaus

Tein tiistaina vadelmapiirakkaa, jonka viimeiset palat katosivat tänään työkavereiden suihin...

Pitihän sitä Ikeasta haalittua piirakkavuokaa jotenkin testata, joten piirakka oli pyöräytettävä... Ei sillä etteikö piirakat aina maistuisi. Jopa nyt, kun ruoka ei meinaa helteiden takia maistua ollenkaan.

Kirpparilöytöjä!

Eilen poikkesin kotimatkalla kirpparille nähtyäni ikkunan läpi tuon suloisen pienen purkkapalloautomaatin 2 euron hintaan. Pakkohan se oli ostaa, kun olen tenavasta asti tuollaisen halunnut! Muistelin, että ihan kuin olisin sellaisen joskus omistanut, mutta ehkä se oli kaverini? Se oli kuitenkin pakko saada. Mukaan lähti myös eurolla mustavalkoista kevyttä kesäluettavaa Karvisen muodossa ja 4 eurolla hieman likainen, mutta muuten hyväkuntoinen laukku, mitä nyt tikkaukset vähän purkaantuvat tuossa edessä, mutta se ei kamalasti haittaa. Kiva kesäkassi kuitenkin ja käteväkin tuon olkahihnan ansiosta. Jos jaksan sen tahroja pesaista tänään niin saatan ottaa sen mukaan viikonloppureissulle...

Muutakin tarpeellista viikonloppua varten...

Nivean puhdistuspyyhkeet osoittautui ihan kelpokamaksi, tosin haluaisin kosteampia puhdistuspyyhkeitä, kuten ne Olayn pyyhkeet mitä Usasta ostin, joita ei tunnu saavan täältä... Salvequick tulee näillä keleillä tarpeeseen kun tunnun saavan rakkoja ja hiertymiä milloin mistäkin! Edelliset käytin loppuun alkuviikosta. 10 euroa oli hintaa tuolla laatikolla, mikä on mielestäni ihan järkyttävä hinta laastareista! Kyllä nuo toki hyvin pysyvätkin, mutta silti... Havaitsin myös viime viikonloppuna, että en omista nykyään ainuttakaan aurinkosuojalla varustettua huulirasvaa. Olen myös havainnut huulteni kuivuvan aivan kamalasti nyt kuumuuden ja auringon myötä, joten ostin 30 suojakertoimella varustetun Labellon huulirasvan mm. ratsastusta ajatellen. Ihan kivan neutraali tuoksu ja tuntuu muutenkin mukavalta, vaikka ikisuosikkejani ovatkin kaikki Blistexin purkkirasvat - jotka eivät kuitenkaan ole kovin hygieenisiä.

Ei-niin-tarpeellistakin tarttui sen verran mukaan, että ostin viimeinkin ensimmäisen Graffitti Nails -lohkeilulakkani. Ja vieläpä kirkkaan keltaisen. Värianalyysini tehnyt nainen tosin sanoi, ettei kertainen ole tähän palettiin sopiva väri, mutta myönsi, että vähän vihreään taittuvan keltaisen kohdalla voisi ehkä tehdä poikkeuksen. Päälleni en keltaista välttämättä laita, mutta kynsissä se voisi olla kiva... Nyt kun vielä keksin mihin sen yhdistän. Ostin myös (taas) uuden ripsivärin. Tällä kertaa testissä Lumenen Natural Code sarjan ainoa (?) vedenkestävä ripsari.

En tiedä mitä kummaa sille Nivean ripsarilleni tapahtui! Siinä oli jo ne kestosuosikin ainekset, mutta jotenkin tuntui että ripsari suorastaan katosi purkista, kuivahti ja muutenkin kössähti. En ole tainnut omistaa ripsaria kuin vasta kuukauden, mutta jo nyt se tuntuu olevan ihan loppu... Se levittyykin kuivan oloisesti ja tuhraa silmien alle. Mitä kummaa?

Tuossa oikealla yllä onkin sitten harvinaisen seksikäs kuva meikittömästä Jennistä tältä aamulta. Huomaa freesi otsaheitto ja hiusten yölook (nuttura ei kyllä näy kuvassa). Näillä helteillä on pakko nukkua hiukset jotenkin kiinni, ellen halua herätä yöllä niska limassa (tai ainakin hiessä). Paksut hiukset ovat kivat talvella, mutta tuskaisat kesällä... Pikkukuvasta sitä ei näe, mutta alkuperäiskokoisesta kuvasta bongailin jonkinlaista pisamaa... Liekö mummon punapigmentit vahvistuneet iän myötä..? Näyttää nimittäin tuo juurikasvukin vähän punertavalta...

