Maistiaisia keittiöstä

Voi luoja miten lopussa sitä voi ihmiset olla 3 päivän muuttourakan jälkeen. Ja voi luoja miten ihanaa täällä alkaa olla, vaikka kaikki on vielä vähän vaiheessa, kun sänky puuttuu ja toinen työpöytä, eikä seinilläkään ole vielä kuin yksi taulu. Ruokailutila/keittiö näyttää valmiimmalta, vaikka sekin on vielä vähän kesken.

Pokkarilla pikaisesti hämärässä räpsittyä...

Vaikka viime yönä täällä jo ensimmäisen yöni nukuinkin patjalla makuuhuoneessa, tuntui täällä jo kodilta, vaikka kalusteita oli vain kaksi... Se lienee hyvä merkki. Olen aivan rakastunut parvekkeeseeni, enkä malta odottaa, että saan ensi kesäksi sen fiksuun kuntoon. Se on niiiiiin suuri!

56,7 neliötä tuntuu näillä kalusteilla kuitenkin pienemmältä, kuin mitä olisin odottanut. Kalusteita ei juuri tarvitse ostaa, mitä nyt keittiön antiikkituolien tilalle laitan (kai) jossain vaiheessa jotain kevyempää. Kylppäri kaipaa säilytyskalustetta kipeästi. Jotain, missä on ovet. Olohuone kaipaa kenties LACK-hyllykköä...

Kaivatkoon, mitä kaipaa, tämä tyttö kaipaa unta, mutta lupasin vielä soittaa Mikelle ennen hänen lentonsa lähtöä, joten jokin aika pitää vielä "kituuttaa" valveilla. Herra itse saapuu Suomen kamaralle n. 12,5 tunnin päästä - hurjaa!

Virallinen valvoja

Muuttopuuhat käynnissä (vielä täällä Pohjanmaalla) ja kuvassa virallinen valvoja, jonka tehtävänä on mm.:
- Täristä vimmatusti (puudelimaisesti) ja tekohaukotella paniikinomaisesti
- Haukahdella aina kun joku rapahtaa ovella tai rapussa
- Murista siltä varalta, että naapurin iso uros kulkee oven ohi
- Maata pehmeimmällä matolla ja mulkoilla muuttokasoja alta kulmain halveksivaan tyyliin
- Pyöriä kaikkien jaloissa jatkuvasti, niin että kävely ja tavaroiden kantaminen olisi mahdollisimman vaikeaa
- Näyttää täysin syrjityltä ja hylätyltä jos ei saa silitystä kerran 10 minuutissa kun ihmisiä kiinnostaa nuo typerät kalusteet enemmän

Laatikkoelämää

Tänään vietin osan päivästä vanhempieni autotallissa penkoen läpi täällä olevia laatikoita. Pari viimeistä päivää ovat muistuttaneet tavallaan joulusta, kun joka paikasta paljastuu milloin mitäkin tavaraa, jonka olemassaolon olin oikeastaan jo unohtanut... kuten Vagabondin kenkälaatikko täynnä pieniä, pulleita leluponeja ja wanha, kovakantinen Pucca-vihko (kuvassa)! Hurjaa. Tallessa oli myös Barbeja ja muinaisen Ferrari-kokoelmani parhaita paloja. En tiennytkään. Sanoin kyllä (muistaakseni jo vuosia sitten), että leluja voisi kyllä antaa niitä tarvitseville, mutta äiti elättelee yhä toiveita uusista lapsenlapsista ja väittää että tarvitsen niitä vielä...

Oli miten oli, seuraavat päivät eletään nyt sitten laatikkoelämää (kenties?), sillä muutto alkaa aamulla klo 8 vanhempieni kulmasohvan purkamisella ja pakkaamisella. Tampereelle pitää siirtyä hyvissä ajoin ennen neljää, että ennätän hakea uuden asunnon avaimet (hii!) ennen kun toimisto suljetaan. Puudelipolo varmaan tulee olemaan ihmeissään tästä kaikesta, sillä se on nyt jo valmiiksi pyörinyt 2 päivää juuri nukkumatta ja seuraillut silmä kovana mitä tämä kaikki pakkaushomma oikein on... Tällä kertaa herra pääsee mukaan (ja pyörimään jaloissa) ja jääkin kaveriksemme Tampereelle vanhempieni ollessa reissussa ensi viikolla. Nyt kun luvassa on eläinystävällinen asunto, voi hauvavauvani viihtyä kanssamme vaikka vallan!

Neljä yötä enään ja sitten täällä on mies! Hurjaa!

