Ensimmäinen aamu

Hyvää huomenta. Tai aamupäivää. Tänään on ensimmäinen aamuni yksin uudessa asunnossani. Heräilin pitkin yötä, mutta sain pakotettua itseni pysymään sängyssä lähes kymmeneen selittämällä itselleni, että seuraavaan "rentoon aamuun" on lähes viikko aikaa. Sohvasänky ei ole sinänsä mikään ideaalipeti, että se on aika jämäkkä (mikä varmasti sopisi hyvin selällään nukkuville) ja leveyttä on levittämättä vain 80cm. En ole koskaan nukkunut niin kapeassa sängyssä ja vuosikaudet vähintään 120cm leveässä sängyssä nukkuneena havahduin vähän väliä siihen karmaisevaan tunteeseen, että olen putoamassa. Mutta eiköhän tuohonkin totu. Ja voinhan levittää sen 160cm leveäksi, jos tahdon. Saattaa ollakin, että viikonloppuisin voisin tuon tehdä, sillä arkiaamuna kaikenlainen ajan säästö on paikoillaan. Aloitin aamuni testaamalla, miten onnistuu Rooibos Kiraffi-teen valmistus hienossa kahvinkeittimessä. Hyvinhän se onnistui, eikä tarvinut siivilöidä moskaa kupista - jes!

Testasin samalla myös leivänpaahtimeni sämpylätoimintoa lämmittämällä croisantin rapeaksi ja hyvin toimi sekin. Teen ja croisantin seurana oli appelsiinimehua ja vadelmajugurtti, joka nyt jäi kuvasta pois kun hotkaisin sen ensihätään heti herättyäni. On muuten myös erikoista juoda välillä teetä "normaalikokoisesta" mukista yleensä käyttämäni 0,4l mukin jälkeen... Mutta, joinkin sitten heti kaksi kuppia.

Ensimmäinen yksin vietetty yö omassa kodissa (?) oli aika jännä. Etenkin kun se oli viikonloppuyö. Asuinrakennukseni on ihmeellisen rauhallinen, mutta onneksi sentään jossain lähistöllä ulkona riehui joku juoppo, ettei olisi tullut aivan surrealistinen olo. Onhan se mukavaa asua rauhallisessa talossa, mutta samalla tuntuu siltä, niinkuin olisi yksin koko rakennuksessa. Olenkin nyt elämäni ensimmäistä kertaa pitänyt radiota päällä miltei koko ajan. Yleensä en mokomaa edes kuuntele. Täydessä hiljaisuudessa on kuitenkin vähän outo olla, kun vanhempieni luona sellaista harvoin oli.

Nopea ensivaikutelma Tampereesta on, että ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen avoimemmilta kuin Pohjanmaalla. Vieraat ihmiset saattavat alkaa juttusille ja silmiinkin katsotaan. Huolestuttavaa!