PS. Sain ehdotuksen, että mainostaisin blogini yhteydessä bannerimainosten turvin ja saisin siitä rahaa... Mitä mieltä olette yleensä mainostamisesta blogeissa ja onko teillä kenties siitä omakohtaisia kokemuksia?

Uusi osoite!

Pitäähän omasta domainista olla jotain muutakin kuin virallista hyötyä... elikkä toisin sanoen blogiani saa nyt sitten lueskella (myös) osoitteessa:

http://kettuakanssa.jennin.net

Blogiin löytää kuitenkin ihan normaalisti myös bloggerin kautta, eikä mikään muukaan muutu, mutta tästä lähtien ilmoitan blogini osoitteeksi tuon jennin.net -osoitteen. Jos huomaatte jotain ongelmia blogin toimivuudessa, niin laittakaa kommentti tai sähköposti, pyrin selvittämään ja ratkaisemaan probleemat mahdollisimman pian!

Lokki, naapurini

Sininen yksiö

Yksiöni on saanut taas uutta kesäkuosia pintaan! Ikean retki tuotti tulosta viime viikolla ja tänään äiti oli töissä ollessani kipaissut hakemassa Anttilasta jo jonkin aikaa havittelemani riepumaton, joka on samaa settiä keittiöön jo aiemmin hankkimani maton kanssa. Heti ovesta tultuani täällä odottikin varsin ihana ja raikas tunnelma - jota paransi entisestään se, että vieraani (vanhempani) olivat ennen lähtöään jopa pesseet lattiat! Huh!

Eteinen sai Ikeasta kenkätelineen ja pienen keittiönjakkaran (joka palvelee monin tavoin)...

Uusi matto ja pöllöt seinällä!

Värikkäät neilikat ilahduttavat pöydällä.

Keittokomeron ja huoneen matot ovat nyt samaa sarjaa.

 Uudet tarjottimet ovat palvelleet erinomaisesti.

Mieli tekee mustikkapiirakkaa, mutta kauppareissu ei nyt oikein houkuttele. Liekö joku puutostila kun niin tekee mieli sinistä sisäisesti ja ulkoisesti? Mitäs värejä teidän kesään kuuluu?

Pöllö istui puussa... eiku

Pöllöt odottavat malttamattomina seinälle pääsyä. Pitää käydä hankkimassa sopivan järeitä kiviseinäkoukkuja ja rautalankaa, että saadaan Ikean ihanat pöllöt paikoilleen tähän työpöydän yläpuolelle. En voinut vastustaa pöllötaulua sitten mitenkään. Vieläkin kivemman siitä tekee se, että siinä on jotenkin kolmiulottoinen tunnelma, jännän kiiltävän pinnan ansiosta.

Viikonloppu onkin sitten mennyt puudelin kanssa pyöriskellen. Kirjaimellisestikin. Herra on vähän stressaantunut näin isossa cityssä (tai jotain), sillä hän on kovin levoton. Jokainen pienikin napsahdus saa puudelin säntäämään johonkin, oli kellonaika mikä tahansa. Muutaman kerran yössä/öissä olen heräillyt siihen että päälleni napsahtaa 8,5 kiloa ehtaa koiraa mitä epäsopivammilla tavoilla... Ponnua siis ainakin löytyy, koska sänkyni on melkoisen korkea. Ja 80cm leveä, eli ei todellakaan suunniteltu siihen, että sillä nukkuu lisäkseni vielä puudelikin poikittain.

Ulkoilu on kyllä maistunut, oikeastaan molemmille. Eilen, kun oli hyvin aikaa, teimme 45 minuutin lenkit sekä aamulla, että päivällä (onneksi hirmuista hellettä viilensi huikea tuuli), mutta iltalenkki jäi pyrähdykseksi, sillä vesisade iski. Ja väsymyskin. Tänä aamuna kävelimme melkein tunnin, sillä sää oli mitä mainioin. Ainut mikä on pilannut hyvää fiilistä on tuo alati vaaniva aurinkoihottuma. 30 suojakertoimet käsivarsissa ja varjosta varjoon kulkeminen eivät ole olleet tarpeeksi, sillä eilisen illan kärsin taas kutisevista käsivarsista. Ähhh.

Täällä pitäisi nyt oikeastaan alkaa imuroimaan, mutta kaupassakin pitäisi ehkä pyörähtää ja vanhemmatkin palaavat illalla... ja huomenna on jo töitä. Plörgh. Mihin viikonloppu katosi?

Sain tunnustuksen...

Nipsunallelta. Sen mukana tuli haaste jossa pitäisi kertoa kahdeksan asiaa/tunnustusta itsestäni. Ja laittaa pokaali eteenpäin 8 henkilölle. Onhan tässä tullut aiemminkin jo tunnusteltua... eikun, siis... on aiemminkin tehty tunnustuksia, mutta keksisinköhän vielä 8, joita en ole paljastanut aiemmin?

1. Odotan oikeastaan innolla sitä, kun saan vaihtaa nimeni jälleen. Olemme nimittäin jo pitkään Miken kanssa suunnitelleet ottavamme yhteiseksi sukunimeksemme Emanuelen, mikä on isäni äidin historiarikkaan suvun nimi. Nykyinen sukunimemmehän on peräisin mieheni isän puolelta, isoisän isän adoptiovanhemmilta. Olen lopen kyllästynyt tavaamaan nimeäni kaikille ja joka paikassa ja analysoimaan sen alkuperää... Ja hei, olisihan Jenni Emilia Emanuele aika hemmetin runnollinen nimi? (Nimi muuten lausutaan "Emmanuelli".)

2. Pidän siitä, kun töissä on paljon tekemistä. Päivät kuluvat nopeammin ja tuntuu siltä, että saan jotain aikaan. Pieni kiire siis tekee tehokkaaksi!

3. Olen niiiin valmis muuttamaan pois kerrostaloista. Olen lopen kypsähtänyt kajahtaneisiin naapureihin, jatkuvaan ikkunani alla tapahtuvaan tupakointiin ja huonosti toimivaan pesutupaan. Jos en vielä saa omaa kotia, niin ainakin haluan oman pesukoneen ja kodin paremmasta talosta - vaikka se tarkoittaisi keskustasta luopumista. Olen kyllä niin pitänyt tilavasta yksiöstäni ja vuokraisännästäni, mutta kesäisin asunto on järkyttävän kuuma ja naapurit ottavat aivoon.

4. Olen ollut viikon ilman kynsilakkaa, koska olen ollut liian laiska ja mukakiireinen laittaakseni edes kerroksen väritöntä lakkaa. Tämä on tunnustus, koska normaalisti kynsissäni on aina jotain lakkaa, sillä olen paranoidi niiden katkeamisesta. Ja minähän en voi olla kynsillä jotka eivät ole kaikki saman pituisia...

5. Haaveilen yhä yrittäjyydestä ja/tai freelanceriksi heittäytymisestä. Järkipuoli tietenkin sanoo, että se nyt on vallan hölmöä, mutta samalla se sisäinen sisupussi sanoo, että hölmöä on myöskin olla höykytettävänä, milloin miltäkin taholta. Pääasiassa tarkoitan Kelaa...

6. Vaikka siskoni on kuuro, olen todella huono viittomaan. Osaan kaikki aakkoset, mutta vain muutamia viittomia. Jotenkin silti kommunikointi siskoni kanssa sujuu hyvin, sillä ymmärrän kyllä häntä, olen vaan itse tumpelo nakkisormi. Jotenkin silti myös omat sepustukseni menevät perille.

7. Inhoan kaikkein eniten sitä tunnetta, kun kaikki langat eivät ole käsissäni. Inhoan sitä, etten voi vaikuttaa johonkin asiaan tai tehdä sitä itse sen sijaan, että odottaisin jonkun muun tekevän sen, vain koska itselläni ei ole vaadittavaa auktoriteettiä. Tästä syystä en myöskään juo alkoholia, sillä en haluaisi koskaan olla tilanteessa, jossa en olisi 100% kontrollissa, jos voin valita. Tästä syystä olen ehkä kuitenkin hyvä ratsastaja, sillä hevoset arvostavat päättäväistä, rauhallista johtajaa.

8. Unelmissani asuisin maalla, mutta hyvien bussiyhteyksien päässä kaupungista, kasvattaisin omenapuita, omistaisin lampaan, lehmän, kanoja, sekä hevosen ja mahdollisesti myös laaman. Pihassani kasvaisi paljon erilaisia kukkia, nurmikko saisi venyä pitkäksi ja järjestäisin säännöllisesti illanvieton kaikille tuntemilleni ihmisille, hieman nyyttärihengessä. Noissa unelmissa olisin todellakin freelancer, tai yksityisyrittäjä... Ihmisen elämä on liian lyhyt ajatteluun mallia "sitten joskus".

Haastan mukaan...
Satun (vai Sadun?)
Ioannan
Elinan
Matkantekijättären
Pandan
Bisquitsin
Fjordinnan ja
toisenkin Satun

Värejä, värejä, värejä!

Särkänniemestä kuului tänään "whiiiiiiiii!"

 Jennin suusta kuului jo eilen "whii!", kun tuli pyörähdettyä Ikeassa...

(kuvissa vain vähän esimakua)