PS. Värjäsin hiukset. Niistä tuli tummat. Mutta ne on mielestäni hienot.
PPS. Bongasin taas spämmi-laatikosta yhden kommentin, pahoittelen etten ollut sitä aiemmin huomannut. En myöskään edelleenkään tiedä miksi jotkut kommentit menevät suoraan spämmiin...

Oon mä täällä!

Näköjään taas tullut joku blogitauko tähän. Todennäköisesti siksi, koska elämäni on ollut melkoisen yksitoikkoista viimepäivät. Onneksi Ivan-kissa sai kodin kuitenkin Miken äidin luota ja rakas Karma-liskokin menee samaan osoitteeseen Miken äidin yllättävän liskoällötyksestä toipumisen tuloksena. Miken luona on jo melkeinpä tyhjää. Oikeastaan kaikki on pakattu ja postitettu/myyty/annettu pois ja enää jäljellä on kämpän siistiminen ja maalailu. Mike siirtyykin kohta äitinsä luo viimeisiksi Usan päivikseen ja kommunikaatiomme tulee tästä syystä olemaan ennen Miken tänne tuloa aika nihkeää, koska rouvalla ei siellä ole internettiä... Onneksi puhelimessa sellainen on, kunnes Mike joutuu senkin palauttamaan.

Nyt, kun jäljellä olevat päivät voi laskea yhden käden sormilla, surrealistinen olotila vain vahvistuu. Tulin eilen tänne Pohjanmaalle viikonlopuksi, katsomaan mitä täältä on uuteen kämppään lähdössä ja samalla toki vähän ratsastelemaankin. Maanantaina koittaa paluu Tampereelle ja muuttohommat alkavat samalla kun hoidan yritystoimintaani liittyvät viimeiset paperihommat kuntoon ennen syyskuun alkua.  Tuntuu kyllä kieltämättä hurjalta kaikki. Ja jänskättää. On jotenkin hankala hahmottaa, että ensi viikolla tähän aikaan Mike on jo täällä ja voimme leikkiä avioparia! Hehe...

Käväisin eilen sen verran parturissa, että tukkaa vähän siistittiin ja muutama sentti lähti poiskin. Pyysin vähän lisää kerrostusta jne. Aika vaikea sanoa vielä miltä lopputulos näyttää, koska eilen se ei vielä kummoinen ollut, koska parturi vain leikkasi sen ja kampasi sen suoraksi = pörrö. Tällä hetkellä istun vielä n. 30min kiharaisena (nukuin yön tukka nutturalla), kunnes on aika letittää se tallille, minkä jälkeen koittaa operaatio värjäys. Punaista taas ja sävy 6.66... Huhhuh. Toivotaan, että lopputulos on taas ihmismäinen.

PS. Mike sai nyt oman "amerikkalainen" taginsa blogipostauksiin, jotka koskevat häntä... hih!

Pari suosikkia

Kaksi tuotetta kulkevat nyt mukana joka paikkaan. Toinen on Vichyn 3-in-1 -putsari, joka on osoittautunut äärimmäisen ihanaksi ja olennaiseksi kaveriksi. Hintaa tällä oli reilu 15 euroa, mutta tuote tekee sen, minkä lupaa. Tarvitset vain pari pumpulilappua ja kaikki pakkeli lähtee näpsäkästi - paitsi vedenkestävä. Tämä tuote on koostumukseltaan kuin kasvovesi (ihana myös aamulla), mutta puhdistaa hyvin, eikä jätä ihoa kuivan tuntuiseksi. Kaikki vesiliukoiset meikit (myös silmämeikki) lähtee tällä kätevästi. Olen tykästynyt tähän kovasti, koska jouduin vaihtamaan tuotteeseen, jota ei huuhdella pois, sillä kasvoni alkoivat olla todella pintakuivat...

Toinen, uudempi ystäväni on Stockmannin alesta n. 6 eurolla hankittu Lumenen Wild Rose -kiiltopuna (sävy 08), jonka putkilossa tummahkon näköinen kylmä, viininpunaiseen menevä sävy on osoittautunut parhaimmaksi sävyksi, mitä olen koskaan huulilleni laittanut. Omat huuleni ovat luonnostaan tummat ja tämä sävy jotenkin tekee niistä vain paremman näköiset, mutta silti luonnolliset. Olen aivan rakastunut myös punan kevyeen, kosteuttavaan koostumukseen. Ah! Ainut miinus on hieman imelähkö tuoksu (omaan, herkkään nenääni), mutta eipä se enää huulilla nenään käy. Sävy ja koostumus ovat kuitenkin niin ihanat, että niistä on pidettävä kiinni.

