Taas eletään sitä aikaa, että illat pimenevät ja ilmassa leijuu syksyn tuoksu. Syyskuvastoja tipahtelee postiluukusta ja lehdissä (kuvassa syyskuun Olivia) puidaan taas syksyn uutta muotia. Jotenkin on vaikeaa hahmottaa, että kesä meni jo ja että kohta takin pukeminen on taas ajankohtaista. Vielä vaikeampaa on hahmottaa sitä, että kahden viikon päästä tähän aikaan olen uudessa kodissa Miken kanssa! Aivan hurjaa...
Niin ihanaa kuin tämä kaikki muuttohässäkkä onkin, on surullista ajatella, että tuskin enää koskaan näen meidän liskoja tai Ivan-kissaa, jotka kaikki jäävät Usaan. Kaikille liskoille on jo uudet kodit, Ivanille sellainen pitäisi vielä löytää, vaikka päätös luopumisesta oli enemmän kuin hankala. Olisipa helppoa kun ei olisi astmaa ja allergioita! En edelleenkään ymmärrä, miksi Ivan on ensimmäinen kissa vuosikausiin, joka aiheuttaa jotain ongelmia... vai johtuuko ongelmat vain siitä, että nyt kuvioissa on myös astma, eikä vain allergia?
Olo on tällä hetkellä haikea, surrealistinen ja vähän epämääräinenkin. Edessä on erään jakson loppu ja uuden, toivottavasti paremman, jakson alku. Ja syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti