Potkii, mutta ei rakkaudesta

Jos ei viime viikolla ollut helppoa, niin ei ole ollut tälläkään viikolla. Maanantai koitti liian aikaisin ja InDesign opettajineen vei hermot. Herkullinen pilkunviilaus jatkui mukavalla seitsemän tunnin sessiolla heti tiistaina, minkä jälkeen kirmasin kotiin pyykkäämään, sillä olihan maksanut huimat 3 euroa siitä luksuksesta, että saisin käyttää kellarin pesutupaa puoli päivää (klo 14-21, tosin olin kotona vasta n. 16:30). Olin varannut myös 10 euroa 50 sentin kolikoina, sillä olin kuullut pesukoneen ryöstävän 50 senttiä per 10 minuutin pesu, enkä tiennyt paljonko voisin/ehtisin pestä ja kauanko yksi pesu kestäisi. En myöskään tiennyt millainen kuivaussysteemi on odotettavissa ja pitääkö siitä maksaa.

En todellakaan ole luontainen pyykinpesijävirtuoosi, etenkään jos huone sisältää mitä hurjempia laitteita ja namiskuja ja käyttöohje on tyyliin "laita raha, valitse ohjelma". Löysin kuitenkin virtakatkaisimen ja jopa vedenkin sain käännettyä päälle pienen itkupotkuraivarin jälkeen. Rahojani en kuitenkaan saanut käytettyä, sillä kone lähti ilman niitäkin käyntiin. En huomannut seinässä olevaa lukollista "rahastuskaappia" ennen kuin kone oli jo päällä. Jostain syystä rahani ei sinne sitten enää kelvannutkaan. Hmmm. Noh, parempi niin, säästinpähän euron. Se oli nimittäin 50 senttiä per 20 minuuttia ja pesuaika oli n. 40 minuuttia. Koska kuivaushuone ilmoitti pörräävänsä automaattisesti 4h, laitoin sen saman tien päälle, että saisin hurinan loppumaan yhdeksäksi. Lapussa ilmoitettiin koneellisen liinavaatepyykkiä kuivuvan n. tunnissa. Mielenkiintoista kyllä edes alushousuni eivät olleet täysin kuivia kolmessa tunnissa. Tietääkseni takamukseni ei ole esim. normaalia pussilakanaa suurempi.

Kello yhdeksän rehasin puolikosteat pyykkini sadattaen ylös ja aloin viritellä vaatteita sekä pyykinkuivaustelineelle, että telineen loppuessa naulakkoon, henkareihin yms. Onneksi en odottanut vieraita, sillä kaikenkirjava alusvaatekokoelma ei ehkä olisi tehnyt parasta vaikutusta. ONNEKSI en myöskään pessyt kahta koneellista, vaikka olin aluksi suunnitellut peseväni myös pyyhkeet. Mihinköhän olisin ne laittanut kuivumaan?

Tänään "nautin" koulussa ryhmätyön ihmeistä työnhakukampanjan suunnittelun merkeissä. On hienoa, että meistä kaikista tehdään yhteinen esite, jossa mainostetaan myös koulutustamme, mutta olen ainoa, jolla on "vain" medianomin paperit ja työkokemus kuukausina voidaan oikeastaan laskea kahden käden sormilla (ja tämän koulutuksen kannalta oleellinen työkokemus yhden käden sormilla). Aionkin siis lykätä esitteeseen itsestäni mahdollisimman beibennäköisen kuvan, jotta erotun edes jotenkin joukosta...

Kesken iloisen taitto-operaation saan äidiltä tekstiviestin. He olivat matkalla Lappiin viettämään n. viikon mittaista lomaa luksusasumuksessa, jonka olivat saaneet joululahjaksi käyttöönsä viikoksi ihan ilmaiseksi. Auto oli kuitenkin sanonut sopimuksensa irti (tai siis kuulemma sanonut "poks") jossain Kemin lähistöllä ihan yks kaks. Hinausauto vei väsyneet matkalaiset iltapäivällä Kemiin n. 10 tunnin ajon jälkeen. Kemissä he saivat ruokaa syödäkseen ja pienen jaloittelutauon, minkä jälkeen selvisi että jokin varsin olennainen osa auton moottoria oli rikkoutunut. Jokin kumihihna, johon käsiksipääsyä varten pitää koko moottori purkaa osiin. Asiaa ei edes ehdittäisi tutkimaan päivässä. Diagnoosi oli, että auton korjaamiseen menee n. 1-2 viikkoa ja lähemmäs 2000 euroa rahaa, jota vanhemmiltani ei todellakaan tuosta vaan löydy, eläkeläisiä kun ovat. 280 euroa vuokra-autosta, jolla pääsisi takaisin Seinäjoelle, sekä 80 euroa bensoihin. Loistavaa. Loma oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan ja v*tutus on mahtava, ahdistuksesta puhumattakaan.

Istuin tänään tovin sängyn reunalla ihmetellen ääneen mitä ihmettä me olemme tehneet ansaitaksemme jos jonkinlaiset ongelmat elämässämme näinä viime vuosina? Koko perhettä on koiteltu oikein olan takaa, eikä loppua koettelemuksille tunnu näkyvän. Isältäni pari vuotta takaperin leikattu syöpäkin on uusiutunut ja uusi leikkaus odottaa vielä kevään/kesän aikana. Siskon avioliitto päättyi eroon ja muuttoon meni pitkä penni - etenkin vanhempieni pussista. En voi olla tuntematta syyllisyyttä, sillä vanhempanihan ne maksoivat myös oman vuokratakuuni, jotta pääsin tänne Tampereelle opiskelemaan. Olo ei ole millään tavalla järin fantastinen juuri nyt. En todellakaan ymmärrä miten kaikki mahdollinen paska kaatuu juuri meidän perheen niskaan näinkin vuolaana virtana...

Niin ja, mainitsinko että toinen siskoni on juuri saamassa kotinsa massiivista, huippukallista remppaa valmiiksi alakerran lähes täydellisen vesivahingossatuhoutumisen jäljiltä? Niinpä niin...