Terkkuja Usasta

1. Pickle-In-A-Pouch ("That's one sassy pickle!")

2. Goodbye Mike -cake vol. 1

3. Goodbye Mike -cake vol. 2

4. Roskiin menevää/poisheitettävää tavaraa asunnosta.

Mitäpä tähän sanoisi. Alkaa olla aika lopullista. Viimeiset päivät ovat menneet hyvin pitkälti asioita järjestellessä puolin ja toisin. Papereiden täyttämistä, paikkoihin soittelemista ja Miken päässä myöskin erinäisiä hyvästejä ja kakkuja. "Kuuma italiaano" siirtyy nyt moimoin saattelemana Suomen kamaralle ensi viikolla (!). Jänskättää! Kohta meitä ei ole enää 1+1 vaan 2. Ja koira!

Sininen, vihreä, ruskea

Lumene Natural Code trio-luomiväri 9 Daring

Eilen teki mieli laittaa silmiin vähän väriä. Tartuin suosikkipalettiini, jonka ostin viime keväänä ja päätin ensimmäistä kertaa kokeilla kaikkia kolmea sävyä yhtäaikaa. Silmän sisäkulmaan sinistä, ulkokulmaan ruskeaa ja alle vihreää. Kaikki meikkiblogeja kirjoittavat huutavat nyt tuskissaan, koska en käyttänyt (enkä omista) mitään pohjustustuotetta, enkä edes laittanut mitään kulmaluulle. Jostain syystä en osaa levittää luomivärejä sinne, tulee pellemäinen olo... Hrrr...

Ainakin nämä Natural Code -sarjan meikit pysyy mun silmissä aivan mainiosti ja levittyvät ilman pohjustuksiakin. Laitan tosin yleensä meikkivoidetta myös silmäluomelle (varmaan taas joku huti) ja puuteroin kevyesti huiskun avulla... Nämä meikit pysyi 12 h ihan hyvin. Ripsarina toimi jokin aika sitten mainitsemani Yves Rocherin ripsiväri, ilman taivutuksia.

Katse kohti yläilmoja...

Ah, tuo hiusten ja kulmakarvojen yhteensopimattomuus raastaa naista... asialle pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain! Rahaa, rahaa... Äh. En edes tiedä mitä väriä haluan. On se vaikeaa. Oma luonnollinen blondiuteni paistaa iloisesti ohimoilta...

Oli miten oli, taisin herätä kesäiseen väriloistoon hieman myöhässä, mutta kai näitä sävyjä nyt voi vielä syksylläkin käyttää? Tykkään tästä paletista kovasti... Pahoittelen kuitenkin köppäisiä meikkaustaitojani, mutta vetoan siihen, että kun näkö on -6 ja siitä eteenpäin, meikkaaminen on melko hankalaa, sillä näen hyvin vain n. 16 sentin päähän...

Kokeilin tätä meikkiä myös mustalla rajauksella (sitten illalla), mutta se ahdisti, enkä ottanut siitä edes kuvaa. Jostain syystä tuntuu, että voimakkaat meikit ei vaan ole se oma juttuni... Jotenkin näiden kulmakarvojen kanssa tuntuu, että pitää ottaa rauhallisesti värien kanssa... Heh...

Peltirasian tähden

 Retrohenkinen Kelloggs-peltirasia

Aurinkoista (!) huomenta Tampereelta. Heräsin melko vikkelään, kun sain soiton, että tänään juteltaisiin starttirahasta. Eek!

Ostin tosiaan pari päivää sitten kaksi paketillista muroja ihan vain tuon ihanaisen peltirasian takia. En ole kovastikaan keräilijäluonne, mutta kaikenlaiset peltirasiat ovat vaan yksinkertaisesti jostain syystä maailman ihanimpia asioita (noh, Miken, Milon, hevosten yms. jälkeen) ja niitä on hamstrattava tilaisuuden tullen. Pienin peltirasiani on jokin Läkerol-aski, jonka ostin ihan vain askin takia joskus ja suurin on varmaan nyt tämä uusi murorasiani, ellei sitten esim. peltistä leipälaatikkoa lasketa...

Keräilettekö te jotain?

Syksy tulee

Taas eletään sitä aikaa, että illat pimenevät ja ilmassa leijuu syksyn tuoksu. Syyskuvastoja tipahtelee postiluukusta ja lehdissä (kuvassa syyskuun Olivia) puidaan taas syksyn uutta muotia. Jotenkin on vaikeaa hahmottaa, että kesä meni jo ja että kohta takin pukeminen on taas ajankohtaista. Vielä vaikeampaa on hahmottaa sitä, että kahden viikon päästä tähän aikaan olen uudessa kodissa Miken kanssa! Aivan hurjaa...

Niin ihanaa kuin tämä kaikki muuttohässäkkä onkin, on surullista ajatella, että tuskin enää koskaan näen meidän liskoja tai Ivan-kissaa, jotka kaikki jäävät Usaan. Kaikille liskoille on jo uudet kodit, Ivanille sellainen pitäisi vielä löytää, vaikka päätös luopumisesta oli enemmän kuin hankala. Olisipa helppoa kun ei olisi astmaa ja allergioita! En edelleenkään ymmärrä, miksi Ivan on ensimmäinen kissa vuosikausiin, joka aiheuttaa jotain ongelmia... vai johtuuko ongelmat vain siitä, että nyt kuvioissa on myös astma, eikä vain allergia?

Olo on tällä hetkellä haikea, surrealistinen ja vähän epämääräinenkin. Edessä on erään jakson loppu ja uuden, toivottavasti paremman, jakson alku. Ja syksy.

Finlaysonilla

Melko hyvin nukutun yön jälkeen aamu alkoi pesemällä koneellinen pyykkiä alakerrassa ja rehaamalla pyykit sitten tänne kämppään kuivumaan. Asunnon somistaminen mm. pikkuhousuilla ei haittaa kovin paljon, kun vaihtoehtona on kuivattaa ne alhaalla ja sitten haista viemärille. Ei kiitos...

En tiedä saanko koskaan tarpeekseni Tampereen wanhoista tehdasrakennuksista. Tänään sain kunnian käydä Finlaysonilla Tamperelaisen The Hubin tiloissa ja ihastelin samalla jälleen kerran vanhoja tehdasrakennuksia.

 

 

 

Kävin samalla vaivalla hakemassa mukaan vielä chilly chai latten, jonka hörpin kävellessäni kotiin. Nams! Loppupäiväksi ohjelmaa ei juuri olekaan, mitä nyt saatan ruokakaupassa käydä ja suunnitella muuttoasioita.

Hello Kittyn uusi elämä

Jostain 2003 peräisin oleva priimakuntoinen Hello Kitty -lunch boxini pääsi taas uusiokäyttöön. Nimittäin lääkelaatikkona. Miksi ostaa 18 euron hintainen punaisella ristillä varustettu lääkelaatikko, kun jokin näin söpö ajaa saman asian? Miksi leikkiä aikuista ja järkevää sisustajaa, kun voi heittää keittiön työpöydälle tämän ja se sopii täydellisesti cupcake-kuosisiin keittiöpyyhkeisiin? Aivan. Miksipä.

Tunnustan samaan hengenvetoon omistavani myös järkyttävän pinkin Hello Kitty -penaalin, jotain tarroja ja muistivihontapaisen... Ehkä omistan vielä jonkun Kittykynänkin..? Joskus omistin myös Hello Kitty -laukun... Ammattikorkeakouluun meno nimittäin aiheutti jostain syystä sen, että näytin aivan animehahmolta n. vuoden verran... Mutta ei siitä kiitos sen enempää.

Hello Kitty -lunch box on kuitenkin aivan liian söpö (ja kätevä) muhimaan kaapinperukoilla! Olen tyytyväinen, että en sitä aikoinaan siskontytölleni luovuttanut, vaikka hän sitä kovasti kinusi... Näin jälikäteen ajatellen olisi kuitenkin ollut ehkä fiksu idea lahjoittaa se penaali, sillä nyt en enää penaaleilla juuri mitään tee. Säilytän kuitenkin Hello Kitty -penaalissani vielä kaikkia värikkäimpiä tussejani...

Tunnustan ja palkitsen

Ihanainen kreikkafani Ioanna päätti jakaa suuntaani tunnustusta, mikä aina lämmittää mieltä! Sainkin tällä kertaa tunnustusta oikein kaksin kappalein, eli tuplasti mukavaa...

The Sweetest Blog -tunnustuksen saajan tarkoitus on kertoa lempivärinsä, lempiruokansa ja paikka, johon haluaisi matkustaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Yllättävää muuten, miten ne yksinkertaisimmat kysymykset ovat aina niitä vaikeimpia!

Lempivärini on valkoinen. Tai niin ainakin sanon kaikille. Se ei oikeastaan ole edes mikään väri, vaan se puhdas kanvaasi. Se on se, mihin ei pysty tavallaan tuntemaan mitään inhotusta. Mutta lempivärinä se on aika huono. Pitkään suosikkivärini on ollut tumma sinertävän liila - niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Punaisesta pidän etenkin hiuksissa. Sininen on tänä kesänä ollut aivan ykkönen. Ymmärtänette, että en oikein osaa sanoa yhtä väriä. Jos kuitenkin joudun vain yhden värin valitsemaan, niin sanon, että juuri nyt lempivärini on liilaan taittava sininen.

Lempiruokaani koskeva kysymys on oikeastaan ihan yhtä vaikea. Isän tekemä appelsiinikana (riisillä) on kuitenkin ehkä se paras ja mahtavin. Toisaalta pidän myös kaikesta missä on tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa.

Paikka, johon haluaisin matkustaa on Islanti, jos saan valita vain yhden. Se on ollut pitkäaikaisin ja suurin haaveeni, joka toivottavasti vielä jonain päivänä toteutuu. Haluaisin sinne ainakin kahdeksi viikoksi ja kokea kaiken mahdollisen kuumista lähteistä heppavaellukseen. Luulen, että siellä mieleni lepäisi... Viime aikoina olen myös kiinnostunut Färsaarista. Irlantikin kutsuu. Taidan tykätä ajatuksesta möllöttää keskellä merta? Italia on myös ollut haaveeni jo vuosia...

The Sunshine Award puolestaan velvoittaa vastaamaan seuraaviin kysymyksiin...

Suosikkiväri: Ks. aiempi, epämääräinen vastaus.
Suosikkieläin: Hevonen/poni (jos saan valita vain yhden, mutta pidän paljon myös koirista ja liskoista).
Suosikkinumero: 6 (emt).
Suosikki alkoholiton juoma: Tee (etenkin valkoinen tee granaattiomenalla ja vihreä sitruunatee), jos saan valita vain yhden. Jos saan valita muutakin, sanon myös, että jäinen chai latte, sekä vastapuristettu appelsiinimehu
Facebook vai Twitter: Facebook, tosin joskus mietin mitä olikaan aikana ennen Facebookia, kun vielä esim. kirjoitettiin sähköposteja...
Inhohimosi: Hevosurheilu? Tee. Suklaa. Mike. Värit.
Saada vai antaa lahja? Antaa. Joululahjojen ostelu on ihan parasta (ainakin jos on rahaa...)
Suosikkikuvio: Hevosen kavion jälki hiekkatiellä.
Suosikkiviikonpäivä: Lauantai.
Suosikkikukka: Neilikka, koska en ikinä muista mitään muita...

Ja sitten olisi aika mätkästä palkinnot eteenpäin... paitsi että. Haluan antaa molemmat palkinnot kaikille bloggaaville lukijoilleni, joita on kertynyt jo ihan kivasti! Nämä tämmöiset pikkukyselyt on jotenkin kivoja siinä mielessä, että ne tuntuvat usein paljastavan bloggaajasta jotain, mitä en pelkästään blogia lukemalla ole selville saanut. Jotain simppeliä, mutta mukavaa. En esimerkiksi olisi arvannut että Ionnan lempiväri on punainen! Ja nyt olen ihan varma, että hän on sen varmasti blogissaan joskus maininnut ja saan tästä hyvästä satikutia...

Pietarilaiset markkinat

Aloitin viikkoni ranskalaisella ruokatorilla ja päätin sen pietarilaisiin markkinoihin. Missioni oli selvä: maatuska. Lapsena omistin (tai taisin sen joltain periä/saada lahjaksi) hienon, suurehkon maatuskan, joka oli meillä kesämökillä. Liekö se mökin myynnin yhteydessä jäänyt sinne, vai mitä kävi, mutta johonkin se mokoma katosi. Olen jo muutaman vuoden kaivannut itselleni uutta maatuskaa ja tänään löysin satojen potentiaalisten vaihtoehtojen joukosta mieleiseni ja ostin sen 8 euron hintaan.

Leipuri-maatuskat (työpöydällä)

Maljakossa on melkein aina neilikoita ja herkullinen mustaleipä tarttui mukaan markkinoilta

Markkinoilta ei muuten tullut ostettua mitään. Muutama juttu vähän houkutti, mutta korkea hinnat saivat pohtimaan asiaa uudemman kerran. Harmi sinänsä. Ihmisiä oli paljon ja tunnelmaakin riitti, mutta musiikki soi sen voimallisesti, että meidän pikkupuudeli olisi halunnut olla jossain aivan muualla. Niinpä musisoinnin aikana meistä (siis vanhempani olivat täällä tänään) joku seisoskeli aina koiran kanssa jossain kauempana ja syrjempänä. Milo tuijotteli ihmeissään parin metrin päästä ohi kärryineen kävelevää Valko-heppaa kilttinä poikana.

Markkinatunnelmia

Jonain päivänä opin ehkä vielä ottamaan sen kamerankin mukaan kun lähden johonkin tällaiseen tapahtumaan... mutta sitä päivää odotellessa saatte tyytyä kännykällä napsittuun kuvamateriaaliin.

Toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu?

Hyväksi havaittu

Olkootkin, että kyseessä on vesiliukoinen ripsiväri, Yves Rocherin Couleurs Nature -sarjan Extra Volume Mascara on edelleen omaan makuuni kaikkein paras.

Käytin tätä viime vuonna sekä mustana että sinisenä, nyt ostin ihan perus mustan, eikä se vesiliukoisuuskaan nyt (ainakaan vielä) häiritse. Ostin nimittäin hetki sitten apteekista Vichyn 3-in-1 meikinpoistoaineen, joka lupaa poistaa myös vesiliukoisen silmämeikin. Kokeilu on kohta edessä. Vedenkestävät mascarat tuntuvat kuivahtavan usein ja varisevan, tai sitten vaihtoehtoisesti en meinaa saada niitä millään irti. Cliniquen lämpimällä vedellä lähtevää mascaraakin on taas tullut käytettyä ja olen siihen edelleen tyytyväinen noin muuten, mutta ikävä kyllä sen poistaminen on vaikeampaa, kuin miltä se kuulostaa. Jos päivän päätteeksi käväisee melkoisen lämpimässä suihkussa niin siinähän ne helpoiten irtoavat - mutta hangattava on silti. En tiedä onko vika ripsissäni vai tuotteessa, sillä monet muut vannovat sen nimeen.

Olen jo varmaan joskus ennenkin maininnut, mutta pidän paljon melko luonnollisista ripsistä. Megapaksut ja megapitkät räpsyttimet eivät oikein ole mun juttu. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen omiin ripsiini sellaisenaan, vaikka eivät ne mitkään häikäisevät ehkä olekaan. En laittaisi rahaa ripsipidennyksiin, sillä ripseni ottavat pidentävän mascarankin kanssa kiinni silmälasieni linsseihin, mikäli niitä ei yhtään taivuttele.

Taivuttamisesta puheenollen, nakkasin oman ripsentaivuttimeni nyt kaapin perälle, sillä kylläistyin siihen, etten koskaan löydä rautaiseen ripsentaivuttimeeni sopivia kumeja enää näinä päivinä... Ostin juuri hetki sitten ihan turhaan uusia - eivät sopineetkaan. Kyllä nuo ihan tavallisella volyymimascarallakin näyttävät sen verran taipuvan, että eivät aivan tönköt ole! Saa kelvata.

Jos siis etsit luonnollista lopputulosta, isohkoa, pehmeää harjaa ja kohtuullista hintaa (n. 10,50 euroa), suosittelen piipahtamaan lähimmässä Yves Rocher -myymälässä tai tilaamaan netistä Couleurs Nature -sarjan Extra Volume Mascaran. Tykkään. Samaan hengenvetoon voin muuten suositella myös Yves Rocherin valokynää pinkkiin taittavassa sävyssä 101, se on toistaiseksi ainoa Suomesta ostamani valokynä joka toimii täydellisesti kalpealle, hieman kylmänsävyiselle iholleni. Senkään hinta ei päätä huimaa, muistaakseni n. 12-14 euroa.

(Jostain syystä kuvien laatu meni ihan riks raks ja poks tänään, pahoittelen!)

Eilisen eväät

Pinaatti fettucinia tomaatti-basilika kastikkeella + tuoretta basilikaa ruukusta

Irlantilaista Dubliner-juustoa

Teki mieli vähän repäistä, joten kaupasta tarttui mukaan pasta-ainekset ja ulkomaan juustoa. En ollut aiemmin maistanut Dublineria, mutta täytyy sanoa, että se oli omaan makuuni miellyttävä yllätys. "Distinctive taste" todellakin pitää paikkaansa.

Tämä viikko onkin jo torstaissa! Hulinaa on riittänyt - ja riittää edelleen. Tiistaina käväisin Ensimetrissä jutustelemassa ja jättämässä tarvittavia papereita + starttirahahakemuksen ja innostuin ostamaan H&M:ltä jopa yhden paidankin ihan tuosta vaan, jonkinlaiseksi palkinnoksi kai. Käväisin hamstraamassa ranskalaiselta ruokatorilta isot köntit fudgea ja pussillisen sokeroituja maapähkinöitä. Onneksi molempia on vielä reilusti jäljellä, enkä ole ihan sokerihuuruissa koko aikaa. Söin kananrinta-subin ja yritin toipua maanantaista... 

Eilen oli vuorossa Kelalla piipahtaminen (missä oli niiiiiin paljon porukkaa, että jätinkin vaan paperini ja hipsin äkkiä pois), arvonnan voittajan paketin postitus, sekä tuoreiden porkkanoiden haaliminen kotimatkalla... Ruokakaupassa piti käydä. Sähköpostilaatikko tulvii ja puhelin soi, nyt kun muutkin ovat haistaneet uuden yrittäjänalun... Tänään pitäisi taas juosta papereiden kanssa ympäri kaupunkia... Ja oma tulostin olisi nyt kyllä aikalailla pakko alkaa olla, koska ei tästä elämästä muuten tule mitään!

Kellokin on jo vaikka mitä, enkä ole vielä ennättänyt nauttia kuin lasillisen appelsiinimehua ja banaanin (sekä suihkun)... Kaippa se tästä on taas kirmattava!

Arvonnan voittaja!

Koska en vielä ole päässyt sunnuntain jäljiltä sänkyyn asti (koska olin mokaillut aika kivasti tapaamisen kanssa ja päivät olivat sekaisin, enkä vaan saanut nukuttua), julkistettakoon arvonnan voittaja näin tuoreeltaan. Arvontaan osallistui 16 henkeä, jotka listasin sen mukaan, missä järjestyksessä kukin oli kommentoinut. Random.org numerogeneraattori ystävällisesti arpoi voittajaksi onnekkaan (?!) numero 13, nimimerkin ensu, jonka kesän kohokohta oli ihan ensimmäisen kesätyön ihan oikea palkka!

Onneksi olkoon ensu, laitathan yhteystietosi osoitteeseen kettuakanssa@jennin.net, niin laitetaan voitto tulemaan!

Jääkahvitellen kotona

Blogin ulkoasu koki taas pienimuotoista uudistautumista. Eilinen meni ihan vaan ollessa. Katsoin elokuvan Princess Bride (en tosin ensimmäistä kertaa) ja laitoinkin sitten myöhemmin facebookiin statuksekseni legendaarisen lauseen: "Hello. My name is Inigo Montoya. You killed my father, prepare to die." Eipä aikaakaan kun äidiltä tuli hätäinen viesti että mikä tämä juttu nyt oikein on. Äiti parka luuli ilmeisesti että joku Inigo Montoya oli nyt ihan oikeasti henkeni perässä... Saimmepahan Miken kanssa hyvät naurut. Oikaisin äidille kyseessä olevan vain elokuvaa...

Tänään sain rehauduttua ruokakauppaan ja ostin viimein jo jonkin aikaa himoitsemaani Nescafen jääkahvia (kuvassa yllä), jota en ole nauttinut pariin vuoteen. Eihän se toki ole oikean jäälatten voittanutta, mutta ihan hyvää kuitenkin. Tuleepahan juotua maitoa (en juo koskaan pelkkää maitoa)!

Löysin muuten tänään myös kaapistani mustat shortsit, jotka olin ostanut viime kesänä ja joiden olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Löysin ne sattumalta etsiskellessäni jotain vanhoja farkkuja, joista leikellä itselleni shortsit. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kai näitä shortsikelejä vielä jonkin aikaa on? Hyvä homma kun olen koko kesän hikoillut tavallisissa farkuissa ja etsinyt sopivia shortseja ja ne ovatkin olleet koko ajan kaapissani... Loistavaa.

Laitoin lotonkin vetämään pitkästä aikaa. Joko nyt napsahtaisi miljoona tilille?

PS. Vielä on muutamia tunteja aikaa osallistua arvontaan!

Basilika

Rakastan basilikaa. Rakastan sen tuoksua ja sitä, että basilikaa voi heittää oikeastaan mihin tahansa ateriaan mukaan. Mielestäni basilikat ovat myös kivoja katsella. Paitsi sitten kun ne ovat todellakin loppuun kaluttuja ja entiset, massiiviset vihreät lehdet ovat kuin muisto vain...

Basilikanraato ja sitruspuun uusi tuleminen.

 Uuniin menossa.

Käytettyäni viimeiset lehtiä vielä jotenkin muistuttavat basilikani alkuviikosta herkullisiin leipiin, jouduin hyväksymään sen tosiasian, että koko kesän urheasti palvellut basilika saa nyt luvan lähteä ja tehdä tilaa uudelle tulokkaalle. Sitruunapuu muuten puolestaan on pykännyt yhä tihenevään tahtiin herdelmää pudotettuaan ensin lehtensä. Ota nyt tästäkin selvää. Haaveilen toisesta puustakin. Ja muutenkin kasveista, koska kohta niille on jopa tilaa (jee!).

Uusi basilika koko komeudessaan.

Uusi basilika on uljas, valtava ja suurilehtinen. Hetken keittiössä ruukuttautumista odotellessaan se tuoksutti koko keittiön täyteen ihanaa tuoksuaan... ah... Mutta. Olen surkea istuttaja. Keittiön lavuaarissa yritin häärätä uuden basilikan pikkuruukustaan pois ja tuohon isompaan, heitellä mullat sekaan jne... Mutta se rötköttää pitkin poikin... Nyt vielä enemmän kuin tässä kuvassa. Argh! Jos se kuolee viherpeukaloiden puutteen vuoksi, niin itken. Se on niin upea... Voisihan sen yrittää köyttää kasaan..?

Ehkä on aika tehdä taas herkkuleivät.

Parasta kesässä

Kyselin tuossa arvonnan tiimoilta, että mikä on ollut kesänne kohokohta - vai onko se vielä edessä. Tajusin juuri tuota arvontaa laittaessani, että kesähän on teknisesti ottaen jo ohi aika monella, etenkin nuoremmilla koululaisilla (jotka eivät tosin liene lukijakuntaani). Monet lomat on jo pidetty. Oma "lomani" alkoi vasta 16.7. ja varsinaiseen lomailufiilikseen pääsin vasta viime viikolla, pääkopassa jyskyttävästä pikku pikku stressistä huolimatta.

En ole mitenkään erityisen kesäihminen. En pidä kuumuudesta ja auringosta saan vain ihottumaa, mutta joskus on vaan niitä täydellisiä kesäiltoja, jolloin voi istua varjossa hyvässä seurassa kylmän drinkin (jäisen chai latten) ääressä ja turista mukavia. Noita iltoja voisi olla omasta puolestai vielä edessäkin. Kesässä parasta on kuitenkin tuoreiden marjojen kirjo, vaikka ne hirvittävän hintaisia ovatkin. Niitä pitää silti saada, nyt kun niissä on vielä kaikki vitamiinit ja maku. Eilisen saalis näytti tältä:

Puoli litraa vadelmaa ja puoli litraa (pensas)mustikkaa.

En poiminut itse, vaan ostin tuosta lähikadulta olevasta kojusta (yhdestä monista). Maksoin näistä 7 euroa yhteensä, mutta oli se sen arvoistakin. Illalla nautin pienoisista marjaövereistä tuhottuani molemmat rasiat n. 5 tunnin aikana. Taitaa olla pakko ostaa vielä ehkä mansikkaakin, ennen viikonloppua, mutta jostain syystä punaisia marjoja saan syödä aika varoen, hankkivat aiheuttaa vatsakipuja - mansikat etenkin. Tuoreet herneet houkuttavat myös.

Sain eilen myös soiton ensimmäiseltä asiakkaaltani (jonka kanssa puhuin jo pari kuukautta sitten alustavasti), mikä oli miellyttävä, mutta samalla hieman ahdistava yllätys, sillä en saanut aikaa yritysneuvojalle ennen 9. päivää, enkä ole siis näin ollen voinut myöskään vielä anoa starttirahaa ja ennen starttirahapäätöstä (joka voi olla kielteinenkin) en saisi aloittaa yritystoimintaa. Tosin, jutellessani eilen starttirahasta päättävän henkilön kanssa, hän sanoi että eihän hän voi tiedää olenko jo tehnyt jollekulle kotisivuja tms... Vink vink. Niinpä. Laskuttaa en kuitenkaan voi, ennen kun kaikki hommat on hanskassa.

Loppulle viikkoa on suunnitteilla lähinnä nettihommia ja säiden suosiessa mielellään myös ulkona hengailua. Ensi viikolla mieleni tekisi pyörähtää Pohjanmaalla, saapi nähdä miten käy. Yritän urheasti hahmottaa, että ihan pian on jo syyskuun 1. päivä klo 11:10 ja Mike tupsahtaa Suomen kamaralle - vähän pidemmäksi aikaa kuin 2 viikoksi!

Kesäinen arvonta!

Nyt olisi (loppu)kesän kunniaksi sitten arvonnan aika! Toin viime Usan reissulta pari Bath & Body Worksin antibakteerista käsivoidetta, toista olen käyttänyt ja toisen toin aikoinaan arvottavaksi (ja unohdin sitten täysin koko asian). En viitsinyt pelkästään voidetta arpoa, joten jotain muutakin oli keksittävä. Bongasin kaupasta Herbinan uuden biohajoavan luomuruusuveden ja tuumailin, että kenties siinä olisi mukava kesäinen lisä arvontaan...

Bath & Body Worksin käsivoide on siis antibakteerinen, tappaa käsistä pöpöjä samalla kun kosteuttaa niitä. Tuoksuna on raikas omenan tuoksu. Herbinan ruusuvesi puolestaan toimii pakkausselosteen mukaan kasvoveden tavoin.

Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi tähän postaukseen mikä on ollut kesäsi kohokohta - vai onko se kenties vielä edessä? Arvonta päättyy maanantaina 8.8. klo 8:00. (hahaa)